Anoppi tuo vanhaa lahjaksi, mitä mieltä?

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 11:02"][quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 09:06"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 09:03"]Gantin sukat?!

[/quote]

Niin, ne olisivat parempi lahja kuin kirppispaita. Pointti oli, että mieluumin jotain todella pientä, mutta laadukkaampaa samalla hinnalla. Ap

[/quote]

Ette te voi oikeasti olettaa että mummot ja papat on selvillä siitä mitkä merkkituotteet on nyt in. Ei sukkien merkillä ole ollut mitään väliä silloin kun te olette olleet lapsia. Ei mummot ja papat ymmärrä mitä eroa on jollakin merkkituotteella ja halpa-hallin räteillä. Eikä moni tajua tuotakaan että nykyään saa uusiakin vaatteita kaupasta puoli-ilmaiseksi, ei tarvitse välttämättä kirpparille mennä. Kolmekymmentä vuotta sitten valmisvaatteet oli arvokkaita. Sain itse uuden puseron ja housut kerran vuodessa kun koulut alkoi. Jouluna sitten aluskerrasto tai yöpaita. Käykää kaupoilla niiden mummeleiden kans. Näyttäkää miten maailma on muuttunut.

[/quote]

Minusta sinäkään et voi olettaa, että tunnet anoppini.;) hän tietää enemmän kuin hyvin, mikä on Gant! Ap

Jos lahjan saajan mielipidettä ei tarvitse huomioida eikä arvostaa vaan lahjasta pitää olla aina iloinen, niin olisiko myös ok antaa vegaanille kuivalihaa, eläinsuojelijalle turkis tai hartaalle kristitylle koraani? Kukaanhan ei ole toivonut KALLIITA lahjoja, vaan sellaisia jotka ovat itselle MIELUISIA. Aivan käsittämätöntä että mieluisan lahjan toive on jollekin huonoa käytöstä.

Jos EI dementoitunut sukulainen tuo lahjaksi roskaa niin kerro nätisti, että "Olen pahoillani, mutta meillä ei ole näille käyttöä, joten annan nämä takaisin. Meille ei ole pakko tuoda mitään lahjoja, mutta jos haluat tuoda, toivon, että ensikerralla kysyt ennen ostoa mitä tarvitsisimme". Itselle kelpaisi hyviin divarista ostetut kirjat ja kirppikseltä jokin desing lasituote, erikoinen käsilaukku tms. Myös EHKÄ jokin vaate jos se ON KUIN UUSI, mutta mielellään saisi kertoa, että se on kirppikseltä.Yleensäkin ottaen en vaate on huono lahja, koska ostajan on miltei mahdoton tietää sopiiko se toiselle vai ei.

Todella vanhoja leluja (ehjiä) arvostaisin  myös, esim peltiautoja, guttaperga nukkeja jne, koska ne maksaa "maltaita" eli antiikkia, antiikkia  ;)

Mutta mielestäni jos joku tuo rikkinäisiä tavaroita ja vanhoja vaatteita LAHJAPAKETISSA niin siitä saa huomauttaa!

Tosi ikävää. Jos anoppi olisi tuollainen, niin antaisin kyllä jo vinkin mitä tarvitaan tai sitten voisi ehdottaa josko itse hankkisimme lahjan ja anoppi sitten maksaisi. Jos anoppi olisi köyhä, niin sitten ostaisit vain tyyliin kynäpaketti ja värityskirja.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 10:17"][quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 09:58"]

Meillä vastaava tilanne ja on ihan lapsesta lähtöisin tuo, että vaatteiden ja lelujen pitää olla niitä uusimpia. Harvempi lapsi ihan tosi arvostaa kierrätystä.

[/quote]

Ei arvosta, jos ei ole pienestä pitäen siihen  kasvanut ja tottunut. Kuten sanottu, ihan kotikasvatuksesta se on lähtöisin joka tapauksessa.

