Ärsyttää!! Lahjatoiveiden kyselyt

Meillä menee niin, että minä ja mieheni ostamme lapsille ne ykköstoiveet, ja sitten kerrotaan, että toivelistat on nyt toivottu ja loput lahjat on yllätyksiä. En vois kuvitellakaan, että pistäisi jonkun kummin tai sukulaisen jouluruuhkaan leluhyllylle miettimään, mikä sadasta monsteriautosta kenties on juuri se monsteriauto jota hartaasti on toivottu. Hulluksihan ne ihmisparat siellä tulisivat...

Tänä jouluna tilasimme kaikki lasten lahjat netistä hyvissä ajoin, ja sukulaisille ollaan sanottu, jos ovat kysyneet, että voivat osallistua tähän lahjaan jos haluavat. Kaikki ovat tähän mennessä pistäneet tilille kympin tai pari, iloisena siitä että pääsivät jouluhässäkästä näin vähällä (ja haluavat siis muistaa lapsia, ei heidän olisi pakko osallistua tietenkään.)

Joten oisko mahdollista, että organisoisitte nämä jutut vähän paremmin?

Jospa toiveenne on olleet liian kalliita?

Lapsi siis pettyy avatessaan paketin, kun siellä ei olekaan toivomaansa lahjaa. Opeta sille lapselle, että lahja on lahja! Eikä niitä lahjoja tilata.

Siis haloo: "osta mulle barbi tai petyn, jos en saa sitä!?

Lapsi on viisivuotias, joten toiveet ovat lähinnä leluja ja pelejä. Hinnat muutamia kymppejä. Synttärilahjaksi toivottu lelu olisi maksanut n. kuusikymppiä, jäi saamatta.

Vaatteita en toivoisi lahjaksi, kun monesti tulee väärän kokoisia tai muuten sopimattomia ja vaihtamisessa on aina oma vaivansa.

Tästä samasta syystä olen vinkannut aina yhden toiveen per kyselijä, ettei tulisi montaa samaa lahjaa. Mutta kun sitten tule sitä yhtäkään:(

Pitäisiköhän vaan pyydellä jotain tusseja ja piirustuspaperia, niitä osaisivat kaikki ostaa.

ap.

Vanhempien tärkein tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä, joten älä huoli tuosta pettymyksestä. 

minua ainakin ärsyttää lapsettomana lahjatoivekyselijänä, että ladataan tiskiin sellainen vaatimuslista, tyyliin legoboksi 3406, hintaa 150e tai sitten rattikelkka turboproX, hinta 120e. Kun kummilapsia ja muita sukulaisia on useita, eikä sitä rahaa yksinasuvalla opiskelijalla liiaksi ole, niin ei ole mitään mahdollisuuksia ostaa yhdelle jotain superhulppeaa lahjaa (tai sitten kaikki muut jäävät ilman). Yleensä esimerkiksi olisi kiva tietää, että tykkääkö lapsi vielä esimerkiksi barbeista tai legoista, vai onko jo käynyt vanhaksi ja tullut jotain muuta. Tietenkin on myös hyvä esim. legojen kanssa, että sanoo mitä senttejä on jo olemassa, niin ei sitten osta ainakaan olemassaolevaa. Mutta sitten kun tuleekin vastauksena vain yksi toive hintaluokkaa 100-200€ niin jää kyllä meikäläiseltä ostamatta!

Olisi fiksua antaa ns. "yleisiä vinkkejä", esim. että lapsi tarvitsee villasukat (lahjan antaja saa sitten hankkia sellaiset kun haluaa) tai kuten joku yllä mainitsi kertoa esim. että lapsi pitää kovasti barbeista tmv. =lahjan antaja voi sitten ostaa Barbie nuken tai ns. tavikkeita sille (vaatteita, asusteita, auton tmv.) tai sitten esim. pussilakanan, t-paidan tmv. teemaan liittyvää. 

Ymmärrän ap sua toisaalta, miksi kysyä ja antaa ymmärtää että ostaa lelun jollei sitten kuitenkaan osta? EIkö kysyjä voi sanoa suoraan että se on liian kallis tai että katotaan jos ostetaan tms. 

