Lue keskustelun säännöt.
Jospa laihtuisin näin
24.09.2020 |
Hah, tää kuulostaa monen korvaan varmaan ihan hullulta tavalta. Neuvoja en kaipaa, mutta jonkinlaista vertaistukea kenties. Oliskohan linjoilla joku muukin lihava, joka haluaisi lähteä kokeilemaan tätä keinoa?
Niin, olen valtavan lihava, 110 kg suunnilleen. Pitkäkin, mutta en niin pitkä, että se juuri tuota painoa kompensoisi. Olen lihonut näin suureksi lähinnä laihduttamalla, hah. Eli vuoron syöden liian vähän ja vuoroin sitten edellisestä johtuen ahmien liikaa. Vähitellen viiden vuoden aikana paino on noussut näihin lukemiin, lähdin aikanaan laihduttamaan "tosissani" 90 kg lukemasta. Tai mahdollisesti 7 vuotta sitten 80 kg lukemasta, mikä nyt sitten lasketaan.
Näin lihavana ja myös aikaisemmin runsaasti liikkuvana ihmisenä (sanomattakin selvää, että enää en mitään puolimaratonia juokse) annoskokojen järkeistäminen johtaa helposti liian vähäiseen energiamäärään, josta seuraa ahmimista (ei ehkä kaikille, mutta minulle ainakin). Ei kuitenkaan ole järkevää pitää vatsalaukkuaan jatkuvasti isona, ei sitä suinkaan pelkillä porkkanoilla täytä. Tai jos täyttää, on taas seuraksena ahmimista.
Elämäntilanteeni ei anna myöten millekään kovin tiukalle projektille, mutta en koe mahdolliseksi odottaa sen helpottamista. Joten metodini on seuraavanlainen: ateriarytmin tarkkuus (todella vaikeaa!), kohtuulliset annokset, ylimääräisten herkkujen sijaan erilaisia teejuomia ja välipaloiksi kananmunia niin paljon kuin tarvis on.
Perustuu siis siihen, että lihava ei voi noin vain katkaista puolta energiansaannistaan kohtaamatta ongelmia, vaan vähennyksen on tapahduttava asteittain. Tähän vähennykseen on muitakin mahdollisuuksia, mutta minä haluan pitää tietyn rentouden mukana. Sanomattakin selvää, että olen kokeillut tiukempiakin keinoja, tuloksetta. Pitkällä tähtäimellä vain lihoin.
Olen jo yrittänyt tätä keinoa itsekseni, mutta teet ovat ostamatta ja kananmunat keittämättä. Ehkäpä anonyymi julkisuus motivoisi.
Kommentit (43)
Hyvin hitaasti tulet noin laihtumaan, mutta jos sinulla kerran on jo pitkä kokemus että liian rajusti laihduttaen lihot takaisin aina, niin varmaan se hidas laihtuminen pitää vaan hyväksyä. Tutkimusten mukaan nopealla tai hitaalla laihdutuksella ei ole merkitystä keskimäärin takaisin lihomisen riskiin -se on aina noin 95% yli 15 kiloa laihduttaneilla. Mutta tosiaan yksilöillä voi silti hyvin olla niin että jollekin ei millään sovi tiukka kuuri, ja toisaalta jollekin toiselle ei hidas kitkuttelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin hitaasti tulet noin laihtumaan, mutta jos sinulla kerran on jo pitkä kokemus että liian rajusti laihduttaen lihot takaisin aina, niin varmaan se hidas laihtuminen pitää vaan hyväksyä. Tutkimusten mukaan nopealla tai hitaalla laihdutuksella ei ole merkitystä keskimäärin takaisin lihomisen riskiin -se on aina noin 95% yli 15 kiloa laihduttaneilla. Mutta tosiaan yksilöillä voi silti hyvin olla niin että jollekin ei millään sovi tiukka kuuri, ja toisaalta jollekin toiselle ei hidas kitkuttelu.