Meidän kahdelle lapselle (8v ja 5v) on opetettu pienestä pitäen vanhempien omalla toimintamallilla eettiset ja ekologiset arvot ja he haluavat käydä kirpputoreilla ja pitävät kirppishankintoja yhtä tärkeinä ja arvokkaina kuin uutenakin hankittuja. Tai siis, eivät tee niille mitään eroa. Tavara kuin tavara, alkuperällä ei ole väliä.

Meillä oikeastaan pelkät kengät sekä säänkestävät ulkoiluvaatteet ostetaan uutena (niin aikuisille kuin lapsillekin), muut vaatteet sekä myös useat lelut on ostettu kirpputoreilta, vaihdeltu kavereilta tai tehty itse. Lapsi on onnellinen mistä tahansa tavarasta joka on hänelle uusi, jos hänet on alunperinkin opetettu siihen, että kaikesta ollaan kiitollisia ja kaikki on arvokasta ja tärkeää. Samanlaisen kasvatuksen olen itsekin saanut kotoa ja ihan pienestä pitäen viihtynyt ja arvostanut kirppareita.

Ja ei, emme tee näitä valintoja sen takia että olisimme köyhiä ja pihejä, vaan nimenomaan niiden eettisekologisten arvojen vuoksi jotka toivomme siirtävämme myös lapsillemme (ja ilmeisesti ainakin toistaiseksi siinä melko hyvin onnistuneetkin).

[/quote]väärin! Tosi moni lapsuutensa köyhyydessä viettänyt arvostaa aikuisena merkkituotteita, mm. tämä elämäntapavalmentaja ilona rauhala.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 12:02"][quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 10:17"][quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 09:58"]

Meillä vastaava tilanne ja on ihan lapsesta lähtöisin tuo, että vaatteiden ja lelujen pitää olla niitä uusimpia. Harvempi lapsi ihan tosi arvostaa kierrätystä.

[/quote]

Ei arvosta, jos ei ole pienestä pitäen siihen  kasvanut ja tottunut. Kuten sanottu, ihan kotikasvatuksesta se on lähtöisin joka tapauksessa.

Meidän kahdelle lapselle (8v ja 5v) on opetettu pienestä pitäen vanhempien omalla toimintamallilla eettiset ja ekologiset arvot ja he haluavat käydä kirpputoreilla ja pitävät kirppishankintoja yhtä tärkeinä ja arvokkaina kuin uutenakin hankittuja. Tai siis, eivät tee niille mitään eroa. Tavara kuin tavara, alkuperällä ei ole väliä.

Meillä oikeastaan pelkät kengät sekä säänkestävät ulkoiluvaatteet ostetaan uutena (niin aikuisille kuin lapsillekin), muut vaatteet sekä myös useat lelut on ostettu kirpputoreilta, vaihdeltu kavereilta tai tehty itse. Lapsi on onnellinen mistä tahansa tavarasta joka on hänelle uusi, jos hänet on alunperinkin opetettu siihen, että kaikesta ollaan kiitollisia ja kaikki on arvokasta ja tärkeää. Samanlaisen kasvatuksen olen itsekin saanut kotoa ja ihan pienestä pitäen viihtynyt ja arvostanut kirppareita.

Ja ei, emme tee näitä valintoja sen takia että olisimme köyhiä ja pihejä, vaan nimenomaan niiden eettisekologisten arvojen vuoksi jotka toivomme siirtävämme myös lapsillemme (ja ilmeisesti ainakin toistaiseksi siinä melko hyvin onnistuneetkin).

[/quote]väärin! Tosi moni lapsuutensa köyhyydessä viettänyt arvostaa aikuisena merkkituotteita, mm. tämä elämäntapavalmentaja ilona rauhala.

