Siis oikeastiko pitäisi ottaa töitä vastaan 80km päästä?

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 22:15"]

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 21:53"]

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 19:30"]

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 19:04"]

 Ihan uteliaisuuttani kysyn, että millanen matka? Itse en uskaltaisi ihan millä tahansa kotterolla ajaa nykyistä tosi pitkää työmatkaani, kun matkasta on melkoinen siivu seudulla, jossa ei huoltiskoitakaan ole varhaisaamulla auki. 

 [/quote]En minäkään muuten uskaltaisi, mutta kun nykyään on kännykät keksitty.

[/quote]

Huom. minulla on auto ja erittäin pitkä työmatka ja sen takia myös kakkosasunto.

Mutta, mihin soitat aamuvarhain jos auto leviää? Kuuluuko kännykkäsi joka paikassa? Hätäkeskusasia ei auton särkyminen ole. 

[/quote]

No ensin soitetaan sinne, minne ollaan menossa, että nyt myöhästyy. Sitten soitetaan taksi, joka hoitaa tielle jääneen perille. Parhaassa tapauksessa ei tarvita taksia, jos joku sieltä minne ollaan menossa tulee noutamaan sieltä tienposkesta. Tai sitten turvaudutaan apostolinkyytiin. Kun työt on kunnialla saatu päätökseen, aletaan järkkäämään paluukyytiä ja autolle tarvittavia toimenpiteitä. Se on joko korjaamo tai kilvet pois ja paaliin. Jos kakkosvaihtoehto on todennäköisempi, aletaan hommaamaan uutta kotteroa alle.

Sellaista parin sadan ruppusta voi korjailla tiettyyn rajaan asti, jokaisen on itse määriteltävä se raja.

[/quote]

Tiedän, että uusikin auto voi särkyä. Silti ajan mieluummin sellaisella. Mulla ei kovin helposti löydy ketään arkipäivänä paikalle. Isä ei saa enää ajaa, mies reissaa paljon, poika intissä. Bestiksellä, jolla on vakityö ja käy siellä kahdella eri bussilla, ei ole ajokorttia. Joskus tulee halvemmaksi jopa karenssi kuin rueta lyhyen työpätkän takia autoa hommaamaan. Varsinkin, jos auton puutteen takia ei ole pitkään aikaan ajanut, nämä ovat liikenteessä talvikeleillä yhtäkkiä ratissa vaaraksi myös meille muille. Veli on eläkkeellä ja joutaisi varmaan ja tuleekin mielelllään, mikäs siinä keskellä ei mitään muutama tunti odotellessa. Hinausauto on kallis vaihtoehto ja äkkiä menee vähäinen palkka siihen. Mulla on työtä ja pitkämatka, tämä pitää ilmeisesti moneen kertaan sanoa. Mutta en olisi lähtenyt tähän lasten ollessa pieniä, kun mies oli niin paljon reissussa ulkomaita myöten. Äitini kuoli kun olin vielä hoitovapaalla ja anoppi on alkoholisti, eläkkeellä oleva veljeni on hyvä lasten kanssa, mutta asuu kaukana ja sairauden vuoksi ei aina vaan jaksa. Otin työn vastaan heti kun oli se tilanne, että nyt se on mahdollista. Olen tosi väsynyt viikonloppuisin ja etsin koko ajan töitä lähempää. 

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 22:31"]

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 22:15"]

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 21:53"]

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 19:30"]

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 19:04"]

 Ihan uteliaisuuttani kysyn, että millanen matka? Itse en uskaltaisi ihan millä tahansa kotterolla ajaa nykyistä tosi pitkää työmatkaani, kun matkasta on melkoinen siivu seudulla, jossa ei huoltiskoitakaan ole varhaisaamulla auki. 

 [/quote]En minäkään muuten uskaltaisi, mutta kun nykyään on kännykät keksitty.

[/quote]

Huom. minulla on auto ja erittäin pitkä työmatka ja sen takia myös kakkosasunto.

Mutta, mihin soitat aamuvarhain jos auto leviää? Kuuluuko kännykkäsi joka paikassa? Hätäkeskusasia ei auton särkyminen ole. 