Jos onnistuisin ylipäätään laihtumaan vuosittain, niin tahdilla ei sinänsä ole väliä. Vaikka kukapa ei mielellään aamulla heräisi laihana? :D Veitsen alle en ole menossa, joten se ei ole mahdollista. 7 vuotta kesti kerryttämisessä, jos samassa ajassa poistuisi, niin kyllä olisi hienoa sekin.
En tiennytkään, että tutkimukset eivät nykyään tue hidasta laihduttamista, onkohan niissä voitu mitenkään ottaa huomioon jotain viiden vuoden aikana tapahtuvaa painon putoamista? Tuntuu, että nopeassa laihdutuksessa paastotaan kuukausi tai enemmän, hitaassa taas pudotetaan kaksi kiloa kuussa. Hidaskin tapa on vuodessa jo kuitenkin 24 kiloa, aikamoinen muutos esimerkiksi minulle.
-Ap
No niin, sainpahan kananmunat kiehumaan ja teepannun tulille. Eihän se nyt yhtenä päivänä vielä mitään muuta, mutta onpahan nyt jonkinlainen alku.
Usko omiin kykyihin tällä saralla on kyllä vuosien saatossa horjunut. No, ei se auta jäädä tuleen makaamaan.
-Ap
No kuule, alapa katsomaan millaista energiaa suuhusi laitat: veikkaan että huonoa. Todellakaan ei tarvitse pienentää annoskokoa, katso vaan tarkemmin mitä suuhusi laitat, voit silti tuntea olosi kylläiseksi. Se "energia" mitä olet tähän asti puputtanut ja millä kilosi olet kerryttänyt, on sitä huonoa "energiaa", joka myöskin väsyttää. Ruokavalio kuntoon, niin voit paremmin niin mieleltäsi, kuin keholtasikin.
Itse aloitin aikoinaan laihduttamisen juurikin niin, että vähensin reippaasti päivittäisiä kaloreita, mentiin välillä vain 700-900 kcal per päivä ja tein vielä fyysisesti raskaita päiviäkin. Energiaa kummasti riitti, sillä kehoni otti sitä suoraan laardeista veks, ja näin ollen rasva todellakin paloi ja paino putosi. Energiavajausta ei tullut väsymyksen muodossa, mutta toki näin ei voi pitkään jatkaakaan, muuten mennään säästöliekillä. Itselläni tällainen taktiikka jeesasi siinä alussa ja kiloja karisi, sen jälkeen oli helpompi ja kevyempi liikkua, näin ollen myös arkiliikunnan määrä lisääntyi ja viikko viikolta voin paremmin. Tästä painonpudotuksesta on aikaa jo 15 vuotta, eikä kilot ole tulleet takaisin..
Sullahan on energiaa varastoituneena kiloissasi rasvan muodossa, vaikka nyt puolittaisit saantisi, et näänny etkä pökerry kuitenkaan, jos sitä pelkäät...
Pahin kompastuskiveni on lounas. Olen vastuussa ruokarytmistäni, ulkona lounastaminen ei ole vaihtoehto. Usein lounas jää välistä ja muuttaa epämääräiseksi naposteluksi, tai sitten se myöhästyy, jolloin ateriväli venyy liian pitkäksi ja annoskoko taas helposti kasvaa liian suureksi.
Pitäisi keittää suurempi määrä ruokaa kerralla, jotta saisin laitettua lounaan tarvittaessa helposti. Ratkaisuja on vaan niin helppo paperilla pohtia, vaan niiden toteuttaminen ei olekaan itsestäänselvyys.
