Miksi suomalaiset elokuvat on niin luokattoman huonoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi suomalaisten itsetunto on niin heikko, me ei osata mitään ja kaikki mitä teemme on pas...

Miksi suomalaisilla on niin heikko itsetunto, että oman maan tekeleitä ei saa arvostella?

Tämä kertaa 1000. Ikinä mikään ei parane, kun jotkut ovat niin herkkänahkaisia, että eivät kestä kritiikkiä.

Suurin ongelma minusta on suomalaisissa elokuvissa syvyyden puute. Vaikka olisi kyseessä juuri kasvudraama tai muu henkinen viritys, näytteleminen ja ohjaus on aina täysin ulkokohtaista ja pönöttävää. Ikinä ei tule tunne, että näkisi mitä hahmon päässä tapahtuu. Näyttelinjäntyö (ja ohjaus) yleensä kammottavan hätäistä, epäseksikästä ja latteaa. Samoin tarinat tylsiä.

Voisiko olla syynä se että kun joku joskus tekee kunnianhimoista draamaa niin sen käy katsomassa elokuvateattereissa ehkä 3700 suomalaista? Valitettavasti Suomessakin myy seksi ja nimekkäät näyttelijät tai jonkun menneen suurmiehen elämän mekaaninen kuvittaminen valkokankaalle, ei hyvin käsikirjoitettu monitasoinen draama.

Onko se sitten hyvä elokuva, jos sen näkee 3700 suomalaista?

Monessa elokuvassa juoni jää kokonaan pimentoon tai on hyvin sekava. Myös äänentoisto on kamalaa, puheesta ei saa mitään selvää mutta kaikki taustaäänet ja musiikki on ihan hiton kovalla.

Parhaimmat suomalaiset elokuvat on olleet lyhytelokuvia ja tuntemattomampien ohjaajien teoksia.

Se, että puheesta ei saa mitään selvää, on usein ihan hyvä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi suomalaisten itsetunto on niin heikko, me ei osata mitään ja kaikki mitä teemme on pas...

Miksi suomalaisilla on niin heikko itsetunto, että oman maan tekeleitä ei saa arvostella?

Miksi on tyypillistä suomalaisuutta haukkua oman maan tekeleitä? Mistä tämä kumpuaa aina haukkua, muualla kehutaan vaikkei olisi aihettakaan?

Miksi pitää aina olla negatiivinen? Missä tahansa suomielokuvassa on jokin asia mistä voisi antaa kehuja.

Mutta jos keskittyy vain niihin muutamaan pikkujuttuun mikä toimii, ei voi kehittyä.

Yksi suuri syy on raha. Ulkomailla on oikeasti satsattu ihan toiseen malliin. Esimerkiksi saksassa on pienen kaupungin kokoinen elokuvastudio, jossa on suunneilleen Hartwall-areenan kokoinen kuvaushalli. Näyttelijöille on henkilökahtaiset avustajat, kampaajat, kuljettajat ja ihan kaikki. Yksiomaan valaisu on ihan toiselta planeetalta, jos vertaa kotimaisiin tuotantoihin.

   Siellä ei näyttelijän oikeasti tarvitse huolehtia muusta, kuin siitä omasta osuudestaan, eli näyttelemisestä. Suomessa pahimmillaan ajetaan jollain vanhalla asuntovaunun räyskällä johonkin joutomaalle ja aletaan kuvaamaan. Kamera pönöttää yhdessä kohdassa ottaen kaikki kohtaukset sitä puolilähäriä. Näytteljät huolehtivat kampauksistaan, meikistään ja pukuhuollostaa itse. Ei ihme, että tuntuu lattealta ulkomaan tuotantoihin verrattuna.

   Toisaalta, vaikka suomen elokuvateollisuuteen saataisiin Saksan tai USA:n resurssit, voi olla ettei siltikään elokuvat olisi yhtä hyviä, kuin mitä siellä tehdään. Esimerkiksi se, miten lahjakkuudet pääsee täällä esiin.

