Lue keskustelun säännöt.
Jospa laihtuisin näin
24.09.2020 |
Hah, tää kuulostaa monen korvaan varmaan ihan hullulta tavalta. Neuvoja en kaipaa, mutta jonkinlaista vertaistukea kenties. Oliskohan linjoilla joku muukin lihava, joka haluaisi lähteä kokeilemaan tätä keinoa?
Niin, olen valtavan lihava, 110 kg suunnilleen. Pitkäkin, mutta en niin pitkä, että se juuri tuota painoa kompensoisi. Olen lihonut näin suureksi lähinnä laihduttamalla, hah. Eli vuoron syöden liian vähän ja vuoroin sitten edellisestä johtuen ahmien liikaa. Vähitellen viiden vuoden aikana paino on noussut näihin lukemiin, lähdin aikanaan laihduttamaan "tosissani" 90 kg lukemasta. Tai mahdollisesti 7 vuotta sitten 80 kg lukemasta, mikä nyt sitten lasketaan.
Näin lihavana ja myös aikaisemmin runsaasti liikkuvana ihmisenä (sanomattakin selvää, että enää en mitään puolimaratonia juokse) annoskokojen järkeistäminen johtaa helposti liian vähäiseen energiamäärään, josta seuraa ahmimista (ei ehkä kaikille, mutta minulle ainakin). Ei kuitenkaan ole järkevää pitää vatsalaukkuaan jatkuvasti isona, ei sitä suinkaan pelkillä porkkanoilla täytä. Tai jos täyttää, on taas seuraksena ahmimista.
Elämäntilanteeni ei anna myöten millekään kovin tiukalle projektille, mutta en koe mahdolliseksi odottaa sen helpottamista. Joten metodini on seuraavanlainen: ateriarytmin tarkkuus (todella vaikeaa!), kohtuulliset annokset, ylimääräisten herkkujen sijaan erilaisia teejuomia ja välipaloiksi kananmunia niin paljon kuin tarvis on.
Perustuu siis siihen, että lihava ei voi noin vain katkaista puolta energiansaannistaan kohtaamatta ongelmia, vaan vähennyksen on tapahduttava asteittain. Tähän vähennykseen on muitakin mahdollisuuksia, mutta minä haluan pitää tietyn rentouden mukana. Sanomattakin selvää, että olen kokeillut tiukempiakin keinoja, tuloksetta. Pitkällä tähtäimellä vain lihoin.
Olen jo yrittänyt tätä keinoa itsekseni, mutta teet ovat ostamatta ja kananmunat keittämättä. Ehkäpä anonyymi julkisuus motivoisi.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on kolme perusperiaatetta (olen normaalipainoinen):
1. Liikuntaa hikeen ja hengästymiseen asti vähintään kolme kertaa viikossa. Jos haluaa liikkua enemmän niin hyvä! Mutta siis kolme kertaa vähintään ja noin 30-60 min kerralla.
2. Laadukasta ruokaa säännöllisesti. Itse pätkäpaastoan enkä syö klo 18 jälkeen. Seuraava ruoka on lounas (jolloin syön aamiaisen eli 1.5 dl kaurahiutaleita, 5-7 pähkinää ja mustikoita, kahvia mustana tai kauramaidolla), sitten välipala eli kuppi teetä ja ruisleipä juustolla ja kasviksilla tai kananmunalla vaihtoehtoisesti hedelmä, päivällinen lautasmallin mukaan eli aina puolet lautasesta salaatti, lämpimät kasvikset.
3. Juhlapäivät erottuvat arjesta. Eli syön leivonnaisia, herkkuja tmv. ainoastaan virallisina juhlapäivinä eli joulu, juhannus, pääsiäinen, jne. Myös pikkujoulut, synttärit jne on lupa herkutella.
Oikein hyviä periaatteita normaalipainossa pysymiseen. Oletko pätkäpaastonnut "aina"?
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nälän siirtämisestä minulla on huonoja kokemuksia, mutta tuon allekirjoitan täysin, että on tärkeää syödä, vaikka ei olisi vielä nälkä. Usein jo mieliteko syömiseen on varoitus pian seuraavasta nälästä.
