Lue keskustelun säännöt.
Millainen vanhempi haluaa elättää omaa lastaan "minimin"?
23.09.2020 |
Olen nyt huomannut, että on normaalia ja toivottua, että omaa lastaan elättää minimistandardin mukaan. Sellainen etävanhempi, joka maksaa enemmän, on ilmeisesti joku, jota ex on onnistunut vedättämään elatuslaskelmissa. Myös se, että työssäkäyvätkin vanhemmat onnistuvat saamaan Kelan maksamaan osan lapsensa elatuksesta, ei ole noloa vaan päin vastoin, selvä ylpeyden aihe. Mitä multa on jäänyt ymmärtämättä? En ikinä kuule ydinperheissä elävien vanhempien ylpeilevän, että " en ole tuohon meidän Marjukkaan käyttänyt penniäkään tässä kuussa ja muutenkin elätän sitä niin niukasti kuin suinkin pystyn, eli ihan vaan sen verran, ettei viranomaiset puutu asiaan". Osaatteko selittää mulle tätä ilmiötä mieluiten jossain myönteisessä valossa, sillä tällä hetkellä halveksin liian montaa sukulaistani, kollegaani ja tuttavaani tämän asian vuoksi.
Kommentit (71)
Lapsiparka yritti pitää yhteyttä isäänsä ja kävivät yhdessä merell ä kuten ennenkin. Tapaamiset muuttuivat aika nihkeiksi kun poika kertoi ettei siellä ollut mitään ruokaa. Kerran sitten kesällä oli jättänyt lapsen yksin saareen, jollekin espoon telttailusaareen. Itse oli mennyt uuden tyttiksen kanssa kotiin. Saaren isäntä tai joku muu oli antanut lapselle kyydin kotiin, jossa hän sitten yksin vietti juhannusta, alakoululainen. Muu perhe oli sukulaisten mökillä. Joku huhu kertoi että lapsi on yksin kaupunkikodissamme. No siellä yksin ihmetteli , kun ei ollut vielä kännykkä aikaa. Siihen jäivät tapaamiset. Aivan selvä heitteillejättö. Vasta aikuisena ovat sitten olleet yhdessä. Kaikin puolin epäluotettava. Ei koskaan maksanut elareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:n kysymykseen vastaisin, että varmaan sellainen, joka ei ehkä olisi edes halunnut sitä lasta? Mutta hänen mielipidettään ei kuunneltu, ja lain mukaan hän on velvollinen lasta elättämään. Jos lapsen tekoon ja parisuhteeseen liittyvä mielipide ei kelpaa, niin ei sitten pidä liikoja odottaa tukeakaan?
Ja tämähän ei sitten ole mikään yleispätevä mielipide, joka osuisi juuri siihen sinun tapaukseesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on taustalla tunne että rahat menee sille exälle, sen tilille. Ja että sehän saa jo lapsilisät, ahne ak-ka! Kuvitellaan, että kun tuen nimi on ”lapsi-lisä”, sillä maksaa koko kuukauden kaikki lapsen kulut. Että mitä se syöjätär vielä minulta vaatii, kun saa lapsilisääkin, en mää vaan mitään saa!
Näin olen päätellyt, että tämä tunne on läsnä. Mutta eihän se vastaa todellisuutta mitenkään, joten eikö ole aika hankala olla ymmärtämättä sitä matemaattista faktaa, että eihän 170e ja lapsilisällä osta juuri yhtään mitään. Jos sen pitäisi olla n puolet lapsen todellisesta elatuksen tarpeesta, niin eihän sillä voi päästä edes lähelle.
Mutta vielä oudompaa on se ylpeys siitä, että että ei maksa oman lapsen tarpeista, kuin niukimman mukaan. Se mikä olisi häpeällistä puhetta ydinperheessä on yhtäkkiä normaalia eron jälkeen?
ap
No miksei lähivanhemmille kelpaa suorien kulujen (yhdessä sovittujen sellaisten!) maksaminen?
Eihän se onnistu, kun ex ei usko, että lapsen elättäminen maksaa niin paljon nykyisin ja harvat isät haluaa oikeasti panostaa lapsiin. Siksi pitää lastenvalvojan kautta ja joidenkin oikeuden kautta elatusta vaatia.
