Miksi nirsoja lapsia tuntuu olevan niin paljon nykyään?

Omassa lapsuudessa ei ollut nirsoja niin paljon, koska syötiin pääasiassa vain "perusruokaa" eli kaikkea sitä, mitä tämän päivän nirsot suostuvat syömään. Esim. kasviksia käytettiin ruoassa paljon vähemmän kuin nykyään, ja kyllä suurin osa silloinkin inhosi keittojen porkkanoita ja lanttuja, kesäkeitosta puhumattakaan. Ruoka oli pääasiassa jotain lihaa (jauhelihaa eri muodoissaan, kokolihaa, broileri mukaanlukien) ja kastiketta sekä perunoita, makaronia tai riisiä, lisukkeena muutama kurkunsiivu, tomaattilohko ja porkkanaraastetta.

Mikähän on sun käsitys perusruuasta? Koska suurin osa lapsia syö kyllä ihan nätisti esim pkodin ja koulun lounaat. Aiemmin lapset söivät mitä eteen kannettin, koska toisena vaihtoehtona oli selkäsauna. Ja se jos mikä on aiheuttanut syömishäiriöitä ja muuta syömättömyyttä. Itse en syö mustaherukoita, koska mut pakotettiin syömään niitä pkodissa 70-luvulla. Kun oksensin ja söin niitä puolijäisiä happamia marjoja päätin, että ikinä en näitä suuhuni enää laita. Enkä ole laittanut. Sääli, koska ovat kulemma oikeasti hyvänmakuisia. 

Itsellä on tällainen nirso lapsi, "en syö"-ruokia on ollut vaikka kuinka ja paljon. Rauhassa on eteenpäin menty, kaikkea on maistettu (kotona, ei kylässä, kun tämän kasvattaminen kannattaa hoitaa rauhallisessa ympäristössä), mitään ei ole pakotettu syömään ja nykyään tuo 15-vuotias imuroi kaikki kulhot pöydässä tyhjäksi. Sipulia ei syö vieläkään, mutta tuskinpa maailma siihen kaatuu. siten kun oppi itseään ilmaisemaan, selvisi, etät kyse ei ole niinkään mausta, vaan suutuntumasta. Sen kun itse tajusi, oppi valmistamaan niitä maisteluruokia toisella tavalla (että maut tulivat ensi tutuiksi) ja nyt esim. omenahillo menee ihan heittämällä, kolmevuotiaana ei mennyt. 

Lapset saavat nykyään valita. Ja se on hyvä se, ettei enää laiteta istumaan kesäkeittolautasen äärelle ja katsella sadistina vieressä, kun lapsi syö, oksentaa ja syö oman oksennuksensa. Siellä pitkissä koulun ruokalan pöydissä luotiin monta syömishäiriötä ja ruokatraumaa. Kaikki on varmaan joskus kuulleet syyllistämisen Afrikan lapsista?

Myös ruokien kirjavuus on suurta. Ennen kaikissa kouluissa oli suurinpiirtein samat ruuat kuin kotona. Nykyään tehdään paljon monipuolisemmin ruokia joten lapsille tulee uusia ruokia vastaan koko ajan ja se näyttää nirsoilulta, vaikka on vain uuden pelkoa, mikä meille ihmisille on aika tavallista. Varsinkin lapsille.

^ Tuo sipuli on kyllä se mikä eniten ihmetyttää, että eikö yksikään lapsi syö enää sipulia. En tiennyt lapsuudessa ketään, joka olisi poiminut ruoasta sipulit pois. 

Vierailija kirjoitti:

Omassa lapsuudessa ei ollut nirsoja niin paljon, koska syötiin pääasiassa vain "perusruokaa" eli kaikkea sitä, mitä tämän päivän nirsot suostuvat syömään. Esim. kasviksia käytettiin ruoassa paljon vähemmän kuin nykyään, ja kyllä suurin osa silloinkin inhosi keittojen porkkanoita ja lanttuja, kesäkeitosta puhumattakaan. Ruoka oli pääasiassa jotain lihaa (jauhelihaa eri muodoissaan, kokolihaa, broileri mukaanlukien) ja kastiketta sekä perunoita, makaronia tai riisiä, lisukkeena muutama kurkunsiivu, tomaattilohko ja porkkanaraastetta.

