Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaiset elokuvat on niin luokattoman huonoja?
23.09.2020 |
Heräsi myötähäpeä kun katsoin trailerin uudesta Tove-elokuvasta, jossa on jättibudjetti.
Ainoastaan Aki Kaurismäen elokuvat on hyviä. Siihen se jää.
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Mua häiritsee, kun niin monessa suomalaisessa elokuvassa/sarjassa puhutaan ihan kummallisesti. Aina puhutaan joko pelkkää kirjakieltä (minä-sana on saatettu korvata mä-sanalla) tai sitten mukamas jotain murretta, joka sekin on muodostettu ihan päin persettä. Katsoin tässä hiljattain Kaikki synnit -sarjaa ja näin oululaisena kyllä särähti pahasti korvaan tässä ohjelmassa puhuttu "oulun murre".
Eikö siitä budjetista vois edes vähän käyttää jonkun murreasiantuntijan tms palkkaamiseen?
Kiinnitin huomiota just ton Kaikki synnit lopputeksteihin, murreasiantuntijaa oli käytetty. Itse en oikein tiedä Oulun murteesta, mutta jos ajatellaan esim. suomenruotsalaista Maria Sidiä, niin kyllähän väkisinkin se oma aksentti kuuluu läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma on huonot käsikirjoitukset. Hyviä näyttelijöitä kyllä löytyy ja muutama hyvä ohjaaja. Pienet budjetit näkyy kiusallisesti ja sitä ei hyväkään näyttelijä saa peiteltyä.
Käsikirjoittajahan ottaa Suomessa valtavan riskin kirjoittaessaan mistään muusta kuin kaljanjuonnista ja tunteettomasta naimisesta.
Toisaalta erilaisuudentavoittelussakin pitää osata olla hyvin tarkkana, Vaatii melkoista herkkyyttä ja pokkaa esim. kirjoittaa yhteen lyhyeen sarjaan insestiä, ihmissyöntiä, maanpetosta, psykoosia, armomurhaa, joukkomu rhaa, rasismia, korruptoituneita instituutioita ja kidutusta, ja saada katsoja pysymään menossa mukana vrt. edellä mainitsemani Taboo ja Steven Knight. Suomessa mennään ihan extremen äärirajoilla jos käsitellään esim. rakkautta tai muita inhimillisiä tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on suomalaisten joukkoitsehaukkuminen käynnissä. Oikea kouluesimerkki siitä, miten suomalainen lyttää kaiken omansa ja ihailee muita. Mikä ihmeen alistumisgeeni meissä/teissä on?
Onhan täällä mainittu monia hyviäkin suomalaisia elokuvia ja ohjaajia.
Ei mistään tule mitään, jos asioiden huonoudesta ei voi ääneen puhua.
Kyllä yksittäisiä tekeleitä voi haukkua, mutta tässä ketjussa lytätään kaikkea: näyttelijöitä, elokuvia, ilmapiiriä, juonta ihan kuin ne olisivat kaikki yksi yhteen "suomalaisia ja huonoja".
Tämä ketju sopisi vitsin aiheeksi: suomalainen, norjalainen ja ruotsalainen keskustelivat siitä, missä maassa on kaikki huonoimmin. Suomi voitti, ehdottomasti.
Kuinka moni suomalainen elokuva on voittanut jonkin elokuva-alan palkinnon tai muuten vain saanut huomiota Suomen rajojen ulkopuolella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on suomalaisten joukkoitsehaukkuminen käynnissä. Oikea kouluesimerkki siitä, miten suomalainen lyttää kaiken omansa ja ihailee muita. Mikä ihmeen alistumisgeeni meissä/teissä on?
Onhan täällä mainittu monia hyviäkin suomalaisia elokuvia ja ohjaajia.
Ei mistään tule mitään, jos asioiden huonoudesta ei voi ääneen puhua.
Kyllä yksittäisiä tekeleitä voi haukkua, mutta tässä ketjussa lytätään kaikkea: näyttelijöitä, elokuvia, ilmapiiriä, juonta ihan kuin ne olisivat kaikki yksi yhteen "suomalaisia ja huonoja".
