Synnytyskertomukset! Normaalia?
Olen netissä lukenut muutamia blogeja koskien mitä sattuu aiheita. Jossain kohtaa eksyin vauvablogeihin ja itse ainakin kauhistuin yhtä asiaa: synnytyskertomuksia! En ole itse äiti, joten te äidit täällä kertokaa: onko ihan ok kertoa omassa blogissa omalla naamalla kuinka paljon olit auki silloin ja silloin, paljonko repesit, leikattiinko välilihaasi jne... siis näitä kertomuksia löytyy ihan älyttömästi!
Ok, tiedän, että kaikki mitä kertomuksissa on ollut on täysin normaalia ja itsellänikin edessä joskus. Tiedän myös, että jokainen synnytys on erilainen ja jokaiselle voi tapahtua jotain, mitä taas toiselle ei. Luonnollisia asioita siis yhtä kaikki. MUTTA; eipä tulisi itselleni mieleen kertoa, että "välilihani jouduttiin leikkaamaan ja siinä katselin vauvaa kun lääkärit (tai mitkälie) tikkasivat alapäätäni. HÄH?
Minua siis kiinnosti lukea näistä, mutta että tosiaan kun näen jonkun bloggarin jossain kadulla niin "tuo repesi niin ja niin paljon ja tikattiin.." Outo ajatus ja tunne kyllä... eikä mikään ole enää yksityistä?
Kommentit (35)
Kyllä se siitä kun aikuistut. Luonnollista.
Ei hävetä, mutta että kertoa niitä tuhansille ihmisille? Tai en tiedä paljonko lukijoita joillain blogeilla on. Satoja ainakin? Tai sitten niitä lukevat eniten ne, jotka ovat itse synnyttäneet. Itse hieman järkytyin aiheesta.
Ap.
Ihan normaalia on.
Siis jos olet päättänyt jakaa synnytyskokemuksiasi niin tietysti silloin kerrotaan niinkuin asiat on!
Niiku joku sanoki, tajuut sit ku oot ite kokenu se.
Jotenkin olisin kuvitellut sen olevan jotenkin siistimmin kerrottu, eikä juuri niin kuin "asiat on" :D toki se koskettaa monen naisen elämää ja kuten sanoin, on ihan normaalia, mutta silti joku tökkii niissä kertomuksissa. Ehkä ei sitten töki enää niin pahasti, kun tiedän kaikista repeämisistä enemmän. Huhhuh :O
Olisi mielenkiintoista tietää jonkun ei-synnyttäneen mielipiteitä? Onkohan täällä sellaisia? :')
Minusta ainakin on todella outo ajatus, vaikka olenkin ihan itse kokenut nuo.
Usko pois, synnytyskokemuksen jälkeen tiedät, ettei mikään todellakaan ole yksityistä. Lääkärit ja kätilöt ronkkivat urakalla toosaa, sitä saattaa olla seuraamassa opiskelijoita, vuoronvaihdon aikaan huoneessa saattaa olla sisätutkimuksen aikaan useampikin ihminen. Noin mulla oli. Lisäksi oli joku hoitovapaalta palannut kätilö jolla oli eka työvuoro monen vuoden tauon jälkeen, ja häntä ikäänkuin ajettiin sisään töihin siinä sivussa.
Osastolla on samassa huoneessa 1 - 5 äitiä, sairaalasta riippuen. Joskus äiti voi joutua olemaan käytävälläkin, kiitos sairaaloiden keskittämisten. Siinä sitten hoitajat tulevat käymään, käydään läpi jälkivuoto, onko kokkareista, onko käyty paskalla, nouseeko maito ja milleen imetys sujuu. Hoitaja muokkaa tissiä paremmin vauvalle sopivaksi käsin siinä samalla kun vauva on rinnalla jne.
Tuollaisen jälkeen ei ihan oikeasti kiinnosta jos joku synnyttämätön kauhistuu kun puhutaan "sen alueen" toiminnoista tai miten synnytyksessä perse repesi.
Joo. Ite oon kans lapseton. En oo vastaaviin blogikirjoituksiin törmännyt (kun en äitiblogeihin pahemmin ole perehtynyt), mutta joskus jossain muussa yhteydessä törmännyt vastaavaan selontekoon ja pohtinut samaa kuin sinä AP.
Ilman muuta maailman luonnollisin asia (niinhän minäkin olen syntynyt), mutta siltikin, jotain rajaa! Onhan vessassa käyntikin maailman luonnollisin asia tai vatsataudissa oleminenkin.. mutta en näe tarpeelliseksi kirjoittaa niistä yksityiskohtaisia selontekoja.
