Teini aikoo kirjoittaa 12 ainetta, pitäisikö toppuutella vähän?
Lukion ykkösellä oleva tytär on päättänyt kirjoittavansa tuommoisen kasan aineita. Kursseja tulee olemaan yli sata, ja sanoi haluavansa käydä lukion neljään vuoteen, että varmasti ehtii.
Yläasteella oli melkoinen superoppilas, keskiarvo lukuaineissa pyöreä kymppi ja kaikki aineet huomioon ottaen 9.8. Lukio on jatkunut samalla tavalla melko helppona, kun keskittyy tunneilla - tyttö oppii kuulemalla, ja kerran selitetty asia jää mieleen varsin tehokkaasti. Teini pärjää kielissä ja matikassa todella hyvin, ja on niistä kiinnostunut - itse asiassa hän on kiinnostunut ja innoissaan liki kaikesta koulussa opetettavasta asiasta.
Tänään hän kuitenkin täräytti tuon kirjoitettavien aineiden lukumäärän ja pidentämisaikeet. Aikoo vielä vaihtaa ruotsin A-kieleksi (pitkään oppimäärään) A-saksan ja A-englannin kaveriksi. On pitkä matikka, aloitti vastikään vielä uuden kielen (venäjä), psykologia on hurjan mielenkiintoista, uskonnot ja kulttuurit sekä ihmisten väliset erot ovat hurjan mielenkiintoisia, ihmisen kehitys on hurjan mielenkiintoista, historiassa on tapahtunut kaikenlaista mielenkiintoista ja yhteiskuntaoppia on tärkeä osata, että pärjää osana yhteiskuntaa jne jne jne.
Aineita on tulossa tällainen rivi: Äidinkieli, matikka, saksa, ruotsi, englanti, venäjä, psykologia, filosofia, ET, yhteiskuntaoppi, historia, ja terveystieto. Kuulostaa ihan kamalalle näin suoraan sanottuna. Pelottaa, että teini kuolee stressiin - hänen itsensä mukaan mitään hätää ei ole, jos pääsee menemään "normaaliin viikkotahtiin" eli 30 kurssia/vuosi (=näillä kurssimäärillä neljään vuoteen). Pitäisikö tässä tilanteessa kuitenkin olla teinin tukena ja tsempata kulkemaan omaa polkuaan, vai onko ok yrittää toppuutella tyttöä?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyl antais käydä neljää vuotta lukiota vain siksi, että saisi 12 ainetta kirjoitettua. Meillä yksi kävi neljään vuoteen ja hänellä oli melko surkeat fiilikset 3. vuoden keväällä, kun kirjaimellisesti kaikki kaverit saivat kolmessa vuodessa hommat hoidettua ja siirtyivät elämässä eteenpäin.
Itse onnistuin vanhan systeemin aikana kirjoittamaan 9 ainetta (2 syksyllä, loput keväällä), mutta ei ole juurikaan ollut hyötyä.
Onko sinulla lukioikäinen lapsi? Oli tai ei, nykyään se 3 vuotta ei ole enää niin tärkeä.
Eikä vanhempien lupaa kysytä neljään vuoteen.
Itse kyllä painottaisin, että lukion jälkeen on vielä monen vuoden rutistus edessä jatko-opintojen parissa ja se yliopistossa haahuilu ja opintojen pidentäminen siinä vaiheessa mielekkäämpää. Ei siis kannata tyhjentää pajatsoa lukiossa kun se on vasta ns. lähtösuora. Kannustaisin panostamaan niihin aineisiin joista on jatko-opintojen haussa eniten hyötyä + muutamat aineet jotka eniten aidosti kiinnostaa. Ja nimenomaan kiinnostuksen mukaan - se että on jossain luontaisesti hyvä ei tarkoita että tuleva ura kannattaisi valita sen perusteella.
Ei sitä vielä näin alussa tiedä mitä tulee tekemään.
Lukion aikana tullaan niitä valintataulukouta käymään läpi ja sen mukaan ne kirjotettavat valitaan. Eli missä on mahdollisuuksia parhaisiin pisteisiin.
Vanhemmille se ei kuulu, itse ne valinnat tehdään.
En kyllä näe tuossa mitään ongelmaa. Työmäärä ei ole mitenkään ihmeellinen, jos vielä oppii tunneilla ja jos asiat kiinnostaa, niin sehän on positiivista. On jotenkin unohdettu, että lukion kuuluisi olla yleissivistävä eikä mikään preppauskoulu yliopistoon.