Mulla on tuosta NIIN päinvastainen kokemus. Tilanne: ensin olin hoikka. Söin harvakseltaan ja isoja annoksia kerralla, pari kolme kertaa päivässä. Odotin aina seuraavaa nälkää ennen uutta syömistä, vaikka se nälkä olisi tullut 24 tunnin päästä. No, sitten pääsin lihomaan johtuen opiskelija-aikaisista töistä ravintola-alalla ja siitä, että pasteijaa sun muuta oli vissiin liikaa tarjolla. :D Sain n. 15 lisäkiloa ja muutaman vuoden päästä rupesin ihmettelemään, mitä näille tekisin. Luin just näitä laihdutusohjeita, että pitää syödä vähän ja usein, yritin ja yritin, mutta vitsi että oli kilot tiukassa.
Lopulta tajusin, että mulla just se, että syön usein, laukaisee mulla henk. koht. sen jatkuvan ruokamieliteon! Muistelin, miten söin hoikkana, ja palasin siihen. Eli syön just niin paljon ruokaa kuin haluan ja sitten ODOTAN, että tulee uusi nälkä. En siis katso kelloa enkä mieti milloin "pitäisi" syödä. Kuuntelen ainoastaan kehoani. Luonnostaan tulee usein syötyä aika lailla 16/8 tai 14/10 -mallin mukaisesti. Tadaa, laihduin pois ne 15 kiloa.
Tarinan pointti on kai vaan, että kehoja on tosi erilaisia ja joillekin sopii harvoin syöminen. Se on onneksi nyt saanutkin synninpäästön näiden 16/8-ateriarytmien sun muiden tultua muotiin. Aiemmin mua katsottiin kuin hullua, kun yritin kertoa, mikä mulle toimii. :D
Johan jatkuva mussuttaminen pilaa hampaatkin ja verensokerit pysyy koko ajan koholla. Niin mammakin sanoi aikoinaan, että syö kunnolla niin ei tarvi jatkuvasti ruokakaapilla ravata. Kunnolla proteiinia, rasvaa ja kasviksia ja jo pysyy nälkä kaukana ja hampaatkin kiittää kun ei 5 minuutin välein jotain naksuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nälän siirtämisestä minulla on huonoja kokemuksia, mutta tuon allekirjoitan täysin, että on tärkeää syödä, vaikka ei olisi vielä nälkä. Usein jo mieliteko syömiseen on varoitus pian seuraavasta nälästä.
Mulla on tuosta NIIN päinvastainen kokemus. Tilanne: ensin olin hoikka. Söin harvakseltaan ja isoja annoksia kerralla, pari kolme kertaa päivässä. Odotin aina seuraavaa nälkää ennen uutta syömistä, vaikka se nälkä olisi tullut 24 tunnin päästä. No, sitten pääsin lihomaan johtuen opiskelija-aikaisista töistä ravintola-alalla ja siitä, että pasteijaa sun muuta oli vissiin liikaa tarjolla. :D Sain n. 15 lisäkiloa ja muutaman vuoden päästä rupesin ihmettelemään, mitä näille tekisin. Luin just näitä laihdutusohjeita, että pitää syödä vähän ja usein, yritin ja yritin, mutta vitsi että oli kilot tiukassa.
Lopulta tajusin, että mulla just se, että syön usein, laukaisee mulla henk. koht. sen jatkuvan ruokamieliteon! Muistelin, miten söin hoikkana, ja palasin siihen. Eli syön just niin paljon ruokaa kuin haluan ja sitten ODOTAN, että tulee uusi nälkä. En siis katso kelloa enkä mieti milloin "pitäisi" syödä. Kuuntelen ainoastaan kehoani. Luonnostaan tulee usein syötyä aika lailla 16/8 tai 14/10 -mallin mukaisesti. Tadaa, laihduin pois ne 15 kiloa.