[/quote]

No ensin soitetaan sinne, minne ollaan menossa, että nyt myöhästyy. Sitten soitetaan taksi, joka hoitaa tielle jääneen perille. Parhaassa tapauksessa ei tarvita taksia, jos joku sieltä minne ollaan menossa tulee noutamaan sieltä tienposkesta. Tai sitten turvaudutaan apostolinkyytiin. Kun työt on kunnialla saatu päätökseen, aletaan järkkäämään paluukyytiä ja autolle tarvittavia toimenpiteitä. Se on joko korjaamo tai kilvet pois ja paaliin. Jos kakkosvaihtoehto on todennäköisempi, aletaan hommaamaan uutta kotteroa alle.

Sellaista parin sadan ruppusta voi korjailla tiettyyn rajaan asti, jokaisen on itse määriteltävä se raja.

[/quote]

Tiedän, että uusikin auto voi särkyä. Silti ajan mieluummin sellaisella. Mulla ei kovin helposti löydy ketään arkipäivänä paikalle. Isä ei saa enää ajaa, mies reissaa paljon, poika intissä. Bestiksellä, jolla on vakityö ja käy siellä kahdella eri bussilla, ei ole ajokorttia. Joskus tulee halvemmaksi jopa karenssi kuin rueta lyhyen työpätkän takia autoa hommaamaan. Varsinkin, jos auton puutteen takia ei ole pitkään aikaan ajanut, nämä ovat liikenteessä talvikeleillä yhtäkkiä ratissa vaaraksi myös meille muille. Veli on eläkkeellä ja joutaisi varmaan ja tuleekin mielelllään, mikäs siinä keskellä ei mitään muutama tunti odotellessa. Hinausauto on kallis vaihtoehto ja äkkiä menee vähäinen palkka siihen. Mulla on työtä ja pitkämatka, tämä pitää ilmeisesti moneen kertaan sanoa. Mutta en olisi lähtenyt tähän lasten ollessa pieniä, kun mies oli niin paljon reissussa ulkomaita myöten. Äitini kuoli kun olin vielä hoitovapaalla ja anoppi on alkoholisti, eläkkeellä oleva veljeni on hyvä lasten kanssa, mutta asuu kaukana ja sairauden vuoksi ei aina vaan jaksa. Otin työn vastaan heti kun oli se tilanne, että nyt se on mahdollista. Olen tosi väsynyt viikonloppuisin ja etsin koko ajan töitä lähempää. 

[/quote]Niin no taksi on keksitty. Ja jos siihen kerran 10 vuodessa joutuu turvautumaan, ei haittaa vaikka muutaman kympin maksaisikin.

Koska viimeksi joku on saanut työvoimatoimistosta oikeita töitä. Todellisuudessa tuo työmatka-aluehan koskee lähinnä kursseja ja palkatonta harjoittelua joihin työttömiä säännöllisesti tungetaan. Joskus nämäkin toki ovat tosi hyödyllisiä, mutta useimmiten kai ei. Jokatapauksessa palkkaa niistä ei saa vaan työttömyyskorvauksen ja kulukorvauksen eli 9€ ja luonnollisesti karenssia jos ei suostu.

Kuinka moni teistä pystyisi nuo matkat/työvaatteet jne. kustantamaan yhdeksällä eurolla kun muutenkin elää minimituloilla?

Ja ennenkuin ihan työhaluttomaksi haukutaan niin olen hakenut töitä pidemmältäkin kuin tuo 80 km (on aina otettu joku lähempää tai päätetty että ei nyt palkatakkaan ketään) ja nyt olen tuollaisessa harjoittelussa. Matkaa ei kylläkään ole noin paljoa eikä minua harjotteluun varsinaisesti tungettu vaan hain ihan kehoittamatta ja valittiin yllättävänkin isosta hakijajoukosta.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 16:52"]

Minä taas ihmettelen, että millä ihmeellä maksan työttömänä työhaastatteluista koituvat matkakulut. Ei ole omaa autoa, joten joutuisin kulkemaan julkisilla. Esim Lahdesta Helsinkiin joutuisin maksamaan lipuista noin 40euroa per työhaastattelu, mikäli kulkisin z-junalla.  Ja tosiaan olen työtön ja käteen ei laskujen ja ruokakulujen jälkeen jää paljoa mitään. Tuskinpa on työkkärintätien mielestä hyväksytty syy jättää menemättä työhaastetteluun sen vuoksi ettei ollut rahaa kustantaa matkoja. Mutta kun ei se ihan oikeasti ilman rahaa ole mahdollista! Sossu tuskin auttaa noissa kulussa yhtään, sekin on varmaan laskettu jo siihen perusosaan. Yhden kuukauden aikana jos noita haastatteluja on vieläpä useampi... Mistä saan sataset matkoihin kuukausi toisensa jälkeen? Tätäkään seikkaa ei ole mietitty yhtään.