En pidä blogia mutta mä kyllä kerron ihan mielelläni synnytyksistäni ja voisin myös kirjoittaa niistä vaikka koko maailman luettavaksi. Mun rajani menee siinä, etten haluaisi synnytyskuvia koko kansan nähtäväksi. Musta on vain hyvä kertoa miten asiat ovat jotta synnytyskertomukset eivät olisi kaunistelua. Jotkuthan hämmentyvät kun synnytys sattuu tms kun asioita on voitu etukäteen kaunistella. Mulla on kaksi hyvin erilaista synnytyskokemusta. Toisella kertaa en valmistautunut ja synnytys oli hyvin huono kokemus kun en osannut pitää puoliani ja itse toimia järkevästi. Toiseen synnytykseen varustauduin etukäteen ja sain ihanan luonnollisen kivunhoidon enkä tarvinnut epiduraaleja yms ja oma hallinnantunne oli paljon vahvempi. Musta on kiva kun netistä löytyy paljon tietoa synnytyksestä ja miten siihen valmistautua.
Niin, itse olen osannut ajatella vain, että sitten sairaalassa tietävät mitä tekevät, ettei siis tarvitse itse tietää valmiiksi jo kaikkea. Toki blogien kautta ja muutenkin netin kautta on helpompi lukea (valmistautua?) synnytykseen eri tavalla. Kai silti jokaiselle ensimmäinen kerta on ensimmäinen, eikä siitä auta niin lukea kun tilanteessa kuitenkin käyttäytyy täysin eri tavalla.
Meidänkin perheessä ollaan avoimia ja sain siskolta kuulla, että oli joutunut tikattavaksi. Kuitenkin jossain synnytyskertomuksessa oli naureskeltu, että "laitetaanko isännäntikkejä?"... siis olen huumorintajuinen, en missään nimessä tosikko ja tämä naurattikin minua, mutta en kirjottaisi siitä BLOGIIN :D monikohan kirjottaisi näistä vaikka facebookiin...? Tai kaupan seinälle? Itse pidän tuota "kirjoita se nettiin, minkä olet valmis laittamaan kotikaupunkisi kaupan seinälle" -sääntöä hyvänä!
-Ap
Itse en ole synnyttänyt (tällä hetkellä tosin raskaana) eikä mielestäni synnytyskertomuksissa ole mitään outoa. Mielipiteeni ei ole muuttunut raskauden myötä. Jos kerrotaan operaation kulusta, toki silloin kerrotaan kaikki mitään salaamatta. Miksi asia pitäisi jättää pois? Ei tulisi mieleenikään tirskua, että "hihi, toi on toi bloggaaja jolle laitettiin tikkejä pimppiin!"
En pitäisi myöskään outona, jos joku kirjoittaisi samat jutut Facebookiin. Tai sinne kaupan seinälle (vaikka se seinä on yleensä kai tarkoitettu vähän toisenlaisille ilmoituksille...).
Siitä en ole tykännyt, kun jossain synnytyskertomuksessa on kerrottu yksityiskohtaisesti, miten pariskunta yritti saada seksillä synnytystä käynnistymään. Siis kerrottiin tarkasti nännien stimuloinnista jne. Se on mielestäni yksityisasia.
Jos kirjoittaisin blogiini esim. polvileikkauksesta, totta kai mainitsisin, kuinka monta tikkiä tuli ja miten kokoonkursinta onnistui. En tajua AP:n pointtia yhtään. Jos asiasta ei saisi puhua niin täytyyhän kyseen olla silloin häveliäisyydestä, ja mitä hävettävää tuossa asiassa nyt on?
Jotkut nyt luulee, että joitain kiinnostaa niiden onnettomat synnytykset. Ei ketään oikeesti kiinnosta.
Siis eihän tässä nyt mitään ymmärrettävää ole, olenhan synnyttämätön nainen ja siksikin ihmeissäni. Tulinkin kysymään, että onko se normaalia kun tosiaan tarinoita löytyy netistä todella paljon. Jotenkin vain seksiin/alapäähän ym. liittyvät asiat ovat mielestäni henk.koht. asioita. Itse kysyin kaveriltani kun oli juuri synnyttänyt, että miten olet toipunut? Ei tullut mieleenkään, että olisimme alkaneet keskustelemaan repeilemisistä ja tikeistä :O ihan yleisesti kysyin, olisihan hän siis itse voinut kertoa tarkemmin, muttei ryhtynyt siihen. Sanoi vain, että "hyvin, ei ole enää kipuja ja pystyy olemaan jo normaalisti :)" kyseessä siis hyvä ja suorasanainen ystävä, eli voimme puhua mistä vain. En vain kokenut tarpeelliseksi olla NIIN kiinnostunut.
Ja en ole mikään hihittelijä :D siis että "tolla oli tikit pimpissä hihi!"... mutta tuntuu hiukan oudolta tietää toisesta niinkin henk.koht. asia jos jossain törmää. Ehkä itse ajattelen liikaa? :D Olen siis 22v.
-Ap
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 18:24"]
Niin, itse olen osannut ajatella vain, että sitten sairaalassa tietävät mitä tekevät, ettei siis tarvitse itse tietää valmiiksi jo kaikkea. Toki blogien kautta ja muutenkin netin kautta on helpompi lukea (valmistautua?) synnytykseen eri tavalla. Kai silti jokaiselle ensimmäinen kerta on ensimmäinen, eikä siitä auta niin lukea kun tilanteessa kuitenkin käyttäytyy täysin eri tavalla.