Tarinan pointti on kai vaan, että kehoja on tosi erilaisia ja joillekin sopii harvoin syöminen. Se on onneksi nyt saanutkin synninpäästön näiden 16/8-ateriarytmien sun muiden tultua muotiin. Aiemmin mua katsottiin kuin hullua, kun yritin kertoa, mikä mulle toimii. :D
Wau, hienoa, että löysit takaisin omalle tiellesi. Olisikin tosiaan ihanaa, jos yksi tapa sopisi ihan kaikille. Olis elämä helpompaa. Kiitos, kun kerroit tarinasi, aina nämä onnistumiset tuovat toivoa.
Minäkin näiden erilaisten paastometodien saaman julkisuuden myötä olen paljon miettinyt ja kipuillut, mikä olisi se oma juttu. Lisäksi hoksasin, että tää 110-kiloinen nykyisyys ei toimi samoilla säännöillä kuin 10 vuotta nuorempi 80-kiloinen. Ne, keinot, jotka purivat silloin, eivät ole toimivia nyt. Tokko olivat silloinkaan hyviä, söin liian vähän ja urheilin liian paljon.
Ehkä tuossa "kehon kuuntelussa" piilee avain. Nälkää vastaan ei kannata tapella, mutta sitten taas jos ei ole nälkä, tai ei tee usein mieli syödä, niin mitä sitä itseään pakottamaan.
Täsmennän vielä, että olen tarkkaillut "nälän kehitystä" omalla kohdallani. Ensin tulee ylipäätään ruoka jollain tavalla ajatuksiin. "Niin joo, jokohan pitäisi päivällistä tehdä." Sitten alkaa tehdä mieli syödä jotain. Jos ei syö, alkaa jonkin ajan päästä tuntua nälkä, joka sitten asteittain pahenee.
Jos sen jättää huomiotta, tai tyydyttää sen hetkellisesti jollain vähäenergisellä, ei välttämättä koe uudestaan varsinaista nälkää, mutta muutaman tunnin kuluttua, tai viimeistään seuraavana päivänä tekee mieli kaikenlaista, myös makeaa, ja sitten kun jotain syö, on hyvin vaikeaa lopettaa. Toisin sanottuna ei tunne kylläisyyttä normaalilla tavalla. Tähän perustan tuon, että ruuan mieliteko on ensimmäinen merkki nälästä.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on kolme perusperiaatetta (olen normaalipainoinen):
1. Liikuntaa hikeen ja hengästymiseen asti vähintään kolme kertaa viikossa. Jos haluaa liikkua enemmän niin hyvä! Mutta siis kolme kertaa vähintään ja noin 30-60 min kerralla.
2. Laadukasta ruokaa säännöllisesti. Itse pätkäpaastoan enkä syö klo 18 jälkeen. Seuraava ruoka on lounas (jolloin syön aamiaisen eli 1.5 dl kaurahiutaleita, 5-7 pähkinää ja mustikoita, kahvia mustana tai kauramaidolla), sitten välipala eli kuppi teetä ja ruisleipä juustolla ja kasviksilla tai kananmunalla vaihtoehtoisesti hedelmä, päivällinen lautasmallin mukaan eli aina puolet lautasesta salaatti, lämpimät kasvikset.
3. Juhlapäivät erottuvat arjesta. Eli syön leivonnaisia, herkkuja tmv. ainoastaan virallisina juhlapäivinä eli joulu, juhannus, pääsiäinen, jne. Myös pikkujoulut, synttärit jne on lupa herkutella.
Oikein hyviä periaatteita normaalipainossa pysymiseen. Oletko pätkäpaastonnut "aina"?
-Ap
Kyllä, vaikka en tiennyt tälle olevan nimeä aikoinani. Eli rytmini on luonnostaan sellainen, että syön harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Johan jatkuva mussuttaminen pilaa hampaatkin ja verensokerit pysyy koko ajan koholla. Niin mammakin sanoi aikoinaan, että syö kunnolla niin ei tarvi jatkuvasti ruokakaapilla ravata. Kunnolla proteiinia, rasvaa ja kasviksia ja jo pysyy nälkä kaukana ja hampaatkin kiittää kun ei 5 minuutin välein jotain naksuta.