[/quote]

Työkkäri korvaa työhaastattelusta johtuvat matkakulut. Tai ainakin minulle korvasi, kun kolme vuotta sitten kävin Rovaniemeltä Turussa työhaastattelussa. Sain työpaikan ja muutin Turkuun, ei siitä sen kummempia :)

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 17:36"]

Jos työmatka on liian hankala kuljettavaksi, niin sitten pitää muuttaa. Useimmat lähipiirini ihmisistä ovat muuttaneet vähintään kerran elämässään työn perässä. Ei meidän yhteiskunta kestä sitä, että maksetaan mammojen ja ukkojen kotona lorviminen vain siitä syystä, että kyseisen työttömät haluavat asua paikassa, missä ei ole työpaikkoja.

[/quote]

Ja sitten se tarkoittaisi, että puoliso saattaisi jäädä työttömäksi koska ei ole takeita että hän saisi töitä toiselta paikkakunnalta. Vai pitääkö tässä jo perheet hajottaa ja maksaa kahdesta eri asunnosta että pääsee paskapalkalla siivoamaan vessoja (mitenkään siivoojien työtä väheksymättä)?

Voi järjen köyhyys aina välillä.

Niin ja ennen kuin kukaan ehtii lohkaista mitää työhaluttomasta pummista niin olen töissä, kuten olen viimeiset 15 vuotta ollut.

Nykyisten pätkätöiden aikana on kyllä nerokas idea ehdottaa muuttamista työn perässä; meidän perheessä se olisi tarkoittanut yhtä muuttoa vuodessa, noin keskimäärin. Mutta mites se menikään...elämä on työntekoa varten?

Näin on. Itsellä matkaa 150 km suuntaansa. Hyvin menee 335:lla neliveto bemarilla matkat. Ainoa mikä vituttaa on tien tukkeet mutta pieni suora ja ohi kaiken maailman nyhveröistä.

Minä olen työtön ja asun Loviisassa, on täysin realistista kuvitella että minulle tarjotaan työtä Helsingistä. Puolisoni on jäämässä työttömäksi ja on sellaisella alalla että hänelle voitaisi hyvinkin osoittaa työpaikka Haminasta.
Kumman työn perässä silloin muutetaan ja jos ei muuteta niin teistäkö on kohtuullista että lasten hoitopäivä alkaisi ennen kuutta aamulla ja loppuisi kuudelta illalla. Sen lisäksi koululainen joutuisi olemaan yksin sekä aamun että pitkälle iltaan.

Me olemme sentään onnekkaita kun vuoropäiväkoti on kävelymatkan päässä, mutta ei tuo kyllä kenellekään ole hyvä ratkaisu...
 

Näin siinä käy, kun olemme valinneet eduskuntaan sellaiset ihmiset, jotka tuskin koskaan ovat olleet itse työttömänä. Pelkkä kilometrimäärä ei kerro mitään, sillä liikkumismahdollisuuset ovat aivan erilaiset esimerkiksi Sodankylässä, jossa saattaa 4-tien varressa asuvalla olla julkista liikennettä tarjolla monta kertaa päivässä suuntaan jos toiseenkin, mutta monessa syrjäkylässä viimeinen työmatkaan sopiva kulkuneuvo on mennyt 1970-luvulla, paitsi jos työpaikka sattuu olemaan koululla ja työaika sama kuin kouluaika ja koulukuljetuksessa sopivasti tilaa.

Mulla on se pitkä työmatka, kakkosasunto ja muutaman satasen maksanut autonkottero, jolla ajetaan niin pitkään kuin se suostu kulkemaan. Kun sen taival aikanaan päättyy (toivottavasti mahdollisimman lähellä kotia), on korjaamon ja paalauksen lisäksi kolmaskin vaihtoehto: myydään se varaosiksi tai 'projektiksi' jollekin sellaiselle, joka vielä saa sen liikkeelle tai toisen samanlaisen auton varaosiksi.

Niin että ihmiselläkö pitäisi olla joku oikeus olla työttömänä, jos olosuhteet on sellaiset, että työssäkäynti on hankalaa? Kyllä mun mielestä jokaisen työkykyisen aikuisen on elätettävä itsensä ja perheensä ja muutettava tarvittaessa niitä olosuhteita, että työssäkäynti mahdollistuu. Työttömyystuet ja muut sosiaaliset tukijärjestelyt on lyhytaikaista siirtymäaikaa varten hankalassa tilanteessa -ei mikään pidempiaikainen vakiokäytäntö, johon olisi lupa tuuduttautua, kun elämä nyt vaan on. 