Itse maksan kuukausirahaa lapsille sen, mitä saan etäisältä elatusmaksuja. Etä ei muista edes syntymäpäiviä tai mitään. Ei kaikille lapset ole tärkeitä. Ei sellaisen kanssa voi mitään sopia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on taustalla tunne että rahat menee sille exälle, sen tilille. Ja että sehän saa jo lapsilisät, ahne ak-ka! Kuvitellaan, että kun tuen nimi on ”lapsi-lisä”, sillä maksaa koko kuukauden kaikki lapsen kulut. Että mitä se syöjätär vielä minulta vaatii, kun saa lapsilisääkin, en mää vaan mitään saa!
Näin olen päätellyt, että tämä tunne on läsnä. Mutta eihän se vastaa todellisuutta mitenkään, joten eikö ole aika hankala olla ymmärtämättä sitä matemaattista faktaa, että eihän 170e ja lapsilisällä osta juuri yhtään mitään. Jos sen pitäisi olla n puolet lapsen todellisesta elatuksen tarpeesta, niin eihän sillä voi päästä edes lähelle.
Mutta vielä oudompaa on se ylpeys siitä, että että ei maksa oman lapsen tarpeista, kuin niukimman mukaan. Se mikä olisi häpeällistä puhetta ydinperheessä on yhtäkkiä normaalia eron jälkeen?
ap
No miksei lähivanhemmille kelpaa suorien kulujen (yhdessä sovittujen sellaisten!) maksaminen?
Haluaako etävanhempi maksaa sitten lapsen päivähoito- ja iltapäiväkerhot maksut, ne laskut ovat vain ja ainoastaan lapseen kohdistuneita menoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on taustalla tunne että rahat menee sille exälle, sen tilille. Ja että sehän saa jo lapsilisät, ahne ak-ka! Kuvitellaan, että kun tuen nimi on ”lapsi-lisä”, sillä maksaa koko kuukauden kaikki lapsen kulut. Että mitä se syöjätär vielä minulta vaatii, kun saa lapsilisääkin, en mää vaan mitään saa!
Näin olen päätellyt, että tämä tunne on läsnä. Mutta eihän se vastaa todellisuutta mitenkään, joten eikö ole aika hankala olla ymmärtämättä sitä matemaattista faktaa, että eihän 170e ja lapsilisällä osta juuri yhtään mitään. Jos sen pitäisi olla n puolet lapsen todellisesta elatuksen tarpeesta, niin eihän sillä voi päästä edes lähelle.
Mutta vielä oudompaa on se ylpeys siitä, että että ei maksa oman lapsen tarpeista, kuin niukimman mukaan. Se mikä olisi häpeällistä puhetta ydinperheessä on yhtäkkiä normaalia eron jälkeen?
ap
No miksei lähivanhemmille kelpaa suorien kulujen (yhdessä sovittujen sellaisten!) maksaminen?
Haluaako etävanhempi maksaa sitten lapsen päivähoito- ja iltapäiväkerhot maksut, ne laskut ovat vain ja ainoastaan lapseen kohdistuneita menoja?
Ja muskarin, polkupyörän, koulutarvikkeet, balettikerhon, lomamatkat, pianotunnit, uuden pyörän, psykoterapeutin, tietokoneen, lätkäharrastuksen, kolmannen pyörän varastetun tilalle, ajokortin, mopon, jne, jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta joku etävanhempi tulee kertomaan, miten kirppareilta saa lapsille hyviä vaatteita ihan pikkurahalla, mutta ei itse kuitenkaan viitsi koluta kirppareita päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
AP:n kysymykseen vastaisin, että varmaan sellainen, joka ei ehkä olisi edes halunnut sitä lasta? Mutta hänen mielipidettään ei kuunneltu, ja lain mukaan hän on velvollinen lasta elättämään. Jos lapsen tekoon ja parisuhteeseen liittyvä mielipide ei kelpaa, niin ei sitten pidä liikoja odottaa tukeakaan?
Ja tämähän ei sitten ole mikään yleispätevä mielipide, joka osuisi juuri siihen sinun tapaukseesi.