Ehkä olisi syytä tinkiä myös lounaan "hienoudesta"? Välillä riittäisi vaan joku mahantäyte, jossa olisi kasviksia kyljessä, mausta viis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat kokemukset aiheesta. Aiemmin totesin painoa kertyvän ja päätin järkevöittää syömisiä. Mitään seurantaa tai juuri edes ajatusta tässä ei ollut. No jokainen arvaa kauanko tätä järkevöittämistä kesti ja paino ei tippunut itsestään. Ensimmäisen kerran eläessäni päätin kesäkuussa tosissani tehdä jotain ja suunnittelin tekemistäni. Ostin vaa'an ja päätin seurata painoani säännöllisesti.
Totesin alkupainoni ja asetin mielessäni tavoitteen sekä vielä alemman ns. unelman. Laskin puoli kiloa per viikko vauhdilla, että olisin puolessa vuodessa tavoitteessani. Tämä antoi mielelle selvän tavoitteen, aikataulun ja kehityskaaren.
Ensin muutin syömisiäni ja tosissani keskityin mitä syön niin aterioilla, välipaloilla kuin herkutellessa. Ensimmäisen kuukauden en juuri lisännyt liikuntaa vain keskityin syömisiini. Työpaikkaruokalassa täytin lautasen salaattipöydän aineksilla ilman kastiketta ja samalle lautaselle päivän protskua, mutten yleensä ottanut perunaa/riisiä/pastaa kun sitä oli tarjolla. Kotona sama tyyli. Mikäli tarjolla olisi edellämainittuja lisukkeita tyyliin pastaa sotkettuna kastikkeeseen, niin huolehdin etten ota kuin oikeasti vähäsen.
Toisen kuukauden aikana lisäsin liikuntaa edelleen syömisiäni tarkkaillen. Kolmannen kuukauden aikana lisäsin liikuntakertoja vieläkin ja treenikerroilla lisäsin salilla painoja kehittyessäni , uidessa kasvatin uintimatkaa jne. Olen herkutellutkin, mutten edes viikottain ja jos jossain herkkuja ollut tarjolla, niin olen erityisesti huomioinut annoskoon. Jos aiemmin jätskiä söi 2-4 desiä kerralla ilman suurempaa ajatusta, niin nyt annos on noin puoli desiä.
Tavoitteeni ollut saada ruokailu sellaiseksi, että päästyäni tavoitteeseeni voin mahdollisimman helposti omaksua uuden normaalin. Nyt olen pätkäpaastoillut ja aamiainen jäänyt väliin. Ajatus on, että normaalissa elämässä söisin aamiaisen muuttamatta nykyistä lounasta tai illallista mitenkään. Näin nykyinen kalorivaje kuittaantuu ja ellen ammu aamiaisella yli, niin syön jatkossa muut ateriat kuten nytkin. Ei mitään "nyt voin syödä vapaasti mitä vain koska vain" ajattelua. Tarkoitus on omaksua uusi elämäntapa, minkä myötä pysyn sopusuhtaisena jatkossakin.
Vierailija kirjoitti:
No kuule, alapa katsomaan millaista energiaa suuhusi laitat: veikkaan että huonoa. Todellakaan ei tarvitse pienentää annoskokoa, katso vaan tarkemmin mitä suuhusi laitat, voit silti tuntea olosi kylläiseksi. Se "energia" mitä olet tähän asti puputtanut ja millä kilosi olet kerryttänyt, on sitä huonoa "energiaa", joka myöskin väsyttää. Ruokavalio kuntoon, niin voit paremmin niin mieleltäsi, kuin keholtasikin.
Itse aloitin aikoinaan laihduttamisen juurikin niin, että vähensin reippaasti päivittäisiä kaloreita, mentiin välillä vain 700-900 kcal per päivä ja tein vielä fyysisesti raskaita päiviäkin. Energiaa kummasti riitti, sillä kehoni otti sitä suoraan laardeista veks, ja näin ollen rasva todellakin paloi ja paino putosi. Energiavajausta ei tullut väsymyksen muodossa, mutta toki näin ei voi pitkään jatkaakaan, muuten mennään säästöliekillä. Itselläni tällainen taktiikka jeesasi siinä alussa ja kiloja karisi, sen jälkeen oli helpompi ja kevyempi liikkua, näin ollen myös arkiliikunnan määrä lisääntyi ja viikko viikolta voin paremmin. Tästä painonpudotuksesta on aikaa jo 15 vuotta, eikä kilot ole tulleet takaisin..