Tämä. Oman kokemukseni (kyllä, 100% mutua) en voisi sanoa että lapset ovat nykyään nirsompia kuin ennen.

Omassa lapsuudessani syötiin juuri tuota kuvailemasi kaltaista ruokaa (olen syntynyt 90-l. alussa). Meillä kotona, kavereiden kodeissa ja sukulaisilla ruoka tarkoitti useimmiten perunaa, makaronia tai riisiä ja siihen ynnättiin joku perus kana-, makkara- tai jauhelihasoosi. Kalapuikot, puolivalmisteet ja eineksetkin olivat tuttua kauraa. Puhumattakaan peruslaatikoista; lihaperunalaatikot, janssonit yms. Salaattia oli tarjolla silloin tällöin ja sunnuntaisin, eikä sitäkään ollut mikään pakko syödä. Aamu- ja välipaloilla syötiin sokerijugurtteja, sokerimuroja ja leipää.

Nykyään monet lapset syövät paljon kasvispainotteisemmin ja monipuolisemmin. En edes tiedä nimeltä kaikkia ruokalajeja jotka 5-vuotias veljenpoikani nimeää lempiruoikseen. Toki otokseni on pieni, muutama sukulaislapsi ja kavereiden lapset, mutta voin omalta kohdaltani sanoa etten varmasti olisi suosiolla aikanaan syönyt kaikkia ruoka-aineita mitä tämän päivän lapset syövät. Ja olin pentuna kaikkea muuta kuin nirso (vanhempieni sanoin).

Vierailija kirjoitti:

Lapset saavat nykyään valita. Ja se on hyvä se, ettei enää laiteta istumaan kesäkeittolautasen äärelle ja katsella sadistina vieressä, kun lapsi syö, oksentaa ja syö oman oksennuksensa. Siellä pitkissä koulun ruokalan pöydissä luotiin monta syömishäiriötä ja ruokatraumaa. Kaikki on varmaan joskus kuulleet syyllistämisen Afrikan lapsista?

Onko siinäkään mitään järkeä, että tehdään joka päivä monta ruokaa, lapsille ja aikuisille oma? Tai sitten mennään lapsen oikkujen ja mielihalujen mukaan? Vähän liikaa päätäntävaltaa nuorella iällä. Joskus saa tietenkin valita mieleistään ruokaa, mutta kyllä sitä pitäisi lapsenkin pystyä vähän sopeutumaankin. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset saavat nykyään valita. Ja se on hyvä se, ettei enää laiteta istumaan kesäkeittolautasen äärelle ja katsella sadistina vieressä, kun lapsi syö, oksentaa ja syö oman oksennuksensa. Siellä pitkissä koulun ruokalan pöydissä luotiin monta syömishäiriötä ja ruokatraumaa. Kaikki on varmaan joskus kuulleet syyllistämisen Afrikan lapsista?

Myös ruokien kirjavuus on suurta. Ennen kaikissa kouluissa oli suurinpiirtein samat ruuat kuin kotona. Nykyään tehdään paljon monipuolisemmin ruokia joten lapsille tulee uusia ruokia vastaan koko ajan ja se näyttää nirsoilulta, vaikka on vain uuden pelkoa, mikä meille ihmisille on aika tavallista. Varsinkin lapsille.

Myös tämä. Isälleni on aina ollut sydämen asia että ruokaa ei syödä väkisin. Jos ei maistu, ei maistu, silloin syödään vaikka voileipä. Maistaa piti aina ennakkoluulottomasti mutta pakko ei ollut koskaan tyhjentää lautasta.

