kumman pelastaisit, oman puolison vai oman lapsen?

Mieheni... Jotkut viisaat ovat kertoneet että tässä järjestyksessä elämän tärkeimmät ihmiset pitäisi listata: mies, lapset, muu perhe, ystävät ja työ...

Siis en todellakaan vähättele niitä ketkä valitsee lapsensa, se on varmaan suurimman osan vastaus <33

Mutta vaikka ei tollaista juttua olisi tehty, niin toki yritän pelastaa mollemmat, mutta jos tilanne tulisi niin varmaan pelastaisin lapseni vaistomaisesti, mutta jos mieheni kuolisi niin en selviäisi siitä... Ja tämä tän hetkinen vastaus (elämän tilanteen perustelen tämän)

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 11:46"]

Mutta kyllä luonnollisempaa on aikuiselta ihmiseltä reaktio suojella lapsia ja pelastaa heidät kuin uhrata lapset ja pelastaa toinen aikuinen.

[/quote]

Miksi te aina vedätte tämän luonnollisuusargumenttivirheen esille? Ei luonnollisuus tee mistään asiasta hyvää tai moraalisesti toivottavaa.

Tämä keskustelu kertoo aika paljon nykyhetken mentaliteetista noin yleensä.

Ensinnäkin, kuolema nähdään luonnottomana, ei luonnollisena osana elämää. Tosin tapaturmainen tai onnettomuudessa tapahtuva kuolema ei taida olla luonnollinen kuolema.

Toiseksi, se heikoimman puolesta toimiminen on näköjään unohtunut toisin. Ei kyse ole mistään suvunjatkamisesta ja siitä, onko parisuhde nyt tärkeä miksi ja miten jne. Kyse on moraalista: suojellaanko meillä heikoimpia vai vallitseeko vahvimpien oikeus?

Aika turhaan tulee joka tuutista kaikenmaailman sankarielokuvia. Ihmisten asenteet on jo näemmä sellaisia, että mä ja mun tunteet ensin, muista, heikoimmista, viis.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 11:48"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 11:46"]

Mutta kyllä luonnollisempaa on aikuiselta ihmiseltä reaktio suojella lapsia ja pelastaa heidät kuin uhrata lapset ja pelastaa toinen aikuinen.

[/quote]

Miksi te aina vedätte tämän luonnollisuusargumenttivirheen esille? Ei luonnollisuus tee mistään asiasta hyvää tai moraalisesti toivottavaa.

[/quote]

Sanotaankin mieluummin että moraalisesti oikein ja ennen kaikkea psyykkisen terveyden merkki.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 11:51"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 11:48"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 11:46"]

Mutta kyllä luonnollisempaa on aikuiselta ihmiseltä reaktio suojella lapsia ja pelastaa heidät kuin uhrata lapset ja pelastaa toinen aikuinen.

[/quote]

Miksi te aina vedätte tämän luonnollisuusargumenttivirheen esille? Ei luonnollisuus tee mistään asiasta hyvää tai moraalisesti toivottavaa.

[/quote]

Sanotaankin mieluummin että moraalisesti oikein ja ennen kaikkea psyykkisen terveyden merkki.

[/quote]

Juuri näin!

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 11:39"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 10:19"]

Minä olen menettänyt sekä lapsen että puolison. Jälkimmäinen on "Luonnollinen" menetys, joka kuuluu mahdollisuutena jokaiseen parisuhteeseen. Se sattuu kipeästi, mutta siitä toipuu ja on tarkoituskin toipua.

Lapsen menettäminen sen sijaan rikkoo ihmisen lopullisesti, koska silloin asiat menevät "väärässä järjestyksessä".

[/quote]

Itse asiassa ei tarvitse matkustaa kuin muutama tuhat kilometriä tai katsoa sata vuotta ajassa taaksepäin, niin huomaa, että ei se lapsen kuolema ole ollenkaan "luonnotonta", vaan se oli hyvin tavallista.

[/quote]

No, me elämme nyt tässä ajassa, emme sata vuotta sitten. Samoin elämme Suomessa jossa lapsikuolleisuus on pientä. Tässä maassa, tänä päivänä on kohtuullisen "luonnotonta" että lapsi kuolee ennen vanhempiaan. Toki näin käy, mutta useimmat lapset kuitenkin hautaavat vanhempansa. Ei meidän tarvitse ajatella asioita historian tai jonkun muun maan näkökulmasta, vaan omastamme.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 11:46"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 11:43"]

Itselleni olisi itsestäänselvää, että pelastaisin mieheni. Minulla ja hänellä on yhteinen elämä, historia ja tulevaisuus. Meidän elämämme, jossa ensisijaisesti olemme puolisoita. Suvun jatkaminen on luonnollista ja toivottavaa, mutta se ei ole elämäni tai parisuhteeni pääprioriteetti. Odotan myös, että mieheni pelastaisi minut.