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 13:02"]

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 11:56"]

Sossu sitten varmaan mielellään maksaa mun työmatkakulut.

[/quote]

Minä en aio maksaa tuilla elämistäsi, muutat tai hankit auton.

[/quote]

Ethän sinä poloinen veroeuroillasi edes kata niitä kaikkia kuluja mitä itse elämäsi aikana käytät yhteiskunnan tukia ja palveluita. Aina huudelllaan kuinka elätetään veroilla muita,kun totuus on että tavallinen tallaaja ei kata edes omia menojaan niilla veroilla mitä elämänsä aikana maksaa.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 09:56"]

Niin että ihmiselläkö pitäisi olla joku oikeus olla työttömänä, jos olosuhteet on sellaiset, että työssäkäynti on hankalaa? Kyllä mun mielestä jokaisen työkykyisen aikuisen on elätettävä itsensä ja perheensä ja muutettava tarvittaessa niitä olosuhteita, että työssäkäynti mahdollistuu. Työttömyystuet ja muut sosiaaliset tukijärjestelyt on lyhytaikaista siirtymäaikaa varten hankalassa tilanteessa -ei mikään pidempiaikainen vakiokäytäntö, johon olisi lupa tuuduttautua, kun elämä nyt vaan on. 

[/quote]

Jos kaikki Suomen avoimet työpaikat onnistuttaisiin täyttämään, mitä sanoisit niille, joille ei edelleenkään riittäisi töitä? Lisäksi monissa avoimissa paikoissa tuntimäärät ovat sellaiset, ettei niistä saadulla palkalla elätetä itseä ja perhettä. Ehkä voi tehdä kahta työtä samaan aikaan, mutta sitten taas joku jää kokonaan ilman työtä.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 09:56"]

Niin että ihmiselläkö pitäisi olla joku oikeus olla työttömänä, jos olosuhteet on sellaiset, että työssäkäynti on hankalaa? Kyllä mun mielestä jokaisen työkykyisen aikuisen on elätettävä itsensä ja perheensä ja muutettava tarvittaessa niitä olosuhteita, että työssäkäynti mahdollistuu. Työttömyystuet ja muut sosiaaliset tukijärjestelyt on lyhytaikaista siirtymäaikaa varten hankalassa tilanteessa -ei mikään pidempiaikainen vakiokäytäntö, johon olisi lupa tuuduttautua, kun elämä nyt vaan on. 

[/quote]

Tämän palstan mukaan ilmeisesti näin on.

Työssäkäynti on hankalaa vain työttömälle. Heti pitäisi saada hyvät tulot ja uusi auto alle, lapselle hoitopaikka naapurista ja työpaikka sen vierestä. Pohjaltahan ei voi ponnistaa.

Mun tuttavapiirissä on paljon pitkän matkan työläisiä. Yksi kulkee Pohjoi-Pohjanmaalta Helsinkiin, on töissä ma-pe ja ajaa viikonlopuksi kotiin, eikä koe tätä ongelmaksi.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 22:46"]

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 22:31"]

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 22:15"]

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 21:53"]

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 19:30"]

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 19:04"]

 Ihan uteliaisuuttani kysyn, että millanen matka? Itse en uskaltaisi ihan millä tahansa kotterolla ajaa nykyistä tosi pitkää työmatkaani, kun matkasta on melkoinen siivu seudulla, jossa ei huoltiskoitakaan ole varhaisaamulla auki. 

 [/quote]En minäkään muuten uskaltaisi, mutta kun nykyään on kännykät keksitty.

[/quote]

Huom. minulla on auto ja erittäin pitkä työmatka ja sen takia myös kakkosasunto.

Mutta, mihin soitat aamuvarhain jos auto leviää? Kuuluuko kännykkäsi joka paikassa? Hätäkeskusasia ei auton särkyminen ole. 

[/quote]

No ensin soitetaan sinne, minne ollaan menossa, että nyt myöhästyy. Sitten soitetaan taksi, joka hoitaa tielle jääneen perille. Parhaassa tapauksessa ei tarvita taksia, jos joku sieltä minne ollaan menossa tulee noutamaan sieltä tienposkesta. Tai sitten turvaudutaan apostolinkyytiin. Kun työt on kunnialla saatu päätökseen, aletaan järkkäämään paluukyytiä ja autolle tarvittavia toimenpiteitä. Se on joko korjaamo tai kilvet pois ja paaliin. Jos kakkosvaihtoehto on todennäköisempi, aletaan hommaamaan uutta kotteroa alle.