Entäs 4 tunnin välein? Mitäs sitten, jos se syöty annos ei pidä nälkää kahta tuntia kauemmin? Kuuluiko tuon tavan mukaan olla nälässä seuraavaan ateriaan? Vai syödäänkö tosiaan niin paljon, että pärjää?
Olispa mulla täällä mamma näppäämässä näpeille, että nyt riittää, niin voisihan tuo toimiakin. :D
-Ap
Minä olen todennut pätkäpaaston tehokkaaksi omalla kohdallani. Juurikin siksi, että siinä ei tarvi taistella paljon syömistä vastaan, päinvastoin. Kellosta vain katsoo, voiko nyt syödä vai ei. Paastoan päivässä 18-42 tuntia. Pitkätkin paastot ovat yllättävän helppoja kun rytmiin tottuu. Ja yllättävää kyllä, nälän tunne ja herkkuhimot tuntuvat vähenevät, mitä enemmän paastoaa.
Eihän tämä välttämättä kaikille sovi, mutta itse olen kokenut tämän kauhean hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nälän siirtämisestä minulla on huonoja kokemuksia, mutta tuon allekirjoitan täysin, että on tärkeää syödä, vaikka ei olisi vielä nälkä. Usein jo mieliteko syömiseen on varoitus pian seuraavasta nälästä.
Mulla on tuosta NIIN päinvastainen kokemus. Tilanne: ensin olin hoikka. Söin harvakseltaan ja isoja annoksia kerralla, pari kolme kertaa päivässä. Odotin aina seuraavaa nälkää ennen uutta syömistä, vaikka se nälkä olisi tullut 24 tunnin päästä. No, sitten pääsin lihomaan johtuen opiskelija-aikaisista töistä ravintola-alalla ja siitä, että pasteijaa sun muuta oli vissiin liikaa tarjolla. :D Sain n. 15 lisäkiloa ja muutaman vuoden päästä rupesin ihmettelemään, mitä näille tekisin. Luin just näitä laihdutusohjeita, että pitää syödä vähän ja usein, yritin ja yritin, mutta vitsi että oli kilot tiukassa.
Lopulta tajusin, että mulla just se, että syön usein, laukaisee mulla henk. koht. sen jatkuvan ruokamieliteon! Muistelin, miten söin hoikkana, ja palasin siihen. Eli syön just niin paljon ruokaa kuin haluan ja sitten ODOTAN, että tulee uusi nälkä. En siis katso kelloa enkä mieti milloin "pitäisi" syödä. Kuuntelen ainoastaan kehoani. Luonnostaan tulee usein syötyä aika lailla 16/8 tai 14/10 -mallin mukaisesti. Tadaa, laihduin pois ne 15 kiloa.
Tarinan pointti on kai vaan, että kehoja on tosi erilaisia ja joillekin sopii harvoin syöminen. Se on onneksi nyt saanutkin synninpäästön näiden 16/8-ateriarytmien sun muiden tultua muotiin. Aiemmin mua katsottiin kuin hullua, kun yritin kertoa, mikä mulle toimii. :D
Wau, hienoa, että löysit takaisin omalle tiellesi. Olisikin tosiaan ihanaa, jos yksi tapa sopisi ihan kaikille. Olis elämä helpompaa. Kiitos, kun kerroit tarinasi, aina nämä onnistumiset tuovat toivoa.
Minäkin näiden erilaisten paastometodien saaman julkisuuden myötä olen paljon miettinyt ja kipuillut, mikä olisi se oma juttu. Lisäksi hoksasin, että tää 110-kiloinen nykyisyys ei toimi samoilla säännöillä kuin 10 vuotta nuorempi 80-kiloinen. Ne, keinot, jotka purivat silloin, eivät ole toimivia nyt. Tokko olivat silloinkaan hyviä, söin liian vähän ja urheilin liian paljon.
Ehkä tuossa "kehon kuuntelussa" piilee avain. Nälkää vastaan ei kannata tapella, mutta sitten taas jos ei ole nälkä, tai ei tee usein mieli syödä, niin mitä sitä itseään pakottamaan.
