Anoppi tuo vanhaa lahjaksi, mitä mieltä?

Anoppi ei ole mikään pula-ajan kasvatti, syntynyt 60-luvulla ja arvostaa itse merkkituotteita, ostaa harvoin hyvää. Olen tarjonnut hänelle meiltä vanhoja huonekaluja, verhoja ja omia hyväkuntoisia vaatteita (villakangastakkeja), mutta ei käy, ostaa mieluumin uutena. Kaikkien anopit eivät siis ole sota-ajan lapsia.

Ap

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 13:01"][quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 11:51"]

Jos lahjan saajan mielipidettä ei tarvitse huomioida eikä arvostaa vaan lahjasta pitää olla aina iloinen, niin olisiko myös ok antaa vegaanille kuivalihaa, eläinsuojelijalle turkis tai hartaalle kristitylle koraani? Kukaanhan ei ole toivonut KALLIITA lahjoja, vaan sellaisia jotka ovat itselle MIELUISIA. Aivan käsittämätöntä että mieluisan lahjan toive on jollekin huonoa käytöstä.

[/quote]

No voi ristus ääliö, eiköhän se nyt ole vähän eri asia antaa ajattelematon lahja, kuin antaa tahallaan loukkaava lahja.

Jos minä (vegaani) saisin kuivalihaa lahjaksi sellaiselta ihmiseltä, joka ei tiedä minun olevan vegaani, todellakin kiittäisin kauniisti.

[/quote] kuten joku täällä sanoi, on normaali käytösnormi, että lahja on uusi. Siksi kierrätetty lahja loukkaa useimpia.

Kierrätetty lahja on useammin merkki pihiydestä kuin siitä että "en mä tienny ettei se arvosta kierrätystä".

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 13:05"]Anoppi ei ole mikään pula-ajan kasvatti, syntynyt 60-luvulla ja arvostaa itse merkkituotteita, ostaa harvoin hyvää. Olen tarjonnut hänelle meiltä vanhoja huonekaluja, verhoja ja omia hyväkuntoisia vaatteita (villakangastakkeja), mutta ei käy, ostaa mieluumin uutena. Kaikkien anopit eivät siis ole sota-ajan lapsia.

Ap

[/quote] juu ja eiköhän ne pula-ajan kasvatit ala jo olemaan haudassa tai sitten isoisomummeja.;)

Sain mummultani aina lahjaksi kudottuja villasukkia, teini/ikäisenä sukkien lisäksi paketissa oli pirkka-sukkahousut joskus pari kruunukynttilää. Eiväthän ne paketit lapsena ja teininä oikein miltään tuntuneet enkä niitä osannut arvostaa kun isoisältä (olivat eronneet) tuli merkkivaatteita ja uusimmat lelut, elektroniikkaa. Äitini tokaisi mummusta eli omasta äidistään vaan että älä siitä välitä, se nyt on tuollainen.

Kun sain ekan lapseni mun mummu oli ainoa joka oli tukena ja turvana, samoin kaikissa kaksikymppisen karikoissa, tajusin vasta myöhemmin että mummuni yksinhuoltajana oli pitänyt huolen neljästä tytöstään kun mies eli isoisäni kärähti mummuni ollessa viimeisillään raskaana pettämisestä. Isoisä eli elämäänsä nuoremman naisen kanssa kahdestaan kun mummuni (silloin itsekin nuori nainen) yritti tulla toimeen neljän lapsen kanssa. Nyt mun mummu on jo kuollut ollut useamman vuoden, mua harmittaa etten aikanaan osannut arvostaa hänen pakettejaan eikä mun äiti torunut minua valittaessani lahjoista. Ja juu oli sillä mummulla metsää perittynä jne mutta se ei tarkoita sitä että se metsä pitää hassata sukulaisten lahjoihin jäi siitä sitten kivasti hänen lapsilleen, enemmän kuin isoisältä joka kuoli miljoonavelat ristillään.