Eihän kukaan niitä samoja lahjoja osta jos jollekkin on jo sanonut kysyttäessä toiveen ja toinen on antanut ymmärtää se hankkii sen? 

Me olemme ratkaisseet sen  näin kuin joku toinenkin, emme sano niitä pakkosaadalahjoja kenellekkään vaan ostamme ne itse. Näin ollaan varmoja että lapsi saa ne tärkeimmät joita toivoi. Muille sanomme sitten jotain muuta.

Se että lapsi pettyy lahjaan ei käy. Lahjat on lahjoja ja niistä kiitetään ja pitäsi olla iloisia. Mutta kyllä lapsella on lupa saada toivoa jotain tiettyjä juttuja ja myös saada joku niistä, eikö?

No mä tein sillain että ostin lapselle ne kaikkein toivotuimmat lahjat ihan ite...

Isovanhemmille sanoin että ostaa jotain pientä kuten kylpyvaahtoa ja pikkukorua..

Kummeille aion sanoa että jotain vaatetta tai palapeliä...rahatilanteen mukaan.

En halua todellakaan että kummeilla tai mummeilla menee järkyttäviä summia mun lapsen lahjaan, kymppi on hyvä summa. 

Plus mä kyllä annan isovanhemmille itse kummallekin aika hienon lahjan ja aina yritän jotenkin muistaa kummejakin. Ei ne ole mitään lahja-automaatteja. Vaan molemminpuolin tärkeitä ihmisiä tässä ollaan.

Terv, yh äippä

60€ maksava lelu on kyllä törkykallis viisivuotiaalle. En kyllä keksis yhtään niin rakasta sukulaislasta, että pistäisin leluun noin paljon rahaa. Enkä ikinä antaisi oman lapseni toivoa noin kallista lahjaa. Viisivuotias tajuaa oikein hyvin, kun hänelle kertoo että lahja on liian kallis, rahaa tarvitaan tärkeämpiin asioihin kuin leluihin, ja hän voi toivoa jonkun toisen, edullisemman lahjan. 

Ymmärrän että on kurjaa katsoa lapsen pettymystä, mutta odotukset ovat minun mielestäni aika ylimitoitetut. Sinä voit aikuisena auttaa tilannetta antamalla lapsen toivoa vain järjellisissä summissa olevia lahjoja, ja toisaalta auttaa lasta käsittelemään niitä pettymyksen tunteitaan. 

Ei teillä oikeastaan ole ongelmaa, teette vaan seuraavan kerran toivelistan jonka kaikki toiveet ovat kohtuullisen hintaisia ja ne on satavarmasti saatavilla useimmista marketeista kohtuullisella vaivalla.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 19:05"]

Lapsi on viisivuotias, joten toiveet ovat lähinnä leluja ja pelejä. Hinnat muutamia kymppejä. Synttärilahjaksi toivottu lelu olisi maksanut n. kuusikymppiä, jäi saamatta.

Vaatteita en toivoisi lahjaksi, kun monesti tulee väärän kokoisia tai muuten sopimattomia ja vaihtamisessa on aina oma vaivansa.

Tästä samasta syystä olen vinkannut aina yhden toiveen per kyselijä, ettei tulisi montaa samaa lahjaa. Mutta kun sitten tule sitä yhtäkään:(

Pitäisiköhän vaan pyydellä jotain tusseja ja piirustuspaperia, niitä osaisivat kaikki ostaa.

ap.

[/quote]

Niin no, tiedän että esim lapsen kummeilla ei ole kuin muutama lapsi, joille ostavat lahjan, aikuisten kesken tuskin lahjoja vaihtavat. En koe pyytäneeni liikaa (Lahjan arvo muutamia kymppejä).

