Lue keskustelun säännöt.
Jospa laihtuisin näin
24.09.2020 |
Hah, tää kuulostaa monen korvaan varmaan ihan hullulta tavalta. Neuvoja en kaipaa, mutta jonkinlaista vertaistukea kenties. Oliskohan linjoilla joku muukin lihava, joka haluaisi lähteä kokeilemaan tätä keinoa?
Niin, olen valtavan lihava, 110 kg suunnilleen. Pitkäkin, mutta en niin pitkä, että se juuri tuota painoa kompensoisi. Olen lihonut näin suureksi lähinnä laihduttamalla, hah. Eli vuoron syöden liian vähän ja vuoroin sitten edellisestä johtuen ahmien liikaa. Vähitellen viiden vuoden aikana paino on noussut näihin lukemiin, lähdin aikanaan laihduttamaan "tosissani" 90 kg lukemasta. Tai mahdollisesti 7 vuotta sitten 80 kg lukemasta, mikä nyt sitten lasketaan.
Näin lihavana ja myös aikaisemmin runsaasti liikkuvana ihmisenä (sanomattakin selvää, että enää en mitään puolimaratonia juokse) annoskokojen järkeistäminen johtaa helposti liian vähäiseen energiamäärään, josta seuraa ahmimista (ei ehkä kaikille, mutta minulle ainakin). Ei kuitenkaan ole järkevää pitää vatsalaukkuaan jatkuvasti isona, ei sitä suinkaan pelkillä porkkanoilla täytä. Tai jos täyttää, on taas seuraksena ahmimista.
Elämäntilanteeni ei anna myöten millekään kovin tiukalle projektille, mutta en koe mahdolliseksi odottaa sen helpottamista. Joten metodini on seuraavanlainen: ateriarytmin tarkkuus (todella vaikeaa!), kohtuulliset annokset, ylimääräisten herkkujen sijaan erilaisia teejuomia ja välipaloiksi kananmunia niin paljon kuin tarvis on.
Perustuu siis siihen, että lihava ei voi noin vain katkaista puolta energiansaannistaan kohtaamatta ongelmia, vaan vähennyksen on tapahduttava asteittain. Tähän vähennykseen on muitakin mahdollisuuksia, mutta minä haluan pitää tietyn rentouden mukana. Sanomattakin selvää, että olen kokeillut tiukempiakin keinoja, tuloksetta. Pitkällä tähtäimellä vain lihoin.
Olen jo yrittänyt tätä keinoa itsekseni, mutta teet ovat ostamatta ja kananmunat keittämättä. Ehkäpä anonyymi julkisuus motivoisi.
Kommentit (43)
Ei mua aikaisemmin varsinaisesti oma ylipaino hämmästyttänyt, ihan on perinteisin tavoin hankittu, mutta nyt kun tässä on taas pari päivää tarkastellut syömistään "ulkopuolisen" silmin, niin ei ihmetytä senkään vertaa. Ruokarajattonuutta ja napostelua, tänäänkin kunnon ateriat uupuvat. Tämän on muututtava, jos mielin laihtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niim, ostin teetä, sain peräti yhden kupillisen juotua! Ostin rooibos Aavikkokermaa ja sitruuna-inkivääriteetä. Pitäisi myös alkaa käyttää vanhoja varastoja, siihen vaan on yleensä syynsä, että ovat jääneet juomatta.
En muista, joko tästä tarkemmin kerroin. Teemakujen ostamisen taustalla on ajatus, että herkuilla ja karkilla on minulle myös jonkinlainen elämyksenhakuisuus, ihanaa, kun on pussissa erilaisia makuja. Tai miten kiinnostavaa syödä vaihtelevia konvehteja! Joten yritän tuoda samaa hauskuutta eri teejuomien kautta, että saisi aamulla minttua, päivällä suklaanvivahdetta ja illaksi vaniljaa.
Sitkeästi yksinpuhelen, jos löytyisi joku laihduttamaan kaveriksi näin rennolla otteella. Otetaan selvää, voiko ylipäätään laihtua, jos ei ota asiasta projektia.
Laskeskelin vähän, että jos pitäisi tuota 80/20 ohjenuorana, vuoden aikana saisi kerran viikossa mennä päivä kunnolla pieleen, ja noin 20 viikkona toinenkin päivä. Toisaalta ei mun normaali päiväkään yleensä täydellinen ole, joten jospa ajattelisi, että päivän oli hyvä mennä melko hyvin aina. Mahtuisi tuohon lisäksi vielä joulut ja juhannukset.
Laskipa miten hyvänsä, kohdallani ei toteudu vielä mikään tapa, joten petrattavaa on joka tapauksessa. On vaan mukavaa tajuta, että täydelliseksi ei tarvitse muuttua.