Millon lapsi tajuaa että lukuläksy pitää lukea ja ymmärtää?
Ovatko teidän lapset heti ymmärtäneet, että esim. ympäristö ja luonnontiedossa pitää se käsitelty kappale lukea ja myös ymmärtää?
Meidän poika on jo nelosella, mutta aina hänen kanssaan saa vääntää asiasta. Poika aina sanoo että "ei tullut lukuläksyä, pelkät tehtävät". Kun yritän sanoa, että pakkohan se kappale on lukea, jotta voi vastata tehtäviin, niin kuulemma näin ei ole.
Tai sitten jos sanotaan että tuli lukuläksyä, niin papattaa sen kappaleen ääneen ajattelematta mitään kuten joskus ekalla äikän lukuläksyt.
Oppimisessa sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta aina saa tästä asiasta vääntää.
Kommentit (33)
Yläkoulussa ehtii tunnissa käydä vain kappaleen ydin sisällön. Loput pitää lukea ihan itse.
Yliopistossa, näin siis minullakin.
Meidän koululaiset on ysi- ja kasiluokilla, eivät ole vielä ymmärtäneet.
Minä en ole ainakaan vielä oppinut.
t. Biologian yo-opiskelija
Mua ihmetyttää vanhemmat, jotka tekevät lasten kanssa läksyjä kaiket illat. Kun on useampi lapsi, ei muuta ehtisi tekemäänkään. Siis tottakai meillä autetaan, jos lapsi kysyy apua läksyihinsä, mutta kyllä lapset ovat pienestä lähtien hoitaneet läksynsä itsenäisesti. Nykyiseltä ekaluokkalaiselta kuuntelen tietysti lukuläksyn, ja joskus tarkastan, että muut läksyt on tehty kunnolla.
Isommat ovat jo yläkoulussa ja kyllä he ovat oppineet opiskelemaan itsekseen jo alaluokilla. Pärjäävät koulussa loistavasti molemmat. Aina olen puhunut lapsille, että jos lukee kokeisiinkin, niin täytyy lukea ajatuksella sen mitä lukee, turha käyttää aikaa, jos ei jää mitään päähän, kun miettii muuta "lukiessaan." Ja kun lukee jo tunnille kappaleen kerrallaan, ei tarvitse lukea kokeisiin niin paljon.
Eli poika siis sanoo, ettei tiedä vastausta tehtävien kysymyksiin? Sano pojalle, että etsii vastauksen kysymyksiin lukukappaleesta. Se ei siis tarkoita, että lukukappale luetaan ensin alusta loppuun ja sitten vastataan kysymyksiin. Pyydä vaikka etsimään se kohta tekstistä, jonka poika arvelee liittyvän kuhunkin kysymykseen.
Yliopistossa edelleen painiskelen lukuläksyjen kanssa, vaikka luennoitsija kehottaisi katselemaan kirjasta tulevan luennon aihetta etukäteen, en vain saa aikaiseksi. Laskuharjoitukset sujuu niin, että silmäilen kirjasta oikean kohdan ja luen sen, en koko asiaa. Tässä nyt sitten koitan saada 200-sivuista puolikkaan kurssin tenttialuetta lukea mutta av:llehan sitä eksyttiin :D osaltaan laiskuuteeni vaikuttaa varmasti se, ettei lukiossakaan tarvinnut tehdä kuin hyvin vähän töitä hyvien (ylioppilas)arvosanojen eteen, oppiminen on aina ollut helppoa.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 19:07"]
Eli poika siis sanoo, ettei tiedä vastausta tehtävien kysymyksiin? Sano pojalle, että etsii vastauksen kysymyksiin lukukappaleesta. Se ei siis tarkoita, että lukukappale luetaan ensin alusta loppuun ja sitten vastataan kysymyksiin. Pyydä vaikka etsimään se kohta tekstistä, jonka poika arvelee liittyvän kuhunkin kysymykseen.
[/quote]
Tai etsimään sen vastauksen jostain. Saahaan niitä vastauksia etsiä vaikka netistä.