[/quote] tämä ensimmäinen kirjoittaja on sitten pyhimys! Mutta älä nyt lapsellesi opeta, että kaikki on arvokasta ja tärkeää, eikö olisi materian kannalta parempi opettaa, että kaikki EI ole tarpeellista, kovin tärkeää?!:D

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 10:23"]

Ymmärrän ap:tä. Minun anoppini asuu palvelutalossa (appi on jo kuollut), ja kaikki rahat, eläkkeet sun muut menevät siihen asumiseen. Omaa käyttörahaa jää satasen verran, mutta sekin kuluu lääkkeisiin, vaippoihin, lääkärireissuihin, tupakkaan jne. Palvelutalosta soitetaan sitten miehelleni, että voisitko tuoda äidillesi ylimääräistä rahaa, että äitisi pääsisi kauppareissulle. Jouluisin mieheni vie vähistä rahoistaan äidillensä satasen, että anoppi saa ostettua lastenlapsilleen joululahjoja. Miehen veljenpojille anoppi ostaa melkein koko rahalla tavaraa ja meidän tyttö saa sitten jonkun lakritsipatukan. Siis vaikka veli ei ole äidillensä antanut penninhyrrää vaan kaikki on ostettu mieheni antamilla rahoilla. Emme tosiaan viitsi mennä mihinkään sukujouluun katsomaan, kun lapsemme serkkupojat availevat ties mitä hienoja lahjoja ja meidän samanikäinen tyttömme saa sitten vuorostaan jonkun ihan arvottoman lahjan. Harmittaa tytön puolesta.

[/quote]

Ja miehesi jatkaa poikaserkkujen lahjojen rahoitusta syystä?

Onpa paljon miinuspeukkuja. Onko tämä se sama ilmiö, mitä Oksanen kuvailee kirjassaan, että viron mummolassa katetaan kahvepöytä koreaksi ja suomen mummolassa saa homeista pullaa ja laihaa kahvia!

Siis mitä hittoa??! Kuunnelkaa itseänne. Tuskin lapsi osaa itse ajatella, saadessaan paketin, että "hyi kamalaa - tämä ei ole merkkivaate, en niiQ tod. haluu tällästä sekundaa ! Gantin pitäis olla vähintään." Kyllä se on vanhempi, jolta sen esimerkin saa. Ja jos reagointitapa on tuollainen, niin ei se todellakaan ole mitenkään hyvä malli. Eikö ole tärkeintä että halutaan ylipäätään muistaa tärkeää ihmistä ja huomionosoituksena annetaan paketti? Mitä sen on väliä, jos paloautosta ei kuulukkaan piipaa ja vilku värivaloja? Lapsen mielestä se on varmasti silti tosi kiva punainen auto, Hänelle uusi lelu ja lapsen mielikuvitus kyllä luonnostaan riittää kehittelemään erilaisia ääni tehosteita auton kanssa leikkiessä. Ei häntä haittaa, eikä hän edes tiedä, että sen pitäisi pitää jo valmiiksi piipaata. Vaan vanhempaa. Joka opettaa tämän typerän turhamaisuuden puheillaan jatkossa myös lapselle.

Itselleni ei tulis mieleenkään loukkaantua (!?) jos poikani saa lahjaksi jotain kirppikseltä hankittua. Ihanaa että häntä huomioidaan lahjoilla. Kirppiksiltä löytyy myös ihan uudenveroisia vaatteita ja leluja ja meillehän ne todella on uusia - mitä sen on väliä onko se maksanut lahjanantajalle 40e vai 5e. Mielestäni se kertoo vaan puhtaasti maalaiskärjestä ja käytännöllisyydestä.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 09:12"]On kova neulomaan niin jälkikäteen on jäänyt harmittamaan etten pyytänyt etukäteen virkattua sängyn peittoa..sille olisi ollut käyttöä ja arvostaisin. Edelleenkin haaveilen peitosta mutta en ole raaskinut sanoa vaan otan vastaan villasukkia yms. joita jo monia pareja.

