Synnytyskertomukset! Normaalia?

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 21:04"]

Miten voi estää vauvan väärän asennon loppuraskaudeta?

[/quote]

Vauvan tarjontaan voi vaikuttaa esimerkiksi olemalla paljon kontallaan. Tämä ei toki tarkoita sitä, että jos vauva on perätilassa niin tällä kaikki vauvat hupsis vaan vaihtaisivat asentonsa raivotarjontaan mutta kyllä vaikuttaa kuitenkin voi vauvan tarjontaan.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 18:20"]

Eei, en sanonut ettei saisi, ihmettelin että niin tehdään :) ja nimenomaan kysyin, että onko se ihan ok kaikkien mielestä. Ja ehkä se synnyttämättömänä tuntuu erikoisemmalta, kun ei ole itse juuri kokenut.

Ja siis kyllähän asioista voisi kysellä ja hakea tietoa netistä, ja kyllä kai hoitohenkilökunnalta voisi kysellä asioista? :O sekä tuttavilta, juuri niiltä synnyttäneiltä. Nimenomaan ihmettelin, että kerrotaan niin kauhean yksityiskohtaisesti ja siten, että kuka vaan voi tunnistaa. Kuvittelin että näistä puhutaan vain  tuttujen kesken. Älkääs nyt :D

-Ap

[/quote]

Miten ajattelit hakea tietoa netistä, jos sinne ei kukaan kirjoittaisi kokemuksiaan? Sitä paitsi on eri asia lukea ns. kliinisiä kuvauksia kuin ihmisen henkilökohtainen kokemus miten hän koki asian.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 18:33"]

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 18:20"]

Eei, en sanonut ettei saisi, ihmettelin että niin tehdään :) ja nimenomaan kysyin, että onko se ihan ok kaikkien mielestä. Ja ehkä se synnyttämättömänä tuntuu erikoisemmalta, kun ei ole itse juuri kokenut.

Ja siis kyllähän asioista voisi kysellä ja hakea tietoa netistä, ja kyllä kai hoitohenkilökunnalta voisi kysellä asioista? :O sekä tuttavilta, juuri niiltä synnyttäneiltä. Nimenomaan ihmettelin, että kerrotaan niin kauhean yksityiskohtaisesti ja siten, että kuka vaan voi tunnistaa. Kuvittelin että näistä puhutaan vain  tuttujen kesken. Älkääs nyt :D

-Ap

[/quote]

Miten ajattelit hakea tietoa netistä, jos sinne ei kukaan kirjoittaisi kokemuksiaan? Sitä paitsi on eri asia lukea ns. kliinisiä kuvauksia kuin ihmisen henkilökohtainen kokemus miten hän koki asian.

[/quote]

Totta. Hyvähän se siis lukijoille on, ihmettelin että joku kehtaa. Ja ei, siinä EI ole mitään hävettävää! Itselleni tuli "outo" olo lukea sellaista. Miten voisi hävetä jotain, jolle ei mitään voi ;( mutta tuli selväksi, että se siis on ihan normaalia :)

(En silti itse kertoisi siitä julkisesti :D onneksi jotkut kehtaavat!)

-Ap

Mitä kehtaamista siinä on kun ei kerran ole edes kuvia :D

Jos joku ottaa toosastaan kuvan kun vauva sieltä tulee ulos ja laittaa nettiin, niin ihmettelisin kovastikin! Mutta normaali kertomus siitä miten synnytys meni, on täysin normaalia :)

Tässä just jakaantuu porukka normaaliin entiseen tapaan toimivaan väestöön ja sitten niihin "olen nyt äiti, äitiys on elämäntehtäväni, kaikki äitiyteen liittyvä on normaalia ja haluan jakaa sen kaikille". 

