Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saatanan kakara!!
29.11.2013 |
Helvetti, että on pinna täynnä tuota vajaa kolme vuotiasta. Pilaa kaiken. MITÄÄN ei tottele!
Taas tänä aamuna huusi aamupalan takia tunnin ihan turhaan Vaivalla laitoin ulkoilua varten kaiken valmiiksi. Pakkasin vauvan, syötin ja vielä tahallaan yritin pitkittää tuota syömisen aloitusta, että nukahtaisi sitten päikkäreille ja päästäisiin ulos. Tein lounaan jo aamulla, että voitaisiin olla pitkään ulkona. Ei Ei EI! sain jo kaiken muun kuntoon, mutta hanskoja ei suostunut laittamaan. Suostuttelen jälkeen, sanoin, että lasken kolmeen ja jos ei hanskat mene käteen niin ylos ei sitten lähdetä. No rupesi huutamaan pastillia. Yritti sitten itse kiivetä tuonne tason päälle useaan kertaan.
No pinna paloi ja käskin lapsen omaan huoneeseen leikkimään. Hikisen vauvan vein parvekkeelle nukkumaan.
Olen yrittänyt opettaa omien leikkien siivoamista toistaiseksi tuloksetta. Toissa päivänä sovittiin, että minä siivoan muun ja lapsikeittiövälineet (siis leikkiastia ja ruuat). No ei siivonnut vaan heittäytyi huutamaan. Oli illan huoneessaan koska sanoin, että saa tulla pois kun lelut on kerätty. Siinä menee noin 2 min kun ne heittelee koriin takaisin.
No lelut olivat vielä eilen keräämättä ja taas sanoin, että saa tulla kun lelut on kerätty. Käytiin kyllä kerhossa ja kaupassa välillä. Kun isä tuli kotiin niin keräsivät sitten yhdessä ne lelut vasta.
No nyt ne samat lelut ovat taas siellä lattialla kun tahallaan kippaa koko korillisen lattialle. Ulos ei päästy ja en nyt voi luovuttaa tuossa leluasiassa kun muuten oppii, että odottamalla pääsee pois tilanteesta. Taas meni päivä pilalle ja olen yksin näiden kahden kanssa täällä neljän seinän sisällä..
Kohta on taas yksi virikelapsi lisää tässä maassa kun vihani kasvaa tarpeeksi. Vihaan lastani, siis tuotaensimmäistä. En enää tunne rakkautta, vaikka haluaisinkin. Joka ilta ennen nukkumaan menoa lupaan itselleni, ettäöhuomenna on kiva päivä ja tehdään kaikkea kivaa, mutta näköjään lapsi huutaa jo ennen itse valitsemaansa aamupalaa. En enää jaksa yrittää. Olkoot vaikka viikon huoneessaan jos ne lelut ei keräänny. Olen sitten vauvan kanssa.
Olen jo ollut omasta pyynnöstäni perheneuvolassa ja perhetyöntekijöiden kanssa yhteyksissä lapsen asioista, mutta muutosta tai apua parempaan elämään ei vielä toistaiseksi ole tullut.
Anteeksi sekava vuodatus.
Kommentit (53)
Sun lapses kiukuttelee sen vuoksi että sinä et rakasta sitä ja lapsi kyllä tuntee sen ja reagoi siihen hakemalla huomiota sillä ainoalla tavalla mitä jää jäljelle eli käyttäytymällä huonosti. Sillä tavalla saa kyllä huomiota osakseen, vaikkakin se on negatiivista, mutta sekin on parempi kuin ei mitään.
ensimmäisenä sinun pitää miettiä mikä elämässäsi on niin pielessä että tunnet niinkuin tunnet. Ehkä kotona oleminen ei sinulle sovi, ehkä et ole äitityyppiä ehkä on muita ongelmia elämässä jotka heijastuu tunne-elämääsi.
Ja jos ne lasten lelut lattialla haittaa niin kannattaa höllätä ja ottaa rennosti, lapsetkin alkaa käyttäytyä kunhan kotona on rauhallista ja siellä rakastetaan.