Juonsi hänen kertomansa mukaan juurensa kansakoulun kesäkeittotraumasta. Oli joutunut istumaan opettajan kanssa koko välitunnin ja vielä vähän oppituntiakin syömässä itku silmässä ja oksennus kurkussa jääkylmää kesäkeittoa. Opettaja ei antanut periksi. Isäni on nyt 65-vuotias eikä edelleenkään syö kesäkeittoa täysin vapaaehtoisesti. Muistelee tuota sadistiopea aina välillä katkeruudella.

/6

Seliseli. Valitettavasti olen lähipiirissä huomannut, kuinka vanhemmat käyttävät ihan ihme metodeita ruokailussa. Ensin luvataan, että saat herkkuja jos syöt kaiken, sitten uhkaillaan että jos et syö viittä lusikallista, niin et saa herkkuja. Sitten lopputulos on se, että lapsi on syönyt neljä nakkia, ei yhtään salaattia ja pari makaronia. Ja vanhempi antaa karkkia tai millä nyt ikinä uhkailtiin. Ihan 🤯 oikeasti. 

Ei ne lapset mitään idiootteja ole.Ne huomaavat, että säännöt ovat lepsuja. Jos alun perin sanottaisiin, että nyt on ruoka-aika ja syödään ja seuraava ruoka on parin tunnin päästä, niin ei se lapsi kuolisi vaikka ei sillä kertaa syömään. Ja olisipahan nälkä. 

Vierailija kirjoitti:

^ Tuo sipuli on kyllä se mikä eniten ihmetyttää, että eikö yksikään lapsi syö enää sipulia. En tiennyt lapsuudessa ketään, joka olisi poiminut ruoasta sipulit pois. 

Mulla on kolme lasta, yksi ei syö isoja, ruuan seassa pehmenneitä sipulinpaloja. Ja on oman tuttavapiirin ainut, joka ei sipulia syö. Lapsia on tässä lähipiirissä varmaan 50. Ja tuo omakin syö, kunhan ne on pilkottu riittävän pieniksi. 

Nykyään ei enää pakoteta syömään, jos ei maistu. Lapsen annetaan valita, mitä haluaa syödä. Toisaalta hyvä, mutta toisaalta johtaa sitten helposti nirsoiluun, kun lapsi on tottunut siuäihen, että ei ole pakko syödä sitä mitä on tarjolla, vaan tilalle saa muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Seliseli. Valitettavasti olen lähipiirissä huomannut, kuinka vanhemmat käyttävät ihan ihme metodeita ruokailussa. Ensin luvataan, että saat herkkuja jos syöt kaiken, sitten uhkaillaan että jos et syö viittä lusikallista, niin et saa herkkuja. Sitten lopputulos on se, että lapsi on syönyt neljä nakkia, ei yhtään salaattia ja pari makaronia. Ja vanhempi antaa karkkia tai millä nyt ikinä uhkailtiin. Ihan 🤯 oikeasti. 

Ei ne lapset mitään idiootteja ole.Ne huomaavat, että säännöt ovat lepsuja. Jos alun perin sanottaisiin, että nyt on ruoka-aika ja syödään ja seuraava ruoka on parin tunnin päästä, niin ei se lapsi kuolisi vaikka ei sillä kertaa syömään. Ja olisipahan nälkä. 

Olen ihan samaa mieltä. Kyllä se nälkä sieltä tulee ja ruoka maistuu, kunhan ei olla liian lepsuja.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seliseli. Valitettavasti olen lähipiirissä huomannut, kuinka vanhemmat käyttävät ihan ihme metodeita ruokailussa. Ensin luvataan, että saat herkkuja jos syöt kaiken, sitten uhkaillaan että jos et syö viittä lusikallista, niin et saa herkkuja. Sitten lopputulos on se, että lapsi on syönyt neljä nakkia, ei yhtään salaattia ja pari makaronia. Ja vanhempi antaa karkkia tai millä nyt ikinä uhkailtiin. Ihan 🤯 oikeasti. 

Ei ne lapset mitään idiootteja ole.Ne huomaavat, että säännöt ovat lepsuja. Jos alun perin sanottaisiin, että nyt on ruoka-aika ja syödään ja seuraava ruoka on parin tunnin päästä, niin ei se lapsi kuolisi vaikka ei sillä kertaa syömään. Ja olisipahan nälkä. 