Muuten eivät osallistu lapsen hankintohin, vain synttäri- ja joululahjoihin.

ap.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 19:07"]

minua ainakin ärsyttää lapsettomana lahjatoivekyselijänä, että ladataan tiskiin sellainen vaatimuslista, tyyliin legoboksi 3406, hintaa 150e tai sitten rattikelkka turboproX, hinta 120e. Kun kummilapsia ja muita sukulaisia on useita, eikä sitä rahaa yksinasuvalla opiskelijalla liiaksi ole, niin ei ole mitään mahdollisuuksia ostaa yhdelle jotain superhulppeaa lahjaa (tai sitten kaikki muut jäävät ilman). Yleensä esimerkiksi olisi kiva tietää, että tykkääkö lapsi vielä esimerkiksi barbeista tai legoista, vai onko jo käynyt vanhaksi ja tullut jotain muuta. Tietenkin on myös hyvä esim. legojen kanssa, että sanoo mitä senttejä on jo olemassa, niin ei sitten osta ainakaan olemassaolevaa. Mutta sitten kun tuleekin vastauksena vain yksi toive hintaluokkaa 100-200€ niin jää kyllä meikäläiseltä ostamatta!

[/quote]

Miksi, et voi kertoa suoraan kuinka paljon rahaa olet ajatellut lahjaan laittaa? Mielestäni voi hyvin sanoa, että toive on omaan budjettiin hieman kallis.

Mulle ei tuis kyllä mieleenkään ehdottaa lahjatoiveiden kyselijöille (lähinnä kummit) mitään kalliita juttuja. Pyjamaa tai jotain max. 20€ tavaraa ehdotan yleensä. Usein lahjaksi tulee juuri tuo toive + lisäksi jotain muuta. Siitä huolimatta en esitä lapsen puolesta kallista toivetta, vaikka siihen kummeilla olisi varaa. Mielestäni se ei ole hyvätapaista.

Olen joskus saanut kummilapsen äidiltä lahjatoiveena tietyn lelun. Kiertelin kaupoissa, mutta juuri sitä ei paikkakuntani kauppojen leluosastoilta löytynyt. Kysyin, että olisiko jotain muuta toivetta. Vastauksena tuli: "Voi harmi, sitten Pekka (lapsen isä) joutuu ostamaan sen itse." Toisen lahjan kyllä hankin tilalle ja lähetin postissa.

Kyseisen ihmisen kanssa yhteydenpito oli muutenkin vain jouluun ja lapsen syntymäpäivinä liittyvää. Tuon episodin jälkeen lahjojen antamisesta meni muutenkin maku ja parin vuoden kuluttua jätin lahjomiset kokonaan.

Mullapa onkin appivanhemmat, jotka tulevat 7v. lapseni synttäreille katsomaan mitä lapseni on saanut lahjaksi. He tuovat jotain tyyliin "pyjama ja karkkipussi". Sitten he katsovat, että Einarihan on saanut tuollaisen 120 euron leegosetin, sehän ostetaan sitten tyttärenpojalle, Einarin serkulle joululahjaksi... Einari saa sitten vaikkapa mummun kutomat villasukat.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 19:17"]

60€ maksava lelu on kyllä törkykallis viisivuotiaalle. En kyllä keksis yhtään niin rakasta sukulaislasta, että pistäisin leluun noin paljon rahaa. Enkä ikinä antaisi oman lapseni toivoa noin kallista lahjaa. Viisivuotias tajuaa oikein hyvin, kun hänelle kertoo että lahja on liian kallis, rahaa tarvitaan tärkeämpiin asioihin kuin leluihin, ja hän voi toivoa jonkun toisen, edullisemman lahjan. 

Ymmärrän että on kurjaa katsoa lapsen pettymystä, mutta odotukset ovat minun mielestäni aika ylimitoitetut. Sinä voit aikuisena auttaa tilannetta antamalla lapsen toivoa vain järjellisissä summissa olevia lahjoja, ja toisaalta auttaa lasta käsittelemään niitä pettymyksen tunteitaan. 

Ei teillä oikeastaan ole ongelmaa, teette vaan seuraavan kerran toivelistan jonka kaikki toiveet ovat kohtuullisen hintaisia ja ne on satavarmasti saatavilla useimmista marketeista kohtuullisella vaivalla.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 19:05"]

Lapsi on viisivuotias, joten toiveet ovat lähinnä leluja ja pelejä. Hinnat muutamia kymppejä. Synttärilahjaksi toivottu lelu olisi maksanut n. kuusikymppiä, jäi saamatta.