Ei sinun tarvitse keksiä mitään ohjelmaa jo edellisenä päivänä lapsen vuoksi, teet sen todennäköisesti itsesi vuoksi. Lapselle riittää oikein hyvin kun olette kotona ja käytte vaikka postilaatikolla yhdessä. Pääasia että lapsi tietää että välität hänestä ja tykkäät olla hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon on tullutkin kommentteja ja hyviä neuvoja. Meillä aika samanlainen tilanne jokin aika sitten, oli pieni vauva ja uhmakas 3v., ja uhma kärjistyi juurikin vauvan syntymän jälkeisinä kuukausina. Neuvottelemaan tai päivien päähän sopimaan ei tuon ikäisen kanssa kannata lähteä, eikä kiitollisuutta odottaa.
Kirjoitit että olette uudella paikkakunnalla, ilman kaverikontakteja yms. Jos mahdollista niin lähtekään kerhoihin yms. niitä hakemaan, niin itsellesi kuin lapsellekin. Itselläkin kahdesti vaihtunut paikkakunta sinä aikana kun olen ollut lasten kanssa kotona, ja se yksinäisyys ja henkireikien puute kiristää kyllä ainakin omaa vannetta tosi pahasti. Kuulostaa että olet niin uupunut siihen arjen pyöritykseen ja lapsen uhmaan, ettet oikein jaksa enää olla aikuisena. Kerroitkin hakeneesi neuvolan kautta apua, mutta kannattaa yrittää rakentaa niitä muitakin kontakteja siinä ohessa. Ja mitä vaikeampaa, sitä suuremmalla syyllä kannattaa vaikka vähän joustaa vaatimuksissaan lasta kohtaan ja lähteä ulos ovesta, oikeasti tehdä jotain kivaa, sen sijaan että vain jumittuu uhmakkaan kanssa vastakkain ja kaikkien olo kiristyy. Ja jos puoliso on käytettävissä, pidä huoli että pääset välillä myös ilman lapsia johonkin.
Tsemppiä ja jaksamista arkeen!
Voisko joku katsoa vauvaa sillä aikaa, että voisit viettää kahdenkeskistä aikaa isomman lapsen kanssa? Kuullostaa tosiaan, että sinulla on välit tulehtuneet isomman lapsesi kanssa eikä se kuullosta hyvältä. Lapsi (3v.) kokee olonsa varmaan tosi epävarmaksi ja uhatuksi vauvan tulon myötä ja sitten jos sinulla vielä menee vähän väliä hermo häneen. Tuo tilanne pitäisi saada muutettua.
Samaa mieltä muiden kanssa. Älä pingota isomman kanssa. Jos ei syö aamupalaa, niin pöydästä pois ja seuraavan kerran ruokaa lounaalla. Jos ei laita hanskoja, niin olkoon ilman. Huoneen siistimisesä oon kanssasi eri mieltä. Ei vajaa kolme vuotiaan voi odottaa korjaavan aina itse leikkejään pois vaan sitä pitää opetella yhdessä. Pienet lapset eivät toimi kauko-ohjauksella vaan niitä pitää ottaa kädestä kiinni ja näyttää, miten asiat tehdään. Ja muistathan kehua lastasi, kun hän toimii oikein!!
41 sanoi sen juuri niin kuin asiat ovat!
1. Lapselta ei kysellä laittaako hanskat vai ei. Sinä laitat ne käteen, halusi lapsi tai ei, menette ulos.
2. Jos ei siivoa leluja, varoita että lelut lähtee pois. Ja niin toimit, astiat koriin ja korin pois.
3. Muissa asioissa sama tyyli, opettele auktoriteettia ja älä anna lapsen päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kannustuksista. Kritiikkikin on oikein rakentavaa. Ja jopa tunnistan tehdyt virheeni. Minulla on palikat, en vaan osaa niistä rakentaa..