Tämä ketju sopisi vitsin aiheeksi: suomalainen, norjalainen ja ruotsalainen keskustelivat siitä, missä maassa on kaikki huonoimmin. Suomi voitti, ehdottomasti.
Minusta taas tämäkin ketju osoittaa, että moni suomalainen haluaisi aidosti viihtyä suomalaisen viihteen äärellä, mutta se ei ikävä kyllä onnistu. Tähän on syynsä, ja jos ihmiset pystyvät analysoimaan mikä heitä mättää suomalaistuotannoissa, on se ainakin itsetuntemuksen alku, vaikkei se suomalaisen elokuvan laatua parantaisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska suurin osa niistä on draamaa tai komediaa. Jenkkileffoissa on enemmän ja parempia käsikirjoittajia, rahaa tehdä paremmat lavasteet ja taloudellista turvaa ottaa riskejä. Ne riskit voi onnistua ja tulla jotain Tenetin kaltaista uutta.
Joku elokuva-alan kotimainen vaikuttaja sanoin noin jossain podcastissa joskus.
Ehkä Suomessa on vähän mielikuvituksen puutettakin. Samat kliseet ja maneerit toistuu tuotannosta toiseen. Ei näyttelijätkään ihmeisiin pysty, kun ainoa työväline on oma pärstä. Jos tarinat ovat ihan tusinalaatua eikä käsikirjoitus, ohjaus ja ympäristön yksityiskohdat näytä kiinnostavan ketään, hukkaan menee hyväkin näyttelijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni suomalainen elokuva on voittanut jonkin elokuva-alan palkinnon tai muuten vain saanut huomiota Suomen rajojen ulkopuolella?
En ole tilastoinut, mutta Valkoinen Peura, Angry Birds on palkittuja ainakin.
Totta. Suomalaiset elokuvat ovat 95%:sti paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisten pääkoppa soveltuu paremmin ämpäreiden jonotukseen. Elokuvan teossa pitäisi olla näkemystä, taiteellista silmää ja taitoa yhdistellä erilaisia tekijöitä yhteen sulavalla otteella. Meidän geeniperimäämme on kasaantunut etupäässä auktoriteettiuskovaista lammasmentaliteettiä, itsenäiseen ajatteluun kykenee harva, suuri osa vain odottaa että kaikki sanellaan ulkopäin. Elokuvasta tulee kökköä jätettä kun kyetään vaan vajavaisesti matkimaan muiden tekeleitä ja omat visiot on banaanikärpäsen asteella. Kun muuta ei keksitä niin tehdään loputtomasti talvisotagenreä.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten pääkoppa soveltuu paremmin ämpäreiden jonotukseen. Elokuvan teossa pitäisi olla näkemystä, taiteellista silmää ja taitoa yhdistellä erilaisia tekijöitä yhteen sulavalla otteella. Meidän geeniperimäämme on kasaantunut etupäässä auktoriteettiuskovaista lammasmentaliteettiä, itsenäiseen ajatteluun kykenee harva, suuri osa vain odottaa että kaikki sanellaan ulkopäin. Elokuvasta tulee kökköä jätettä kun kyetään vaan vajavaisesti matkimaan muiden tekeleitä ja omat visiot on banaanikärpäsen asteella. Kun muuta ei keksitä niin tehdään loputtomasti talvisotagenreä.
Aika pahasti sanottu, mutta onhan tuossa totuuden siemen. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos katsoo esim. ruotsalaisia rikossarjoja niin tosi hyvin näytelty, uskottavia. Suomalaiset ei vaan osaa näytellä niin että se vaikuttaisi olevan oikeaa elämää. Joku salkkarit on tästä pahin mahdollinen esimerkki.
Tai sitten ulkomaalaisista, vierasta kieltä puhuvista ei niin herkästi huomaa sitä pökkelöisyyttä kuin ihan kotosuomeksi vääntävistä. Ja jenkkileffoissa nyt on yleensä turha puhuakaan mistään luontevasta, tavallisen elämän replikoinnista, mutta se on meille niin tuttua Hollywood-huttua, että miellämme sen "normaaliksi" ja "oikeaksi". Mutta eihän ihmiset oikeasti niin puhu, edes jenkit.
