Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä olette meidän parisuhteemme tilasta?
28.11.2013 |
Olemme seurustelleet pian kaksi vuotta, asuneet yhdessäkin jo puolisen vuotta. Pitkän aikaa minä olin hyvin epävarma suhteestamme ja yhteisestä tulevaisuudestamme. En koskaan ole ollut hullaantuneen rakastunut mieheen, vaan tavallaan opin rakastamaan ajan kanssa. Mieskään ei ole omien sanojensa mukaan koskaan tuntenut mitään palavaa rakkautta ketään kohtaan, minä kyllä olen.
Arkemme on omasta mielestäni muuten ihan tasaista ja mukavaa, mutta aina välillä saamme yhtäkkiä jostain ihan pienestä alkavasta riidasta kamalan kriisin aikaan, jolloin päätämme jo erota lähes tulkoon aina minun aloitteestani. Kuitenkin aina, kun tajuan, että mies on nyt tosissaan lähdössä, tajuan, etten todellakaan oikeasti hänestä halua erota.
Syy, miksi alan aina erosta puhua riidan tullen, on se, että pelkään niin paljon riidan johtavan eroon, että haluan tilanteen vain nopeasti pois alta, enkä tulla itse jätetyksi. Näin tapahtui edellisen kerran pari viikkoa sitten, ja viimeksi eilen.
Sen pari viikkoa sitten ilmenneen kriisin jälkeen tajusin, että minä todella haluan olla tämän miehen kanssa, loppuelämäni, niin huonoina kuin hyvinäkin aikoina. Siitä huolimatta, ettei hän ole täydellinen, ja vaikka tiedän, että tulemme riitelemään jatkossakin. Silti haluan olla hänen kanssaan, todella, en kenenkään muun. Mies ei kuitenkaan itse suuremmin lähde näissä kriisitilanteissa puolustelemaan suhdettamme, ja sanoo jopa, että näiden aikana ei tunne rakkautta minua kohtaan, ja on valmis luovuttamaan. Kun kaikki on hyvin, sanoo kyllä rakastavansa minua, mutta riidan tullen ei tunne sitä, tai omien sanojensa mukaan edes tiedä, mitä on rakkaus.
Minä olen niin varma tunteistani miestä kohtaan, että olisin jo valmis papin eteen, mutta mies ei ole. Kun kerron hänelle haluavani olla hänen kanssaan aina, hän kyllä vastaa siihen samoin, muttei koskaan sano sitä oma-aloitteisesti. Mies tietää itsekin olevansa aika kylmätunteinen ihminen, mutta tähän astisen kokemuksen perusteella kuitenkin hyvin luotettava ja vastuullinen. Järkevä, muttei kovin tunteellinen.
Tänään sanoin miehelle, että jos meille joskus tulee ero, niin se on sitten mies, joka jättää minut, minä en tule jättämään häntä. En ole koskaan sanonut kenellekään vastaavasti. Miltä suhteemme kuulostaa ulkopuolisen korvaan?
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siltä että olet hyvin epävarma itsestäsi. En kanssa itse ole erityisen romanttinen, en kuule mitään kellojen kilkatusta tai helverillistä nipistelyä vatsassa muutakun ripulissa. Kuitenkin avioliittoa -onnellista sellaista- on nyt takana 19 vuotta ja loppuelämä edessä.
t:ukkomies, ikinä ei vieraissa ole tullut käytyä mutta kukkia tulee joskus kotiin vietyä :)
Kunhan jätätte nuo turhista asioista riitelyt pois niin mielestäni teillä on mahdollisuudet ihan hyvään liittoon ja onnelliseen elämään. Mutta oikeasti, eihän kukaan ulkopuolinen voi tietää kuinka te sovitte yhteen. Minusta on tärkeää se, että yhteinen arki on mukavaa ja se, että on halu olla yhdessä.
Minä olen tunne-elämältäni vähän samanlainen kuin miehesi. En ole koskaan tuntenut mitään rajatonta pakahduttavaa rakkautta (enkä kyllä suruakaan). En haluakaan kokea. Pidän siitä, että tunne-elämäni vaihtelut ovat aika pieniä enkä ole tunteideni vietävissä. Olen tasainen ihminen, harkitseva, järkevä. Varmaan jonkun mielestä kylmän oloinen, mutta tyytyväisenä olen ollut parisuhteessa jo kuusi vuotta. Tyytyväiseltä tuo toinenkin vaikuttaa. Mutta joka haluaa kokea räiskyvää tunteen paloa, pettyy kyllä minuun. :)
Eron ottaminen puheeksi joka riidan yhteydessä on pahasta. Toinen alkaa pelkäämään toisen suuttuttamista ettei taas olla "eron partaalla" ja padotaan näitä negatiivisiä asioita siihen asti, että toista kohtaan tuntee vain vihaa. Ja se on sitten Ero, kun rakkaus on kuollut ja viha astunut kuviohin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä te oikein kriiseilette? Ja miksi pelkäät niin hysteerisestä tulevasi jätetyksi? Mitä enemmän tuollaista pelkäät, sitä todennäköisemmin se käy toteen. Sun pitäisi nyt kasvattaa jonkunlainen luottamus teidän suhteeseen ja mieheen. Et selvästikään usko, että hän rakastaa sinua, ja siitä ei seuraa mitään hyvää. Ei kukaan halua jatkuvasti todistella, että haluaa olla suhteessa, jossa jo on omasta vapaasta tahdostaan. Mikset voi vaan luottaa siihen, että hän haluaa olla kanssasi?
Lopeta erolla uhkailu jos et halua erota. Ainakin meillä vaimon erolla uhkailu on joka kerta viilentänyt välejä. Ensimmäisellä kerralla olin aivan poissa tolaltani, nykyisin totean että "haista vittu ja lähde vetämään jos haluat, tuossa on ovi". Ei todellakaan enää sykähdytä, itse asiassa se olisi enneminkin helpotus. Mutta näköjään myös erosta puhuminen on loppunut kun olen alkanut ottaa sen ihan hyvän vaihtoehtona.
Sanokaa vain asioita joiden takana voitte seistä sekä hyvinä että huonoina hetkinä, kaikki muu on pelkää draamailua tai teeskentelyä.
t. mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin ysille jos olet mies, miten ylipäätään olette naimisissa? Itse olen ollut jo parikymmentä vuotta ja kyllä se oli palava rakkaus joka meidät yhdisti..ja jatkuu, ei vaan joku jonka kanssa voi olla niinkuin aloittaja. Voi miten paljosta hienosta jää paitsi jos tuollaiseen tyytyy kuin te, säälittävää.
Alue: Aihe vapaa
Up