Suomessa perinteisesti hyljeksitään kaikkia massasta poikkeavia ja ne kiusataan jo kouluaikana niin matalaksi, ettei niistä tule elokuvaohjaajia, eikä näytteljöitä tai käsikirjoittajia. Niiden päähän kun on pari

vuosikymmentä taottu, että "Mikä sinä oikein luulet olevasi?" ja "Sinusta ei koskaan tule mitään!" tai "V**un friikki!" Herkkä sielu ei kestä tällaista ja masentuu erakoituen ja syrjäytyen.

    Täällä nousevat noihin lahjakkuutta vaativiin hommiin kaikkein kovimmat, eli luonteen pitää olla

v**tumainen, jotta kestää kaiken sen niskaan tulevan pa*kan, jonka joutuu kouluaikana kokemaan. Ja vi**umainen luonne ei ole jotain herkkää draamaa tehdessä eduksi. Eihän kaivinkoneella tehdä kellosepän työtä. Actionrymistelyä kylläkin, mutta montako hyvää toimintaelokuvaa suomesta on tullut?

Vierailija kirjoitti:

Yksi suuri syy on raha. Ulkomailla on oikeasti satsattu ihan toiseen malliin. Esimerkiksi saksassa on pienen kaupungin kokoinen elokuvastudio, jossa on suunneilleen Hartwall-areenan kokoinen kuvaushalli. Näyttelijöille on henkilökahtaiset avustajat, kampaajat, kuljettajat ja ihan kaikki. Yksiomaan valaisu on ihan toiselta planeetalta, jos vertaa kotimaisiin tuotantoihin.

   Siellä ei näyttelijän oikeasti tarvitse huolehtia muusta, kuin siitä omasta osuudestaan, eli näyttelemisestä. Suomessa pahimmillaan ajetaan jollain vanhalla asuntovaunun räyskällä johonkin joutomaalle ja aletaan kuvaamaan. Kamera pönöttää yhdessä kohdassa ottaen kaikki kohtaukset sitä puolilähäriä. Näytteljät huolehtivat kampauksistaan, meikistään ja pukuhuollostaa itse. Ei ihme, että tuntuu lattealta ulkomaan tuotantoihin verrattuna.

   Toisaalta, vaikka suomen elokuvateollisuuteen saataisiin Saksan tai USA:n resurssit, voi olla ettei siltikään elokuvat olisi yhtä hyviä, kuin mitä siellä tehdään. Esimerkiksi se, miten lahjakkuudet pääsee täällä esiin.

Suomessa perinteisesti hyljeksitään kaikkia massasta poikkeavia ja ne kiusataan jo kouluaikana niin matalaksi, ettei niistä tule elokuvaohjaajia, eikä näytteljöitä tai käsikirjoittajia. Niiden päähän kun on pari

vuosikymmentä taottu, että "Mikä sinä oikein luulet olevasi?" ja "Sinusta ei koskaan tule mitään!" tai "V**un friikki!" Herkkä sielu ei kestä tällaista ja masentuu erakoituen ja syrjäytyen.

    Täällä nousevat noihin lahjakkuutta vaativiin hommiin kaikkein kovimmat, eli luonteen pitää olla

v**tumainen, jotta kestää kaiken sen niskaan tulevan pa*kan, jonka joutuu kouluaikana kokemaan. Ja vi**umainen luonne ei ole jotain herkkää draamaa tehdessä eduksi. Eihän kaivinkoneella tehdä kellosepän työtä. Actionrymistelyä kylläkin, mutta montako hyvää toimintaelokuvaa suomesta on tullut?

Voisivat Ylessä joskus tehdä jonkun tuotannon ihan kunnolla. Eihän sitä tiedä, vaikka Suomessakin osattaisiin, jos vaan olisi tilaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Yksi suuri syy on raha. Ulkomailla on oikeasti satsattu ihan toiseen malliin. Esimerkiksi saksassa on pienen kaupungin kokoinen elokuvastudio, jossa on suunneilleen Hartwall-areenan kokoinen kuvaushalli. Näyttelijöille on henkilökahtaiset avustajat, kampaajat, kuljettajat ja ihan kaikki. Yksiomaan valaisu on ihan toiselta planeetalta, jos vertaa kotimaisiin tuotantoihin.