Kukaan ei puhu gynekäynneistään julkisesti ja yksityiskohtaisesti. Vai kertooko joku fb:ssa tai blogissa jos on ollut hiivaa, valkovuoto haissut, koko värkki kutissut, ollut haavoilla jne.? Ja hei, sehän on ihan NORMAALIA. Kaikki käy gynellä ja kaikilla on joskus jotain kremppaa. Mutta suurin osa ymmärtää ettei ihan kaikkea intiimialueen asioita ole tapana jakaa koko maailmalle.

Mutta kun ollaan synnytetty, sitä ollaan yhtäkkiä niin äitiä, niin äitiä. Koko maailmalle kailotetaan synnytysasioita ja imetystä. Jos vain jonkin aasinsillan saa niin siihen tartutaan ja kilpaa jaetaan kokemuksia. Vähän kuin miesten inttijutut, mutta sata kertaa nolompana. Osa tuntuu synnyttävänsä yläpäänsä istukan jatkeena ja ei ymmärrä pitää mitään omana tietonaan. Lisäksi kuvitellaan, että kaikkia kauheasti kiinnostaa yksityiskohtainen selvitys asiasta. Varsinkin odottajille vuolaasti luennoidaan, koska onhan hän tuleva äiti ja ilman muuta kiinnostunut.

Sairaudet on luonnollisia, synnytys on luonnollista. Miksi sormien työntäminen värkkiin ja "olin sormelle auki" on eri asia kuin se, että ollaan käyty sisätutkimuksessa gynellä? Silti on näemmä normaalia ilmoittaa olleensa sormelle auki ja saaneensa tikkejä perseaukkoon asti. Yhtä normaalia olisi siinä tapauksessa kertoa revenneensä yhdynnässä kun mies työntyi sisään vähän vauhdikkaasti tai että persereikä on nyt hellänä kun on ollut ummetusta.

Ap, ei ole normaalia :D. Osa vain ei ymmärrä enää synnytettyään, että kaikkea ei todella ole tapana jakaa julkisesti. Eivät ymmärrä tätä eroa näissä asioissa ja tulevat tätäkin tekstiä alapeukuttamaan ja vastaan inttämään. Mutta usko mua, kukaan muu kuin vauvakuplaan pysyvästi ajatunut ei edes harkitsisi kertovansa noista alapääasioista julkisesti. 

Niin 29 vielä jatkaa: Siis eri asia jos jollain palstalla anonyyminä kertoo, mitäs siinä sitten on ihmeellistä. Hyväkin minusta, että tietoa löytyy jos sitä haluaa hakea. Mutta en ymmärrä miten jollain tulee mieleen omalla kuvalla varustetussa blogissa tai fb:ssa tiedottaa näitä pimppinsä tilannekatsauksia. Kyllä pitää olla pää pehemnnyt ja pahasti.

29, etkö ymmärrä, mikä ero gynekäynnillä/yhdynnällä/ummetuksella ja synnytyksellä on? Viiden pisteen vinkki: toinen on iso, harvoin tapahtuva, potentiaalisesti hengenvaarallinen tapahtuma, jonka kulku ihan aikuisten oikeasti kiinnostaa joitakuita muita, yleensä itse saman kokeneita tai pian kokevia. Toinen ei.

En ymmärrä tuota yllä tehtyä eroa, että anonyyminä olisi OK kirjoitella synnytysasioita mutta omalla nimellä ei. Erityisesti hämmentää AP:n kommentti "Hyvähän se siis lukijoille on, ihmettelin että joku kehtaa. Ja ei, siinä EI ole mitään hävettävää!"

Jos ei kerran ole hävettävää niin mitäs kehtaamista siinä sitten on?

Mä luulen että synnytyskertomuksia on niissä äitiysblogeissa, joissa nimenomaan käsitellään äitiyttä, raskautta ja synnytystä ja vauvoja. Mielestäni yleensä sellaisissa blogeissa, joissa on vaikka jotain ammattiin liittyvää juttua tai jotka on vakavan harrastuksen "näyteikkunoita" tai muuta tällaista, ei synnytyskertomuksia yleensä ole, tai jos on, niin ne on kerrottu pakinatyylillä ja ei tosiaan niin yksityiskohtaisesti.