Hävetkää.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 13:15"]Sain mummultani aina lahjaksi kudottuja villasukkia, teini/ikäisenä sukkien lisäksi paketissa oli pirkka-sukkahousut joskus pari kruunukynttilää. Eiväthän ne paketit lapsena ja teininä oikein miltään tuntuneet enkä niitä osannut arvostaa kun isoisältä (olivat eronneet) tuli merkkivaatteita ja uusimmat lelut, elektroniikkaa. Äitini tokaisi mummusta eli omasta äidistään vaan että älä siitä välitä, se nyt on tuollainen.

Kun sain ekan lapseni mun mummu oli ainoa joka oli tukena ja turvana, samoin kaikissa kaksikymppisen karikoissa, tajusin vasta myöhemmin että mummuni yksinhuoltajana oli pitänyt huolen neljästä tytöstään kun mies eli isoisäni kärähti mummuni ollessa viimeisillään raskaana pettämisestä. Isoisä eli elämäänsä nuoremman naisen kanssa kahdestaan kun mummuni (silloin itsekin nuori nainen) yritti tulla toimeen neljän lapsen kanssa. Nyt mun mummu on jo kuollut ollut useamman vuoden, mua harmittaa etten aikanaan osannut arvostaa hänen pakettejaan eikä mun äiti torunut minua valittaessani lahjoista. Ja juu oli sillä mummulla metsää perittynä jne mutta se ei tarkoita sitä että se metsä pitää hassata sukulaisten lahjoihin jäi siitä sitten kivasti hänen lapsilleen, enemmän kuin isoisältä joka kuoli miljoonavelat ristillään.

Hävetkää.

[/quote] koskettava tarina, mutta en tiedä miksi minun pitäisi hävetä sitä, että isoisäsi rikkoi perheensä. Ap

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 08:58"]

Taas tulee joulu ja etukäteen harmittaa anopin tapa antaa lapsillemme vanhaa tavaraa pakettiin käärittynä. Osa lahjoista voi olla uusiakin, mutta valtaosa on kirpputorilöytöjä.:(

Koen, että lahjan pitäisi olla uusi ja arvokas. Minusta vaikka gantin sukat olisi parempi lahja kuin 10 vanhaa kirppispaitaa. Kierrätys on ihan mukava juttu, mutta mielestäni ei jouluna!

[/quote]

Ehkä voisit hienovaraisesti vihjata anopille,että olet ahne materialisti,vain uutta ja kallista lahjaksi kiitos!

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 12:02"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 10:17"][quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 09:58"]

Meillä vastaava tilanne ja on ihan lapsesta lähtöisin tuo, että vaatteiden ja lelujen pitää olla niitä uusimpia. Harvempi lapsi ihan tosi arvostaa kierrätystä.

[/quote]

Ei arvosta, jos ei ole pienestä pitäen siihen  kasvanut ja tottunut. Kuten sanottu, ihan kotikasvatuksesta se on lähtöisin joka tapauksessa.

Meidän kahdelle lapselle (8v ja 5v) on opetettu pienestä pitäen vanhempien omalla toimintamallilla eettiset ja ekologiset arvot ja he haluavat käydä kirpputoreilla ja pitävät kirppishankintoja yhtä tärkeinä ja arvokkaina kuin uutenakin hankittuja. Tai siis, eivät tee niille mitään eroa. Tavara kuin tavara, alkuperällä ei ole väliä.

Meillä oikeastaan pelkät kengät sekä säänkestävät ulkoiluvaatteet ostetaan uutena (niin aikuisille kuin lapsillekin), muut vaatteet sekä myös useat lelut on ostettu kirpputoreilta, vaihdeltu kavereilta tai tehty itse. Lapsi on onnellinen mistä tahansa tavarasta joka on hänelle uusi, jos hänet on alunperinkin opetettu siihen, että kaikesta ollaan kiitollisia ja kaikki on arvokasta ja tärkeää. Samanlaisen kasvatuksen olen itsekin saanut kotoa ja ihan pienestä pitäen viihtynyt ja arvostanut kirppareita.

