Saako teillä sanoa, että ruoka on pahaa?

Ei saa. Pitää maistaa ja sitten voi sanoa, että "tämä ruoka ei ole mieleeni". Pakko ei ole syödä. 

Saa vielä toistaiseksi. Lapset on vasta 4- ja 6- vuotta. Ei ne ole vielä tajunneet, että niin sanominen olisi jotenkin erityisen ikävästi sanottu. Vasta jos vanhemmiten eivät sitä ymmärrä, aion asiasta huomauttaa. 

En itsekään tykkää kaikista ruuista, joten en pidä kyseistä kommenttia an sich jonain täysin käsittämättömänä. Sille vain on aikansa ja paikkansa, kun sitä ei pidä sanoa, toki.

Mun mies ei ikinä laita mitään pahaa, mutta tottakai saa sanoa, jos ruoka on pahaa, onhan tässä maassa sananvapaus. Lapselle yritetään laittaa sellaista terveellistä ruokaa, jota hän syö, syöminenhän ruuanlaiton idea on.

Ei. Maistaa pitää ja sitten voi sanoa ettei pidä siitä. Ruoka ei ole pahaa vaikka joku syöjä ei siitä pitäisi.

Ei saa. Ei ole pakko syödä, mutta maistaa pitää ennen kuin alkaa kommentoimaan ruokaa. Lapset kyllä sanovatkin ettei ruoka ole oikein mieleen, jos eivät pidä. Lapset 3 ja 5 vuotiaita. Kyllä varsinkin 5 vuoitaalta jo odotan pöytätapoja, joihin tuo asia kuuluu.

Ei saa. Meillä tehdään ja syödään hyvää ruokaa. Jos ei jostain pidä, voi sanoa sen niin ja jättää syömättä. Mitään korvikeruokaa ei kuitenkaan tipu, vaan seuraavalla aterialla voi sitten katsoa, josko maistuisi.

Ei saa. Sananvapaus, joo, mutta ei kuulu mun mielestä hyviin tapoihin haukkua asioita, ihmisiä yms. Meillä kolmevuotias poika on oppinut diplomaattisesti sanomaan "en halua kiitos syödä enempää" jos lautasella oleva ruoka ei syystä tai toisesta ihan miellytä. Mistä lie sen oppinut, ei meilläkään ihan noin korrektia käytöstä vaadita ;)

Saa sanoa. Eikä kaikesta ruuasta tarvitse pitää. 

Saa sanoa jos ruoka on pahaa. 

keittiömestari

Lapsi 5v. En kuuntele mitään yäääk hyi -kommentteja (joutuu pois pöydästä jos ei lopeta), mutta jos lapsi sanoo, että tää on pahaa niin sanon että jaaha, no tällä kertaa on sun mielestä pahaa ruokaa, joskus käy näin. Ja maistaa pitää, syödä ei ole pakko. Mutta siis saa neutraalisti sanoa, että tämä on minusta pahaa. Olen kyllä opettanut, että kylässä niin ei sanota, mutta lapsi ei muutenkaan kyllä uskaltaisi vieraille tuollaista sanoa, on aika ujo.

Kyllä saa sanoa kotona. Itsekin sanon, jos en tykkää. Tai okei, voin jokus ohjata lasta sanomaan, etten pidä tästä ruuasta, mutta en saa hepulia, vaikka sanoisi, että tämä on pahaa. Teini osaa kyllä käyttäytyä kylässä ja koulussa ja muilla paikoilla, eikä siellä sano noin. Itsekin osaan. Kotona saa mielestäni olla oma itsensä, eikä tarvitse nipottaa sanamuodoista. Jos ruoka on pahaa, se on pahaa. Meillä saa jopa pieraista ruokapöydässä oman perheen kesken. Hui kamalaa.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 14:44"]

Saa vielä toistaiseksi. Lapset on vasta 4- ja 6- vuotta. Ei ne ole vielä tajunneet, että niin sanominen olisi jotenkin erityisen ikävästi sanottu. Vasta jos vanhemmiten eivät sitä ymmärrä, aion asiasta huomauttaa. 

En itsekään tykkää kaikista ruuista, joten en pidä kyseistä kommenttia an sich jonain täysin käsittämättömänä. Sille vain on aikansa ja paikkansa, kun sitä ei pidä sanoa, toki.