Sullahan on energiaa varastoituneena kiloissasi rasvan muodossa, vaikka nyt puolittaisit saantisi, et näänny etkä pökerry kuitenkaan, jos sitä pelkäät...
Mahtavaa, että olet onnistunut!
Tokihan huonoa energiaa mahtuu mukaan lautaselle, tai pikemminkin sen ulkopuolelle, mutta perusasiat ruokavaliossani ovat kyllä hyvällä mallilla ja olen niihin tyytyväinen. Proteiinia saattaa tulla liian vähän välillä, sitä olen kyllä pohtinut. Siksikin juuri kananmunat.
Jaksan myös liikkua, olen jaloillani suurimman osan päivästä, olen pakostakin aika vahva, en tosin mikään painonnostaja. Valitettavasti olen myös hyvin lahjakas syömään.
Oikeanlaisen rasvanpolton käynnissä pitäminen vaatii tarkkuutta, johon en kykene. Muutama päivä sujuu, sitten "ratkean" ahmimaan, ja taas ollaan lähtöpisteessä tai pahimmassa tapauksessa sen takana.
Noin pieneen kalorimäärään en ole kyllä koskaan pystynyt, paitsi 9 päivän paastolla. Sitä en tehnyt laihtuakseni, onneksi, koska yllättäin kaikki kadottamani tuli takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen syönyt n 6kk nyt 5 krt päivässä säännöllisesti ja laihtunut hurjasti, yli 15 kg ( alkupaino samoissa lukemissa). aamiainen jogurtti + kahvia maidolla. Kahvia klo 7, jogurtti klo 9.00, klo 11 on nälkä ja syön lounaan ( n 300-400kcal max) salaattia/ keittoa/ tms. klo 14. on nälkä ja syön 2 viipaletta ruisleipää/3 näkkäri/2 riisikakkua, illallinen 16-18 päivän ohjelmasta riippuen, jotain hyvää ruokaa mutta vähän ja jos on tolkuton kiire Nutrilett aterian korvauspatukka, 20-21 iltapalaksi rahka+leseitä+marjoja. Olen vihdoin ymmärtänyt sen miten vähästä tulee kylläiseksi ja että on ok, että on nälkä parin tunnin päästä, sitten voi syödä taas sen pienen erän. Olen valinnut syömiset mistä pidän, kuten jogurtti+ ruisleipä, ne on mulle herkkuja. En suosittele syömään kananmunaa, mieti jotain suht terveellstä mistä pidät, ja rakenna niistä välipalat. Olen myös opetellut juomaan teetä, sillä saa siirrettyä nälkää. Ja tärkeää on myös syödä, vaikkei olisi vielä nälkä.
Vierailija kirjoitti:
Omat kokemukset aiheesta. Aiemmin totesin painoa kertyvän ja päätin järkevöittää syömisiä. Mitään seurantaa tai juuri edes ajatusta tässä ei ollut. No jokainen arvaa kauanko tätä järkevöittämistä kesti ja paino ei tippunut itsestään. Ensimmäisen kerran eläessäni päätin kesäkuussa tosissani tehdä jotain ja suunnittelin tekemistäni. Ostin vaa'an ja päätin seurata painoani säännöllisesti.
Totesin alkupainoni ja asetin mielessäni tavoitteen sekä vielä alemman ns. unelman. Laskin puoli kiloa per viikko vauhdilla, että olisin puolessa vuodessa tavoitteessani. Tämä antoi mielelle selvän tavoitteen, aikataulun ja kehityskaaren.