   Siellä ei näyttelijän oikeasti tarvitse huolehtia muusta, kuin siitä omasta osuudestaan, eli näyttelemisestä. Suomessa pahimmillaan ajetaan jollain vanhalla asuntovaunun räyskällä johonkin joutomaalle ja aletaan kuvaamaan. Kamera pönöttää yhdessä kohdassa ottaen kaikki kohtaukset sitä puolilähäriä. Näytteljät huolehtivat kampauksistaan, meikistään ja pukuhuollostaa itse. Ei ihme, että tuntuu lattealta ulkomaan tuotantoihin verrattuna.

   Toisaalta, vaikka suomen elokuvateollisuuteen saataisiin Saksan tai USA:n resurssit, voi olla ettei siltikään elokuvat olisi yhtä hyviä, kuin mitä siellä tehdään. Esimerkiksi se, miten lahjakkuudet pääsee täällä esiin.

Suomessa perinteisesti hyljeksitään kaikkia massasta poikkeavia ja ne kiusataan jo kouluaikana niin matalaksi, ettei niistä tule elokuvaohjaajia, eikä näytteljöitä tai käsikirjoittajia. Niiden päähän kun on pari

vuosikymmentä taottu, että "Mikä sinä oikein luulet olevasi?" ja "Sinusta ei koskaan tule mitään!" tai "V**un friikki!" Herkkä sielu ei kestä tällaista ja masentuu erakoituen ja syrjäytyen.

    Täällä nousevat noihin lahjakkuutta vaativiin hommiin kaikkein kovimmat, eli luonteen pitää olla

v**tumainen, jotta kestää kaiken sen niskaan tulevan pa*kan, jonka joutuu kouluaikana kokemaan. Ja vi**umainen luonne ei ole jotain herkkää draamaa tehdessä eduksi. Eihän kaivinkoneella tehdä kellosepän työtä. Actionrymistelyä kylläkin, mutta montako hyvää toimintaelokuvaa suomesta on tullut?

Niin tämä!

Kaikkia massasta poikkeavia syrjitään ja kiusataan, ja massasta poikkeava olisi juuri se luova luonnonlahjakkuus.

Jos katsoo esim. ruotsalaisia rikossarjoja niin tosi hyvin näytelty, uskottavia. Suomalaiset ei vaan osaa näytellä niin että se vaikuttaisi olevan oikeaa elämää. Joku salkkarit on tästä pahin mahdollinen esimerkki.

Vierailija kirjoitti:

Jos katsoo esim. ruotsalaisia rikossarjoja niin tosi hyvin näytelty, uskottavia. Suomalaiset ei vaan osaa näytellä niin että se vaikuttaisi olevan oikeaa elämää. Joku salkkarit on tästä pahin mahdollinen esimerkki.

Ehkä näyttelijät ovat suomalaisessa koulutusjärjestelmässä oppineet pitämään pokerinaaman niin sujuvasti, etteivät vaan enää aikuisina kykene ilmaisemaan mitään tunteita tai ajatuksia kasvoillaan.

Joku kaipasi kehuja. On sanottava, että nykyisin televisiosta tulee välillä suomalaisia ohjelmia, joita jää katsomaan. Katseltiin esim. eilen Kontiota ja Parmasta, ja naurettiin ääneen. Puhumattakaan Sunnuntailounaasta ja poliittisesta satiirista. Suomesta löytyy nykyään jo aivan normaaliälyisiä tv-viihteen tekijöitä. Good riddance kaikenkarvaisille Pirkka-Pekka Peteliuksille ja muille menneisyyden hirvityksille.

Vierailija kirjoitti:

Jos katsoo esim. ruotsalaisia rikossarjoja niin tosi hyvin näytelty, uskottavia. Suomalaiset ei vaan osaa näytellä niin että se vaikuttaisi olevan oikeaa elämää. Joku salkkarit on tästä pahin mahdollinen esimerkki.