Täsmennän vielä, että olen tarkkaillut "nälän kehitystä" omalla kohdallani. Ensin tulee ylipäätään ruoka jollain tavalla ajatuksiin. "Niin joo, jokohan pitäisi päivällistä tehdä." Sitten alkaa tehdä mieli syödä jotain. Jos ei syö, alkaa jonkin ajan päästä tuntua nälkä, joka sitten asteittain pahenee.
Jos sen jättää huomiotta, tai tyydyttää sen hetkellisesti jollain vähäenergisellä, ei välttämättä koe uudestaan varsinaista nälkää, mutta muutaman tunnin kuluttua, tai viimeistään seuraavana päivänä tekee mieli kaikenlaista, myös makeaa, ja sitten kun jotain syö, on hyvin vaikeaa lopettaa. Toisin sanottuna ei tunne kylläisyyttä normaalilla tavalla. Tähän perustan tuon, että ruuan mieliteko on ensimmäinen merkki nälästä.
-Ap
Hyvin olet sinäkin jo kuunnellut itseäsi! Uskon kanssa, että avain on siinä, että oppii kuuntelemaan ja ymmärtämään kehoaan ja sen viestejä. Mulla ainakin homma lopulta toimi melkein taianomaisesti, kun uskalsin ohittaa lukemani "ehdottomasti oikeat ja toimivat" metodit ja alkaa taas tehdä, niin kuin itsestä hyvältä tuntuu.
Tiedän tosiaan vain oman kokemukseni ja olet selvästi jo muodostamassa omaa käsitystä omista nälkäviesteistäsi! Mulla ne eivät toimi noin, vaan ajatus ruoasta / mieliteko on 100% pelkkä mieliteko eikä oikein missään tekemisissä nälän kanssa. :D Jos maltan olla antamatta mieliteolle periksi, se menee mulla ajan kanssa pois, ja sitten voin jatkaa oikean nälän odottelua. Mieliteosta en henk. koht. voi päätellä, milloin oikea nälkä tulee, ja se sitten ihan eri lailla, fyysisesti eikä vain ajatuksissa.
Tsemppiä projektiisi!
Vierailija kirjoitti:
Minä olen todennut pätkäpaaston tehokkaaksi omalla kohdallani. Juurikin siksi, että siinä ei tarvi taistella paljon syömistä vastaan, päinvastoin. Kellosta vain katsoo, voiko nyt syödä vai ei. Paastoan päivässä 18-42 tuntia. Pitkätkin paastot ovat yllättävän helppoja kun rytmiin tottuu. Ja yllättävää kyllä, nälän tunne ja herkkuhimot tuntuvat vähenevät, mitä enemmän paastoaa.
Eihän tämä välttämättä kaikille sovi, mutta itse olen kokenut tämän kauhean hyväksi.
Oho! Kuinka kauan olet syönyt noin? Minulle suorastaan eksoottista, mutta hienoa, että toimii.
Onkohan enää hyvinvoivia 5-7 kertaa päivässä syöviä, vai olemmeko kaikki lihavia?
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen todennut pätkäpaaston tehokkaaksi omalla kohdallani. Juurikin siksi, että siinä ei tarvi taistella paljon syömistä vastaan, päinvastoin. Kellosta vain katsoo, voiko nyt syödä vai ei. Paastoan päivässä 18-42 tuntia. Pitkätkin paastot ovat yllättävän helppoja kun rytmiin tottuu. Ja yllättävää kyllä, nälän tunne ja herkkuhimot tuntuvat vähenevät, mitä enemmän paastoaa.
Eihän tämä välttämättä kaikille sovi, mutta itse olen kokenut tämän kauhean hyväksi.
Oho! Kuinka kauan olet syönyt noin? Minulle suorastaan eksoottista, mutta hienoa, että toimii.
Onkohan enää hyvinvoivia 5-7 kertaa päivässä syöviä, vai olemmeko kaikki lihavia?