[/quote]

Tämä lainaus nr. 14:sta. Jos ihan oikeasti haluat tuollaisen peiton, niin voisit vaikka sanoa, että mielelläsi maksat langat (ja voisit valita mieleisesi värin), jos hän virkkaisi sen. Ilahtuisi varmaan, että arvostat hänen taitojaan.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 12:26"]Siis mitä hittoa??! Kuunnelkaa itseänne. Tuskin lapsi osaa itse ajatella, saadessaan paketin, että "hyi kamalaa - tämä ei ole merkkivaate, en niiQ tod. haluu tällästä sekundaa ! Gantin pitäis olla vähintään." Kyllä se on vanhempi, jolta sen esimerkin saa. Ja jos reagointitapa on tuollainen, niin ei se todellakaan ole mitenkään hyvä malli. Eikö ole tärkeintä että halutaan ylipäätään muistaa tärkeää ihmistä ja huomionosoituksena annetaan paketti? Mitä sen on väliä, jos paloautosta ei kuulukkaan piipaa ja vilku värivaloja? Lapsen mielestä se on varmasti silti tosi kiva punainen auto, Hänelle uusi lelu ja lapsen mielikuvitus kyllä luonnostaan riittää kehittelemään erilaisia ääni tehosteita auton kanssa leikkiessä. Ei häntä haittaa, eikä hän edes tiedä, että sen pitäisi pitää jo valmiiksi piipaata. Vaan vanhempaa. Joka opettaa tämän typerän turhamaisuuden puheillaan jatkossa myös lapselle.

Itselleni ei tulis mieleenkään loukkaantua (!?) jos poikani saa lahjaksi jotain kirppikseltä hankittua. Ihanaa että häntä huomioidaan lahjoilla. Kirppiksiltä löytyy myös ihan uudenveroisia vaatteita ja leluja ja meillehän ne todella on uusia - mitä sen on väliä onko se maksanut lahjanantajalle 40e vai 5e. Mielestäni se kertoo vaan puhtaasti maalaiskärjestä ja käytännöllisyydestä.

[/quote] kyllä ne lapset alkavat jo 5-6-vuotiana kavereilta oppia, mikä on in ja out. Ap

Omalle lapselle opetan, että hyvä lahja on jotain arvokasta, mistä tulee saajalle olo, että hänkin on arvokas ja ansaitsee hienon lahjan. Kirppisromun viesti on jotain sellaista, että olet niin surkea että tämäkin vanha riepu on sinulle jotain, mistä olet ikuisesti kiitollinen.

Mikset itse tee hänelle samoin? Hae UFF:lta kauhea kauhtunut villapusero ja pistä pakettiin. Sitten seuraamaan anopin reaktiota. Jos villapaitaa käyttää mielissään, niin seuraavana jouluna sama:D

[/quote] kyllä ne lapset alkavat jo 5-6-vuotiana kavereilta oppia, mikä on in ja out. Ap

[/quote]

Varmasti. Mutta ennenkuin lapsi täyttää 5-6 vuotta olis ollut myös jo hyvä opettaa että tärkeintä on ajatus. Se että hänyä huomioidaan paketilla. Jos ei niitä vaatteita halua/kehtaa käyttää kaverien kanssa ollessa, voi ne silti toimia vaikka koti rötväily asuna. Tai leikeissä rekvisiittana. Tai mitä vaan.. On aikuisen tehtävä osoittaa että lahjan saamiseen suhtaudutaan kiitollisena ja arvostetaan elettä, vaikkei joka paketissa olisikaan merkkivaatteita. Tuonkin ikäinen on kuitenkin vielä ihan lapsi ja omaksuu herkästi tavan millä aikuinen suhtautuu asioihin.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 09:24"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 09:17"]Ymmärrän täysin, että äitinä on herkillä silloin kun omalle lapselle annetaan jotain "sekundaa" lahjaksi. Lahja on symbolinen ele, vahva viesti omana itsenään. Varmasti jokainen haluaa kokea, että oma lapsi on sen arvoinen, että hänelle annetaan uusi tai arvokas lahja. Jos joku haluaa kuitata lahjan jollain kirppisrätillä, niin se on kyllä vähän ikävää. Tulee vaikutelma, että näinkö sinä lapseni arvotat.

