Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saatanan kakara!!
29.11.2013 |
Helvetti, että on pinna täynnä tuota vajaa kolme vuotiasta. Pilaa kaiken. MITÄÄN ei tottele!
Taas tänä aamuna huusi aamupalan takia tunnin ihan turhaan Vaivalla laitoin ulkoilua varten kaiken valmiiksi. Pakkasin vauvan, syötin ja vielä tahallaan yritin pitkittää tuota syömisen aloitusta, että nukahtaisi sitten päikkäreille ja päästäisiin ulos. Tein lounaan jo aamulla, että voitaisiin olla pitkään ulkona. Ei Ei EI! sain jo kaiken muun kuntoon, mutta hanskoja ei suostunut laittamaan. Suostuttelen jälkeen, sanoin, että lasken kolmeen ja jos ei hanskat mene käteen niin ylos ei sitten lähdetä. No rupesi huutamaan pastillia. Yritti sitten itse kiivetä tuonne tason päälle useaan kertaan.
No pinna paloi ja käskin lapsen omaan huoneeseen leikkimään. Hikisen vauvan vein parvekkeelle nukkumaan.
Olen yrittänyt opettaa omien leikkien siivoamista toistaiseksi tuloksetta. Toissa päivänä sovittiin, että minä siivoan muun ja lapsikeittiövälineet (siis leikkiastia ja ruuat). No ei siivonnut vaan heittäytyi huutamaan. Oli illan huoneessaan koska sanoin, että saa tulla pois kun lelut on kerätty. Siinä menee noin 2 min kun ne heittelee koriin takaisin.
No lelut olivat vielä eilen keräämättä ja taas sanoin, että saa tulla kun lelut on kerätty. Käytiin kyllä kerhossa ja kaupassa välillä. Kun isä tuli kotiin niin keräsivät sitten yhdessä ne lelut vasta.
No nyt ne samat lelut ovat taas siellä lattialla kun tahallaan kippaa koko korillisen lattialle. Ulos ei päästy ja en nyt voi luovuttaa tuossa leluasiassa kun muuten oppii, että odottamalla pääsee pois tilanteesta. Taas meni päivä pilalle ja olen yksin näiden kahden kanssa täällä neljän seinän sisällä..
Kohta on taas yksi virikelapsi lisää tässä maassa kun vihani kasvaa tarpeeksi. Vihaan lastani, siis tuotaensimmäistä. En enää tunne rakkautta, vaikka haluaisinkin. Joka ilta ennen nukkumaan menoa lupaan itselleni, ettäöhuomenna on kiva päivä ja tehdään kaikkea kivaa, mutta näköjään lapsi huutaa jo ennen itse valitsemaansa aamupalaa. En enää jaksa yrittää. Olkoot vaikka viikon huoneessaan jos ne lelut ei keräänny. Olen sitten vauvan kanssa.
Olen jo ollut omasta pyynnöstäni perheneuvolassa ja perhetyöntekijöiden kanssa yhteyksissä lapsen asioista, mutta muutosta tai apua parempaan elämään ei vielä toistaiseksi ole tullut.
Anteeksi sekava vuodatus.
Kommentit (53)
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 11:06"]
Jaksamisia. Arki voisi helpottua jos vähän löysäisi vaatimuksia, vaikka vauvan rinnalla kolmevuotias tuntuu isolta niin oikeasti on aika pieni vielä.
[/quote]
Tämä on totta. Meidän esikoinen oli 1v3kk kun nuorimmainen syntyi, ja yhtäkkiä hän olikin NIIN ISO TYTTÖ jolta näin jälkeenpäin ajateltuna tuli vaadittua ihan liikoja. Nyt kun lapset ovat 3-v ja 1,5-v, niin onneksi tajuaa jo sen miten älyttömän pieniä molemmat vielä on eikä niiltä voi hirveästi vaatia.
Ei 3-vuotias ymmärrä esimerkiksi vielä mitään sopimisia tai muuta. Lelujen keräämistä voi opetella esimerkiksi leikin varjolla (kumpi kerää nopeammin, lapsi, äiti vai vauva) tai jos menee pelkäksi kiukutteluksi niin kerätään "yhdessä" (eli äiti lapsen kädellä). Ja myös tuohon rukkasista kieltäytymiseen toimii todella hyvin tuo edellämainittu kikka: ulos ilman rukkasia niin eiköhän ala kelvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 11:00"]
Tuossa uloslähtökiukuttelutapauksessa olisin itse sanonut, että ulkona on kylmä, siellä tarvii hanskat, jos et laita niin tulee kylmä ja lähtenyt ulos vaikka hanskattoman lapsen kanssa hyvin nopeasti sen enempää sisällä hikoamatta. Hanskat olisin jättänyt eteiseen. Ulkona olisin viivytellyt siinä pihalla, jotta lapselle olisi ehtinyt tulla tosi kylmä käsiin. Sitten olis todettu, että huomaatko nyt miten tulee kylmä ilman hanskoja, olis kannattanut kuunnella äitiä. Pienen kärvistelyn jälkeen olis haettu hanskat, kehuttu että nyt on hyvä, ja lähdetty puistoon.
