Millainen vanhempi haluaa elättää omaa lastaan "minimin"?
Olen nyt huomannut, että on normaalia ja toivottua, että omaa lastaan elättää minimistandardin mukaan. Sellainen etävanhempi, joka maksaa enemmän, on ilmeisesti joku, jota ex on onnistunut vedättämään elatuslaskelmissa. Myös se, että työssäkäyvätkin vanhemmat onnistuvat saamaan Kelan maksamaan osan lapsensa elatuksesta, ei ole noloa vaan päin vastoin, selvä ylpeyden aihe. Mitä multa on jäänyt ymmärtämättä? En ikinä kuule ydinperheissä elävien vanhempien ylpeilevän, että " en ole tuohon meidän Marjukkaan käyttänyt penniäkään tässä kuussa ja muutenkin elätän sitä niin niukasti kuin suinkin pystyn, eli ihan vaan sen verran, ettei viranomaiset puutu asiaan". Osaatteko selittää mulle tätä ilmiötä mieluiten jossain myönteisessä valossa, sillä tällä hetkellä halveksin liian montaa sukulaistani, kollegaani ja tuttavaani tämän asian vuoksi.
Kommentit (71)
Yleensä tuo pihiys on ollut tapana jo parisuhteen aikana ennen eroa. On ollut omat rahat ja kulut maksettu puoliksi myös äitiysloman, vanhempainvapaan ja hoitovapaan aikana. nainen on joutunut ottamaan lainaa/käyttämään säästöjään, jotta saa tuona aikana maksettua talouden kulut puoliksi. lapsilisä on mennyt todennäköisesti äidille, ja niinpä hän on maksanut kaikki lapsen kulut: vaatteet, lääkkeet, d-vitamiinit, vaipat, vauvanruoan, rattaat, turvaistuimet, lelut, sitterin jne. lapsilisä ei tuohon riitä, mutta se pihi ( tässä tapauksessa mies) puoliso ei enempää maksele. Perheen ruoatkin maksetaan puoliski, vaikka mies syö 3 kertaa enemmän kuin nainen.
Miehellä ei ole siis mitään hajua siitä, että mitä mikin maksaa. Hän on jo pöyristynyt siitä eron jälkeen, että mitä oma ruoka, hygienia ja vessapaperi maksaa.
Ihan semmonen perus etävanhempi.
Oma eksäni kieltäytyy maksamasta sitä mikä kuuluu ja haukkuu paikkakunnan baareissa rahanahneeksi. 👌
Lisään vielä, että ennen olen ajatellut tuon minimin olevan hieman toisenlaisen summan, kuin se on. Ihan vaan sillä perusteella, että näiden kuulemieni puheiden mukaan se on paljon, liikaa ja sillä elätetään ex ja exän nyxäkin. Ja näköjään summa oli alle 170e. Mulla meni se tällä viikolla teinin talvitakkiin ja pipoon.
Meillä periaatteena on, että lasten tarpeet ensin ja meille vanhemmille jotain joskus jos jää. Tulisiko meistäkin samanlaisia "hihihii, maksan lapseni kuluista vain juuri sen verran kun joku mut pakottaa"-tyyppejä?
Ja eikö muka lapset hoksaa, että he ovat säästökohde?
Ja aloitusviestissäni kuvasi puheita, joita olen kuullut työssäkäyviltä, muutoin ihan normaalinoloisilta ihmisiltä. Ja mukana on muuten kaksi naistakin, jotka ovat etävanhempia. Yhtä lailla heille tuntuu olevan tärkeää, että he elättävät lastaan vain sen verran kun on pakko.
ap
Kun saisi mieheni exän maksamaan edes sen. Mieheni kasvattanut ja elättänyt poikansa ja nyt nuorempi poika 16-vuotias, ja kuluja paljon. Ei edes paria kymppiä suostu antamaan käyttörahaa pojalle.
Hienoa rasittaa Suomen oikeuslaitosta, kun hyvätuloinen etävanhempi haluaa käyttää rahat itseensä.
Ja odotetaan, että lapsi tulee täysi-ikäiseksi, ettei tarvi enää maksaa sitä minimiäkään. Ihan niinkuin se lapsi lakkaisi maksamasta siinä iässä?!