Ja siihen pohjattomaan kiitollisuuteenkaan ei voi tämän päivän yltäkylläisyydessä enää vedota. Se on ollut todellisuutta joskus pulavuosina, jolloin ei ollut kerta kaikkiaan mitään tarjolla. Mutta nykyään edullisia uusia tavaroita on nykyään kaikkien saatavilla. 

[/quote]hyvin sanottu! Anoppi ei ole vielä edes eläkkeellä, joten mistään vähävaraisesta vanhuksestakaan ei ole kysymys.

Symbolisena eleenä kierrätetyt vaatteet eivät tosiaan ole mukava viesti ja kouluikäinen taisi tämän viime vuonna ymmärtää. Ap

[/quote]

Ei kouluikäinen ymmärrä tuollaisia "symbolisia eleitä" ellet itse niitä sellaisiksi selitä. Toki jos asenne on aina tuo (kierrätetty lahja = loukkaus) niin kyllä lapsi sen oppii "ymmärtämään"

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 12:28"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 12:26"]Siis mitä hittoa??! Kuunnelkaa itseänne. Tuskin lapsi osaa itse ajatella, saadessaan paketin, että "hyi kamalaa - tämä ei ole merkkivaate, en niiQ tod. haluu tällästä sekundaa ! Gantin pitäis olla vähintään." Kyllä se on vanhempi, jolta sen esimerkin saa. Ja jos reagointitapa on tuollainen, niin ei se todellakaan ole mitenkään hyvä malli. Eikö ole tärkeintä että halutaan ylipäätään muistaa tärkeää ihmistä ja huomionosoituksena annetaan paketti? Mitä sen on väliä, jos paloautosta ei kuulukkaan piipaa ja vilku värivaloja? Lapsen mielestä se on varmasti silti tosi kiva punainen auto, Hänelle uusi lelu ja lapsen mielikuvitus kyllä luonnostaan riittää kehittelemään erilaisia ääni tehosteita auton kanssa leikkiessä. Ei häntä haittaa, eikä hän edes tiedä, että sen pitäisi pitää jo valmiiksi piipaata. Vaan vanhempaa. Joka opettaa tämän typerän turhamaisuuden puheillaan jatkossa myös lapselle.

Itselleni ei tulis mieleenkään loukkaantua (!?) jos poikani saa lahjaksi jotain kirppikseltä hankittua. Ihanaa että häntä huomioidaan lahjoilla. Kirppiksiltä löytyy myös ihan uudenveroisia vaatteita ja leluja ja meillehän ne todella on uusia - mitä sen on väliä onko se maksanut lahjanantajalle 40e vai 5e. Mielestäni se kertoo vaan puhtaasti maalaiskärjestä ja käytännöllisyydestä.

[/quote] kyllä ne lapset alkavat jo 5-6-vuotiana kavereilta oppia, mikä on in ja out. Ap

[/quote]

Lapsilla on kyllä kaikenlaisia vaatimuksia jo pienempänä. Veikkaan suuria vaikeuksia tulevaisuudesta jos meinaat sille tielle lähteä että aina tulee sitä mitä vaaditaan.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 12:26"][quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 09:12"]On kova neulomaan niin jälkikäteen on jäänyt harmittamaan etten pyytänyt etukäteen virkattua sängyn peittoa..sille olisi ollut käyttöä ja arvostaisin. Edelleenkin haaveilen peitosta mutta en ole raaskinut sanoa vaan otan vastaan villasukkia yms. joita jo monia pareja.