Vaatteita en toivoisi lahjaksi, kun monesti tulee väärän kokoisia tai muuten sopimattomia ja vaihtamisessa on aina oma vaivansa.

Tästä samasta syystä olen vinkannut aina yhden toiveen per kyselijä, ettei tulisi montaa samaa lahjaa. Mutta kun sitten tule sitä yhtäkään:(

Pitäisiköhän vaan pyydellä jotain tusseja ja piirustuspaperia, niitä osaisivat kaikki ostaa.

ap.

[/quote]

[/quote]

60€ on törkykallis 5 vuotiaalle!??! WTF? :D :D No toki jos on persaukisia.. Toki ymmärrän ettei tuon hintaista lahjatoivetta esitetä millekään opiskelija-kummille tai vastaavalle, mutta meillä mummi, kummit, vaari, isovaari jne ostaa ihan pyytämättä tuon hintaisia ja kalliimpiakin lahjoja niin 2v:lle, kuin 8v:llekin. Meillä esim. tyttö sai 2v lahjaksi mm. Brion nukenvaunut tarvikkeineen ja nuken, yht. joku 100€ ja tuo oli vain yksi lahjoista, enkä todellakaan pitänyt sitä törkykalliina.. Yksi viime joulun joululahjoista oli ikean leikkikeittiö, hinta jotain 120€, eikä sekään mielestäni ole törkykallis.. Mutta toisin kuin ap:n tapauksessa molemmat lapsemme on kasvatettu niin ettei joku listasta poikkeava lahja ole pettymys ja jostain 10€ tavarasta voi tulla hurjan rakas ja tärkeä...

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 19:18"]

Niin no, tiedän että esim lapsen kummeilla ei ole kuin muutama lapsi, joille ostavat lahjan, aikuisten kesken tuskin lahjoja vaihtavat. En koe pyytäneeni liikaa (Lahjan arvo muutamia kymppejä).

Muuten eivät osallistu lapsen hankintohin, vain synttäri- ja joululahjoihin.

ap.

[/quote]

Osallistu lapsen hankintoihin? Mitä ihmettä, miksen ole tajunnut maksattaa kummeilla ja isovanhemmilla mitään hankintoja, nyt on varmaan yläkoululaisten kohdalla myöhäistä aloittaa... ;-) Ei kun, oisko vauvana muuten isovanhemmat kimpassa ostaneet turvaistuimen esikoiselle, se oli varmaan ainoa kalliimpi 'hankinta'.

Muutaman kympin lahjoja ei meidän lapset ole saaneet kertaakaan keneltäkään perheen ulkopuoliselta, onneksi. Villasukat, kirja, pieni legopaketti tai leffaliput on aina ilahduttaneet.

Rahasta ei ole kyse vaan periaatteesta. Isovanhemmat ovat salaa laittaneet lasten tileille opiskeluja varten joskus rahaa, mutta lahja-asioissa on taivaan kiitos pidetty maltti. Ollaan vähän silleen vanhanaikaisia ihmisiä, että tykätään erottaa ihmissuhteet ja materia toisistaan.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 19:20"]

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 19:07"]

minua ainakin ärsyttää lapsettomana lahjatoivekyselijänä, että ladataan tiskiin sellainen vaatimuslista, tyyliin legoboksi 3406, hintaa 150e tai sitten rattikelkka turboproX, hinta 120e. Kun kummilapsia ja muita sukulaisia on useita, eikä sitä rahaa yksinasuvalla opiskelijalla liiaksi ole, niin ei ole mitään mahdollisuuksia ostaa yhdelle jotain superhulppeaa lahjaa (tai sitten kaikki muut jäävät ilman). Yleensä esimerkiksi olisi kiva tietää, että tykkääkö lapsi vielä esimerkiksi barbeista tai legoista, vai onko jo käynyt vanhaksi ja tullut jotain muuta. Tietenkin on myös hyvä esim. legojen kanssa, että sanoo mitä senttejä on jo olemassa, niin ei sitten osta ainakaan olemassaolevaa. Mutta sitten kun tuleekin vastauksena vain yksi toive hintaluokkaa 100-200€ niin jää kyllä meikäläiseltä ostamatta!