Itsellä oli kaksi A-kieltä, pitkä matematiikka, pitkä fysiikka, ja kolme vuotta lukiota, joten kurssimäärä per vuosi luultavasti enemmän kun tytölläsi. Kirjoituksissa kirjoitin toisen A-kielen syksyllä, loput kuusi ainetta keväällä kahdessa viikossa. Ei ongelmaa. Lisäksi harrastukset.
Ehkä fysiikka tai kemia olisi yhtenä aineena hyödyllisempi. Mutta työmääränä tuo ei tosiaan ole ihmeellinen, ja toisinkuin se yksi jankkaaja väitti, esim. matematiikan taso on tosiaan huonompi ja oppisisällöt suppeammat.
Lasta on hyvä kannustaa ja on vain hyvä, että on kunnianhimoa ja tavoitteita. Niillä pärjää elämässä. 10-12 ainetta alkaa olla jo aika normaalia. Lähivuosille tulee koronalama jonka seurauksena kannattaa pitkittää kaikkea opiskelua, koska töitä on entistä vähemmän. Voi mennä 10-vuotta ennenkuin tilanne rahoittuu ja ollaan koronaa edeltävän tilanteen tasolla. Nyt lukion ykkösellä oleva voi käyttää sen ajan lukiossa ja jatko-opinnoissa järkevästi.
Kertoisin, että ei kannata mitata potentiaaliaan ulos liian nuorena. Lukio-opintoja tärkeämpää ovat jatkopinnot, ja niitä tärkeämpää on myöhäisempi elämä.
Elämässä paljon kiinnostavampia ja merkityksellisempiä asioita kuin lukiokurssit.
12 kirjoitettavaa ainetta kuullostaa paljolta.
Minulta kului vuosi 1991 intissä. Kun tulin sieltä pois, Suomi oli ihan erilainen. Laman takia töitä ei saanut mistään millään ilveellä, kun vielä vuonna 1990 työpaikoista soitettiin takaisin, jos alipomo oli ollut juuri tupakalla; "Voitsä tulla jo maanantaina?"
No, elettiin siinä sitten 1990-luvun alkua ja oman elämän loppua. Ei minulla ollut muutakaan tekemistä kuin ajaa omalla(!) rämällä ensin iltalukion pitkään matematiikkaan (minulla oli ollut lukiossa lyhyt matikka) ja siitä sitten keskustaan elokuviin.
6Lyo kirjoitti:
Ketään ei kiinnosta mitä kirjoitit yo-kirjoituksissa. Aivan turha pinnistellä sen eteen.
Varsinainen tutkinto sitten vauhdilla ja hyvällä gradulla/DI-työllä pakettiin. Mutta silläkään ei ole juuri mitään merkitystä. Kunhan olet valmistunut.
Mutta kun nykyään sinne korkeakouluun mennään todistusvalinnalla ja nimenomaan yo-kirjoitusten arvosanoilla. Sen takia niillä arvosanoilla on väliä.
Käytännössä eivät niin kaukana toisistaan: psykologia, filosofia, ET, yhteiskuntaoppi, historia, ja terveystieto. Kielet ja matematiikka vaativat lähinnä treeniä, logiikkaa ja soveltamista.
Lukion aikana voi tapahtua tehostamista. Muistelen itse aikoneeni opiskella ylimääräisiä kursseja, tosin kolmessa vuodessa, mutta lopulta taisin tehdä juuri vaaditun määrän. Voit ehkä kysellä, voiko ajoittaa pakolliset kirjoituksineen kolmeen vuoteen ja tehdä ylimääräisenä vuonna ylimääräisiä? Siltä varalta, että jaksaminen hiipuu.
Ulospäin lukio neljässä vuodessa ei välttämättä vaikuta kaikkein tehokkaimmalta, jos pakollisia jää roikkumaan. Lisää ehtii omaksua myöhemminkin.
DXTR kirjoitti:
Minulta kului vuosi 1991 intissä. Kun tulin sieltä pois, Suomi oli ihan erilainen. Laman takia töitä ei saanut mistään millään ilveellä, kun vielä vuonna 1990 työpaikoista soitettiin takaisin, jos alipomo oli ollut juuri tupakalla; "Voitsä tulla jo maanantaina?"
No, elettiin siinä sitten 1990-luvun alkua ja oman elämän loppua. Ei minulla ollut muutakaan tekemistä kuin ajaa omalla(!) rämällä ensin iltalukion pitkään matematiikkaan (minulla oli ollut lukiossa lyhyt matikka) ja siitä sitten keskustaan elokuviin.
Elin siis Helsingissä.