Näiden palstamiesten kitinöiden perusteella voisi kuvitella, että 98 % miehistä pakotetaan isiksi. En ymmärrä miksette huolehdi ehkäisystä, jos lasten saaminen on niin iso kauhistus. Piuhat poikki ja asia on sillä hoidettu. Miksi ei kelpaa? Ja nyt ei tarvitse alkaa selittää mitään "nainen valehteli syövänsä pillereitä ja tuli raskaaksi" -paskaa. Kyse on todella marginaalisesta ilmiöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on taustalla tunne että rahat menee sille exälle, sen tilille. Ja että sehän saa jo lapsilisät, ahne ak-ka! Kuvitellaan, että kun tuen nimi on ”lapsi-lisä”, sillä maksaa koko kuukauden kaikki lapsen kulut. Että mitä se syöjätär vielä minulta vaatii, kun saa lapsilisääkin, en mää vaan mitään saa!
Näin olen päätellyt, että tämä tunne on läsnä. Mutta eihän se vastaa todellisuutta mitenkään, joten eikö ole aika hankala olla ymmärtämättä sitä matemaattista faktaa, että eihän 170e ja lapsilisällä osta juuri yhtään mitään. Jos sen pitäisi olla n puolet lapsen todellisesta elatuksen tarpeesta, niin eihän sillä voi päästä edes lähelle.
Mutta vielä oudompaa on se ylpeys siitä, että että ei maksa oman lapsen tarpeista, kuin niukimman mukaan. Se mikä olisi häpeällistä puhetta ydinperheessä on yhtäkkiä normaalia eron jälkeen?
ap
No miksei lähivanhemmille kelpaa suorien kulujen (yhdessä sovittujen sellaisten!) maksaminen?
Siitä seuraa loputon vallankäyttö ja tappelu. Ei tarvi noin kallista takkia, ei noin kallista harrastusta, ei noin kovaa vuokraa, käyttäkää vähemmän vettä, ei tarvi leivän päälle sekä kinkkua että juustoa ja väärän merkkistä jugurttia ostit sinä kelvoton nainen lidlissä olisi ollut halvempaa.
Elarit ei aina mene lapsen hyväksi, niin parempi pitää ne niin pienenä kuin mahdollista. Lapselle voi sitten ostaa vaatteita, urheiluvälineitä yms silloin, kun on omalla vuorolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elarit ei aina mene lapsen hyväksi, niin parempi pitää ne niin pienenä kuin mahdollista. Lapselle voi sitten ostaa vaatteita, urheiluvälineitä yms silloin, kun on omalla vuorolla.
Miten olisi ne päivähoitomaksut, aamu- ja ip-kerhon maksut, harrastusmaksut, puhelinkulut, bussilippu, vakuutusmaksut tai muut, joista tulee lasku kotiin? Millaisia vaatteita etävanhempi lapselle haluaa ostaa? Halvat vai hyvät?
En ole huomannut tällaista, vaan etä, yleensä isä, kustantaa kyllä lastensa elämää siinä missä äitikin. Se että se raha jonka äiti saa suoraan käteen tulonsiirtona isältä ei kerro totuutta siitä kuinka paljon kukin maksaa mitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on taustalla tunne että rahat menee sille exälle, sen tilille. Ja että sehän saa jo lapsilisät, ahne ak-ka! Kuvitellaan, että kun tuen nimi on ”lapsi-lisä”, sillä maksaa koko kuukauden kaikki lapsen kulut. Että mitä se syöjätär vielä minulta vaatii, kun saa lapsilisääkin, en mää vaan mitään saa!
Näin olen päätellyt, että tämä tunne on läsnä. Mutta eihän se vastaa todellisuutta mitenkään, joten eikö ole aika hankala olla ymmärtämättä sitä matemaattista faktaa, että eihän 170e ja lapsilisällä osta juuri yhtään mitään. Jos sen pitäisi olla n puolet lapsen todellisesta elatuksen tarpeesta, niin eihän sillä voi päästä edes lähelle.
Mutta vielä oudompaa on se ylpeys siitä, että että ei maksa oman lapsen tarpeista, kuin niukimman mukaan. Se mikä olisi häpeällistä puhetta ydinperheessä on yhtäkkiä normaalia eron jälkeen?
ap
No miksei lähivanhemmille kelpaa suorien kulujen (yhdessä sovittujen sellaisten!) maksaminen?