Vierailija kirjoitti:
Ja odotetaan, että lapsi tulee täysi-ikäiseksi, ettei tarvi enää maksaa sitä minimiäkään. Ihan niinkuin se lapsi lakkaisi maksamasta siinä iässä?!
Iso osa roskaväkeähän kenkii sen lapsen pihalle, kun se täyttää 18, että saadaan toimeentulotuet rullaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Se, että maksaa elareita minimin mukaan, ei tarkoita, ettei lapsi saisi lisää suoraan etältä. Niitä elareita on hyvin vaikea tai ainakin kallista ja hankalaa saada tiputettua, vaikka jäisi työttömäksi tai saisi uusia lapsia. Tavoitteena kai sitä paitsi olisi, että lapsi viettää paljon aikaa myös etän kanssa? Sehän vaan ei tietysti vieraannuttajille käy, että lapsi menisi esimerkiksi toisen vanhemman kanssa pidemmille lomille ym.
Toivon, että tämä olisi totta. Olisi mukava kuulla myös sitten puhetta niistä lomamatkoista, jne. Meillä oli työpaikalla lomautuksia. Niiden alkaessa juuri kuulinkin näitä elatuskeskusteluja kahvihuoneessa, kun siellä mietittiin, että saako sillä heti elatusmaksut alenemaan, vai vasta viiveellä, kun on joku seuraava tarkistuslaskenta seuraavana vuonna. Ja myös, että voiko jättää maksamatta, kun liitossakin on viivettä eikä korvaukset tule tilille vielä pitkään aikaan.
Meillä ei pohdittu, voiko lapset jättää ruokittamatta ja vaatettamatta siksi aikaa, kunnes liitto käsittelee minun työttömyyskorvaushakemukseni..
Mutta joo, olisi mukava kuulla vastapainoksi myös siitä, mitä lapsille on hankittu ylimääräistä, tai juuri noista matkoista, jne. Sellainen puhe ihan aidosti muuttaisi käsitystäni heti paljon positiivisemmaksi.
ap
Kai siinä on taustalla tunne että rahat menee sille exälle, sen tilille. Ja että sehän saa jo lapsilisät, ahne ak-ka! Kuvitellaan, että kun tuen nimi on ”lapsi-lisä”, sillä maksaa koko kuukauden kaikki lapsen kulut. Että mitä se syöjätär vielä minulta vaatii, kun saa lapsilisääkin, en mää vaan mitään saa!
Jotkut kyllä ilmeisesti maksaa tosi isoja elareita. Ainakin sen perusteella, kun niillä sitten ex kuulemma rakentelee taloja ja ostelee autoja.
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on taustalla tunne että rahat menee sille exälle, sen tilille. Ja että sehän saa jo lapsilisät, ahne ak-ka! Kuvitellaan, että kun tuen nimi on ”lapsi-lisä”, sillä maksaa koko kuukauden kaikki lapsen kulut. Että mitä se syöjätär vielä minulta vaatii, kun saa lapsilisääkin, en mää vaan mitään saa!
Näin olen päätellyt, että tämä tunne on läsnä. Mutta eihän se vastaa todellisuutta mitenkään, joten eikö ole aika hankala olla ymmärtämättä sitä matemaattista faktaa, että eihän 170e ja lapsilisällä osta juuri yhtään mitään. Jos sen pitäisi olla n puolet lapsen todellisesta elatuksen tarpeesta, niin eihän sillä voi päästä edes lähelle.
Mutta vielä oudompaa on se ylpeys siitä, että että ei maksa oman lapsen tarpeista, kuin niukimman mukaan. Se mikä olisi häpeällistä puhetta ydinperheessä on yhtäkkiä normaalia eron jälkeen?
ap
Ei voi olla kuin tyytyväinen, että meidän perheessä isä maksoi lapsista "elareita" kunnes olivat valmistuneet ammattikoulusta tai lukiosta, kumpaan sitten menivätkään. Minimeistä ei puhettakaan, reilusti sen mikä yhdessä eläessäkin olisi hänen osuus ollut.
