APUA poika tulossa

Meitä ihmisiä kun on sekä naisia että miehiä, tyttöjä ja poikia.

Kummatkin on ihania, tytöt ja pojat. Omanlaisia molemmat.

Minulla kotona ihana pieni reilu 2kk poika, ja on suloinen kuin mikä, en koskaan vaihtaisi mihinkään. Lapset on todella lahja, tytöt ja pojat. Ole kiitollinen terveestä lapsestasi. Rakastat häntä, onhan hän pikkuisesi. <3

Tottahan se on, että onnellisimpia ovat kaksilapsiset perheet, joissa lapset samaa sukupuolta. Sikälikin sulla meni nyt pieleen. Tsemppiä ja voimahali!

Luulen että kun raskaana odottaa lasta, rakastuu siihen sisällä kasvavaan pieneen ihmeeseen, ja samalla näet hänet mielessäsi ajattelematta joko tyttönä tai poikana. Ja kun ultra paljastaakin sen sukupuolen joka osoittautuu muuksi kuin on ajateltu, niin sitä tavallaan suree jollakin tapaa kuin menetystä, siis sitä mielikuvaa. Ei sen tarvitse tarkoittaa etteikö rakastaisi kuitenkaan sitä kyseistä lasta sukupuolesta huolimatta. Oma lapsi on aina oma lapsi.

Luo uusi mielikuva pojastasi ja rakastu siihenkin mielikuvaan kun sinulla on ihana tytär ja mainio, mitä suloisin poika. Totut kyllä siihenkin ajatukseen. Ja rakastat häntä taatusti. :) Käyt nyt vain läpi tilapäistä tunnekuohua. Nyt mieli vain positiiviseksi, äläkä liika murehdi tunteitasi. Pääasia että rakastat pienokaistasi. Lupaan että pojat on ihania ja valloittavia, minulla poikavauva jota rakastan yli kaiken! :)

Muistakaa että tunteet on tunteita, ei niitäkään voi valita kuten ei lapsensa sukupuoltakaan. Pääasia että niitä osaa käsitellä! Ja Ap tuo on nyt todellakin vain ohimenevä tunnekuohu jota käyt mielessäsi läpi, suret menettämääsi mielikuvaa... Varmasti rakastat poikaasi samoin kuin tytärtäsi. Odotahan kun näet hänet synnyttyään, tuskin siinä mietit sukupuolta.

Hei ap, kyllä se siitä. Kummallisia vastauksia olet saanut; minä olen tavannut valtavasti tyttöjen äitejä, jotka ovat avomen helpottuneita siitä että eivät saaneet poikia, ja taas poikien äitejä, jotka olisivat toivoneet tytärtä. Ihanaa, että kaikki maailman henkinen kypsyys ja avarakatseisuus on kasautunut tänne av:lle, niin että ap on helppo tuomita ja julistaa ettei itse koskaan, edes salaisissa ajatuksissaan erottele lapsia sukupuolen perusteella, mut todellisuus on vähän toinen. Sukupuolella on väliä. 

Itke vaan ja sure vaan, kyllä se vielä siitä iloksi muuttuu. Hyvät puolet asiasta on ne, että oman pojan myötä sitä alkaa ajatella miesten maailmaa ja miesten maailman ongelmia. Huomaat pian, että pojat käsitellään mediassa aina jotenkin ongelmalähtöisesti, ja että poikien maailma on kaksoisstandardien täyttämä vielä paljon enemmän kuin tyttöjen.  Pojan äitinä oleminen on mielenkiintoinen matka tähän meidän yhteiskuntaan ja kulttuuriin vähän eri näkökulmasta. 