Olen ihan samaa mieltä. Kyllä se nälkä sieltä tulee ja ruoka maistuu, kunhan ei olla liian lepsuja.

-ap

Tähän vielä. Olen samaa mieltä tuosta lepsuudesta, eiväthän kannustimet ja ns. rangaistukset voi toimia ellei niistä pidetä kiinni.

Toinen asia minkä olen huomannut on ruoka-ajoista ja rutiineista nipottaminen. Mulla on sukulaislapsi ja pari kavereiden lasta joiden syöminen on niin kellontarkkaa puuhaa että hirvittää. Siis aamiainen klo 7:00 (tasalta, ei ennen eikä jälkeen), välipala klo 10:00 (tasalta, ei ennen eikä jälkeen), lounas klo 12:00...(varmaan ymmärsitte pointin). Jos joku meno tai muu sekoittaa tämän rytmin niin, että esim. lounas nautittaisiinkin puoli tuntia normaalia myöhemmin, vanhemmat menevät aivan sekaisin ja lähes paniikinomaiseen tilaan. Mutku meillä on lounas tasalta, nythän lapsi menee ihan sekaisin, nyt sille tulee nälkäkiukku, miten päivällinen maistuu jos lounas on vasta 12:30?

Lapset syövät parin tunnin välein (tai siis syövät ja syövät, natustavat jotain ja pyörittävät ruokaa lautasella kun ei todellakaan ole nälkä). En itsekään joutunut lapsena näkemään nälkää ikinä, mutta ruoka-ajoissa ei todellakaan toimittu puolen tunnin tai edes tunnin tarkkuudella. Ja reippaan ulkoilun jälkeen se myöhäisempi päivällinen vasta hyvältä maistuukin, vaikka ei lempiruokaa olisikaan!

/6

Vierailija kirjoitti:

^ Tuo sipuli on kyllä se mikä eniten ihmetyttää, että eikö yksikään lapsi syö enää sipulia. En tiennyt lapsuudessa ketään, joka olisi poiminut ruoasta sipulit pois. 

Kyllä mä taas lapsuuteni 70-luvun puolivälistä eteenpäin eläneenä tiedän useampiakin "inhoan sipulia"-lapsia, esim. oma siskoni oli sipulin suhteen todella tarkka, ja sipuli pitikin piilottaa huolellisesti ruokaan, jottei hän sitä löytänyt. Itse en ihan noin paljon nirsoillut sipulin suhteen, mutta pieneksi piti sipuli pilkkoa minuakin varten, jotta se meni alas ruoan seassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seliseli. Valitettavasti olen lähipiirissä huomannut, kuinka vanhemmat käyttävät ihan ihme metodeita ruokailussa. Ensin luvataan, että saat herkkuja jos syöt kaiken, sitten uhkaillaan että jos et syö viittä lusikallista, niin et saa herkkuja. Sitten lopputulos on se, että lapsi on syönyt neljä nakkia, ei yhtään salaattia ja pari makaronia. Ja vanhempi antaa karkkia tai millä nyt ikinä uhkailtiin. Ihan 🤯 oikeasti. 

Ei ne lapset mitään idiootteja ole.Ne huomaavat, että säännöt ovat lepsuja. Jos alun perin sanottaisiin, että nyt on ruoka-aika ja syödään ja seuraava ruoka on parin tunnin päästä, niin ei se lapsi kuolisi vaikka ei sillä kertaa syömään. Ja olisipahan nälkä. 

Olen ihan samaa mieltä. Kyllä se nälkä sieltä tulee ja ruoka maistuu, kunhan ei olla liian lepsuja.

