Lue keskustelun säännöt.
APUA poika tulossa
27.11.2013 |
Sain tänään rakenneultarassa tietää että odotan poikaa. Olen itkenyt siitä asti. En halua poikaa! Minulla on ennestään mitä ihanin tyttö ja halusin hänelle siskon. Tämä tuntuu nyt maailman lopulta. En iloitse enää yhtään raskaudesta tai tuntuvista potkuista. En nää poikalapsissa mitään hyvää. Nyt kaikki vaatteet pitää ostaa uudestaan, oikeastaan mitään pojalle kelpaavaa vaatetta ei ole.. En jaksa uskoa että siskosta ja veljestä tulisi niin hyviä ystäviä kuin siskoksista. Tämä murskaa totaalisesti haaveet kolmannesta. En voi ehkä halua ottaa riskiä että saisin toisen pojan... Toivottavasti mieleni muuttuu kun saan vauvan syliini.
Kommentit (79)
Tämä on provo, herranen aika. Rauhoittukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on poika ja tyttö, ovat tosi läheisiä keskenään ja ihan parhaat kaverit. Välillä leikitään kotileikkejä, välillä auto yms. leikkejä..
sain kaksi viikkoa sitten kuulla etten pysty saamaan lapsia. helvetti kun tekisi mieli mennä läiskimään ap:tä päin naamaa. saa terveitä lapsia ja kehtaa vielä vollottaa kun ei tulekaan juuri sellaista vauvaa kuin hän oli vaaleanpunaisissa pikkupikkuprinsessa-haaveissaan suunnitellut.
et ansaitse sitä poikaa. luultavasti et koskaan edes tajua hävetä itsekeskeisyyttäsi.
Sääliksi käy poikaa ja isosiskoaan. Kenenkään ei pitäisi syntyä noin tasapainottoman äidin lapseksi.
Sukupuoli ei todellakaan ole ongelma, ongelma on pääsi sisällä. Paitsi että pilaat poikasi elämän, mieti millaisen vinoutuneen mallin annat tytöllesi, pilaat hänenkin elämän.
Jokaiselle normaalille äidille jokainen lapsi on yhtä rakas. Itselläni tyttöjä ja poika ja todellakin yhtä rakkaita.
Olkootkin provo, mutta kyllä tällaista voi oikeastikin kokea.
Minä olin ihan varma, että saan pojan. Alkuun se tunne oli häiritsevä, koska halusin nauttia raskaudesta autuaan tietämättömänä. Pikkuhiljaa aloin itseasiassa oikein toivomaan poikaa, jotenkin se tuntui enemmän omalta saada ja kasvattaa poika.
Kuulin rakenneultrassa odottavani todennäköisemmin tyttöä. Itkin kaksi päivää, ensiksi itkin shokkia ja pettymystä, sitten itkin typerää suhtautumistani ja huonoa omatuntoani. Tuntui niin väärältä pillittää sukupuolen takia, vaikka sikiö näytti terveeltä ja oikean kokoiselta. Tuntui väärältä itkeä sukupuolta, kun jotkut eivät voi saada lapsia ollenkaan. Tuntui väärältä itkeä oman lapsen sukupuolta, vaikka se lapsi on ihan yhtä tärkeä silti.
Itkin siis sen kaksi päivää tulevaa tyttölastani. Kun vauva potki, tuntui tosi kamalalta kun tunsin noin vahvoja tunteita ja siellä se pieni vain myllersi. Itkin vähän lisää.
Sitten sitä vain rauhoittui ja tottui ajatukseen. Totuin ajatukseen tytöstä ja vähän ihastuinkin siihen ajatukseen. Nyt yritän toppuutella, ettei liikaa saa uskoa koska lupaus ei ollut satavarma eikä tyttölapsesta yhtä varmasti voikaan sanoa kuin pojasta. En elättele toiveita, että olisipa se poika, mutten enää halua kokea pettymystä jos nyt siis ajattelen täydellä teholla että tyttö sieltä tulee ja sitten tuleekin poika - en halua romahtaa uudelleen :D
Tämä on tabu, josta ei pitäisi puhua ja jota ei varsinkaan saisi tuntea. Minä tunsin sen ja voin sen myöntääkin, vaikka sitä tunnetta häpesinkin. Minä olin pettynyt lapseni sukupuoleen, niin pettynyt että lapsellisesti itkin jopa julkisella paikalla. Mutta minä käsittelin sen tunteen, opettelin hyväksymään sen ihan niin kuin minkä tahansa muunkin "pettymyksen" ja jatkamaan elämää tyytyväisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi, että ylipäätään tulit raskaaksi. No, ainahan se vauva voi kuolla kohtuun, niin et saa mitään.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 18:55"]
Tämä on provo, herranen aika. Rauhoittukaa.