Tulee vielä sellainenkin aika, että tapaat äidin joka ilmoittaa ettei osaisi hoitaa poikaa jos sellaisen olisi saanut, ei ymmärrä poikia eikä ymmärrä miten äidit voivat poikiaan rakastaa.  Silloin tajuat, kun katsot sitä ihmistä, että sulla on sentään jotain enemmän kuin niillä, jotka halusivat pelkästään tyttöjä ja saivat pelkästään tyttöjä.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 22:22"]

Luitteko kaksplussan lehdestä tästä aiheesta taannoin? Siinä oli äiti joka oli toivonut aina itselleen tytärtä, ihan siis jo ensimmäisestä lapsestaan ja oli saanut neljä poikaa. Oli aika koskettava tarina, kaikessa karmivuudessaan. Äiti oli joutunut jopa terapiaan kolmannen poikansa saatuaan kun oli ollut niin rikki. 

Ajattele ap jos sinä olisit saanut heti ekana pojan, ja tokana pojan- Ja sitten vielä tytön toivossa olisit tehnyt kolmannen ja neljännen ja kaikki olisivat olleet poikia. Mieti, että joku sinun kaltaisesi joutuu läpikäymään sen! Ehkä sitten koet itsesi onnekkaaksi. 

[/quote]

Minä vannoin aina, että jos eka on poika, en voi tehdä enempää lapsia, koska en voi ottaa riskiä, että tulee lisää poikia.

Eka lapseni oli poika, mutta syntyi kuolleena. Sain siis uuden mahdollisuuden ja seuraavat ovat olleet tyttöjä.

Mutta jos tuo eka olisi syntynyt elävänä, olisi hän jäänyt ainokaiseksi.

Idiootti. Lapsentekoon on valmis silloin kun ei ole tuollaisia typeriä nukkeleikkihaaveita vaan lapsi kuin lapsi sukupuoleen, ulkonäköön tai persoonaan katsomatta on rakas ja tervetullut.

Hyvä että on poika. Tää on miesten maailma, ei naisten.

Sulla kuitenkin on jo tyttö. Olen aina halunnut tyttöä ja neljä poikaa saanut. Ja ennen kuin täällä taas ahdasmieliset alkaa valittamaan, niin rakastan poikiani enemmän kuin mitään muuta maailmassa enkä ikinä luopuisi heistä. Silti olen pettynyt etten saanut tyttöä. Viimeisimmän pojan kanssa oli tosi raskasta aluksi, vauva valvotti paljon ja oli päivisinkin itkuinen. Meni puoli vuotta ennenkuin alkoi tuntua jotain rakkauden tunnetta vauvaa kohtaa. Mutta nykyään hänkin on minulle äärettömän rakas. Vaikka onkin vain poika. :)

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 07:03"]

Hei ap, kyllä se siitä. Kummallisia vastauksia olet saanut; minä olen tavannut valtavasti tyttöjen äitejä, jotka ovat avomen helpottuneita siitä että eivät saaneet poikia, ja taas poikien äitejä, jotka olisivat toivoneet tytärtä. Ihanaa, että kaikki maailman henkinen kypsyys ja avarakatseisuus on kasautunut tänne av:lle, niin että ap on helppo tuomita ja julistaa ettei itse koskaan, edes salaisissa ajatuksissaan erottele lapsia sukupuolen perusteella, mut todellisuus on vähän toinen. Sukupuolella on väliä. 

Itke vaan ja sure vaan, kyllä se vielä siitä iloksi muuttuu. Hyvät puolet asiasta on ne, että oman pojan myötä sitä alkaa ajatella miesten maailmaa ja miesten maailman ongelmia. Huomaat pian, että pojat käsitellään mediassa aina jotenkin ongelmalähtöisesti, ja että poikien maailma on kaksoisstandardien täyttämä vielä paljon enemmän kuin tyttöjen.  Pojan äitinä oleminen on mielenkiintoinen matka tähän meidän yhteiskuntaan ja kulttuuriin vähän eri näkökulmasta. 

Tulee vielä sellainenkin aika, että tapaat äidin joka ilmoittaa ettei osaisi hoitaa poikaa jos sellaisen olisi saanut, ei ymmärrä poikia eikä ymmärrä miten äidit voivat poikiaan rakastaa.  Silloin tajuat, kun katsot sitä ihmistä, että sulla on sentään jotain enemmän kuin niillä, jotka halusivat pelkästään tyttöjä ja saivat pelkästään tyttöjä.