Joskus voi auttaa sekin, että järjettömästä asiasta kiukkuavalle taaperolle antaa vaihtoehdot: laitatko nämä vai nämä hanskat? Se valitseminen saa tyhjästä syntyneen kiukun unohtumaan tai antaa lapselle mahdollisuuden lopettaa kiukku kasvojaan menettämättä.
Taaperot uhmineen on vaikeita. Itse olen päätynyt siihen, että helpointa on napakasti selittää miksi jotain pitää tehdä. Jos siltikään ei onnistu, niin katsotaan seuraukset. Usein yksi kertakin riittää. Meidän keskimmäinen lähti kerran pyjamassa talvella autolla mummille (2h ajomatka ja aluksi auto oli jääkylmä), puolen tunnin ajon jälkeen hänkin oli jo sitä mieltä, että pukeutuminen ja talvihaalari on ok talvella. Ei lapsi siitä traumatisoidu tai kuole, että menee kerran sukkasillaan ulos toteamaan, että liian kylmä on tai on pari tuntia hirveässä nälässä heitettyään koko aamupalan lattialle. Kunhan asia vaan selitetään hänelle, niin siinä on mahdollisuus oppia jotakin syistä ja seurauksista. Eli ei niin, että nyt palelet tai olet nälässä, koska äiti on vihainen tai se olisi joku rangaistus. Vaan niin, että kun et pue tätä, niin kokeillaan mitä siitä seuraa. Tai ei tarvii syödä, mutta äiti pelkää että sinulle tulee nälkä ( ei sitten tietenkään mitään naposteltavaa hätänälkäään).
Huoneen sotkuisuuteen meillä on auttanut se, etten enää itse siivoa sitä, eli tietävät ettei se itsestään siitä järjesty. Lattialla jalkojen alla rikkoontuneet lelut ovat motivoineet järjestelemään. Kerron yleensä että illalla tai huomenna imuroin, pelastakaa ne lelut mitä haluatte (lattia tyhjenee kummasti).
3- vuotias on kyllä vielä aika pieni. Huomat sen sitten kun kuopus on 3-vuotias, että kamala miten aikuismaista käytöstä sitä odottikaan esikoiselta aikoinaan. Hän tuntuu nyt isolta vauvan vuoksi. Tsemppiä!
[/quote]
Tämä oli hyvä kirjoitus. Ja erityisesti allekirjoitan omalla kokemuksella tuon viimeisen kappaleen. Huonoa omatuntoa tuli podettua, kun tuon asian aikoinaan hoksasin :(
Monta hyvää neuvoa olet ap tässä ketjussa saanut. Tsemppiä koko perheelle!
En oleylipainoinen enkä pidä itseäni laiskanakaan. Olen vaan yliväsynyt ja hermoheikko juuri nyt. Fyysinen kunto vielä on ok, mutta henkisetä en ole ihan varma. Masentaa.
Niin ja se "saatanan kakara" on rikonut koneen näppiksen niin ei väli aina toimi. Jäähyllä on kyllä istuttu, kun ei usko, että koneeseen ei kosketa.
ap
Nyt täyttyy ottaa tiukka kuri ja opettaa vanhempinkin muksu käyttäytymään. Selkeät rajat ja johdonmukainen käytös aikuiselta helpottaa lapsenkin elämää. Yhdessä tutussa perheessä lapset pääsevät pompottamaan vanhempiaan ja tilanne menee vain pahempaan suuntaan koko ajan. En oikein ymmärrä miksi vanhemmat eivät tee tilanteelle mitään ja en kyllä kehtaa mennä toisia ohjeistamaankaan.
Täällä on tullut hyviä vinkkejä ja neuvoja. Myös asian purkaminen auttaa. Mutta tuossa siivoamisasiassa olenvähän erimieltä. Kolmevuotias osaa kerätä astiat laatikkoon, jos tahtoo.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että teillä on aika negatiivinen ilmapiiri ja sinulla pinna tiukalla. Keskityt vain siihen miten saisit lapsen tekemään mitä haluat. 3-vuotias on aika pieni, eikä hän jaksa ymmärtää mitä uhkailusi oikeasti tarkoittavat.