DXTR kirjoitti:
DXTR kirjoitti:
Minulta kului vuosi 1991 intissä. Kun tulin sieltä pois, Suomi oli ihan erilainen. Laman takia töitä ei saanut mistään millään ilveellä, kun vielä vuonna 1990 työpaikoista soitettiin takaisin, jos alipomo oli ollut juuri tupakalla; "Voitsä tulla jo maanantaina?"
No, elettiin siinä sitten 1990-luvun alkua ja oman elämän loppua. Ei minulla ollut muutakaan tekemistä kuin ajaa omalla(!) rämällä ensin iltalukion pitkään matematiikkaan (minulla oli ollut lukiossa lyhyt matikka) ja siitä sitten keskustaan elokuviin.
Elin siis Helsingissä.
Anteeksi. Asuin. Ja asun.
No mitkä nämä kieleni ovat?
Voinhan minä nekin sanoa.
Ne ovat: englanti, ruotsi, saksa ja espanja. Lisänä ovat ranska ja viro.
No eikö yhtään slaavikieltä?
No ehkä yhden venäjän frekvenssisanaston verran.
Noin yleensä olen kuin jamesbondi: venyn juuri sen verran kuin on pakko.
Mielestäni tyttö tuhlaa vuoden elämästään lukiossa turhaan opiskeluun jos tuohon lähtee. Vaikka opiskelusta tykkäisikin ei nuoren tulevaisuuden kannalta ole yhtään parempi, että opiskelee noin paljon. Yhtä hyvät tulevaisuuden näkymät silloinkin jos opiskelee kolme vuotta ja kirjoittaa loistavat arvosanat kaikista kirjoittamistaan aineista. Lukio ei ole yhtä helppoa kuin yläaste edes huippuoppilaalle ja tuo kuulostaa kyllä älyttömän stressaavalle.
Anna helvetissä tytsyn suorittaa sehän on hänen elämä...mää voin jeesata matikassa, fyssassa ja kemiassa!
Kyllä minä ainakin koko kouluaikanani kirjoitin paljon enemmän kuin 12 ainetta.
Jos sujuu, anna sujua. Mä suosittelisin itse tuohon motivaatioon vähempää määrää kursseja omaehtoisella opiskelulla. Kirjoituksissa ei jatkon kannalta ole järkeä kirjoittaa muita, kuin kovat luonnontieteet, pakolliset kielet ja äidinkieli.
Lisäksi yliopistotason sisältöön kannattaa ruveta tutustumaan jo lukiossa, mikäli harrastuneisuutta ja kiinnostusta riittää! Erityisesti matematiikka, fysiikka ja ohjelmointi ovat tällaisia.
Sitten huomiona: Lahjakkaalle humanistiset, kaupalliset ja yhteiskuntatieteelliset korkeakouluopinnot tulevat olemaan 100% ajanhukkaa ilman mitään haastetta. Tiedän kokemuksesta. Vastaavasti suosittelen - mikäli kiinnostus osuu siihen suuntaan - valintaa insinööritieteiden kulmasta, erityisesti systeemianalyysin saralta. Samantyyppisen polun voi rakentaa myös matematiikan-fysiikan puolelta. Tämänkin tiedän kokemuksesta.
Joktap hienoa, että nuoresi on intohimoinen tiedon suhteen! Tsemppiä ja hyvää syksyä.
Kuulostaa tutulta, yksi lapsistani puhui lukion alussa samoin. Tosin 11 ainetta ja kolme vuotta oli suunnitelmissa. Lopputulos 7 kirjotti, 3 vuotta meni ja kursseja oli 100 tai 101. Eli realismia tuli mukaan matkalla ja kyllä vähän vähentämiseen kannustettiin. Papereilla pääsi jatkamaan ja reilusti alle 30v väitteli tekniikan tohtoriksi. Toisilla ehkä vaan on muistia ja intoa tehdä asioita enemmän kun toisilla. Ehti myös pelata lukioaikoina SM tasolla koko lukion aja. sekä juhlia ja seurustella yms myös. Mutta kun teki kouluhommia teki ne intensiivisesti.
hänelle oli vaikea valita lukiossa mihin keskittyi kun pärjäsi sekä matemaattisissa aineissa, kielissä sekä reaaliaineissa. Siksi otti paljon kursseja.
Jos kerran taidot ja into riittävät, niin totta ihmeessä kaikki nuo aineet voi kirjoittaa. Kunhan vain opiskelun ohella säilyy vapaa-aika: ystävät ja harrastukset, hyvä ruokavalio ja lepo. Burn outtia ei kannata kirjoitusten takia hankkia. T. Lukio-ope