Mutta jos pitää kerran sitä äitiysblogia, niin vähänhän siihen jäisi kerrottavaa, jos ei niistä intiimeistä asioista kertoisi. Synnytyskertomuksen voisin hyvin jakaa siinä yhteydessä mihin se mielestäni kuuluu, ei koko suvun kesken ruokapöydässä tai kavereiden kanssa illanvietossa, vaan lähinnä vertaisryhmissä, joko tulevien tai olevien äitien kanssa. Synnytys nyt vaan yksinkertaisesti keskittyy siihen värkin ympärille... Tietysti, voihan sitä valita kertooko enemmän kliinisesti vai värittääkö tarinaa. Minusta ne nyt vain kuuluu siihen synnytyskontekstiin, että kohdunsuu aukeaa ja sitä mitataan sentteinä/sormenleveyksinä ja tietenkin sisätutkimuksessa, tai että ponnistusvaiheessa repeämiä voi tulla. Nämä on rutiiniasioita... Eikä se alapää tunnu siinä synnytystilanteessa sen intiimimmältä asialta kuin vaikka suu hammaslääkärillä. Synnytyksen jälkeisinä päivinä on jo se yksityisyys sitten vähän siinä ja siinä, kun kotiutumispäivänä hoitaja kurkkasi alushousuihin ja kertoi että haiskahtaa vähän, niin ei se enää niin rutiinilta tuntunut. Mutta sinänsä asia oli vielä ihan rutiinitasoinen tarkastus, eli hän vain arvioi onko riskiä kohtutulehdukseen. Sain kohdun supistumista voimistavat lääkkeet, kohtu tyhjentyi kunnolla eikä tulehtunut. Mutta vaikka siis voisin kertoa melko tarkastikin mitä synnytyksen eri vaiheissa tapahtui, en samalla tavalla kertoisi vaikka ajankohtaisista asioista liittyen peräpukamiin tai hiivatulehdukseen, jos sellaisia olisi.

Synnytyksen jälkeen sitten huomio vaihtuukin alapäästä tisseihin, jolloinka nekään ei enää pitkään aikaan ole yksityisaluetta.

Miten voi estää vauvan väärän asennon loppuraskaudeta?

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 00:01"]

Voin kertoa, että ripuli on yksityisempi asia kuin synnytys. Kun puhutaan synnytyksestä ja sen kulusta, nimenomaan tärkeimpiä tietoja ovat kuinka paljon oli auki ja kauanko avautumisvaihe kesti, kauanko ponnistusvaihe kesti ja repesikö vai ei. 

[/quote]

Tuntuu uskomattomalta että voidaan kertoa "repesikö vai ei"... :D kuvittelin että tällaisista puhutaan vain miehen kanssa tai sitten hyvän ystävän kanssa, joka olisi myös synnyttänyt. Eiväthän toki kaikki nyt alkaisi kertomaan netissä näitä omalla nimellä ja naamalla, mutta kun niitä oli niin paljon... ihme buumi.

-Ap

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 14:51"]

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 00:01"]

Voin kertoa, että ripuli on yksityisempi asia kuin synnytys. Kun puhutaan synnytyksestä ja sen kulusta, nimenomaan tärkeimpiä tietoja ovat kuinka paljon oli auki ja kauanko avautumisvaihe kesti, kauanko ponnistusvaihe kesti ja repesikö vai ei. 

[/quote]

Tuntuu uskomattomalta että voidaan kertoa "repesikö vai ei"... :D kuvittelin että tällaisista puhutaan vain miehen kanssa tai sitten hyvän ystävän kanssa, joka olisi myös synnyttänyt. Eiväthän toki kaikki nyt alkaisi kertomaan netissä näitä omalla nimellä ja naamalla, mutta kun niitä oli niin paljon... ihme buumi.