Ensin muutin syömisiäni ja tosissani keskityin mitä syön niin aterioilla, välipaloilla kuin herkutellessa. Ensimmäisen kuukauden en juuri lisännyt liikuntaa vain keskityin syömisiini. Työpaikkaruokalassa täytin lautasen salaattipöydän aineksilla ilman kastiketta ja samalle lautaselle päivän protskua, mutten yleensä ottanut perunaa/riisiä/pastaa kun sitä oli tarjolla. Kotona sama tyyli. Mikäli tarjolla olisi edellämainittuja lisukkeita tyyliin pastaa sotkettuna kastikkeeseen, niin huolehdin etten ota kuin oikeasti vähäsen.
Toisen kuukauden aikana lisäsin liikuntaa edelleen syömisiäni tarkkaillen. Kolmannen kuukauden aikana lisäsin liikuntakertoja vieläkin ja treenikerroilla lisäsin salilla painoja kehittyessäni , uidessa kasvatin uintimatkaa jne. Olen herkutellutkin, mutten edes viikottain ja jos jossain herkkuja ollut tarjolla, niin olen erityisesti huomioinut annoskoon. Jos aiemmin jätskiä söi 2-4 desiä kerralla ilman suurempaa ajatusta, niin nyt annos on noin puoli desiä.
Tavoitteeni ollut saada ruokailu sellaiseksi, että päästyäni tavoitteeseeni voin mahdollisimman helposti omaksua uuden normaalin. Nyt olen pätkäpaastoillut ja aamiainen jäänyt väliin. Ajatus on, että normaalissa elämässä söisin aamiaisen muuttamatta nykyistä lounasta tai illallista mitenkään. Näin nykyinen kalorivaje kuittaantuu ja ellen ammu aamiaisella yli, niin syön jatkossa muut ateriat kuten nytkin. Ei mitään "nyt voin syödä vapaasti mitä vain koska vain" ajattelua. Tarkoitus on omaksua uusi elämäntapa, minkä myötä pysyn sopusuhtaisena jatkossakin.
Hyvältä kuulostaa. Toivottavasti onnistut uuden elämäntavan löytämisessä. Jotain vastaavaa tein jo 2010, jolloin rukkasin syömisiäni paljon, ja osaksi sillä tiellä olen nytkin. Niiltä hyviltä osin. Jotain olennaista minulta jäi kuitenkin itsestäni oppimatta tuolloin, muutenhan olisin edelleen hoikka. Suhtaudunkin nykyään epäilevästi ajatteluun, jossa ensin noudatetaan jotain metodia, ja "ylläpitovaiheessa" opetellaan uusi, mutta ehkä se toisille toimii paremmin.
Päätin kaksi vuotta sitten, etten koskaan enää laihduta. Koin, että kaikki yritykseni tuovat vain lisäkiloja. Pätkäpaastoilu on kyllä houkuttanut, olen 5:2 -menetelmää kokeillutkin. Ehkä joskus tulevaisuudessa sorrun yrittään kahdeksan tunnin syömisikkunaa. Jospa kykyni syödä paljon kerralla pitäisikin hyödyntää? Tavallaan koko pätkäpaastoilu tuntuu kuitenkin siltä, että selkeiden syömisen ongelmien korjaamisen sijaan yrittäisin päästä helpolla, joka ei sitten kuitenkaan ole kestävä ratkaisu.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen syönyt n 6kk nyt 5 krt päivässä säännöllisesti ja laihtunut hurjasti, yli 15 kg ( alkupaino samoissa lukemissa). aamiainen jogurtti + kahvia maidolla. Kahvia klo 7, jogurtti klo 9.00, klo 11 on nälkä ja syön lounaan ( n 300-400kcal max) salaattia/ keittoa/ tms. klo 14. on nälkä ja syön 2 viipaletta ruisleipää/3 näkkäri/2 riisikakkua, illallinen 16-18 päivän ohjelmasta riippuen, jotain hyvää ruokaa mutta vähän ja jos on tolkuton kiire Nutrilett aterian korvauspatukka, 20-21 iltapalaksi rahka+leseitä+marjoja. Olen vihdoin ymmärtänyt sen miten vähästä tulee kylläiseksi ja että on ok, että on nälkä parin tunnin päästä, sitten voi syödä taas sen pienen erän. Olen valinnut syömiset mistä pidän, kuten jogurtti+ ruisleipä, ne on mulle herkkuja. En suosittele syömään kananmunaa, mieti jotain suht terveellstä mistä pidät, ja rakenna niistä välipalat. Olen myös opetellut juomaan teetä, sillä saa siirrettyä nälkää. Ja tärkeää on myös syödä, vaikkei olisi vielä nälkä.