[/quote]
No on, mutta säälittävää, että jossain joku oikeasti tälläkin hetkellä itkee lapsensa "väärän" sukupuolen vuoksi. Lapsessa ei vikaa ole, vain vanhemmissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vaan AP. Mieltäylentävä posti tällaiselle neljän pojan äidille! Sinä olet sentään saanut tyttären, arvaa kuinka paljon minä olisin toivonut edes yhtä tyttöä? Aivan sama vaikka olisin saanut monta poikaa, mutta kun nyt edes yhden tyttärenkin olisin saanut. Ärsyttää niin, että joku joka on sen tyttärenkin saanut jaksaa valittaa kun ei saa TOISTA tytärtä. Minä olisin tyytyväinen ihan yhteenkin.
Sitäpaitsi saatat yllättyä siitä kuinka ihana OMA poika voikaan olla :) en minä ainakaan sitä voinut uskoa ennen ensimmäsitä poikaani. Minullakaan ei ollut mikään kauhean hyvä kuva pojista. Mutta oma on oma ja ihan maailman paras poika. Mitään tytärtä en olisi ikinä voinut näitä omia poikiani enempää rakastaa. Oma pieni poika n jotain niin super suloista <3 odota vain :)
Ööö, minä ja siskoni ollaan aina oltu tukkanuottasilla, että se siitä siskosten välisestä ystävyydestä! Terv. kahden pojan ja yhden tytön äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 19:02"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 18:55"]
Tämä on provo, herranen aika. Rauhoittukaa.
[/quote]
No on, mutta säälittävää, että jossain joku oikeasti tälläkin hetkellä itkee lapsensa "väärän" sukupuolen vuoksi. Lapsessa ei vikaa ole, vain vanhemmissa.
[/quote]
Juu, toki olet oikeassa. Kaikenlaisia tunteita voi tuntea, ja onneksi nuo useimmiten varmaan häviävätkin kun vauvaan sitten rakastuu. Mutta kyllä tulee miettineeksi, missä pisteessä noin tuntevien aikuisuus ja oma tunne-elämä on, kuinka valmiita he ovat vanhemmuuteen ylipäätään. Itse olin vähän loukkaantunut, kun ihmiset toisen raskauteni aikana kyselivät, toivonko nyt tyttöä kun esikoinen on poika. Ihan kuin minua raskausaikana kiinnostaisi muu kuin että "ihanaa saamme vielä toisenkin lapsen!" (lapsemme olivat pitkällisen lapsettomuuden ja hoitojen jälkeen saatuja, ja nuo utelijat tiesivät sen), ja että toivottavasti hänellä on kaikki hyvin ja hän pysyy kohdussa mahdollisimman lähelle laskettua aikaa. Miten minä voisin alkaa asettaa lapselle jotain vaatimuksia tämän sukupuolesta?! Eivätkö ihmiset ymmärrä sitäkään, että kaikki tytöt ja pojat ole keskenään samanlaisia, että lapset ovat yksilöitä eikä heillä ole minkään valtakunnan velvollisuutta täyttää vanhempien odotuksia siitä, millainen tyttö tai poika on, mikä tätä kiinnostaa ja mitä tämän kanssa voi tehdä. Ehkä näillä ihmisillä on jäykät käsitykset sukupuolista ylipäätään, suppea elämänkokemus siinä suhteessa? Tai sitten "vain" niin suurta epäkypsyyttä ja ongelmia, että niitä olisi ehkä syytä käsitellä jossain terapiassa ennen kuin lapset joutuvat niistä kärsimään?