Meillä on nyt välit tulehtuneet ja kannan siitä syyllisyyttä. Ulkoilut ovatkin olleet sitä meidän yhteistä aikaa kuk vauva nukkuu rattaissa puiston laidalla. Yritän tosissan kaiken liikenevän ajan olla lapsen kansa ja lähellä. Tällä hetkellä vaan suurin osa jää yritysasteelle. Esim iltasatu menee usein mönkään kun lapsi haluaa pomppia sängyllä tai kiukuttele hampaidenpesun kanssa.
Aamupalasta olen nimenomaan yleensä saanut rauhallisen tällä otatko puuron vai rahkan ja ylipäänsä tällä, että laiitetaanko siniset vai punaiset hanskat. Pastillin halusi ennen uloslähtöä ja tapana onkin ollut "lähtöpastilli" kun vaatteet on päällä. Tänään vaan halusi sen pastillin ennen pukemista ja riitahan siitä tuli..
Äsken syötin vauvan ja lapsi oli sillävälin käy itse sänkyyynsä päikkäreille. Vauvakin nukahti. Jess!! Soitin perheohjaajalle ja kerroin tilanteen. Sain vinkkejä ja aijon toteuttaa ne kun lapsi herää. Siivotaan yhdessä huone ja yritetään sitten uudestAn ulkoilua kun vauva menee iltapäivän päikkäreille.
Yritän ehkä itsekin kohta torkahtaa.
Ap
Olet saanut paljon hyviä vinkkejä, mutta tässä vielä vähän omia näkemyksiäni:
Minusta kuulostaa, että teillä sellainen negatiivinen kierre, että lapsi kokee ettei saa riittävästi huomiota ja hakee sitä sitten negatiivisen kautta tekemällä pahojaan ja olemalla tottelematon. Sillä lailla äitiin saa ainakin kontaktin, vaikka se sitten huutaisikin. Se on lähes kaikista lapsista kuitenkin paljon parempi vaihtoehto kuin tuntea itsensä näkymättömäksi. Voisin kuvitella, että jos lapsesi on hetken hiljaa ja leikkii itsekseen, sinä huokaiset helpotuksesta ja teet jotain muuta. Tässä kohtaa pitäisi toimia juuri päin vastoin.
Minä käytän nykyään metodia, jonka opin kirjasta All Children Flourishing, jota on ilmeisesti käytetty hyvällä menestyksellä todella ongelmaistenkin lasten kanssa. Meillä toimii kuin unelma pikku-uhmiksen kanssa. Kun lapsi on kiltisti, huomioit sen energisesti ja innokkaasti, esim: "Oi, sinähän rakennat tosi hienoa duplo-tornia. Oletpa tosi keskittynyt ja rakennat tosi taitavasti!" Jos lapsi käyttäytyy huonosti, kiinnitä mahdollisimman vähän huomiota. Toki tuhotyöt pitää estää, siirrät vaikka omaan huoneeseensa ja annat aivan pienen "jäähyn" esim 15 sekuntia (kirjassa kutsuttiin tätä "resetoinniksi"). Jäähyn jälkeen kehut vuolaasti siitä, miten lapsi ei parhaillaan tee sitä tuhmuutta mitä teki hetki sitten. Esimerkiksi, jos lapsi on repinyt kirjoja alas sanot rauhallisesti ja eleettömästi "Nyt jäähy" ja jäähyn jälkeen kehut vuolaasti: "Onpa hienoa, että et revi kirjoja hyllystä, se on tosi kiltisti tehty! Olet tosi huomaavainen, kun et riko mitään!" Jos tuhmuus alkaa uudestaan, toista alusta. Tuntuu varsinkin aluksi ihan naurettavalta, mutta pikku hiljaa lapsi oppii, että saa energistä ja positiivista huomiota käyttäytyessään hyvin, kun taas huonosti käyttäytymällä jää huomiotta. Jäähyn voi muuten antaa myös itselleen, jos menee hermot, sekin opettaa lasta hallitsemaan tunteitaan.
Jos lapselle antaa rangaistuksia, kannattaa muuten olla tosi tarkkana siinä, että rangaistus on nimenomaan sille, joka rikkoi sääntöjä. Esimerkiksi ulkoilun peruutus sattui enemmän sinuun kuin lapseen ja oli ehkä muutenkin vähän turhan abstrakti seuraus kolmevuotiaalle.