[/quote]

Ja on niitä kuule naisia jotka on AINA toivonut saavansa vaikkapa kaksi poikaa. Eikä yhtään tyttöä. On typerää yleistämistä ajatella jokaisen naisen toivovan tytärtä itselleen. Niin se ei mene. 

Käykää kurkkaamassa sivuilla www.ingender.com siellä on kaikennäköisiä sukupuoli pettymyksiä. 

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:30"]

Sulla kuitenkin on jo tyttö. Olen aina halunnut tyttöä ja neljä poikaa saanut. Ja ennen kuin täällä taas ahdasmieliset alkaa valittamaan, niin rakastan poikiani enemmän kuin mitään muuta maailmassa enkä ikinä luopuisi heistä. Silti olen pettynyt etten saanut tyttöä. Viimeisimmän pojan kanssa oli tosi raskasta aluksi, vauva valvotti paljon ja oli päivisinkin itkuinen. Meni puoli vuotta ennenkuin alkoi tuntua jotain rakkauden tunnetta vauvaa kohtaa. Mutta nykyään hänkin on minulle äärettömän rakas. Vaikka onkin vain poika. :)

[/quote]

Tiedän tunteesi niin hyvin. Minulla myös neljä poikaa. Minä kävin kovimman kriisin läpi kolmannen pojan synnyttyä (ja jo raskausaikana). Neljäs poika jollain tavalla eheytti minut. En odottanut enää tyttöä niin paljon ja oli ihanaa saada neljäs vauva perheeseemme. Tässä on nyt perheemme, neljä poikaa, mies ja minä. Vaikka toivoin jo ensimmäisestä lapsestani tyttöä. Olen kyllä super kiitollinen, että sain lauman poikia, olisi jäänyt aika paljon kokematta ja oppimatta miehistä jos en olisi saanut useaa poikaa (en usko, että yksi poika avaa vielä niin paljon). Mutta olisihan se ollut mukava saada joukkoon myös yksi tyttö. Se olisi ollut aika täydellinen kokoonpano. 

Minä olen nainen, joka ei ole koskaan toivonut eikä halunnut tyttölasta. Vaikka voi kai ulkoapäin niin kuvitella, olen ulkoisesti ehkä naisellinen ja tyttömäinen, mutta ns yleiset naisten jutut ja mielenkiinnon kohteet eivät ole ollenkaan minun juttuni, olen ehkä sillä tapaa erikoinen. Ihan pikkutytöstä asti olen tykännyt vain poikavauvoista ja -taaperoista, nukkeleikkejä en ole koskaan leikkinyt kun ne tuntuivat kuolettavan tylsiltä ja lällyiltä. Kaikki yltiötyttömäisyys ällötti ja tykkäsin pienenä persoonalisista vaateista jne. 

Aikuisena nyt  tottakai tykkään molemmista sukupuolista ihan yhtä paljon, mutta omista lapsistani olen aina salaa toivonut vain poikia. Minulla onkin aivan ihana, fiksu, viisas ja kaunis poika ja toista odotan - poika pitäisi olla tämäkin! :)

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 07:36"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 22:22"]

Luitteko kaksplussan lehdestä tästä aiheesta taannoin? Siinä oli äiti joka oli toivonut aina itselleen tytärtä, ihan siis jo ensimmäisestä lapsestaan ja oli saanut neljä poikaa. Oli aika koskettava tarina, kaikessa karmivuudessaan. Äiti oli joutunut jopa terapiaan kolmannen poikansa saatuaan kun oli ollut niin rikki. 

Ajattele ap jos sinä olisit saanut heti ekana pojan, ja tokana pojan- Ja sitten vielä tytön toivossa olisit tehnyt kolmannen ja neljännen ja kaikki olisivat olleet poikia. Mieti, että joku sinun kaltaisesi joutuu läpikäymään sen! Ehkä sitten koet itsesi onnekkaaksi. 