Tee kaikesta hauskaa. Kun lapsi huomaa äidin hanskan käteen ja hanska alkaa kyselemään hassulla äänellä "kuka veisi minut ulos?", se sujahtaa käteen nopeasti. Lapsi huomaa nopeasti kuinka kivaa äidin kanssa on ja on innolla mukana tekemässä, eikä enää tarvitse koko ajan olla kivaa ja hassua vaan voi olla ihan tavallista. Sama lelujen keräämisen kanssa. Saatte tehtyä asioita ja leikittyä samalla. Kestää kauemmin kuin "tehokas" asioiden tekeminen, mutta on kaikille kivempaa. Vauva mukaan myös.
Lapsen kanssa tarvitaan kykyä asettua lapsen asemaan, ei rajoja ja kuria.
t. satoja nuoria opettanut ja jo aikuisen lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo perhetyö voisi olla hyväksi. Ei se perhetyöntekijä lastasi muuta sellaiseksi kun haluat, mutta yhdessä voisitte käydä lapsen ikäkausia ja kehitystä läpi, ja muuttaa sinun vanhemmuuttasi (joka taitaa olla aika hukassa) järkevämmäksi... Tuo kenkäjuttukin, oikeesti? Lapsi tuskin edes tajusi mistä on kyse, on vaan ihmeissään kun äiti kiukuttelee ja näyttää nyrpeää naamaa.
Aikuistu nyt itse ja ryhdy vanhemmaksi lapsellesi.
Meillä on välillä myöskin samanlaista vääntöä 3-vuotiaan kanssa.
Jos ruoka ei maistu tai ruualla leikitään 3-vuotias passitetaan pois ruokapöydästä, ruoka laitetaan jääkaappiin ja todetaan ole sitten syömättä, jollei maistu. Huutohan siitä tulee, mutta noin puolen tunnin päästä poika tulee itse kysymään ruokaansa, kun on nälkä. Silloin se menee vallan mainiosti.
Aamupalasta sen verran, menettekö heti herättyään syömään aamupalaa vai oletteko hetken aikaa? Meillä, jos heti herättyään pitää aamupala syödä se on vitkastelua ja pelleilyä. Kun taas ollaan noin tunnin verran, antaa vaikka aamulla katsoa piirrettyjä, niin ruoka maistuu paremmin, kun on nälkä.
Lisäksi meillä on siivous menetelmässä käytössä palkkio, kun on siivonnu huoneen saa palkkion. Yleensä se on tikkari tai 1 karkki. Välillä se on klementiini (poika söisi vaikka loputtomiin klementiinejä, jos niitä olisi tarjolla). Välillä käydään seuraavana päivänä ostamassa pojalle pikkuauto (kerää niitä), ja muistutetaan siinä samassa, että tämä on palkka siitä, kun siivoit eilen niin hienosti oman huoneesi. Lisäksi mainitaan se: että äiti ja isi on nyt todella iloisia, kun olit niin kiltti.
Enkä mä koe mitään pahaa tuossa palkkio jutussa, ainakaan vielä tähän ikään nähden. Palkkiot ovat kuitenkin niin pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhautunuthan se lapsi on, kerjää huomiota sillä sotkemisella ja kiukuttelulla. Koita jaksaa ohjata mieleiseen tekemiseen ja mene mukaan leikkeihin, ainakin kehumalla ja katsomalla. Täytyy kolmevuotiastakin helliä ja vähän lelliä, sitä se janoaa nyt kun vauva vie paljon huomiota.
Odotat aika paljon 3-vuotiaalta. Aivan kuin hän oireilisi jotenkin...
En ole itse ollut "jämäkkä äiti" ja olen varmaan turhan usein korjannut lasteni jälkiä. Ja uloskin lähdettiin joskus ilman käsineitä. Mutta ihania koululaisia ja nuoria heistä kaikista on tullut. Jälkien korjaamisessa olen toki nykyään tarkempi kuin pikkulapsiaikana ja siitä tuleekin usein sanomista, mutta hyvin meillä menee. En vain 3-vuotiaalta olisi todellakaan tuota kaikkea olisi odottanut. Ja ennenkuin joku älähtää, että siivoamiset yms. pitää oppia pienenä tms.: ei kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti, jotkut asiat täytyy sitten kai oppia isompana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 11:06"]Jep. Ukloilu on tärkeää. Varsinkin minulle kun seinät kaatuu. Olisin niin mieluusti lähtenyt. Ja läheisessä kenkäkaupassa on alet niin yhdessä eilen vielä sovittiin, että käymme katsomassa molemmile uudet parit jos löytyy. Jäi sitten sekin. Kauppa ei ole enää illalla auki kun isä tulee töistä.
ap
ps. Nytlapsi on repinyt kirjat hyllystä, vaatteet kaapista ja keittiölelut on vieläkin lattialla.. En minä niitä mene siivoamaan puolestaan. Tahallaan on repinyt ne alas.