[/quote]

Se on hyvä että olette löytäneet toisenne. Tuolla ajatustavalla vaan kannattaa pysyäkin puolisoina eikä haikailla muuta, esim. niitä lapsia.

[/quote]

Miksi ihmeessä puolison asettaminen etusijalle herättää niin suurta  raivoa? Minä olen ainakin valinnut itselleni elämänkumppanin, ja luvannut rakastaa ja suojella häntä aina. Mielestäni ei ole liian itsekästä sanoa, että elän itseäni ja miestäni varten, sillä aluksi olimme vain me. Meidän rakkaudestamme on syntynyt lapsia.Arvojärjestyksessäni vasta meidän jälkeen tulevat lapset, omat vanhempani jne. Ei nainen ole mikään pyhä synnytyskone, jonka ainut tehtävä on lisääntyä ja uhrata itsensä ja  muut lapsiensa vuoksi. Jos kärjistys sallitaan, eläinmaailmassa heikoimmat jäävät armotta laumasta jälkeen ja kuolevat.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 11:50"]

Tämä keskustelu kertoo aika paljon nykyhetken mentaliteetista noin yleensä.

Ensinnäkin, kuolema nähdään luonnottomana, ei luonnollisena osana elämää. Tosin tapaturmainen tai onnettomuudessa tapahtuva kuolema ei taida olla luonnollinen kuolema.

Toiseksi, se heikoimman puolesta toimiminen on näköjään unohtunut toisin. Ei kyse ole mistään suvunjatkamisesta ja siitä, onko parisuhde nyt tärkeä miksi ja miten jne. Kyse on moraalista: suojellaanko meillä heikoimpia vai vallitseeko vahvimpien oikeus?

Aika turhaan tulee joka tuutista kaikenmaailman sankarielokuvia. Ihmisten asenteet on jo näemmä sellaisia, että mä ja mun tunteet ensin, muista, heikoimmista, viis.

[/quote]

No daa, kyllä näitä heikoimpia ollaan pitelemässä kuin kukkaa kämmenellä ja siksipä meillä on näitä itkupotkuraivarioskarijannicoita ihan liikaa. Ei enää osata sitä tasapainoa, joka erottaa kasvatuksen täydellisestä ja pidäkkeettömästä palvonnasta.

Siinä olen samaa mieltä, että kuoleman ajatus on jotenkin hävinnyt nykyihmisen elämästä. Joskus kuolee lapsia, joskus aikuisia. Elämänmenoa, yksinkertaisesti.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 11:48"]

Mieheni... Jotkut viisaat ovat kertoneet että tässä järjestyksessä elämän tärkeimmät ihmiset pitäisi listata: mies, lapset, muu perhe, ystävät ja työ...

Siis en todellakaan vähättele niitä ketkä valitsee lapsensa, se on varmaan suurimman osan vastaus <33

Mutta vaikka ei tollaista juttua olisi tehty, niin toki yritän pelastaa mollemmat, mutta jos tilanne tulisi niin varmaan pelastaisin lapseni vaistomaisesti, mutta jos mieheni kuolisi niin en selviäisi siitä... Ja tämä tän hetkinen vastaus (elämän tilanteen perustelen tämän)

[/quote]

Eli pohjimmiltaan sanot, että olisit valmis uhraamaan lapsesi hengen, koska et ITSE selviäisi miehesi menettämisestä? Aika mielenkiintoista jos joku on oikeasti äiti ja jopa tuossa määrin asettaa itsensä lastensa edelle.

Koskeeko se muitakin asioita?

Peinempiä?

Ovatko lapsen tarpeet teillä kaikissa yhteyksissä ne, joilla on vähiten merkitystä?

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 11:57"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 11:46"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 11:43"]

Itselleni olisi itsestäänselvää, että pelastaisin mieheni. Minulla ja hänellä on yhteinen elämä, historia ja tulevaisuus. Meidän elämämme, jossa ensisijaisesti olemme puolisoita. Suvun jatkaminen on luonnollista ja toivottavaa, mutta se ei ole elämäni tai parisuhteeni pääprioriteetti. Odotan myös, että mieheni pelastaisi minut.

[/quote]

Se on hyvä että olette löytäneet toisenne. Tuolla ajatustavalla vaan kannattaa pysyäkin puolisoina eikä haikailla muuta, esim. niitä lapsia.