Ja ei, emme tee näitä valintoja sen takia että olisimme köyhiä ja pihejä, vaan nimenomaan niiden eettisekologisten arvojen vuoksi jotka toivomme siirtävämme myös lapsillemme (ja ilmeisesti ainakin toistaiseksi siinä melko hyvin onnistuneetkin).

[/quote]väärin! Tosi moni lapsuutensa köyhyydessä viettänyt arvostaa aikuisena merkkituotteita, mm. tämä elämäntapavalmentaja ilona rauhala.

[/quote

Minä en puhunut siitä, että köyhyyden takia on _pakko_ ostaa kierrätystuotteita. Tottakai jos joutuu tekemään jotain pakotettuna ilman omaa halua, niin arvostaa myöhemmin sitä että on mahdollisuus olla enää tekemättä niin. Minä kuitenkin puhuin elämänarvoista ja -tavoista. Eli niitä kierrätystuotteita ostetaan koska halutaan ostaa niitä eikä uusia (esim. luonnonsuojelullisten syiden vuoksi), vaikka olisi rahaa ostaa uuttakin.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 13:21"][quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 08:58"]

Taas tulee joulu ja etukäteen harmittaa anopin tapa antaa lapsillemme vanhaa tavaraa pakettiin käärittynä. Osa lahjoista voi olla uusiakin, mutta valtaosa on kirpputorilöytöjä.:(

Koen, että lahjan pitäisi olla uusi ja arvokas. Minusta vaikka gantin sukat olisi parempi lahja kuin 10 vanhaa kirppispaitaa. Kierrätys on ihan mukava juttu, mutta mielestäni ei jouluna!

[/quote]

Ehkä voisit hienovaraisesti vihjata anopille,että olet ahne materialisti,vain uutta ja kallista lahjaksi kiitos!

[/quote] teen sen! Ap

" Lapsen mielestä se on varmasti silti tosi kiva punainen auto, Hänelle uusi lelu ja lapsen mielikuvitus kyllä luonnostaan riittää kehittelemään erilaisia ääni tehosteita auton kanssa leikkiessä. Ei häntä haittaa, eikä hän edes tiedä, että sen pitäisi pitää jo valmiiksi piipaata. Vaan vanhempaa. Joka opettaa tämän typerän turhamaisuuden puheillaan jatkossa myös lapselle."

Tähän kommentti: Kyllä meillä jo 3,5v lähtien on tiennyt, kuuluuko autosta tulla vilkkuvaloja vai ei. Tietää paremmin kuin me aikuiset. Nyt on 6v ja on taatusti paremmin kärryillä lelujen ja pelien toimivuudesta kuin vanhempansa. On kiinnostunut purkamisesta ja kokoamisesta ym, joten tajuaa tekniikan päälle ikäisekseen paljon. Joten jos saa risan paloauton, jossa ei vilkut toimi, on ihan itse aidoisti pettynyt, eikä vanhempiensa ohjaamana. Tai huomaa, että jostain traktorista puuttuu peräkärryn nipukka (katkennut ilmeisesti edellisellä käyttäjällä) ja itse ihmettelee, miksi sai rikkinäisen lahjan kun ei peräkärryäkään saa kiinni (joka traktorin mukana). Mummo siinä päivittelee, että ai kun en huomannut moista. Ja tämä mummo on vireä työssäkäyvä 55v, joten ei todellakaan mikään dementti. Ikinä, ei ikinä ole toteuttanut lasten lahjatoiveita (kuten ei omianikaan lapsena). Joten kyllä se on antajassa vika.

"Mutta nyt olen keksinyt huomattavasti paremman strategian. Annan äidilleni tehtäviä näille reissuilleen. Viimeksi pyysin häntä etsimään minulle jouluisia kaitaliinoja. VÄhänkö oli mamma onnessaan kun sai tuoda löytönsä mulle, ja mielelläni ne hänelle maksankin. Nyt ajattelin funtsia muutamia juttuja, joita äitini voisi mulle etsiä ( mielellään sellaisia, että ei ihan heti niitä kirppareilta edes löydä, tai jos löytää, ovat oikeasti löytöjä...) ja laittaa selkeät hintarajat niihin. Katsotaan olisiko tässä lopullinen ratkaisu tuohon rytkyjen kantamiseen."