-Ap
Syön aina näin kun haluan pudottaa painoa. Alku on aina takkuilevaa, mutta kun rytmiin pääsee ja antaa kropalle aikaa lähteä rasvapolttoiseksi, paino putoaa kuin itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen todennut pätkäpaaston tehokkaaksi omalla kohdallani. Juurikin siksi, että siinä ei tarvi taistella paljon syömistä vastaan, päinvastoin. Kellosta vain katsoo, voiko nyt syödä vai ei. Paastoan päivässä 18-42 tuntia. Pitkätkin paastot ovat yllättävän helppoja kun rytmiin tottuu. Ja yllättävää kyllä, nälän tunne ja herkkuhimot tuntuvat vähenevät, mitä enemmän paastoaa.
Eihän tämä välttämättä kaikille sovi, mutta itse olen kokenut tämän kauhean hyväksi.
Oho! Kuinka kauan olet syönyt noin? Minulle suorastaan eksoottista, mutta hienoa, että toimii.
Onkohan enää hyvinvoivia 5-7 kertaa päivässä syöviä, vai olemmeko kaikki lihavia?
-Ap
Syön aina näin kun haluan pudottaa painoa. Alku on aina takkuilevaa, mutta kun rytmiin pääsee ja antaa kropalle aikaa lähteä rasvapolttoiseksi, paino putoaa kuin itsestään.
Okei, eli kyse ei ollut varsinaisesta pysyvästä syömismallista. Nouseeko paino siis paastokausien välissä, vai onko kyse pitkän projektin "suvantovaiheista"?
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen todennut pätkäpaaston tehokkaaksi omalla kohdallani. Juurikin siksi, että siinä ei tarvi taistella paljon syömistä vastaan, päinvastoin. Kellosta vain katsoo, voiko nyt syödä vai ei. Paastoan päivässä 18-42 tuntia. Pitkätkin paastot ovat yllättävän helppoja kun rytmiin tottuu. Ja yllättävää kyllä, nälän tunne ja herkkuhimot tuntuvat vähenevät, mitä enemmän paastoaa.
Eihän tämä välttämättä kaikille sovi, mutta itse olen kokenut tämän kauhean hyväksi.
Oho! Kuinka kauan olet syönyt noin? Minulle suorastaan eksoottista, mutta hienoa, että toimii.
Onkohan enää hyvinvoivia 5-7 kertaa päivässä syöviä, vai olemmeko kaikki lihavia?
-Ap
Syön aina näin kun haluan pudottaa painoa. Alku on aina takkuilevaa, mutta kun rytmiin pääsee ja antaa kropalle aikaa lähteä rasvapolttoiseksi, paino putoaa kuin itsestään.
Okei, eli kyse ei ollut varsinaisesta pysyvästä syömismallista. Nouseeko paino siis paastokausien välissä, vai onko kyse pitkän projektin "suvantovaiheista"?
-Ap
Paino nousee paastokausien välissä jos en huolehdi itsestäni.
Nyt on kyllä erilainen olo verrattuna tavalliseen huonon syömisen päivään. Olen napsinut kananmunia (4), kun en ole ehtinyt syömään kunnolla. Vieraita kävi. Voikohan mun ongelmat oikeasti juontua "vain" liian heikosta proteiinista?
Kyllä on hyvän syömisen päiviäkin. Niitä on vain ihan liian harvoin maltillisen laihtumisen onnistumiseen.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku laihdutuskaveri olisi kiva löytää. Ystäväni ovat hoikkia, eikä hyvänpäiväntutulle noin vain ehdoteta, että mitäs jos laihdutettais yhdessä. Ja seuraavaan hengenvetoon selittäisi, ettei oikeastaan siis laihduteta, vaan annettaisiin painolle mahdollisuus pudota oikeita valintoja tekemällä. :D
Toisaalta onhan tämäkin aika mahdotona ehdotus: "Moi tuntematon, lähdetkös kanssani ainakin vuoden mittaiseen elämäntavanmuutosprojektiin? Jutellaan tässä ketjussa jaksamisen ja ehtimisen mukaan." Ja mitä? Sittenkö seurataan projektin kulkua tänne? Ei kuulosta kovin realistiselta.