[/quote]
OTA se lapsesi syliin ja vähän äkkiä. Lapsi kerää vaan huomiota kun äiti hoitaa vauvaa. Kehu kaikessa missä pystyt. Eka viestisä kerroit, että lapsi jätti syömättä itse valitsemansa aamupalan. Ei tuon ikäinen valitse mitä syö ja mitä ei. Jos hänen pitää itse tuossa iässä kantaa vastuu omista syömisistä,niin voi voi. Ei ihme jos kokee turvattomuutta ja testaa äitiä, että tykkääkö vielä minusta kun uskallan tehdä vielä jotakin tosi tyhmää mistä äiti ei pidä.
Sellaisia ne lapset on... Mäkin lähden lapsen kanssa ulos ilman hanskoja jos se nyt on kamalan hankalaa saada ne pukemaan. Yleensä saa pastillin kun on ulkovaatteet päällä.
Tuo on kyllä niin tuttua mitä kirjoitit. Silloin kun on itse väsynyt ja muutenkin ärsyyntynyt, niin tulee oltua lyhytpinnaisempi. Monesti se vaan pahentaa tilannetta ja lapsistakin tulee "mahdottomia".
Anna lelujen keräilyn olla ja ryhdy vaikka siihen, että uuden lelulaatikon saa ottaa esiin kun vanha leikki on kerätty. Kaikilla tämä ei tietenkään onnistu, jos ei ole tarpeeksi ylähyllyjä vapaana.
Koita jaksaa, nyt on rankkaa, mutta se helpottaa kyllä! Meillä syntyi myös vauva kun esikoinen oli 3v ja rankkaa oli. Minä tyhmä ruoskin itseäni, koska aloin silloin lukemaan palstoja ja ottamaan liian vakavasti neuvolan sanomiset. Helpotti kun lopetin ajattelemasta, mitä muut saattaisi ajatella ja kuinka pitäisi olla täydellinen äiti. Uhmaikä kun kuuluu tasapainoisen lapsen (ja vanhempien) kasvuun. Ei se lapsi pilalle mene jos ei joka päivä mennä pihalle. Voittehan mennä myöhemminkin tänään ulos, tässä on päivää jäljellä vaikka kuinka. Meillä 3-vuotiaana tykkäsi hirveästi mennä pimeällä ulos jos sai ottaa taskulampun mukaan. Voi olla myös jännää katsoa kuinka katuvalot syttyy ja alkaa hämärtymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 11:06"]
Jep. Ukloilu on tärkeää. Varsinkin minulle kun seinät kaatuu. Olisin niin mieluusti lähtenyt. Ja läheisessä kenkäkaupassa on alet niin yhdessä eilen vielä sovittiin, että käymme katsomassa molemmile uudet parit jos löytyy. Jäi sitten sekin. Kauppa ei ole enää illalla auki kun isä tulee töistä.
ap
ps. Nytlapsi on repinyt kirjat hyllystä, vaatteet kaapista ja keittiölelut on vieläkin lattialla.. En minä niitä mene siivoamaan puolestaan. Tahallaan on repinyt ne alas.
[/quote]
ruutu.fi Supernanny
Missä teillä on jäähypenkki? Millä kellolla kellotat jäähyn ajan? Selitätkö lapselle ensin kasvot lapsen kasvojen tasalla miksi hän on jäähyllä? Edellytätkö, että lapsi pyytää anteeksi jäähyn päätteeksi? Halaatteko ennekuin lapsi lähtee jäähypenkiltä?
Mikä sinua oikein hermostuttaa?
Ihana kirjoitus! Meinaan, että itsestäni tuntuu samalta 3.5v kanssa. Hänellä on hirveä uhma. Tänään ei päästy perhekerhoon, koska ei suostunut pukemaan. Hän hakee konfliktin aina jostain. Kyllä on minulla hermoissa pitelemistä.
Minusta olet kyllä aika ankara. Annan yhden vinkin: sano lapselle joka aamu ja ilta, että rakastat häntä. Mene hetkeksi lapsen tasolle ja halaa (siis ihan ekana kun näet lapsen aamulla). Tee tämä vaikka et tuntisi näin. Vähitellen mielesi solmut alkavat aueta.