Haluaako etävanhempi maksaa sitten lapsen päivähoito- ja iltapäiväkerhot maksut, ne laskut ovat vain ja ainoastaan lapseen kohdistuneita menoja?
Ja muskarin, polkupyörän, koulutarvikkeet, balettikerhon, lomamatkat, pianotunnit, uuden pyörän, psykoterapeutin, tietokoneen, lätkäharrastuksen, kolmannen pyörän varastetun tilalle, ajokortin, mopon, jne, jne?
Suurin osa näistä ei taida mitenkään liittyä elatukseen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me ydinperheessä halutaan et lapset oppii pois kulutuskeskeisyydestä. Kaikki käytetään loppuun ja kierrätetään eikä turhaan törsäillä.
Löytyihän se ydinperhesyyllistäjä taas tänne aika nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:n kysymykseen vastaisin, että varmaan sellainen, joka ei ehkä olisi edes halunnut sitä lasta? Mutta hänen mielipidettään ei kuunneltu, ja lain mukaan hän on velvollinen lasta elättämään. Jos lapsen tekoon ja parisuhteeseen liittyvä mielipide ei kelpaa, niin ei sitten pidä liikoja odottaa tukeakaan?
Ja tämähän ei sitten ole mikään yleispätevä mielipide, joka osuisi juuri siihen sinun tapaukseesi.
Näiden palstamiesten kitinöiden perusteella voisi kuvitella, että 98 % miehistä pakotetaan isiksi. En ymmärrä miksette huolehdi ehkäisystä, jos lasten saaminen on niin iso kauhistus. Piuhat poikki ja asia on sillä hoidettu. Miksi ei kelpaa? Ja nyt ei tarvitse alkaa selittää mitään "nainen valehteli syövänsä pillereitä ja tuli raskaaksi" -paskaa. Kyse on todella marginaalisesta ilmiöstä.
Ja itse lankesit samaan yleistykseen. Jos minä kirjoitin noin, ei tarkoita että kaikki miehet ajattelisivat noin. Ja kirjoitukseni oli vain yksi mahdollinen esimerkki, ei yleispätevä yleistys kaikkiin tapauksiin.
Ja aivan marginaalinen ilmiö taitaa olla myös ne pienet elarit ja vaikeat ex:ät? Vaikka täällä muutama katketa tilittääkin, ei se tee siitä vielä välttämättä merkittävää ongelmaa.
Ja minä elätän omat lapseni ihan normi avioliiton mukaisesti, ei siis elareita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on taustalla tunne että rahat menee sille exälle, sen tilille. Ja että sehän saa jo lapsilisät, ahne ak-ka! Kuvitellaan, että kun tuen nimi on ”lapsi-lisä”, sillä maksaa koko kuukauden kaikki lapsen kulut. Että mitä se syöjätär vielä minulta vaatii, kun saa lapsilisääkin, en mää vaan mitään saa!
Näin olen päätellyt, että tämä tunne on läsnä. Mutta eihän se vastaa todellisuutta mitenkään, joten eikö ole aika hankala olla ymmärtämättä sitä matemaattista faktaa, että eihän 170e ja lapsilisällä osta juuri yhtään mitään. Jos sen pitäisi olla n puolet lapsen todellisesta elatuksen tarpeesta, niin eihän sillä voi päästä edes lähelle.
Mutta vielä oudompaa on se ylpeys siitä, että että ei maksa oman lapsen tarpeista, kuin niukimman mukaan. Se mikä olisi häpeällistä puhetta ydinperheessä on yhtäkkiä normaalia eron jälkeen?
ap
No miksei lähivanhemmille kelpaa suorien kulujen (yhdessä sovittujen sellaisten!) maksaminen?
Haluaako etävanhempi maksaa sitten lapsen päivähoito- ja iltapäiväkerhot maksut, ne laskut ovat vain ja ainoastaan lapseen kohdistuneita menoja?
Ja muskarin, polkupyörän, koulutarvikkeet, balettikerhon, lomamatkat, pianotunnit, uuden pyörän, psykoterapeutin, tietokoneen, lätkäharrastuksen, kolmannen pyörän varastetun tilalle, ajokortin, mopon, jne, jne?
Suurin osa näistä ei taida mitenkään liittyä elatukseen.