Jotain sellaista kai kuitenkin toivon, kun kerran ylipäätään ketjun avasin. Toiseksi paras vaihtoehto olisi saada tasainen alku ja muutama uusi oivallus.
-Ap
Uusista oivalluksista puheenollen, hoksasin tänään lounaskasvisten puutetta harmitellessani, että siinä en ole osannut ajatella laatikon ulkopuolelta. Suositusten mukaan jokaisella ateriallahan pitäisi olla kasviksi. Osaksi taustalla on se, että on helpompi syödä terveellinen määrä kasviksia päivässä.
Minulle ei ole ongelma syödä paljon kasviksia kerralla. Joten jos lounaalla jäävät kasvikset pois, voin paikata asiaa syömällä niitä vähän reippaammin illan mittaan. Ehkä muutenkin yhden aterian kasvisköyhyys silloin tällöin ei ole tässä se suurin ongelma.
Joskus kun seurasin syömisiäni ruokapäiväkirjaan, kasviksia tuli päivässä helposti kilo, puolitoista.
-Ap
Nostelen vähän ketjua, jos tässä illan mittaan joku toinenkin eksyisi tänne juttelemaan.
Yritän kovasti olla innostumatta liikaa, se johtaa aina liian niukkoihin eväisiin, laihdunkin pari kiloa, ja kohta taas hoksaan mättäväni evästä. Tasaisen tylsästi pitäisi edetä. Jos vaikka toteuttaisi suunnitelmat ruokalistoista ja pakkaseen valmiiden ruokien tekemisestä. Ei jäisi vain puheeksi.
-Ap
Pah, kirjoitin pitkän viestin, ja onnistuin sen kadottamaan.
Tiivistelmä:
- ilta meni sittenkin syömiseksi
- aamupaino 111,2 kg
- kulutan paljon
- tavoitteena onnistunut lounas
-Ap
Haha, on kuulkaa varsinainen "alku" taas, tänään mulle tarjottiin Hesellä hampparit. Viimeksi kesällä syönyt pikaruokaa, niin en ottanut salaattia. Olette ehkä kuulleet ajatuksesta, että jos 80% ajasta syö hyvin ja terveellisesti, loput 20 % voi olla miten vaan. Minä nyt vaan aloitin tuon kahdenkymmenen prosentin kohdalta. :D
No, tänään meni lounas nappiin, oli perunaa, kasvista ja proteiinia. Ei siis päivä ihan penkin alle.
Tulipa hyviä faktoja kananmunista, kiitos. En ihan uusimpaan tietoon ollut perehtynyt.
Koen, että olisin oikeastaan aika hyvä antamaan muille neuvoja, sen verran paljon tässä on vuosien aikana tullut painoasioita jahnattua. Vaan kenen mielestä 110-kiloisen neuvot olisivat kovin uskottavia? :D
Pureuduinkin tämänkertaisessa elämäntapojen viilauksessa ongelmien syihin tarkemmin. Juu, on typerää syödä (tai ostaa kotiin) välipalaksi 100 g suklaata (esimerkki, ei mitenkään päivittäinen ongelma), mutta miksi haluan sen, miksi pystyn syömään kerralla niin paljon makeaa, miten voisin ohjata käyttäytymistäni suuntaan, jossa suklaata ei kulu? Milloin ei tee mieli ylimääräisyyksiä? Näiden pohjalta kehitin tee- ja kananmunakokeilun, jos löytäisin sitä kautta järkevämpiä tapoja vastata mielitekoihin.
Lounas meni taas hiukan penkin alle, päädyin lopulta syömään kaksi munaa ja ruisleivän. Kasvikset loistavat poissaolollaan, kotona ei juuri nyt ollut mitään nopeasti napattavaa. Suunnittelen keittäväni jatkossa pakastevihanneksia valmiiksi jääkaappiin, olisi hätävaraa niille kerroille, jolloin lounas epäonnistuu muuten.
-Ap