Tähän asiaan kommentoisin, että äitini kantaa sitä roinaa sanoinpa nätisti tai rumasti. Mikään ei mene kaaliin. Tekee jopa niin, että piilottaa niitä kirppisostoksia kassiin, jonka on väkisin tunkenut mukaan (laittaa väkisin esim. sellaisia ruokia mukaan, joita hän ei tule syöneeksi ja joita mekään ei haluttaisi). Tai kun en ota sitä hänen meille tuomaansa kirppiskassia vaan käsken viedä takaisin, niin löydänkin hänen lähdettyään osan niistä vaatteista meidän pesukorista. En jaksaisi aikuiselle ihmiselle alkaa keksimään mitään "tehtävä virikkeitä", jotta hän voisi hyvillä mielin meille kantaa tavaraa. Nytkin ennemmin myyn turhia pois, en ole vuosiin ostanut liinoja, aikuisten lakanoita tms., joita voisi laittaa etsimään. Äitini vain on rasittava tässä asiasssa. Välittää paljon lapsenlapsista, siitä ei ole kyse. Tai sitten on vika minussa, kun en halua täyttää asuntoani sillä romppeella, jota hän meille kantaa (lahjapaketissa tai ilman).

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 13:22"][quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 12:02"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 10:17"][quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 09:58"]

Meillä vastaava tilanne ja on ihan lapsesta lähtöisin tuo, että vaatteiden ja lelujen pitää olla niitä uusimpia. Harvempi lapsi ihan tosi arvostaa kierrätystä.

[/quote]

Ei arvosta, jos ei ole pienestä pitäen siihen  kasvanut ja tottunut. Kuten sanottu, ihan kotikasvatuksesta se on lähtöisin joka tapauksessa.

Meidän kahdelle lapselle (8v ja 5v) on opetettu pienestä pitäen vanhempien omalla toimintamallilla eettiset ja ekologiset arvot ja he haluavat käydä kirpputoreilla ja pitävät kirppishankintoja yhtä tärkeinä ja arvokkaina kuin uutenakin hankittuja. Tai siis, eivät tee niille mitään eroa. Tavara kuin tavara, alkuperällä ei ole väliä.

Meillä oikeastaan pelkät kengät sekä säänkestävät ulkoiluvaatteet ostetaan uutena (niin aikuisille kuin lapsillekin), muut vaatteet sekä myös useat lelut on ostettu kirpputoreilta, vaihdeltu kavereilta tai tehty itse. Lapsi on onnellinen mistä tahansa tavarasta joka on hänelle uusi, jos hänet on alunperinkin opetettu siihen, että kaikesta ollaan kiitollisia ja kaikki on arvokasta ja tärkeää. Samanlaisen kasvatuksen olen itsekin saanut kotoa ja ihan pienestä pitäen viihtynyt ja arvostanut kirppareita.

Ja ei, emme tee näitä valintoja sen takia että olisimme köyhiä ja pihejä, vaan nimenomaan niiden eettisekologisten arvojen vuoksi jotka toivomme siirtävämme myös lapsillemme (ja ilmeisesti ainakin toistaiseksi siinä melko hyvin onnistuneetkin).

[/quote]väärin! Tosi moni lapsuutensa köyhyydessä viettänyt arvostaa aikuisena merkkituotteita, mm. tämä elämäntapavalmentaja ilona rauhala.

[/quote

Minä en puhunut siitä, että köyhyyden takia on _pakko_ ostaa kierrätystuotteita. Tottakai jos joutuu tekemään jotain pakotettuna ilman omaa halua, niin arvostaa myöhemmin sitä että on mahdollisuus olla enää tekemättä niin. Minä kuitenkin puhuin elämänarvoista ja -tavoista. Eli niitä kierrätystuotteita ostetaan koska halutaan ostaa niitä eikä uusia (esim. luonnonsuojelullisten syiden vuoksi), vaikka olisi rahaa ostaa uuttakin.