Olisiko teidän seudulla mitään perhekerhoa, jossa voisitte käydä? Se olisi teille kaikille hyväksi. Myös jokin osapäiväinen kerho voisi olla hyvä lapsellesi. Hän saisi virikkeitä ja oppisi paljon kerhon vetäjältä ja muilta lapsilta ja sinä saisit hengähdystauon.
Tsemppiä kovasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeesti kun oma kuopus on 10v. Niin nää jutut naurattaa. 3v. on pieni ja kyllä se vielä sotkee ja tekee vaikka mitä. Hyviä kahvihetkiä sulle.
Kyllä tuonikäinen lapsi jo testaa ihan täysiä rajojaan. Esim. tuo pastillijuttu. Lapsi katsoi (koska hän sai pastillin ilman että tarvii pukea) että hän on nyt vallankahvassa ja kun se pastilli tuli jo saatua niin ei ole enää mitään motivaatiota totella hanskojen kanssa vaan voi pompotella mutsia miten huvittaa.
Itse ainakin olin aika veemäinen lapsena ja mulle tuotti nautintoa esim. sellainen jos sain omalla toiminnallani vaikka periaatteessa kivan asian, kuten uimarantareissun, sabotoitua. Tyydyttävämpää oli nähdä ja kokea oma vaikutusvaltansa kuin olisi ollut päästä uimaan. Kovapäinen olin muutenkin, ei ollut sellaista uhkausta jolla mut olisi saanut nöyrtymään. Jos en halunnut siivota leluja niin mulle oli ihan yksi lysti jos äiti heittää ne roskiin. Edelleen kyse oli vallasta, oli nautittavaa saada mutsi raivon partaalle (ja silti välttyä siivoamiselta), se mutsin sekoaminen oli homman pointti ja ihan mielelläni menetin muutaman lelun sen takia. Ei ne lapset niin tyhmiä ja avuttomia ole mitä kuvittelette.
Muhun ainakin tehosi käskytystä paremmin nätisti pyytäminen, siitä ei tullut sellaista vastareaktiota että pitää käynnistää taistelu. Eli ehdottaisin että ilmoitat että nyt puetaan ja jos ei pue niin et noteeraa mitenkään etkä anna pastilliakaan ja jos kersa alkaa vinkumaan sen perään sanot huolettomasti että ei voi antaa kun ei ole vaatetta päällä. Ja jos kakru vaikka heittää puurolautasen lattialle niin rauhallisesti mutta nopeasti vaan kainaloista kiinni, johonkin tylsään huoneeseen (ei tv:tä, ei leluja, ei kirjoja, ei tuhottavaa) ja ovi säppiin.Turha kiukutella ja tiuskia ja vajota itse sen 3-vuotiaan tasolle. Tiukka natseilu ei tepsi kaikkiin lapsiin, ainoastaan pehmeisiin ja miellyttämishaluisiin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä olen kantanut neljävuotiaan kuistille pelkissä sukkahousuissa & villapaidassa, kun hidasteli & pelleili pukemisen kanssa. kyllä kelpasi toppahaalari sen jälkeen!
Oli illan huoneessaan?!?!? Kolmevuotias?!? Hyvä AP. Suosittelen Vahvempana vanhemmaksi kurssia! Heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Ehkä yksi ongelma on se, että te olette niiden kolmivuotiaittenne kanssa kotona. Se ei tee hyvää teille äideille eikä lapsille. Molemmat tarvitsette ikäistänne seuraa ja poistumista kotoa. Eihän kukaan jaksa olla kotona 24/7 , ei edes se 3-vuotias. Sen lisäksi sen ikäiset tarvitsevat oikeasti jo jotain tekemistä ja ymmärrän, että äidit eivät ole niitä välttämättä aina jaksavaisia keksimään. Sen takia olisi varmaan hyvä viettää edes kerhopäivän ajan erossa toisistanne.