[/quote]

Miksi ihmeessä puolison asettaminen etusijalle herättää niin suurta  raivoa? Minä olen ainakin valinnut itselleni elämänkumppanin, ja luvannut rakastaa ja suojella häntä aina. Mielestäni ei ole liian itsekästä sanoa, että elän itseäni ja miestäni varten, sillä aluksi olimme vain me. Meidän rakkaudestamme on syntynyt lapsia.Arvojärjestyksessäni vasta meidän jälkeen tulevat lapset, omat vanhempani jne. Ei nainen ole mikään pyhä synnytyskone, jonka ainut tehtävä on lisääntyä ja uhrata itsensä ja  muut lapsiensa vuoksi. Jos kärjistys sallitaan, eläinmaailmassa heikoimmat jäävät armotta laumasta jälkeen ja kuolevat.

[/quote]

Ihmiskunta ei olisi päässyt näin pitkälle jos ajattelutapa olisi kuin sinulla ja puolisollasi. Ihmisyyteen kuuluu myös empatia, moraali ja etiikka ja toisilla niitäkin on enemmän kuin toisilla. Harmillista on jos te lisäännytte koska teille se on vain lisääntymistä, ei oma perhe jossa oma lapsi on arvokkaampaa kuin puoliso. Toivottavasti tämä on vain provo, jos vertaat omaa lastasi eläimeen ja siihen että heikompia ei tarvitse puolustaa.

Lapsen tietenkin. Nisäkkäillä vaisto ohjaa tähän ja ihminen kuuluu joukkoon -vaikka ihminen onkin. Omituinen kysymys minun mielestäni tämä, taidan olla keski-ikäisyydessäni liian vanha tänne??

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 11:57"]

 Ei nainen ole mikään pyhä synnytyskone, jonka ainut tehtävä on lisääntyä ja uhrata itsensä ja  muut lapsiensa vuoksi.

[/quote]

Tällä palstalla näin on, etkö muka ole huomannut? Muunlaisia mielipiteitä ei suvaita - he ovat suvaitsemattomien kermaa. Varo vaan, av-mammat tulee ja vyöryy. :D :D

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 11:43"]

Itselleni olisi itsestäänselvää, että pelastaisin mieheni. Minulla ja hänellä on yhteinen elämä, historia ja tulevaisuus. Meidän elämämme, jossa ensisijaisesti olemme puolisoita. Suvun jatkaminen on luonnollista ja toivottavaa, mutta se ei ole elämäni tai parisuhteeni pääprioriteetti. Odotan myös, että mieheni pelastaisi minut.

[/quote]

Mulla on myös lasteni kanssa yhteinen elämä, historia ja tulevaisuus. Erilainen toki kuin miehen kanssa, mutta kuitenkin. Ja mä odotan että mieheni "uhraisi" minut lasten takia yhtään miettimättä. Itse asiassa tästä oli kerran puhetta ja mies kävi aika vaikeaksi kun kysyin että kumman valitsisi, minut vai lapset jos olisi pakko valita. Lopulta myönsi että lapset. Miehen oli vaan vaikea asiaa mulle myöntää, pelkäs kai että suutun kun valinta ei osunut minuun. En todellakaan suutu, sillä oma valintani olisi myös lapset. Ne vain menevät muiden yli, jopa sen rakkaan puolison. Olemmehan verisukua.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 12:01"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 11:57"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 11:46"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 11:43"]

Itselleni olisi itsestäänselvää, että pelastaisin mieheni. Minulla ja hänellä on yhteinen elämä, historia ja tulevaisuus. Meidän elämämme, jossa ensisijaisesti olemme puolisoita. Suvun jatkaminen on luonnollista ja toivottavaa, mutta se ei ole elämäni tai parisuhteeni pääprioriteetti. Odotan myös, että mieheni pelastaisi minut.

[/quote]

Se on hyvä että olette löytäneet toisenne. Tuolla ajatustavalla vaan kannattaa pysyäkin puolisoina eikä haikailla muuta, esim. niitä lapsia.

[/quote]

Miksi ihmeessä puolison asettaminen etusijalle herättää niin suurta  raivoa? Minä olen ainakin valinnut itselleni elämänkumppanin, ja luvannut rakastaa ja suojella häntä aina. Mielestäni ei ole liian itsekästä sanoa, että elän itseäni ja miestäni varten, sillä aluksi olimme vain me. Meidän rakkaudestamme on syntynyt lapsia.Arvojärjestyksessäni vasta meidän jälkeen tulevat lapset, omat vanhempani jne. Ei nainen ole mikään pyhä synnytyskone, jonka ainut tehtävä on lisääntyä ja uhrata itsensä ja  muut lapsiensa vuoksi. Jos kärjistys sallitaan, eläinmaailmassa heikoimmat jäävät armotta laumasta jälkeen ja kuolevat.

[/quote]

Ihmiskunta ei olisi päässyt näin pitkälle jos ajattelutapa olisi kuin sinulla ja puolisollasi. Ihmisyyteen kuuluu myös empatia, moraali ja etiikka ja toisilla niitäkin on enemmän kuin toisilla. Harmillista on jos te lisäännytte koska teille se on vain lisääntymistä, ei oma perhe jossa oma lapsi on arvokkaampaa kuin puoliso. Toivottavasti tämä on vain provo, jos vertaat omaa lastasi eläimeen ja siihen että heikompia ei tarvitse puolustaa.