[/quote] ei sun lapsi välitä onko sinun motiivi elää askeettisesti köyhyys vai muu asketismi/ekologisuus. Hän luultavasti aikuisena kuluttaa kaasu pohjassa kun kerrankin pystyy.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 09:04"]

No minä sain kerran tädiltäni jo kerran kootun palapelin synttärilahjaksi.. Tällaisista lahjoista miettii että jos ei halua/ole varaa uutta ostaa niin toisi mielummin vain pelkän kortin.

[/quote]

Siis häh?? Tämän täytyy olla vitsi. Miksei palapeliä voi koota useampaan kertaan?

Kyllä ihmiset ovat kummallisia. Olisiko se sama palapeli ollut parempi, jos se olisi ollut vielä kaupan muovissa? Miksi?

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 13:01"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 11:51"]

Jos lahjan saajan mielipidettä ei tarvitse huomioida eikä arvostaa vaan lahjasta pitää olla aina iloinen, niin olisiko myös ok antaa vegaanille kuivalihaa, eläinsuojelijalle turkis tai hartaalle kristitylle koraani? Kukaanhan ei ole toivonut KALLIITA lahjoja, vaan sellaisia jotka ovat itselle MIELUISIA. Aivan käsittämätöntä että mieluisan lahjan toive on jollekin huonoa käytöstä.

[/quote]

No voi ristus ääliö, eiköhän se nyt ole vähän eri asia antaa ajattelematon lahja, kuin antaa tahallaan loukkaava lahja.

Jos minä (vegaani) saisin kuivalihaa lahjaksi sellaiselta ihmiseltä, joka ei tiedä minun olevan vegaani, todellakin kiittäisin kauniisti.

[/quote]

Käsittääkseni ap:n anopille on kyllä jo sanottu, ettei hän halua kirpparitavaraa lahjaksi. Ihan yhtä loukkaavaa se silloin on. Vai onko se loukkaavaa vain silloin, kun rikotaan arvoja joita sinä kunnioitat, mutta muiden arvoista ei sitten tarvitsekaan välittää? 

= silloin kun annetaan lahjaksi toistuvasti jotain sellaista jota saaja ei halua, on se loukkaavaa. Oli sen haluamattomuuden syy sitten mitä tahansa.

Oiskohan näillä jotain silmäsairauden tai dementian oireita, jos antavat tuollaisia risoja lahjoja? Voihan niille risojen lahjojen tuojille sanoa suoraan ettei lahjoja tarvitse tuoda, vaan riittää jos itse tulevat esim. syntymäpäivien viettoon.  

Eikö jouluisin voi kirjoittaa joulupukin kirjettä, johon liittää mukaan lahjatoivelistan? Itse kirjoitan edelleen tämän maagisen kirjeen, johon listaan tavaroita useammassa eri hintaluokassa (siis alkaen ihan viidestä eurosta ylöspäin), ja lähetän sen äidin kautta mummolaan. Lahjoja tulee useilta sukulaisilta edelleen, ja kivahan se on saada jotain mitä on itse toivonut. Ja tärkeää tosiaan on, että hintahaitari on iso, eli jos joku elää tiukemmin, niin hän voi ostaa minulle toivomani juustoraastimen kympillä yms. 

Maailma hukkuu muutenkin jätteisiin. Mielelläni otan kierrätettyä, kunhan se on siistiä, ehjää ja tarpeellista.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 13:40"]

Oiskohan näillä jotain silmäsairauden tai dementian oireita, jos antavat tuollaisia risoja lahjoja? Voihan niille risojen lahjojen tuojille sanoa suoraan ettei lahjoja tarvitse tuoda, vaan riittää jos itse tulevat esim. syntymäpäivien viettoon.  