Onnea, hieno pudotus! Nälän siirtämisestä minulla on huonoja kokemuksia, mutta tuon allekirjoitan täysin, että on tärkeää syödä, vaikka ei olisi vielä nälkä. Usein jo mieliteko syömiseen on varoitus pian seuraavasta nälästä. (Nälkää ei tietenkään pitäisi olla syytä pelätä, mutta kyllä se ahmimiseen taipuvaiselle on "vaarallista".)
Eikös kananmuna ole suht terveelllistä, ja pidän siitä? :D
Meneepä nyt yhdeksi kananmunan jankkaukseksi tämä, pahoittelut. Oletko kaivannut/saanut laihduttamiseesi vertaistukea?
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kuule, alapa katsomaan millaista energiaa suuhusi laitat: veikkaan että huonoa. Todellakaan ei tarvitse pienentää annoskokoa, katso vaan tarkemmin mitä suuhusi laitat, voit silti tuntea olosi kylläiseksi. Se "energia" mitä olet tähän asti puputtanut ja millä kilosi olet kerryttänyt, on sitä huonoa "energiaa", joka myöskin väsyttää. Ruokavalio kuntoon, niin voit paremmin niin mieleltäsi, kuin keholtasikin.
Itse aloitin aikoinaan laihduttamisen juurikin niin, että vähensin reippaasti päivittäisiä kaloreita, mentiin välillä vain 700-900 kcal per päivä ja tein vielä fyysisesti raskaita päiviäkin. Energiaa kummasti riitti, sillä kehoni otti sitä suoraan laardeista veks, ja näin ollen rasva todellakin paloi ja paino putosi. Energiavajausta ei tullut väsymyksen muodossa, mutta toki näin ei voi pitkään jatkaakaan, muuten mennään säästöliekillä. Itselläni tällainen taktiikka jeesasi siinä alussa ja kiloja karisi, sen jälkeen oli helpompi ja kevyempi liikkua, näin ollen myös arkiliikunnan määrä lisääntyi ja viikko viikolta voin paremmin. Tästä painonpudotuksesta on aikaa jo 15 vuotta, eikä kilot ole tulleet takaisin..
Sullahan on energiaa varastoituneena kiloissasi rasvan muodossa, vaikka nyt puolittaisit saantisi, et näänny etkä pökerry kuitenkaan, jos sitä pelkäät...
No ei sitä näänny, mutta omalla kohdallani liian suuri energiavajaus vaikuttaa kyllä ihan täysillä toimintakykyyn. En jaksa treenata, en palaudu, en pysty keskittymään töissä ja väsyttää koko ajan.
Mutta kokeilemallahan tuo selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minusta, ja en ole mielipiteen kanssa yksin, parasta olisi aloittaa harjoittelemalla säännöllisesti syömistä.
Muistan jossain kirjassa ravitsemusterapeutin sanoneen, että yksikään painon kanssa kamppaleiva asiakas ei syönyt tarpeeksi normaalia ruokaa tai säännöllisesti.