Meidänkin perheessä ollaan avoimia ja sain siskolta kuulla, että oli joutunut tikattavaksi. Kuitenkin jossain synnytyskertomuksessa oli naureskeltu, että "laitetaanko isännäntikkejä?"... siis olen huumorintajuinen, en missään nimessä tosikko ja tämä naurattikin minua, mutta en kirjottaisi siitä BLOGIIN :D monikohan kirjottaisi näistä vaikka facebookiin...? Tai kaupan seinälle? Itse pidän tuota "kirjoita se nettiin, minkä olet valmis laittamaan kotikaupunkisi kaupan seinälle" -sääntöä hyvänä!
-Ap
No mäkin luulin ennen ekaa synnytystä että sairaalassa tiedetään ja neuvotaan. Onneksi tiesin sitten toisella kertaa, että siellä voi olla mikä ajatus vaan kätilöllä ja itse työ on kyllä tehtävä. Jos haluaa synnyttää luonnollisesti niin kyllä sitä helposti on toivottava ja osattava vaatia ja esittää kysymyksiä. Esim. itseäni ei ohjattu liikkumaan ja käyttämään ääntä ekassa synnytyksessä ja pakotettiin synnyttämään puoli-istuvasta asennosta vaikka tolpillani (ja jakkaralla esim. vallankin) olisin kyllä pysynyt. En varmaan enää koskaan synnytä mutta jos vielä synnyttäisin valmistautuisin taas tosi huolella.
Koskaan ei tiedä miten synnytys menee mutta ehdottomasti valmistautumisesta on hyötyä ja siitä saa henkistä kanttia, joka auttaa kestämään synnytyksen. Voi olla että toiveet ei toteudu (esim. itse en toisessakaan synnytyksessä päässyt ammeeseen ja kalvot piti puhkaista ja olin piuhoissa kiinni mutta pääsin kuitenkin onneksi liikkumaan niiden kanssa) mutta silti valmistautumisesta on ehdottomasti hyötyä. On myös hyvä tietää esim. puudutteiden vaikutuksesta ja siitä, miten voi vaikuttaa esim. vauvan tarjontaan jo esim. loppuraskaudessa jne. Näistä puhutaan vähän ja olisi musta syytä puhua enemmän.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 19:12"]
Siis eihän tässä nyt mitään ymmärrettävää ole, olenhan synnyttämätön nainen ja siksikin ihmeissäni. Tulinkin kysymään, että onko se normaalia kun tosiaan tarinoita löytyy netistä todella paljon. Jotenkin vain seksiin/alapäähän ym. liittyvät asiat ovat mielestäni henk.koht. asioita. Itse kysyin kaveriltani kun oli juuri synnyttänyt, että miten olet toipunut? Ei tullut mieleenkään, että olisimme alkaneet keskustelemaan repeilemisistä ja tikeistä :O ihan yleisesti kysyin, olisihan hän siis itse voinut kertoa tarkemmin, muttei ryhtynyt siihen. Sanoi vain, että "hyvin, ei ole enää kipuja ja pystyy olemaan jo normaalisti :)" kyseessä siis hyvä ja suorasanainen ystävä, eli voimme puhua mistä vain. En vain kokenut tarpeelliseksi olla NIIN kiinnostunut.
Ja en ole mikään hihittelijä :D siis että "tolla oli tikit pimpissä hihi!"... mutta tuntuu hiukan oudolta tietää toisesta niinkin henk.koht. asia jos jossain törmää. Ehkä itse ajattelen liikaa? :D Olen siis 22v.
-Ap
[/quote]
Ei se sun suorasanainen kaveri kerro sulle siksi, että tietää ettet ymmärrä. Toi on oikeasti niitä juttuja, jotka voi jakaa huoletta toisen synnyttäneen kanssa, mut sinä luultavasti et ymmärtäisi miten paljon sattuu jne.
Mun mielestä on ihanaa ja liikuttavaa lukea synnytyskertomuksia, ne nostaa tunteet pintaan.. äitinä on tullut semmonen suodatin ettei osaa edes kauhistella enää mitään tommosia juttuja :)
Voin kertoa, että ripuli on yksityisempi asia kuin synnytys. Kun puhutaan synnytyksestä ja sen kulusta, nimenomaan tärkeimpiä tietoja ovat kuinka paljon oli auki ja kauanko avautumisvaihe kesti, kauanko ponnistusvaihe kesti ja repesikö vai ei.
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 00:01"]Voin kertoa, että ripuli on yksityisempi asia kuin synnytys. Kun puhutaan synnytyksestä ja sen kulusta, nimenomaan tärkeimpiä tietoja ovat kuinka paljon oli auki ja kauanko avautumisvaihe kesti, kauanko ponnistusvaihe kesti ja repesikö vai ei.
[/quote]
Näinhän se on. Facebookiin kirjoittaisin että "nytpä lähden symnyttämään." En todellakaan että "No nyt tuntuu muuten että kohta varpusparvi lentää. "
No onko nuo semmoisia asioita, joita mielestäsi pitää hävetä?