[/quote]

Arvaapa ollaanko sanottu sata ja yksi kertaa.

t. Se, jolla 55v työssään menestyvä äiti (mummi), jolla ei taatusti ole dementiasta kyse. Silti ostaa ihan hirveää sälää kirppiksiltä.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 12:59"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 09:25"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 09:13"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 09:06"]Jos ei tykkää niistä lahjoista, niin kippaa suoraan takaisin kierrätykseen. Ei kannata asettaa toiveitaan yhden henkilön varaan, ellei se henkilö ole itse.

[/quote] Tiedätkö, kuinka iloisia olisimme jos emme saisi anopilta mitään? Lähinnä inhottaa lasten puolesta, kouluikäinen taisi viime vuonna käsittää, että mummi ei arvosta. Ap

[/quote]

Meillä myös näin, äitini osalta. Harmittaa nähdä lapsen ilme, kun pakettia avatessa tulee kulahtanut kissapalapeli pojalle, joka pitää hälytysautoista tms. tai se rikkinäinen paloauto tai tytölle käytettyjä nukkeja, joilla ei ole edes kunnon vaatteita jäljellä, joita pukea/riisua. Laitan toki lapset kiittämään ja itse kiitän, mutta tasan siihen lattialle nuo jäävät ja vähin äänin kannan roskikseen/uffille tms. juhlan jälkeen. Ja mummi näyttää pettyneeltä, kun lapset eivät niillä leikikään (no miksei osta mitään, mistä lapset oikeasti tykkäisivät, koitan joka vuosi vihjailla, mutta ei ota onkeensa). Lisäksi ostaa niitä kulahtaneita vaatteita: kuviot kuluneet, voi olla tahroja tai sauman purkauma tai haalistuma. Kiitän, mutten ikinä laita käyttöön. Ja jälleen äitini on pettynyt, kun ei koskaan näe vaatteita lasten päällä ja kyselee niiden perään. Sitten kehittelen milloin mitäkin vastausta: unohtui kaappiin, jäi pieneksi. Joskus suorasukaisella tuulella tai riidan yhteydessä sanon, että menevät roskiin, mutta ei taida sitä uskoa... (itse hän hamstraa eikä heitä mitään pois, koti onkin sen näköinen, hänen ajatusmaailmaansa ei mahdu, että voisi oikeasti jotain heittää pois). Eikä edelleenkään anna mitään hyödyllistä. Olen myös sitä mieltä, että mieluummin ei antaisi mitään kuin noita turhia. Ovat vain riesana.

[/quote]

Voi jessus teitä aikuiset ihmiset.

Ensinnäkin: Vaikka nyt ei enää olekaan pula-aika, on suuri osa meidän vanhemmistamme ja isovanhemmistamme elänyt sen. Ja siitä on jäänyt päälle tietty pihiys. Aika kammottavia ihmisiä olette, jos lahjojen perusteella arvotatte lahjan antajan, tai vedätte siitä suoraan johtopäätöksiä JA annatte lastennekin tehdä niin. Jos lapsi kokee, ettei isovanhempi arvosta, koska antaa huonoja lahjoja, normaaliälyinen vanhempi keskustelee lapsen kanssa ja opettaa ajattelemaan asiaa vähän laajemmin. Ymmärtämään sitä isovanhempaakin.

Ja ylipäätään, kaikki eivät vaan "osaa" antaa hyviä lahjoja. Se ei silti tarkoita, että he eivät pitäisi lahjan saajasta, tai arvostaisi tätä.

Toinen asia on tuo omille vanhemmille pistettävät rajat. Siis MIKSI ei voi ihan tiukasi sille omalle äidille sanoa, että ÄLÄ TUO MEILLE MITÄÄN!!! Ja sitten pitää huolen, että ne rytkyt mitä äiti tuo, lähtee hänen mukanaan ovesta myös ulos?

Mulla on myös äiti joka kantaa mulle tolkuttomasti aivan paskoja lastenvaatteita " kun kierrätyskeskuksesta sai,kato maksoikin vaan 20 senttiä"- meiningillä. Mä en anna hänen jättää niitä meille, ja olen sata kertaa sanonut, että ei saa tuoda mitään. Yrittää silti.