Se onkin taito, että näyttelemiseen saadaan lievästi dokumentaarinen fiilis, joka vakuuttaa autenttisuudellaan, mutta samalla viedään tarinaa johonkin erikoiseen, vaaralliseen tai edes jollain tavalla kutkuttavaan suuntaan. Suomalaiset näyttelijät ovat puisevassa pökkelömäisyydessään itse asiassa hyvin realistisia, koska suomalaiset ovat tavallisessakin elämässä yleensä todella puisevia ja emotionaalisesti läpinäkymättömiä. Britit ja jenkit taas näyttävät tunteita oikeassakin elämässä, joten näyttelijät osaavat sen ihan luonnostaan.
Sama näkyy kaikissa realityissä ja muissa koko kansan kokkailukisoissa. Suomalaiset osallistujat ovat järjestään tylsiä, hitaita ja kylmiä siinä missä vaikka aussit ovat joka solulla mukana, keskustelevat luontevasti, vitsailevat ja vaikka itkevät. Siitä tulee parempaa viihdettä.
Ulkomaiden "realityt" (kokkauskisoja myöten) nyt on vähintään puoliksi käsikirjoitettuja ja näyteltyjä muutenkin, ja jos sitä "aitoa innostusta" ei ole tarpeeksi ohjaajan mielestä, kohtaukset kuvataan uusiksi.
Se on ohjaajan työ. Tuloksena hyvää viihdettä. Suomessa vaan olla möllötetään. :)
Pointti oli se, että ne ovat näyteltyä fiktiota, eivät todellisuutta. Suomessa taas kuvitellaan, että kun kerran tehdään "tosi-tv:tä", sen pitää olla aitoa. Se on vain osa tätä perisuomalaista tapaa noudattaa kaikkia sääntöjä pilkulleen. Ulkomailla totuudella ei ole niin suurta painoarvoa kuin viihteellä.
Mitä väliä sillä on, jos kokkauskisassa otetaan joku otos uusiksi, koska osallistujat menivät lukkoon? Ihan sama. Katsojat katsovat ohjelmaa, koska haluavat viihtyä. Jos ohjelma ei viihdytä (ja eihän se viihdytä, jos ihmiset ovat tylsiä), ohjelma ei pääse tavoitteeseensa. Eikä tunteiden osoittaminen kuitenkaan mitään valehtelua ole, sanan varsinaisessa merkityksessä.
Suomalaiset saattavat oikeasti olla keskimäärin niin masentuneita, ettei heillä oikeasti edes ole tunteita, mitä näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten pääkoppa soveltuu paremmin ämpäreiden jonotukseen. Elokuvan teossa pitäisi olla näkemystä, taiteellista silmää ja taitoa yhdistellä erilaisia tekijöitä yhteen sulavalla otteella. Meidän geeniperimäämme on kasaantunut etupäässä auktoriteettiuskovaista lammasmentaliteettiä, itsenäiseen ajatteluun kykenee harva, suuri osa vain odottaa että kaikki sanellaan ulkopäin. Elokuvasta tulee kökköä jätettä kun kyetään vaan vajavaisesti matkimaan muiden tekeleitä ja omat visiot on banaanikärpäsen asteella. Kun muuta ei keksitä niin tehdään loputtomasti talvisotagenreä.
:D
Tuo matkiminen on muuten totta! Esim. mainiosta ruotsalaisesta Solsidan-sarjasta tehtiin vaivaannuttava suomalaisversio Onnela, samoin the Office-sarjasta tehtiin kotimainen versio. Ääh. Miksei voida edes yrittää tehdä mitään omaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten pääkoppa soveltuu paremmin ämpäreiden jonotukseen. Elokuvan teossa pitäisi olla näkemystä, taiteellista silmää ja taitoa yhdistellä erilaisia tekijöitä yhteen sulavalla otteella. Meidän geeniperimäämme on kasaantunut etupäässä auktoriteettiuskovaista lammasmentaliteettiä, itsenäiseen ajatteluun kykenee harva, suuri osa vain odottaa että kaikki sanellaan ulkopäin. Elokuvasta tulee kökköä jätettä kun kyetään vaan vajavaisesti matkimaan muiden tekeleitä ja omat visiot on banaanikärpäsen asteella. Kun muuta ei keksitä niin tehdään loputtomasti talvisotagenreä.