Sun pitää olla pomo. Älä sovi mitään lapsen kanssa vaan määrää sinä mitä tehdään. Kun sinä sanot, että jotakin tehdään se tehdään tai itketään ja tehdään. Lapsi oppii äkkiä, että voi vedättää suo miten haluaa jos annat sen tapahtua. Ole pomo. Mutta väkivaltaa ei saa käyttää, tämä ei tarkoita sitä vaan henkinen johtajuus, sitä mä tarkoitan.
Minäkin olen joskus huutanut "saatanan kakarat" tosin ne alkaa nauraa räkättämään, älä hauku itseäsi..
No voi, sinulla kuulostaa olevan tällä hetkellä tosi vaikeaa. En voi toivottaa muuta kun jaksamista ja antaa toivoa että kyllä tuo pikkulapsihelvetti vielä muuttuu.
Meillä oli viime vuonna juuri tuollaista kun kotona oli 1v. ja 3v. 3v. oli aivan mahdoton melkein koko vuoden. Joka ikinen päivä oli pelkkää vääntöä ja karjumista ja tappelua. Aivan kamalaa. Ja tuo neljän seinän sisällä olo kahden pienen kanssa tekee hulluksi, siitäkin on kokemusta. 1v. sairasteli niin monta kuumetautia että oli moniakin viikkoja jolloin ulos ei voitu lähteä ollenkaan ja vilkas, perustyytymätön 3v. uhmariiviö hyppi seinillä sisällä pienessä asunnossa, temppuili ja teki pahojaan.
Voin sanoa suoraan että se oli elämäni kamalin vuosi. Vuoden lopussa kun täytti 4v., esiokoinen aloitti osa-aikaisesti päiväkodisssa ja voin sanoa että ei se virikelapsi juttu maaliman pahin asia ole. Minulla on aivan erilainen lapsi. Varmaan aika teki tehtävänsä ja poika vihdoin pääsi uhmasta eroon tai sitten hän ei vaan saanut tarpeeksi virikkeitä kotona kun ei ollut leikkikaveria. Vaikka kuinka yritimme piirrellä ja leipoa ja leikkiä ja ulkoilla hän vaikutti aina vihaiselta ja tylsistyneeltä.
Minun oma elämäni muuttui aivan erilaiseksi koska saan välillä levätä ja ei tarvitse kuunella jatkuvaa kovaäänistä kirkumista (sitä se oikeasti oli). Olen jaksavampi äiti. Ja siitä en suostu tuntemaan minkäänlaista huonoa omaatuntoa.
Jos et kuitenkaan vielä halua päiväkotiin laittaa, onko teidän lähellä mitään kerhoa johon voisit viedä 3v:n pari kertaa viikossa? Meidän esikoinen on niin sosiaalinen tapaus että ainakin osa hänen huonosta käytöksestään johtui ihan varmasti turhaantumisesta. Ja päiväkodissa viihtyi hyvin alusta asti, pari päivää meni ja nyt menee sinne innolla kun saa leikkiä kavereiden kanssa.
Jaksamista sinne!
Voi ap, ihan niinkuin meillä! Mun esikoinen oli 2 v. 10 kk, kun kuopus syntyi ja nyt kuopus on 10 kk. Kyllä on ollut todella raskasta koko tämä uhmaikä, varsinkin viime keväänä ja kesällä. Nyt syksyllä hän on ollut vähän rauhallisempi, mutta saattaa raivota silti ihan mistä asiasta vaan, aivan yhtäkkiä. Koita saada itsellesi omaa aikaa. Koita keksiä jokaiseen päivään jotain mielekästä, vaikka sitten kun vauva on päiväunilla ja esikoinen katsoo telkkaria, niin silloin pyörin verkkokaupoissa/teen käsitöitä/askartelen/luen lehteä/syön karkkia. Niin jaksat aamun kiukuttelut, kun mietit, että muutaman tunnin päästä on jotain kivaa. Ja todellakin, koita halata ja sanoa esikoiselle kuinka ihana hän on, vaikket niin tuntisikaan. Mäkin olen pakottanut itseni siihen, ja se on selvästi auttanut esikoista ja minäkin alan jo hiljalleen taas tuntea jotain muuta kuin kiukkua ja raivoa esikoista kohtaan.
Alue: Aihe vapaa
Siivoaminen on aika abstrakti käsite kolmevuotiaalle. Mutta voisit pilkkoa sitä osiin. Pyydä lasta keräämään kaikki punaiset esineet. Kun se on tehty, kaikki litteät esineet jne. Muista olla paikalla ja opastaa jos lapsi ei tiedä.