Lähentelen jo Metusalemin sisaren ikää eli olen aloittanut koulunkäyntini lähes 60 vuotta sitten. Meillä oli ilmeisen edistyksellinen opettaja, sillä hän opetti meidät lukemaan ja ymmärtämään lukemamme heti eka luokasta lähtien. Meillä on luettavia läksyjä lukukirjasta ja uskontokirjasta. Tekstit piti tietysti osata lukea sujuvasti, mutta vähintäin yhtä tärkeää oli osata kertoa luetun sisältö omin sanoin. Sillä keinoin selvisi, olimmeko ymmärtäneet, mitä lukea paukutimme. Olen keskustellut monien vanhempien ja nuorempien kanssa asiasta ja menetelmä on ollut vieras lähes kaikille. Tätä neuvoin omille oppilailleni vielä lukiossa, kun he valittivat, etteivät opi reaaliaineiden läksyjä. Yleensä oppi alkoi mennä päähän paremmin.
Tätä menetelmää voisi soveltaa myös kotona, jos vanhemmat kerran auttavat jatkuvasti läksyjen luvussa. Pyytäkää lukemaan teksti ja kertomaan se sitten omin sanoin ilamn kirjaa, niin näette, onko lapsi ymmärtänyt lukemansa. Niin monta lukukertaa, että sisältö alkaa aueta.
Voi apua teidän kanssanne. Mahtaa lasta ahdistaa jos aina tullaan tivaamaan sitä ja tätä... Tottakai voi kysyä että mitä mieltä lapsi on jostakin kirjassa olleesta asiasta, mutta älkää hikeentykö. Itseltäni ei vanhemmat ikinä kysyneet läksyistä yhtään mitään, lukuläksyt tarkoittivat sitä että läksyjä ei tullut. :D Yläasteen päättötodistus ysin paikkeilla, kirjoitukset eetä ja ällää, matikka vahvin... Älkää oikeasti aiheuttako lapselle stressiä tuosta. Motivaatio tulee kyllä (jos on tullakseen).
Minusta on taito osata opiskella ja sitä taitoa tulisi harjoituttaa koulussa. Silloin ei ole yksiselitteisen oikeaa vastausta siihen, miten ap:n poika oppisi parhaiten, mutta väärä vastaus on se, ettei pitäisi välittää tai tehdä tehtäviä, vaikka vastaukset löytyvät kirjasta. Tuollainen opettaa välinpitämättömyyttä ja laiskuutta.
Ap, sano pojallesi, että tehtäväton tehtävä, joten hänen pitää etsiä vastaukset ja se siitä.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 16:20"]
Heti, kun se äiti siellä kotona valvoo, että lapsi tekee myös lukuläksyt. Sehän on lain mukaan huoltajan velvollisuuksiin kuuluva asia.
[/quote]
Meillä sama juttu, 5 -luokkalainen ei välitä yhtään lukea lukuläksyjä, tekee vaan tehtävät. Ja mulla ei p*rkele ole itsellä joka ilta aikaa sen kanssa jauhaa samoja asioita, on kolme nuorempaa sisarta hoidettavana ja sen lisäksi opiskelen itse työn ohessa. Kyllä se ottaa päähän kun näkee että tyttö saa kokeista numeroiksi 8 tai 9 kun lukee kunnolla, mutta kun ei lue niin tulee 6 tai 7. Eli iso merkitys on asialla, siitä huolimatta hän ei sitä itse niin kauaskantoisesti osaa ajatella. Penkin alle menee koulu. Vaan minkäs teet? Omakin koulu on käytävä jotta saan tulevaisuudessa sellaiselta alalta ammatin, missä on töitä.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 16:32"]
Toiset tajuaa sen heti, toiset ei koskaan. Ensinmainitut pärjää elämässä ja voivat kouluttautua pitemmälle, jälkimmäiset ovat amiskuonaa josta ei koskaan tule yhtään mitään.
[/quote]
Tai toisten ei vain tarvitse lukea, koska kuuntelevat tunnilla.