-Ap

[/quote]

Kaveri joutui selkäleikkaukseen ja siinä tuli komplikaatioita. Kyllä hän kertoi hyvinkin avoimesti leikkauksesta, tikeistä, ongelmista, toipumisesta jne. Miksi synnytyksen aikana tehdyt leikkaamiset, repeämiset, tikkaamiset, ongelmat ja toipuminen olisi sen ihmeellisempi juttu kuin selkä?

Niistä puhuminen on nimenomaan tärkeää: Suurin osa naisista käy sen läpi ja miehet kohtaavat puolisonsa kautta, toisin kuin selkäleikkauksen. On hyvin tärkeää, että naiset voivat kokea, että heidän vartalossaan ei ole mitään hävettävää ja toisaalta tietävät millaisia asioita voi tulla synnytyksessä vastaan, mikä on ehkä normaalia ja tavallista ja mikä ei. Synnyttäminen on normaalisti hyvin aktiivinen toimitus synnyttäjälle, toisin kuin leikkaus: On tärkeää, että synnyttäjä ymmärtää mitä siinä tapahtuu. Lisäksi on lohduttavaa kuulla, ettei ole esim. ainoa, jolla on peräsuoli revennyt ja toisaalta kuulla ympäriltä millaiset kokemukset ovat tavallisia toipuessa ja missä asioissa on syytä huoleen ja mennä lääkäriin. Tällä kaikella säästetään paljon turhaa stressiä raskaana olevilta ja pienten lasten vanhemmilta.

Vai miltä sinusta tuntuisi synnyttämään menevänä tai synnytyksen jälkeen ihmeissäsi oudoista tuntemuksista alapäässä, kun kukaan ei kehtaisi vastata sinulle?

Minä ennemmin antaisin jonkun palkinnon niille, jotka avoimesti kertovat omista synnytyksistään.

Siis hetkinen, jos AP:n mielestä synnytyskertomuksissa ei "saisi" mainita avautumisesta, repeämistä tai tikeistä, MITÄ niissä sitten pitäisi lukea?

"Olin sairaalassa kahdeksan tuntia, siinä välissä tapahtui kaikenlaista mistä en tässä kehtaa kirjoittaa, lopulta vauva syntyi." Niinkö?

Eei, en sanonut ettei saisi, ihmettelin että niin tehdään :) ja nimenomaan kysyin, että onko se ihan ok kaikkien mielestä. Ja ehkä se synnyttämättömänä tuntuu erikoisemmalta, kun ei ole itse juuri kokenut.

Ja siis kyllähän asioista voisi kysellä ja hakea tietoa netistä, ja kyllä kai hoitohenkilökunnalta voisi kysellä asioista? :O sekä tuttavilta, juuri niiltä synnyttäneiltä. Nimenomaan ihmettelin, että kerrotaan niin kauhean yksityiskohtaisesti ja siten, että kuka vaan voi tunnistaa. Kuvittelin että näistä puhutaan vain  tuttujen kesken. Älkääs nyt :D

-Ap

Itse en ole vielä synnyttänyt mutta perheenlisäystä on syynnitelmissa lähitulevaisuudessa. Mielenkiinnolla olen lukenut rehellisiä synnytyskertomuksia ja olen saanut valtavan määrän tietoa asioista joista en ollut ennen kuullutkaan vaik synnytys "oppaita" Olen lukenut. Niissä ei kerrota tarpeeksi rehellisesti kaikesta mitä synnytyksessä voi vastaan tulla. Ajatellaan varmaan et tieto lisää tuskaa tai jotain. Jos en näitä olisi lukenut häpeisin kaikkea vähänkin arkaluontoista ja luulisin et vaan Mulle käy näin.



Kiitos kaikille niille jotka kokemuksiaan jakavat rehellisesti ja häpeilemättä.