Lähipiirissäni on paljon lihavia/ ylipainoisia, joilla juuri tämä on se ongelma.
Muutenkin homma feilaa, jos muuttaa liian monta asiaa kerralla. Toki jos nyt onnistuu samaan aikaan opettelemaan kunnon aamupalan syönnin ja lisäämään kasviksia, niin siitä vaan, mutta monella kyllä homma ei pysy kasassa pidemmän päälle ja uusista jutuista ei tule elämäntapaa.
Vierailija kirjoitti:
No minusta, ja en ole mielipiteen kanssa yksin, parasta olisi aloittaa harjoittelemalla säännöllisesti syömistä.
Muistan jossain kirjassa ravitsemusterapeutin sanoneen, että yksikään painon kanssa kamppaleiva asiakas ei syönyt tarpeeksi normaalia ruokaa tai säännöllisesti.
Lähipiirissäni on paljon lihavia/ ylipainoisia, joilla juuri tämä on se ongelma.
Muutenkin homma feilaa, jos muuttaa liian monta asiaa kerralla. Toki jos nyt onnistuu samaan aikaan opettelemaan kunnon aamupalan syönnin ja lisäämään kasviksia, niin siitä vaan, mutta monella kyllä homma ei pysy kasassa pidemmän päälle ja uusista jutuista ei tule elämäntapaa.
Olen samaa mieltä, ateriarytmi on yksi painonhallinnan kulmakivistä.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Energian liiallista vajausta paikkaavaksi välipalaksi ei välttämättä sovi kananmuna, jos kolesterolin kanssa on ongelmia. Jotain muuta sitten, pähkinät? Itselleni kananmuna sopii.
- Ap
En suosittele syömään kananmunaa, mieti jotain suht terveellstä mistä pidät, ja rakenna niistä välipalat.
Kananmunahan on suunnilleen parasta, mitä tähän tarkoitukseen voi keksiä. Pitää nälkää, ei herätä herkkuhimoja, sisältää rutkasti ravinteita. Eikä ole kolesterolin kannalta haitallinen. Nykykäsitys on (virallinenkin, eikä vain joku nettijuttu), että kananmunia ei tarvitse varoa, ellei kärsi perinnöllisestä kolesterolisairaudesta tai kolesteroliarvot ole erittäin korkeat (puhutaan n. yli 10:n arvoista).
En tiedä, tarvitsisiko tätä erikseen mainita, mutta palailen linjoille myöhemmin.
-Ap
Itselläni on kolme perusperiaatetta (olen normaalipainoinen):
1. Liikuntaa hikeen ja hengästymiseen asti vähintään kolme kertaa viikossa. Jos haluaa liikkua enemmän niin hyvä! Mutta siis kolme kertaa vähintään ja noin 30-60 min kerralla.
2. Laadukasta ruokaa säännöllisesti. Itse pätkäpaastoan enkä syö klo 18 jälkeen. Seuraava ruoka on lounas (jolloin syön aamiaisen eli 1.5 dl kaurahiutaleita, 5-7 pähkinää ja mustikoita, kahvia mustana tai kauramaidolla), sitten välipala eli kuppi teetä ja ruisleipä juustolla ja kasviksilla tai kananmunalla vaihtoehtoisesti hedelmä, päivällinen lautasmallin mukaan eli aina puolet lautasesta salaatti, lämpimät kasvikset.
3. Juhlapäivät erottuvat arjesta. Eli syön leivonnaisia, herkkuja tmv. ainoastaan virallisina juhlapäivinä eli joulu, juhannus, pääsiäinen, jne. Myös pikkujoulut, synttärit jne on lupa herkutella.
Energian liiallista vajausta paikkaavaksi välipalaksi ei välttämättä sovi kananmuna, jos kolesterolin kanssa on ongelmia. Jotain muuta sitten, pähkinät? Itselleni kananmuna sopii.
- Ap