[/quote]

"vasta" 6 vuotta? Ap:lla on 5-vuotias, jolta tasan tarkkaan odotan jo pöytätapoja... 4-vuotiaalta en odota ihan niin paljon, tuo 5v on siis kohta jo 6v. Kyllä noita ällötyskommentteja silti tulee, mutta aina niistä muistutetaan, että noin ei sanota ruoasta. Ei minusta muutenkaan ole tarpeellista kommentoida, jos ruoka on pahaa. On sitten vaan syömättä. Joku kuitenkin näkee vaivaa tehdäkseen sen ruoan.

Nimenomaan tuon vaivannäön vuoksi ei yökötellä ruokapöydässä! Ollaan sitten syömättä sitä ruokaa, mutta niin kauan kun ei muuta tee kuin hilaa takapuolensa käskystä ruokapöydän ääreen eikä osallistu valmistus- ja siivousvaiheisiin, niin sitä syödään mitä on tarjolla tai ollaan syömättä.

Itse olen joutunut kouluttamaan pöytätapoja miehen pian 9-vuotiaalle: pöydässä ei piereskellä eikä puhuta vessajuttuja, seinään ja kyynärpäihin ei nojailla, ruokaa ei sanota pahaksi ja omat astiat laitetaan syömisen jälkeen tiskikoneeseen. Ja ruoasta kiitetään, aina.

Ei meilläkään saa. "Ruoka on pahaa" on kokin tahallisra loukkaamista, "en tykkää" tai "ei maistu" on oman mielipiteen ilmaisemista ja siihen on jokaisella oikeus. Jos joku syö vain vähän mutta ei kommentoi ollenkaan, emännän/ isännän ei pidä tyrkyttää. Ehkä vieras ei pidä ruuasta, mutta ei pidä tarpeellisena asiaa julistaa.

Yökkäily- tai muita oksennusääniä tai sylkemisen matkimista ei tietenkään kukaan ruokapöydässä tee (paitsi ehkä hyvin pienet lapset). 

Miehen edesmennyt sukulainen, kyllä sanoi jos ruoka ei maistunut, että "ei kristitty paskaa syö." Saa arvostella.

Saa sanoa. Ja uskokaa tai älkää, uskallan myös ravintolassa ilmoittaa, että ruoka on pahaa ja palautan annoksen. Ei ole kerran eikä kaksi kuin kalassa on tuplamäärä suolaa, pihvi on palanut tai kasvisgratiinin juusto maistuu eltaantuneelta. Ja joka kerta on pyydetty anteeksi, kiitetty palautteesta ja tuotu uusi annos.

Miksi ei siis myös kotona saisi sanoa, että ruoka on pahaa?

Missä vaiheessa pöytätapoja aletaan opettaa, jos 4-6-vuotiaat saavat yökkäillä ruualle? Miten perustellaan se, että kotona saa haukkua ruokaa, mutta kylässä ei saa? 

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 15:17"]

Missä vaiheessa pöytätapoja aletaan opettaa, jos 4-6-vuotiaat saavat yökkäillä ruualle? Miten perustellaan se, että kotona saa haukkua ruokaa, mutta kylässä ei saa? 

[/quote]

Siihen, että ihminen on älykäs ja osaa muokata käytöstään tilanteen mukaan. Palstamammatkin vastaavat palstalla todella ilkeästi toisilleen, kun nimettömästi kirjoittavat, mutta tosielämässä eivät varmasti lauo sellaisia "totuuksia" suustaan.

Saa sanoa. Ei kaikesta tarvitse pitää, eikä minua tarvitse nuoleskella.

Mutta vieraassa paikassa ei saa sanoa, että ruoka on pahaa. Minulla oli tämä linja pienestä pitäen, ja hyvin ne lapset sen oppi. Ovat myös oppineet mm. Sen, että kotona saa nostaa jalat sohvalle, mutta vieraassa paikassa ei. Tms, tms. 

Saa. Jos ruoka yksinkertaisesti maistuu paskalle, niin kyllä sen saa ääneen sanoa eikä kierrellä "että nooo...ei nyt ihan minun mieleeni..." Esimerkiksi viimeksi kokkasin pakasteseikuutioista jotain ja olivat kyllä järkyttävän makuisia, että ihan itsekin sanoin että onpas pahoja. Joo, eihän noilla pakastesei kalikoilla varmaan joidenkin mielestä ole mitään tekemistä ruuan kanssa ja opin itsekin etten niitä enää osta.