Jatkanko odotusta yksin?

Näyttää siltä että edessä siintää yksinhuoltajuus. Odotan esikoistani mieheni kanssa ja olen nyt 11. viikolla. Mies on ollut kovin innoissaan vauvasta ja kertonut odottavansa sen syntymistä todella. Olen koko raskausajan voinut aika huonosti ja tunteet heittelee tosi voimakkaasti, eli ihan hirveän helppoa ei itsellä henkisesti ole ollut.

Eilen meille tuli vähän riitaa nukkumaan mennessä, mies oli kinunnut seksiä koko illan ja riita liittyi ihan muihin juttuihin, meillä on ollut ihan ok seksielämä ja puuhattu on jahka olen pahoinvoinniltani kyennyt. Nyt hän alkoi sitten haukkumaan minua, että kehitän tarkoituksella riidan ettei tarvisi sekstailla! Tosiasiassa se olen minä, joka joutuu miestä vonkaamaan. 

Haukkui sitten samantien minut kusipääksi, ja kertoi että ainoa asia mikä meitä pitää yhdessä on vauva. Kysyin moneen kertaan onko todella näin ja vastaus aina kyllä. Sanoi että olen hänelle ihan samantekevä, samoin vauva ja sanoi että olisi helpompaa jos menisin suoraan junan alle niin pääsisi meistä molemmista eroon samalla. 

Että sellaista, junan allekko tässä sitten lähden vai muutanko suosista muualle ja jatkan odotusta yksin? Aborttikin tuntuu kamalalta ajatukselta. Itse olen odottanut sitä, että meistä tulee vauvan syntymän myötä oikea perhe ja ollut onnellinen miehestä ja vauvasta, hän ilmeisesti ollut iloinen vain vauvasta, tai sitten ei mistään.. Ei taida olla vaihtoehtoja..