[/quote]

Miksi, et voi kertoa suoraan kuinka paljon rahaa olet ajatellut lahjaan laittaa? Mielestäni voi hyvin sanoa, että toive on omaan budjettiin hieman kallis.

Mulle ei tuis kyllä mieleenkään ehdottaa lahjatoiveiden kyselijöille (lähinnä kummit) mitään kalliita juttuja. Pyjamaa tai jotain max. 20€ tavaraa ehdotan yleensä. Usein lahjaksi tulee juuri tuo toive + lisäksi jotain muuta. Siitä huolimatta en esitä lapsen puolesta kallista toivetta, vaikka siihen kummeilla olisi varaa. Mielestäni se ei ole hyvätapaista.

[/quote]niin, minunhan vikani tämä taas.. Pitäisi varmaan sitoa joku lappu kaulaan, jossa lukee, että hei, olen köyhä... Siis luulisin tämänkin vanhemman tajuavan rahatilanteeni, kun esim. vastikään pyysi shoppailemaan toiseen kaupunkiin ja vastasin, että minulla ei ole tällä hetkellä varaa edes junalippuun (edestakas 30€), saati shoppailuun. Ja siis minulla oli mielessä yksi legosetti, jonka olisin saanut todella halvalla yhdestä kaupasta ja kysyin vanhemman mielipidettä tästä (hintahaitari normaalistikin missä tahansa kaupassa 30-50€). Sitten tuli vastaus että se taitaa olla, mutta jos legoja haluat ostaa, niin olisi tämä setti x tai sitten rattikelkka y. Ja kuvittelin näiden olevan edes jotenkin samaa hintaluokkaa. Kotiin päästyäni vasta huomasin, että ei todellakaan, vaan hinta 4-5 kertainen... Eli minun olisi ilmeisesti pitänyt tuossa keskustelussa jo osata ennustaa näiden tuotteiden hinnat ja sanoa, että ei käy, vai kenties soittaa nyt perään että mitäs peliä tämä on? keskustellessamme sanoin suunnilleen, että katsotaan, mutta en kyllä mitään luvannut... Jatkossa aion olla kyselemättäja ostan tasan sitten sen mitä huvittaa, ihan sama vaikka lapsella olisi kyseistä lelua vaikka kymmenen. Niin tai näin, väärin teen kumminkin (mutta enpä ole sitten ainakaan ihan persaukinen).

Minun budjettiini 60 euron lahja kummilapselle on liikaa. Yksi kummilapsistani on siskoni tytär ja hänelle voisin tuon hintaista ajatella, sillä lapsi on minulle läheinen ja tapaan häntä ja perhettään usein. Tänä jouluna hän saa noin 40 euroa maksavan lahjan.

Minun budjettiini 60 euron lahja kummilapselle on liikaa. Yksi kummilapsistani on siskoni tytär ja hänelle voisin tuon hintaista ajatella, sillä lapsi on minulle läheinen ja tapaan häntä ja perhettään usein. Tänä jouluna hän saa noin 40 euroa maksavan lahjan.

Mä ihmettelen kanssa noita toiveita.En kuiten sano mitään kallista,mitä lapsi toivoo.Ostan itse ne kalliit omalle lapselle.Sitten ei tulekkaan,sitä mitä on ilmoitettu,jos kerran kysytään.Mutta aloinpa ovelaksi.Näille en itse myöskään osta,mitä toivovat.Mutta heiltä tulikin vähän kalliimpia toiveita ja mieskin oli sitä mieltä,että ostakoot itse omille lapsille,eikä me.

Minulla ja miehelläni on ihan mukavat vuositulot, asuntoakin reilusti maksettuna ja ikää +/- 30, mutta emme osta kummilapsellemme 60 euroan arvoisia lahjoja. Enimmillään olemme tainneet laittaa lahjaan 20-40 euroa. Usein kyllä vähemmänkin. 

En näe siinä järkeä, että 5-vuotiaalle ostetaan 60 euron arvoinen lahja.