Mutta nyt olen keksinyt huomattavasti paremman strategian. Annan äidilleni tehtäviä näille reissuilleen. Viimeksi pyysin häntä etsimään minulle jouluisia kaitaliinoja. VÄhänkö oli mamma onnessaan kun sai tuoda löytönsä mulle, ja mielelläni ne hänelle maksankin. Nyt ajattelin funtsia muutamia juttuja, joita äitini voisi mulle etsiä ( mielellään sellaisia, että ei ihan heti niitä kirppareilta edes löydä, tai jos löytää, ovat oikeasti löytöjä...) ja laittaa selkeät hintarajat niihin. Katsotaan olisiko tässä lopullinen ratkaisu tuohon rytkyjen kantamiseen.

[/quote]

Heh heh. Täällä yks "kammottava" ihminen ja sanonpa vaan, ettet sinäkään ole sen parempi. Aika alentuvaa suhtautumista tuo "annan äidille tehtävän" (= tyhmä mamma onnessaan etsii kaitaliinaa ja se on minusta "huvittavaa"...)

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 09:34"]

"Lähinnä inhottaa lasten puolesta, kouluikäinen taisi viime vuonna käsittää, että mummi ei arvosta."

No aika paksua, kouluikäinen lapsi on kyllä tuollaisen asenteen oppinut ihan kuule teiltä vanhemmiltaan. Mietipä jotain oikeasti köyhää lasta vaikkapa, olisi iloinen ihan mistä vaan, käytetystäkin, lelusta. Arvot ja asenteet opitaan vanhemmilta -jos te olette sitä mieltä, että lahja on arvoton ja nolo ja tyhmä, niin pian on lapsikin sitä mieltä vaikka alkuperäinen mielipiteensä olisi voinut olla ihan muuta.

[/quote]

Ja pyh. Itse olen köyhän YH-perheen kersa ja toivoin aina, että edes jouluna olisin saanut vaikka yhden toivomani lahjan enkä tyhjänpäiväistä krääsää. Siis vaikkapa yksi aito My Little Pony olisi riittänyt sen sijana että tuli kourallinen jotain halpismuovielukoita. Tai vähän vanhempana, jos olisin vaan saanut sen Madonnan CD:n, enkä viittä alelaarista poimittua p*skalevyä.

Tosiaan Suomessa ei ole äärimmäistä köyhyyttä. Ehkä joku pakolaisleirin lapsi voi ilahtua muovinukesta, jolta puuttuu jalka, jonka silmät on kaivettu päästä ja tukka värjätty tussilla, mutta harva suomalaislapsi innostuu tuollaisesta. Harva aikuinen nainenkaan on iloinen jostain Pirkka-sukkahousupaketista, vaikka nailonsukat olivat joskus 50v sitten arvokasta kamaa.

Olen itsekin jo mummoiässä, joten olen saanut seurata useita suvun mummoja jo hautaan asti. Kyllä se vain niin on, että jokaisesta tulee vanhetessaan jossakin vaihessa nuorisopolvien mielestä osaamaton lahja-asioissa. Siinä, milloin se tapahtuu, on valtavia eroja. Joku saattaa ihan oikeasti olla jo viisikymppisenä muistisairas (ja vielä työelämässä, koska sairaudet ovat monimuotoisua ja tunnistetaan huonosti), toinen lakkaa vasta kahdenksankymppisenä näkemästä niin hyvin, että erottaisi rikkinäisen lelun ehjästä. Mutta on varmaa, että se tapahtuu jokaiselle, joka ei kuole saappaat jalassa aivoveritulppaan tai sydänkohtaukseen. Ei edes lahjalista pelasta siinä vaiheessa, kun se lista hukkuu. Annoin eräälle suvun vanhukselle kolme eri kertaa lapsen toivoman kirjan nimen paperilla. Lahjaksi tuli silti eri kirja ja täysin lapsen ikään sopimaton.

Antakaa armoa vanhuksille. Ette tiedä, miten hankalaa heidän elämänsä on, kun aistit, fysiikka ja muisti heikkenevät.