[/quote]

Tämä lainaus nr. 14:sta. Jos ihan oikeasti haluat tuollaisen peiton, niin voisit vaikka sanoa, että mielelläsi maksat langat (ja voisit valita mieleisesi värin), jos hän virkkaisi sen. Ilahtuisi varmaan, että arvostat hänen taitojaan.

[/quote]

Ystäväni äiti virkkas päiväpeiton, on todella nopea virkkaamaan ja hänellä meni siihen vuosi aikaa.

Aika arvokas lahja jos pyytää toisen vuoden vapaa-ajan.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 12:46"][/quote] kyllä ne lapset alkavat jo 5-6-vuotiana kavereilta oppia, mikä on in ja out. Ap

[/quote]

Varmasti. Mutta ennenkuin lapsi täyttää 5-6 vuotta olis ollut myös jo hyvä opettaa että tärkeintä on ajatus. Se että hänyä huomioidaan paketilla. Jos ei niitä vaatteita halua/kehtaa käyttää kaverien kanssa ollessa, voi ne silti toimia vaikka koti rötväily asuna. Tai leikeissä rekvisiittana. Tai mitä vaan.. On aikuisen tehtävä osoittaa että lahjan saamiseen suhtaudutaan kiitollisena ja arvostetaan elettä, vaikkei joka paketissa olisikaan merkkivaatteita. Tuonkin ikäinen on kuitenkin vielä ihan lapsi ja omaksuu herkästi tavan millä aikuinen suhtautuu asioihin.

[/quote] Onko sinulla lapsia? On yleistä, että lapset arvostavat tietyssä iässä enemmän kavereiden hyväksyntää kuin vanhempien. Ei auta, että varhaisvuosina on näytetty hyvää esimerkkiä.

Sinänsä tuo menee jo sivuraiteille, sillä meille tämä ei ole kasvatuksellinen ongelma! En vai koe, että käytetty lahja on sopiva. En tätä omaa pettymystäni näytä lapselle, mutta vanhimman naamasta näkee että hän tuntee samoin. Pettymyksen tunteminen ei ole kasvatusasia.. Sille ei voi mitään, jos on pettynyt lahjaan, josta keppikerjäläinenkään ei olisi iloinen. Se varmasti olisi, jos lapsi haukkuisi lahjan pystyyn tai vastaavaa.

Ap

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 09:25"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 09:13"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 09:06"]Jos ei tykkää niistä lahjoista, niin kippaa suoraan takaisin kierrätykseen. Ei kannata asettaa toiveitaan yhden henkilön varaan, ellei se henkilö ole itse.

[/quote] Tiedätkö, kuinka iloisia olisimme jos emme saisi anopilta mitään? Lähinnä inhottaa lasten puolesta, kouluikäinen taisi viime vuonna käsittää, että mummi ei arvosta. Ap

[/quote]

Meillä myös näin, äitini osalta. Harmittaa nähdä lapsen ilme, kun pakettia avatessa tulee kulahtanut kissapalapeli pojalle, joka pitää hälytysautoista tms. tai se rikkinäinen paloauto tai tytölle käytettyjä nukkeja, joilla ei ole edes kunnon vaatteita jäljellä, joita pukea/riisua. Laitan toki lapset kiittämään ja itse kiitän, mutta tasan siihen lattialle nuo jäävät ja vähin äänin kannan roskikseen/uffille tms. juhlan jälkeen. Ja mummi näyttää pettyneeltä, kun lapset eivät niillä leikikään (no miksei osta mitään, mistä lapset oikeasti tykkäisivät, koitan joka vuosi vihjailla, mutta ei ota onkeensa). Lisäksi ostaa niitä kulahtaneita vaatteita: kuviot kuluneet, voi olla tahroja tai sauman purkauma tai haalistuma. Kiitän, mutten ikinä laita käyttöön. Ja jälleen äitini on pettynyt, kun ei koskaan näe vaatteita lasten päällä ja kyselee niiden perään. Sitten kehittelen milloin mitäkin vastausta: unohtui kaappiin, jäi pieneksi. Joskus suorasukaisella tuulella tai riidan yhteydessä sanon, että menevät roskiin, mutta ei taida sitä uskoa... (itse hän hamstraa eikä heitä mitään pois, koti onkin sen näköinen, hänen ajatusmaailmaansa ei mahdu, että voisi oikeasti jotain heittää pois). Eikä edelleenkään anna mitään hyödyllistä. Olen myös sitä mieltä, että mieluummin ei antaisi mitään kuin noita turhia. Ovat vain riesana.