Sellaista parin sadan ruppusta voi korjailla tiettyyn rajaan asti, jokaisen on itse määriteltävä se raja.

[/quote]

Tiedän, että uusikin auto voi särkyä. Silti ajan mieluummin sellaisella. Mulla ei kovin helposti löydy ketään arkipäivänä paikalle. Isä ei saa enää ajaa, mies reissaa paljon, poika intissä. Bestiksellä, jolla on vakityö ja käy siellä kahdella eri bussilla, ei ole ajokorttia. Joskus tulee halvemmaksi jopa karenssi kuin rueta lyhyen työpätkän takia autoa hommaamaan. Varsinkin, jos auton puutteen takia ei ole pitkään aikaan ajanut, nämä ovat liikenteessä talvikeleillä yhtäkkiä ratissa vaaraksi myös meille muille. Veli on eläkkeellä ja joutaisi varmaan ja tuleekin mielelllään, mikäs siinä keskellä ei mitään muutama tunti odotellessa. Hinausauto on kallis vaihtoehto ja äkkiä menee vähäinen palkka siihen. Mulla on työtä ja pitkämatka, tämä pitää ilmeisesti moneen kertaan sanoa. Mutta en olisi lähtenyt tähän lasten ollessa pieniä, kun mies oli niin paljon reissussa ulkomaita myöten. Äitini kuoli kun olin vielä hoitovapaalla ja anoppi on alkoholisti, eläkkeellä oleva veljeni on hyvä lasten kanssa, mutta asuu kaukana ja sairauden vuoksi ei aina vaan jaksa. Otin työn vastaan heti kun oli se tilanne, että nyt se on mahdollista. Olen tosi väsynyt viikonloppuisin ja etsin koko ajan töitä lähempää. 

[/quote]Niin no taksi on keksitty. Ja jos siihen kerran 10 vuodessa joutuu turvautumaan, ei haittaa vaikka muutaman kympin maksaisikin.

[/quote]

Paitsi että jos sen auton joku hankkii pienipalkkaisen määräaikaisen työn takia ja sitten joutuu vielä taksin hankkimaan. Karenssi olisi tullut halvemmaksi. Itse ostin auton vasta kun sain vakinaisen paikan ja senkin vasta sen jälkeen kun koeaika oli ohi. Sitä ennen kuljin todella veemäistä työmatkaa julkisilla, johon sisältyi myös 3,5 km kävelyä toisessa päässä, toisessa kilometri. 

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 23:37"]

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 16:52"]

Minä taas ihmettelen, että millä ihmeellä maksan työttömänä työhaastatteluista koituvat matkakulut. Ei ole omaa autoa, joten joutuisin kulkemaan julkisilla. Esim Lahdesta Helsinkiin joutuisin maksamaan lipuista noin 40euroa per työhaastattelu, mikäli kulkisin z-junalla.  Ja tosiaan olen työtön ja käteen ei laskujen ja ruokakulujen jälkeen jää paljoa mitään. Tuskinpa on työkkärintätien mielestä hyväksytty syy jättää menemättä työhaastetteluun sen vuoksi ettei ollut rahaa kustantaa matkoja. Mutta kun ei se ihan oikeasti ilman rahaa ole mahdollista! Sossu tuskin auttaa noissa kulussa yhtään, sekin on varmaan laskettu jo siihen perusosaan. Yhden kuukauden aikana jos noita haastatteluja on vieläpä useampi... Mistä saan sataset matkoihin kuukausi toisensa jälkeen? Tätäkään seikkaa ei ole mietitty yhtään.

[/quote]

Työkkäri korvaa työhaastattelusta johtuvat matkakulut. Tai ainakin minulle korvasi, kun kolme vuotta sitten kävin Rovaniemeltä Turussa työhaastattelussa. Sain työpaikan ja muutin Turkuun, ei siitä sen kummempia :)

[/quote]

Juuri näin. Halukkaat kyllä löytää töitä ja pystyy keksimään erilaisia ratkaisuja. Nämä kolmannen polven syrjäytyneet kyllä keksii syytä syyn perään, ettei voi ottaa töitä vastaan.