[/quote]

Minä vannoin aina, että jos eka on poika, en voi tehdä enempää lapsia, koska en voi ottaa riskiä, että tulee lisää poikia.

Eka lapseni oli poika, mutta syntyi kuolleena. Sain siis uuden mahdollisuuden ja seuraavat ovat olleet tyttöjä.

Mutta jos tuo eka olisi syntynyt elävänä, olisi hän jäänyt ainokaiseksi.

[/quote]

kuulostaa karmivalta ajattelulta. Oikein puistattaa.

Osanotto suloisen pojan menetyksestä.

Toivon myös että seuraava olisi tyttö, jotta meillä olisi kaksi tyttöä. Koirakin on tyttö.

Voitko ap yhtään ajatella, että jos sulla kerta on mies jota rakastat ja jonka kanssa kahdesti lapsia olet tehnyt ja jos se vielä on hyvä isä, niin sun pojasta tulisi kans hyvä mies ja isä jollekin??

Jos kaikki sais vaan tyttöjä, niin eipä niitä isiäkään kohta olis. Jotenkin kummastuttaa, että jos sulla on noin huono käsitys pojista, että jo ennen sen syntymää märiset  "väärää" sukupuolta, niin kuinka kummassa oot ees kumppaniksesi miehen valinnut? ;)

Mulla on pikkuveli enkä missään tapauksessa vaihtaisi sitä siskoon, sillä me ollaan niin hvyissä väleissä näin kolmikymppisinä ja veli on mulle tosi rakas!

Miksi ihmiset lisääntyvät toisen sukupuolen toivossa. Maapallo on jo täynnä ihmisiä. Eikö päähän mene, kuinka iso riski on saada se väärä sukupuoli.

Ehdotan, että lopetatte lisääntymisen ja vaihdatte tuon toisen ketjun poikaa toivovan kanssa lapsia, niin saatte haluamanne sukupuolen.

Jännä kuulla, miten samanlaisia ajatuksia muillakin odottajilla on ollut!

Minä en toivonut tyttöä minkään prinsessamekkojen takia, vaan koska lapsen isä (vauva ei ollut suunniteltu mutta päätimme silti pitää hänet) kärsii sairaudesta, jonka periytymistodennäköisyys pojille on merkittävästi suurempi pojille kuin tytöille. Kuvittelin, että muuten sukupuoli olisi minulle samantekevä.

Järkytykseni siitä, kun varmana tyttönä pidetty vauva olikin rakenneultrassa poika, tuli minulle täytenä yllätyksenä. Toivoin pahimmillani jopa keskenmenoa ja menetin täysin mielenkiintoni raskautta kohtaan. Poikien maailma on minulle ihan vieras. Miehet ovat kohdelleet minua huonosti, ajatus pojan kasvattamisesta yksin ilman isää perheessä tuntuu vaikealta. Suurin osa vastaan tulevista kouluikäisistä pojista tuntuu olevan rasittavia, väkivaltaisia ja mökääviä riehujia, joille mikään teko ei tunnu olevan liian typerä, jos sillä saa porukan suosion. Nyt tuollainen olisi tulossa minun kattoni alle. Tähän päälle vielä pelko voimakkaasti arkielämään ja lapsen tulevaisuuteen vaikuttavasta sairaudesta.

Totta kai minulla on aivan kamala olo näistä tunteista, mutta en vaan voi niille mitään. Vaikka tiedän, että syntyessään se on viaton pieni vauva, jonka sukupuoli ei näy mistään muualta kuin jalkojen välistä. Aion mennäkin juttelemaan neuvolapsykologille.

Miksi vaivaannut lisääntymään,kun et selkeästi ole edes henkisesti aikuinen?

Typerin kommentti mitä olen ikinä lukenut.

Mä tykkään enempi poikalapsista, jos kumminkin saisin tyttölapsen rakastaisin häntä yhtä paljon, sinulta ei näytä rakkautta syntyvän, laita adoptioon varmasti joku rakastava vanhempi löytyy!!