-ap

Lisäys vielä tuohon aiempaan viestiini: Ruoka ei mielestäni koskaan saa olla psykologisen vallankäytön väline. Näen ongelmia, siinä, että pakottaa, kiristää tai lahjoo syömään. Se on vain RUOKAA. En ole koskaan pakottanut syömään lautasta tyhjäksi. Lapsen on hankala arvioida, paljonko jaksaa syödä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seliseli. Valitettavasti olen lähipiirissä huomannut, kuinka vanhemmat käyttävät ihan ihme metodeita ruokailussa. Ensin luvataan, että saat herkkuja jos syöt kaiken, sitten uhkaillaan että jos et syö viittä lusikallista, niin et saa herkkuja. Sitten lopputulos on se, että lapsi on syönyt neljä nakkia, ei yhtään salaattia ja pari makaronia. Ja vanhempi antaa karkkia tai millä nyt ikinä uhkailtiin. Ihan 🤯 oikeasti. 

Ei ne lapset mitään idiootteja ole.Ne huomaavat, että säännöt ovat lepsuja. Jos alun perin sanottaisiin, että nyt on ruoka-aika ja syödään ja seuraava ruoka on parin tunnin päästä, niin ei se lapsi kuolisi vaikka ei sillä kertaa syömään. Ja olisipahan nälkä. 

Olen ihan samaa mieltä. Kyllä se nälkä sieltä tulee ja ruoka maistuu, kunhan ei olla liian lepsuja.

-ap

Tähän vielä. Olen samaa mieltä tuosta lepsuudesta, eiväthän kannustimet ja ns. rangaistukset voi toimia ellei niistä pidetä kiinni.

Toinen asia minkä olen huomannut on ruoka-ajoista ja rutiineista nipottaminen. Mulla on sukulaislapsi ja pari kavereiden lasta joiden syöminen on niin kellontarkkaa puuhaa että hirvittää. Siis aamiainen klo 7:00 (tasalta, ei ennen eikä jälkeen), välipala klo 10:00 (tasalta, ei ennen eikä jälkeen), lounas klo 12:00...(varmaan ymmärsitte pointin). Jos joku meno tai muu sekoittaa tämän rytmin niin, että esim. lounas nautittaisiinkin puoli tuntia normaalia myöhemmin, vanhemmat menevät aivan sekaisin ja lähes paniikinomaiseen tilaan. Mutku meillä on lounas tasalta, nythän lapsi menee ihan sekaisin, nyt sille tulee nälkäkiukku, miten päivällinen maistuu jos lounas on vasta 12:30?

Lapset syövät parin tunnin välein (tai siis syövät ja syövät, natustavat jotain ja pyörittävät ruokaa lautasella kun ei todellakaan ole nälkä). En itsekään joutunut lapsena näkemään nälkää ikinä, mutta ruoka-ajoissa ei todellakaan toimittu puolen tunnin tai edes tunnin tarkkuudella. Ja reippaan ulkoilun jälkeen se myöhäisempi päivällinen vasta hyvältä maistuukin, vaikka ei lempiruokaa olisikaan!

/6

Ööö. tuo pari tuntia oli noin/viitteellinen, eikä klo 14.00 tai 16.00

Aikuiset ovat nykyään lasten kavereita. Eivät vanhempia.

Moni ymmärtää tämän eron. Iso osa nykyvanhemmista ei.

En tiedä, mutta minua ärsyttää myös nirsot aikuiset. Todella lapsellista kovaan ääneen toitottaa hyi en syö sitä enkä tätä yök yök. Kummasti ne pizzat ja kebabit menee alas, muttei normaali ruoka. No, sen ovat näköisiäkin ja lapset tulee perässä.

Itse olen alkanut inhota rasva+jauho kastikkeita minkäänlaisena pääruokana.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei enää pakoteta syömään, jos ei maistu. Lapsen annetaan valita, mitä haluaa syödä. Toisaalta hyvä, mutta toisaalta johtaa sitten helposti nirsoiluun, kun lapsi on tottunut siuäihen, että ei ole pakko syödä sitä mitä on tarjolla, vaan tilalle saa muutakin.

Jep ja vanhemmat pääsee helpolla, kun voi soittaa paikalliseen kebabbilaan tai asettaa uunipellille jäiset ranut ja kalapuikot. Sitten koko perhe on lihavia.