[/quote]

tsot tsot, nyt tuli wt-mammoille liian vaikeita sanoja, eivät ne kykene ymmärtämään tällaista. Pääasia että ukko/akka säästyy ;)

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 11:57"]

Miksi ihmeessä puolison asettaminen etusijalle herättää niin suurta  raivoa? Minä olen ainakin valinnut itselleni elämänkumppanin, ja luvannut rakastaa ja suojella häntä aina. Mielestäni ei ole liian itsekästä sanoa, että elän itseäni ja miestäni varten, sillä aluksi olimme vain me. Meidän rakkaudestamme on syntynyt lapsia.Arvojärjestyksessäni vasta meidän jälkeen tulevat lapset, omat vanhempani jne. Ei nainen ole mikään pyhä synnytyskone, jonka ainut tehtävä on lisääntyä ja uhrata itsensä ja  muut lapsiensa vuoksi. Jos kärjistys sallitaan, eläinmaailmassa heikoimmat jäävät armotta laumasta jälkeen ja kuolevat.

[/quote]

Minä en tunne raivoa, mutta sääliä kyllä.

Tunnen sääliä sinua kohtaan, koska parisuhteesi on noin vääristynyt ja heikko.

Tunnen sääliä miestäsi kohtana, joka on vankina tuollaisessa suhteessa eikä luultavasti koskaan tule kokemaan rakkautta.

Tunnen sääliä perhettänne ja lapsianne (tosin en usko, että sellaisia oikeasti on) kohtaan.

Jos se, että ihminen pyrkii ensisijaisesti huolehtimaan niistä joiden maailmassaolo on hänen "syytään" eli kantamaan vastuunsa , tekee naisista sinun silmissäsi synnytyskoneita, niin "kärjistys" menee niin pitkälle, että sinun hakisin apua. Psykopatia harvoin rajoittuu vaibn yhteen elämänalueeseen vaan läheisesi ovat vaarassa muutenkin.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 11:57"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 11:46"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 11:43"]

Itselleni olisi itsestäänselvää, että pelastaisin mieheni. Minulla ja hänellä on yhteinen elämä, historia ja tulevaisuus. Meidän elämämme, jossa ensisijaisesti olemme puolisoita. Suvun jatkaminen on luonnollista ja toivottavaa, mutta se ei ole elämäni tai parisuhteeni pääprioriteetti. Odotan myös, että mieheni pelastaisi minut.

[/quote]

Se on hyvä että olette löytäneet toisenne. Tuolla ajatustavalla vaan kannattaa pysyäkin puolisoina eikä haikailla muuta, esim. niitä lapsia.

[/quote]

Miksi ihmeessä puolison asettaminen etusijalle herättää niin suurta  raivoa? Minä olen ainakin valinnut itselleni elämänkumppanin, ja luvannut rakastaa ja suojella häntä aina. Mielestäni ei ole liian itsekästä sanoa, että elän itseäni ja miestäni varten, sillä aluksi olimme vain me. Meidän rakkaudestamme on syntynyt lapsia.Arvojärjestyksessäni vasta meidän jälkeen tulevat lapset, omat vanhempani jne. Ei nainen ole mikään pyhä synnytyskone, jonka ainut tehtävä on lisääntyä ja uhrata itsensä ja  muut lapsiensa vuoksi. Jos kärjistys sallitaan, eläinmaailmassa heikoimmat jäävät armotta laumasta jälkeen ja kuolevat.

[/quote]

Miksi tehdä lapsia jos ei ole valmis uhraamaan heidän eteen mitään? Miksi ei voi elää yhtä itsekkään kumppanin kanssa niin ei tarvitse tällaista edes miettiä? Mihin te niitä lapsia edes tarvitsette?

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 12:08"]

 Mihin te niitä lapsia edes tarvitsette?

[/quote]

Ei mihinkään! :D

Hölmöt.

Vanhempi on lapsestaan vastuussa ei puolisostaan. Luulisi olevan itsestään selvää että vanhemman rakkaus on ehdotonta-

Niille jotka oikeasti pelastaisivat mielummin puolisonsa toivon että puoliso pettää ja jättää niin huomaavat mikä on tärkeintä.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 12:11"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 12:08"]

 Mihin te niitä lapsia edes tarvitsette?

[/quote]

Ei mihinkään! :D

Hölmöt.

[/quote]

No hyvä, sittenhän voit jatkaa Murolle naureskelemaan amisviiksiisi

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 12:11"]

toivon että puoliso pettää ja jättää

[/quote]

Minä toivon samaa sinulle. :) :)