Nihkeästi maksaa minunkin lasten isä. En tiedä miten antaa lapsille käyttörahaa. Tapaamisia ei ole, mutta puhelimitse ovat jotenkin yhteydessä.
Elatusapu jouduttu laskemaan useita kertoja uusiksi, kun etän tulot vaihtuu. Aina tulee kolmen kuukauden viive maksuun, kun odotetaan päätöstä. Mitään ei maksa ennen sitä. Yhtäkään elatusapua ei ole maksanut ajoissa. Viestillä saa kysellä perään. Parhaimmillaan ollut kolmen kk maksut maksamatta.
Ei ole kysynyt tarviiko lapset jotain. Yksin olen maksanut esikoisen autokoulun, lukiokirjat ym. Kohta keskimmäinen lapsi menee autokouluun ja maksan yksin.
Olen tyytyväinen, että minulla on varaa. Elän itse todella niukasti. Lasten isä on nyt ostellut itselleen kaikkea kesämökistä lähtien.
Miksi luulet et vaan etä tätä tekee? Tunnen monia rahanahneita lähivanhempia, joiden elintaso on täysin exän mahdollistamaa. Eli omaan kivaa menee massit.
Minä.ymmärrän täysin et vituttaa maksaa rahoja yhteisistä lapsista, jonka käyttötarkoituksen vain toinen päättää tasan itse. Jos itse eroaisin, tekisin sopimuksen et kuluja maksettais suoraan, että kummallakin olisi oikeus tietää mihin rahat menee.
Minun exä ei periaatteestakaan ole maksanut elareita..saan toki oikeuden päätöksellä minimit, mutta itse kierrättää ulosoton kautta ne eikä periaatteesta maksa ennen kun peritään..ei ole kyse siitä ettei ole rahaa ja haluaa jopa tavatakkin lapsia silloin tällöin, ja lapsilla(ovat jo teinejä) on ok välit isäänsä. Koskaan ei ole ostanut lapsille mitään, ei lahjoja synttäreinä ei mitään..näillä kerroilla kun innostuu olemaan isä menevät yleensä sukulaisiin syömään yms. Itseäni koko ukko on välillä käynyt hyvinkin hermoon, mutta olen kuitenkin halunnut, että lapset saa isäänsä tavata enkä puhu lasten kuullen pahaa yms..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on taustalla tunne että rahat menee sille exälle, sen tilille. Ja että sehän saa jo lapsilisät, ahne ak-ka! Kuvitellaan, että kun tuen nimi on ”lapsi-lisä”, sillä maksaa koko kuukauden kaikki lapsen kulut. Että mitä se syöjätär vielä minulta vaatii, kun saa lapsilisääkin, en mää vaan mitään saa!
Näin olen päätellyt, että tämä tunne on läsnä. Mutta eihän se vastaa todellisuutta mitenkään, joten eikö ole aika hankala olla ymmärtämättä sitä matemaattista faktaa, että eihän 170e ja lapsilisällä osta juuri yhtään mitään. Jos sen pitäisi olla n puolet lapsen todellisesta elatuksen tarpeesta, niin eihän sillä voi päästä edes lähelle.
Mutta vielä oudompaa on se ylpeys siitä, että että ei maksa oman lapsen tarpeista, kuin niukimman mukaan. Se mikä olisi häpeällistä puhetta ydinperheessä on yhtäkkiä normaalia eron jälkeen?
ap
No miksei lähivanhemmille kelpaa suorien kulujen (yhdessä sovittujen sellaisten!) maksaminen?
Kyllä me ydinperheessä halutaan et lapset oppii pois kulutuskeskeisyydestä. Kaikki käytetään loppuun ja kierrätetään eikä turhaan törsäillä.
Se, että maksaa elareita minimin mukaan, ei tarkoita, ettei lapsi saisi lisää suoraan etältä. Niitä elareita on hyvin vaikea tai ainakin kallista ja hankalaa saada tiputettua, vaikka jäisi työttömäksi tai saisi uusia lapsia. Tavoitteena kai sitä paitsi olisi, että lapsi viettää paljon aikaa myös etän kanssa? Sehän vaan ei tietysti vieraannuttajille käy, että lapsi menisi esimerkiksi toisen vanhemman kanssa pidemmille lomille ym.