En ole ennen kuullut, että joku itkisi lapsen sukupuolta. Eihän sitä voi päättää kumpi tulee :O tai sitten hormonit tekevät osansa? No, kaikki varmaan ovat loppujen lopuksi ihan tyytyväisiä lapsiinsa?
Ja tosiaan, minullekin tuli mieleeni ekana provo... aloitus oli tehty eräästä bloggarista, joka itki kun sai tietää odottavansa poikaa. Tosiaan teki tästä youtube-videon jossa maha pystyssä kertoi sitä, miten oli järkyttynyt odottaessaan poikalasta tytön jälkeen... hmph. Luulin että se johtui vain kypsymättömyydestä, nuori äiti kyseessä, mutta se taitaa olla yleistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole onnellinen, että sulla on terve lapsi tulossa!
Kaikki lapset ovat omia persoonoitaan sukupuolestaan huolimatta.
Itsekin oli hämmentynyt, kun sain kuulla odottavani poikaa! Enhän tiennyt pienistä pojista juuri mitään ja leikki-ikäiset ja koululaiset pojat olivat vastenmielisiä. Mutta niin vain omasta pojastani on tullut suloinen tapaus ja yhtä rakas hän on kuin siskonsakin.
Vaatteiden osalta voit ajatella esim. kahdella tavalla: saat shoppailla lisää pienten poikien suloisia vaatteita (kauluspaitoja, solmioita, sammareita) tai sitten voit käyttää pojallasi siskonsa vanhoja vaatteita. Meillä pojalla kelpaavat mekot ja tututkin vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä ymmärrän ap:ta, voi sitä olla pettynyt lapsen sukupuoleen vaikka rakastaa vauvaa toki sukupuolesta riippumatta. Itsekin myönnän pettyneeni kun esikoistytön jälkeen kuopus oli poika. Enää ei tietysti yhtään harmita kun on saanut maailman ihanimman pojan. Nyt odotan kolmatta, ja myönnän toivovani tyttöä. Sopeudun tietty ajatukseen jos sieltä on poika tulossa, muttq voin hetken olla pettynyt. Pääasia että kaikki menee hyvin raskauden ja synnytyksen kanssa ja että vauvalla olisi kaikki kunnossa.
Minä toivoin kovasti tyttöä, mutta poikahan se oli. Olin Jumalalle tosi vihainen. Olisin ymmärtänyt, jos olisin saanut ensin tytön, sitten tämän pojan ja sitten vielä tytön. Mutta kun ei. Kaikkivaltias oli päättänyt antaa meille pojan. - Vuodet kuluivat... Eilen sain kamalan nostalgiapuuskan ja tunsin itseni jälleen vallan toivottomaksi. Syy on se, että tämä poika, Minun Maailman Ihanin Poikani, on kasvanut isoksi. Missä on meidän ihana pikkupoika? Elämä on. :)
Pojat sitä ja tytöt tätä jne. Eikö tärkeintä ole terve lapsi? Akat ne jaksaa märehtiä joka peevelin asiaa. Kyllä te ootte sitten kinkkisiä ja hankalia!!!
mä oon ollu nuoresta asti sitä mieltä, et lapsia pitää yrittää vaan ja ainoostaan sillon kun sukupuolella ei ole väliä!
Siis mita! Joissakin kommenteisa ruoditaan sita, minkalaisiin vaatteisiin saa pukea lapsensa.Ei voi olla totta! Seko on niin tarkeaa lapsen saamisessa? Hei, me puhutaan uuden ihmiselaman luomisesta ja jotkun suhtautuvat siihen kuin aikuisten naisten nukkeleikkeihin.
Minulla on poika ja toinen tulossa lähiviikkoina. Koskaan ei ole ollut vauvan sukupuolella väliä meille itsellemme. Jotkut typerykset ovat laukoneet kommentteja, tyyliin voivoi, nyt teidän täytyy vielä se kolmaskin tehdä että saatte tytön. Mutta kun en kertakaikkiaan keksi yhtäkään syytä miksi minun pitäisi saada tyttö? Siis miksi ihmeessä? En halua yhtään tyttöä enkä tosin poikaakaan enää tämän kuopuksen jälkeen, näin on hyvä olla. :)
Tämä on provo, herranen aika. Rauhoittukaa.