:D
Tuo matkiminen on muuten totta! Esim. mainiosta ruotsalaisesta Solsidan-sarjasta tehtiin vaivaannuttava suomalaisversio Onnela, samoin the Office-sarjasta tehtiin kotimainen versio. Ääh. Miksei voida edes yrittää tehdä mitään omaa!
Ihmisten Puolue oli omaperäinen. Se oli sekä sketsikomedia hahmoilla, että ajankohtainen poliittinen parodia. Ja ihme kyllä hauska. Onhan siitä tosin aikaa jo 10 vuotta.
Suomalaiset elokuvat ovat huonoja siksi että ne ei ole tarkoitettu kansainvälisille markkinoille, vaan suunnattu ainoataan suomalaisyleisölle, ja puhuttu kieli on aina suomi (tai ruotsi). Sam koskee musiikkialaa.
Toki muissakin maissa tehdään bulkkielokuvia kotimaiselle yleisölle, esim Saksassa tehdään paljon hömppäelokuvia joiden päälle vain saksalaiset ymmärtävät, mutta myös laadukkaita kansainväliseen levitykseen tarkoitettuja.
Kaurismäen ja muutamat muut suomalaiset elokuvat ovat päässeet kainsainväliseen levitykseen siksi että ovat jollain tavalla eksootttisia ja alkukantaisia.
En ole mikään erityinen Jasper Pääkkös-fani, mutta olisin kyllä todella iloinen jos hän olisi ensimmäinen suomalainen näyttelijä, joka saisi jonkun kansainvälisesti arvostetun palkinnon. Siinä taas nähtäisiin koko suomalaisen 'koulutusjärjestelmän' teho ja tuloksellisuus. Samaa itsetärkeää typerysten pelleilyä joka alalla. Vain Suomessa esiintyvät taiteilijatkin voivat olla 'muodollisesti päteviä', eli paperilla näyttävät hyviltä, ruudussa eivät niinkään.
Jenkeissä elokuvia näytetään testiyleisölle ennen lopullisen version päästämistä maailmalle ja tarpeen vaatiessa tehdään isojakin muutoksia ennen lopullisen version lukkoonlyömistä. Suomessa ei kai ole tällaista juuri harrastettu.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni suomalainen elokuva on voittanut jonkin elokuva-alan palkinnon tai muuten vain saanut huomiota Suomen rajojen ulkopuolella?
Joku Kaurismäen elokuvista palkittiin Cannesissa kakkospalkinnolla 2000-luvulla, ja Valkoinen Peura vastaavasti 1950-luvulla.
Vielä yksi valituksen aihe: monet suomalaiset draamat ottavat itsensä liian tosissaan. Ulkomaisissa tuotannoissa ihmisille tapahtuu kaikenlaisia traumaattisia asioita, mutta he toimivat silti kuin ihmiset. Suomalaisissa ohjelmissa koko hahmo on sitä traumaa alusta loppuun, kärsimys näkyy joka otoksessa, vaikkei niillä olisi mitään tekemistä itse ongelman kanssa. Naama aina ahdistuneessa irveessä, kun naapurin setä lapsena vähän hyväili paljasta pehvaa tms. Kun tosiasiassahan useimmilla meistä on jotain hankalia kokemuksia taustalla, ja silti pystymme arjessa olemaan iloisia, vääntämään huumoria ja tekemään yhtä sun toista muutakin kuin märehtimistä.
Suurin ongelma on huonot käsikirjoitukset. Hyviä näyttelijöitä kyllä löytyy ja muutama hyvä ohjaaja. Pienet budjetit näkyy kiusallisesti ja sitä ei hyväkään näyttelijä saa peiteltyä.