Mutta jos se lähivanhempi ostaa ruuan ja vaatteet, niin etävanhempi harrasteet, jne? Siihenhän vastasin.
Varmasti siksi, että lähivanhemmalla on valta käyttää elatusapu mihin katsoo tarpeelliseksi. Kyllä itsekin tekisin niin, että pienempi elatusapu ja sitten ostetaan yhdessä muuten mitä lapselle tarvitaan. Pitää myös muistaa, että etävanhempi joutuu usein hankkimaan uuteen kämppään kaikki lasta varten ja jo entiseen kotiin hankitut tavarat kuten huonekalut, viihde-elektoriniikan ym.
Vierailija kirjoitti:
Elarit ei aina mene lapsen hyväksi, niin parempi pitää ne niin pienenä kuin mahdollista. Lapselle voi sitten ostaa vaatteita, urheiluvälineitä yms silloin, kun on omalla vuorolla.
Tuo vuorotellen ostaminen voi olla huono tapa. Pihistelevä vanhmpi ostaa aina halvimman mahdollisen, ja senkin mielellään käytettynä. Lapsen kulut pitäis maksaa joltain yhteiseltä tililtä, jonka ostot pitää olla dokumentoitu? Eihän mikään järjestely ole pettämätön. Voihan toinen vanhemmista vaikka myydä ne lapselle ostetut tavarat samantien vaikka tori.fi:ssä, ja laittaa rahat omaan taskuun.
Hyvä aihe, ap. Mun ex tienaa nettona 4000 e kk, vakituinen työ jo 15 v ja yhdessäolomme aikana opiskeli lisää. Minulla netto 1800 e kk, ja exän mielestä hänen ei tarvitse maksaa kuin 200 e kk kun minä saan lapsilisän. Olen yrittänyt vääntää rautalangasta että en asuisi mukavalla ja rauhallisella pientaloalueella sinkkuna vaan lapsen takia ja siksi vuokrakin on korkeampi. Tai sitä että miksi joudun ostamaan kierrätyksestä vaatteita lapselle vaikla isällään on rahaa,sai myös 100 000 perintöä ja on velaton, minä ja lapsi asumme vuokralla. En vaan ymmärrä kun kuitenkin on kyseessä oma lapsi. Lasker juuri minimielareita ja vertailee kuinka vähän kukakin maksaa. No, osittain se olikin eron syy, maksoin kaikesta puolet yhdessäolomme aikanakin eikä säästöön jäänyt mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on taustalla tunne että rahat menee sille exälle, sen tilille. Ja että sehän saa jo lapsilisät, ahne ak-ka! Kuvitellaan, että kun tuen nimi on ”lapsi-lisä”, sillä maksaa koko kuukauden kaikki lapsen kulut. Että mitä se syöjätär vielä minulta vaatii, kun saa lapsilisääkin, en mää vaan mitään saa!
Näin olen päätellyt, että tämä tunne on läsnä. Mutta eihän se vastaa todellisuutta mitenkään, joten eikö ole aika hankala olla ymmärtämättä sitä matemaattista faktaa, että eihän 170e ja lapsilisällä osta juuri yhtään mitään. Jos sen pitäisi olla n puolet lapsen todellisesta elatuksen tarpeesta, niin eihän sillä voi päästä edes lähelle.
Mutta vielä oudompaa on se ylpeys siitä, että että ei maksa oman lapsen tarpeista, kuin niukimman mukaan. Se mikä olisi häpeällistä puhetta ydinperheessä on yhtäkkiä normaalia eron jälkeen?
ap
No miksei lähivanhemmille kelpaa suorien kulujen (yhdessä sovittujen sellaisten!) maksaminen?
Koska lapsi tarvitsee haalarit silloin kun se tarvitsee eli kun tulee pakkanen ja lumi maahan. Ei vasta sitten kun isi jaksaa laittaa tilille rahaa.
Isi voisi toki itse hakea kirppikseltä käytettyjä sopivia muutoinkin jo kesän aikana mutta eipä
ole koskaan näkynyt.
Eli tulkitset "mä maksan vaan minimin ja en sitäkään, ellei oo pakko"-puheiden ilmentävän ekologisia arvoja? Eivät maksa elareita, koska haluavat pienentää hiilijalanjälkeä?