Me asumme eri paikkakunnilla ja meillä on sen takia kaksi autoa ja kaksi asuntoa. Verovähennys ei ole kovin merkittävä, joten saisin työttömänä käsittääkseni enemmän, jos vertaan ansiosidonnaiseen. Työmarkkinatuen kanssa menee jota kuinkin tasan. Ei tätä voi suositella tilanteisiin, missä on pieniä lapsia. Minullakin puolisolla on jatkuvasti reissutöitä. No lapset, jos olisi, olisi joutuneet muuttamaan mukanani, mikä olisi tarkoittanut kirjojen siirtoa. Sen jälkeen verovähennystä ei olisi käsittääkseni enää saanut kumpikaan, se vain menee näin jännästi.  Eikä tätä voi suositella kuin tilanteisiin, jossa työ on tosiaan pitkäaikainen ja parisuhde hyvällä mallilla. Tämä vaatii molemmin puolin paljon. Esimerkiksi ihmiset, joilla on kaikki oltava tiptop koko ajan, väsyisivät tähän kahden asunnon pitämiseen aika nopeasti. Minulla on työpaikkakunnallakin jonkin verran työmatkaa ja viikonloppumatkat vievät useita tunteja, olen perillä perjantaisin vasta iltamyöhään ja sunnuntaina lähden sen verran aikaisin näin talvella, ettei tarvitse pimeällä ajaa kovin pitkää siivua. Kohta siis lähden. 

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 18:06"]

77 jatkaa vielä.

Kävin tuon junalipun hinnan vielä VR:n sivuilta tarkistamassa. Z-junassa lippu Helsinkiin maksaa Lahdesta 24, 15 euroa. Eli yhteensä noin 50 euroa.

Minulle sanottiin äsken erään av-mamman toimesta näin:

"Outoa, Z-junassa meille muille edestakainen matka Helsinkiin maksaa vain 32 e. Miksi sinulle myytäisiin lippu 40 eurolla? "

Hehe, mites nyt näpit asetellaan näppäimistölle ja minkäslaiseen irvistykseen väännetään suu kun voitin tämän matsin. Lippu maksaakin reilusti enemmän kuin alunperin kehtasin tänne heittää :))

[/quote]

VR:n sivuilla on kyllä erittäin selkeästi, että Z-junassa lipun hinta on 16,10 e ja tuo 24,15 on hinta, joka maksetaan InterCityssä. Z-junassa hinta ei vaihtele, koska siihen ei voi ostaa paikkalippua.

Joten miten ajattelit nyt irvistää, kun hävisit matsin edestakaisen junalipun hinnasta Z-junalla Lahti-Helsinki-Lahti? Tuon hinnan voi jokainen käydä tarkistamassa netistä!

Kokemuksesta voin sanoa, että tuo 80km/suunta on vielä kohtuullisen lyhyt. Se on vain asennekysymys ;) kaikkeen tottuu kun asiat niin järjestelee. :) ja julkisilla ehkä hankalampi kulkea, kannttas laskea tuleeko halvemmaksi ostaa joku halpa auto ja kulkea matkat sillä. Lapsetkin saisi nopeammin haettua hoidosta :)

Tuntuu olevan kahdenlaista porukkaa: niitä, joiden mielestä työhön mennään, JOS se on järkevää ja kannattavaa, joka euro, työhön pääsemiseen menevä aika ja vaiva - kaikki lasketaan tarkasti ja jos tietyt edellytykset ei täyty, ei mennä töihin tai keksitään kymmenen syytä, miksi se ei kannata ja miksi siihen ei voi pakottaa. Lasten päivähoitopäivän pituus on se, johon aina voi vedota.

Sitten on niitä, joiden mielestä työ on arvo sinänsä, osa elämää. Töissä käydään paitsi tämänhetkisen elämän rahoittamiseksi niin myös siksi, että askel kerrallaan voi nousta ylöspäin elämässä, päästä parempaan työpaikkaan, saada enemmän palkkaa, mukavammat työajat, hyvät lomaedut, omaisuutta, helpomman elämän, lapsille mallin eteenpäin pyrkimisestä ja yrittämisestä, myös sekä henkistä että taloudellista perintöä. Elämässä on itse tehtävä jotain, että pärjää, yhteiskunnan ei kuulu elättää tervettä aikuista. Lähtötilanteen ei tarvitse olla kummoinen mutta suunta on oltava ylöspäin.

Tätä keskustelua seuratessa voin onnekseni katsoa kuuluvani tuohon jälkimmäiseen porukkaan. 

Samaa mieltä kun joku (numeroa en muista) että itse olette eduskuntaan noi idiootit valinnut..