[/quote]

Voi jessus teitä aikuiset ihmiset.

Ensinnäkin: Vaikka nyt ei enää olekaan pula-aika, on suuri osa meidän vanhemmistamme ja isovanhemmistamme elänyt sen. Ja siitä on jäänyt päälle tietty pihiys. Aika kammottavia ihmisiä olette, jos lahjojen perusteella arvotatte lahjan antajan, tai vedätte siitä suoraan johtopäätöksiä JA annatte lastennekin tehdä niin. Jos lapsi kokee, ettei isovanhempi arvosta, koska antaa huonoja lahjoja, normaaliälyinen vanhempi keskustelee lapsen kanssa ja opettaa ajattelemaan asiaa vähän laajemmin. Ymmärtämään sitä isovanhempaakin.

Ja ylipäätään, kaikki eivät vaan "osaa" antaa hyviä lahjoja. Se ei silti tarkoita, että he eivät pitäisi lahjan saajasta, tai arvostaisi tätä.

Toinen asia on tuo omille vanhemmille pistettävät rajat. Siis MIKSI ei voi ihan tiukasi sille omalle äidille sanoa, että ÄLÄ TUO MEILLE MITÄÄN!!! Ja sitten pitää huolen, että ne rytkyt mitä äiti tuo, lähtee hänen mukanaan ovesta myös ulos?

Mulla on myös äiti joka kantaa mulle tolkuttomasti aivan paskoja lastenvaatteita " kun kierrätyskeskuksesta sai,kato maksoikin vaan 20 senttiä"- meiningillä. Mä en anna hänen jättää niitä meille, ja olen sata kertaa sanonut, että ei saa tuoda mitään. Yrittää silti.

Mutta nyt olen keksinyt huomattavasti paremman strategian. Annan äidilleni tehtäviä näille reissuilleen. Viimeksi pyysin häntä etsimään minulle jouluisia kaitaliinoja. VÄhänkö oli mamma onnessaan kun sai tuoda löytönsä mulle, ja mielelläni ne hänelle maksankin. Nyt ajattelin funtsia muutamia juttuja, joita äitini voisi mulle etsiä ( mielellään sellaisia, että ei ihan heti niitä kirppareilta edes löydä, tai jos löytää, ovat oikeasti löytöjä...) ja laittaa selkeät hintarajat niihin. Katsotaan olisiko tässä lopullinen ratkaisu tuohon rytkyjen kantamiseen.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 11:51"]

Jos lahjan saajan mielipidettä ei tarvitse huomioida eikä arvostaa vaan lahjasta pitää olla aina iloinen, niin olisiko myös ok antaa vegaanille kuivalihaa, eläinsuojelijalle turkis tai hartaalle kristitylle koraani? Kukaanhan ei ole toivonut KALLIITA lahjoja, vaan sellaisia jotka ovat itselle MIELUISIA. Aivan käsittämätöntä että mieluisan lahjan toive on jollekin huonoa käytöstä.

[/quote]

No voi ristus ääliö, eiköhän se nyt ole vähän eri asia antaa ajattelematon lahja, kuin antaa tahallaan loukkaava lahja.

Jos minä (vegaani) saisin kuivalihaa lahjaksi sellaiselta ihmiseltä, joka ei tiedä minun olevan vegaani, todellakin kiittäisin kauniisti.