Tai sitten ulkomaalaisista, vierasta kieltä puhuvista ei niin herkästi huomaa sitä pökkelöisyyttä kuin ihan kotosuomeksi vääntävistä. Ja jenkkileffoissa nyt on yleensä turha puhuakaan mistään luontevasta, tavallisen elämän replikoinnista, mutta se on meille niin tuttua Hollywood-huttua, että miellämme sen "normaaliksi" ja "oikeaksi". Mutta eihän ihmiset oikeasti niin puhu, edes jenkit.

Suomalainen kommarinepotismi, pienet piirit, ja siihen vielä sitten ihan yli mennyt inhorealismin ihannointi.

Seurauksena huonot käsikirjoitukset, huonot näyttelijät, huonot ohjaajat jne. kruununa jatkuva oksentaminen, huutaminen, naiminen, räkä poskella itkeminen jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos katsoo esim. ruotsalaisia rikossarjoja niin tosi hyvin näytelty, uskottavia. Suomalaiset ei vaan osaa näytellä niin että se vaikuttaisi olevan oikeaa elämää. Joku salkkarit on tästä pahin mahdollinen esimerkki.

Tai sitten ulkomaalaisista, vierasta kieltä puhuvista ei niin herkästi huomaa sitä pökkelöisyyttä kuin ihan kotosuomeksi vääntävistä. Ja jenkkileffoissa nyt on yleensä turha puhuakaan mistään luontevasta, tavallisen elämän replikoinnista, mutta se on meille niin tuttua Hollywood-huttua, että miellämme sen "normaaliksi" ja "oikeaksi". Mutta eihän ihmiset oikeasti niin puhu, edes jenkit.

Se onkin taito, että näyttelemiseen saadaan lievästi dokumentaarinen fiilis, joka vakuuttaa autenttisuudellaan, mutta samalla viedään tarinaa johonkin erikoiseen, vaaralliseen tai edes jollain tavalla kutkuttavaan suuntaan. Suomalaiset näyttelijät ovat puisevassa pökkelömäisyydessään itse asiassa hyvin realistisia, koska suomalaiset ovat tavallisessakin elämässä yleensä todella puisevia ja emotionaalisesti läpinäkymättömiä. Britit ja jenkit taas näyttävät tunteita oikeassakin elämässä, joten näyttelijät osaavat sen ihan luonnostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos katsoo esim. ruotsalaisia rikossarjoja niin tosi hyvin näytelty, uskottavia. Suomalaiset ei vaan osaa näytellä niin että se vaikuttaisi olevan oikeaa elämää. Joku salkkarit on tästä pahin mahdollinen esimerkki.

Tai sitten ulkomaalaisista, vierasta kieltä puhuvista ei niin herkästi huomaa sitä pökkelöisyyttä kuin ihan kotosuomeksi vääntävistä. Ja jenkkileffoissa nyt on yleensä turha puhuakaan mistään luontevasta, tavallisen elämän replikoinnista, mutta se on meille niin tuttua Hollywood-huttua, että miellämme sen "normaaliksi" ja "oikeaksi". Mutta eihän ihmiset oikeasti niin puhu, edes jenkit.

Se onkin taito, että näyttelemiseen saadaan lievästi dokumentaarinen fiilis, joka vakuuttaa autenttisuudellaan, mutta samalla viedään tarinaa johonkin erikoiseen, vaaralliseen tai edes jollain tavalla kutkuttavaan suuntaan. Suomalaiset näyttelijät ovat puisevassa pökkelömäisyydessään itse asiassa hyvin realistisia, koska suomalaiset ovat tavallisessakin elämässä yleensä todella puisevia ja emotionaalisesti läpinäkymättömiä. Britit ja jenkit taas näyttävät tunteita oikeassakin elämässä, joten näyttelijät osaavat sen ihan luonnostaan.

Sama näkyy kaikissa realityissä ja muissa koko kansan kokkailukisoissa. Suomalaiset osallistujat ovat järjestään tylsiä, hitaita ja kylmiä siinä missä vaikka aussit ovat joka solulla mukana, keskustelevat luontevasti, vitsailevat ja vaikka itkevät. Siitä tulee parempaa viihdettä.

Ovat niin sidottuja suomalaiseen jalat maassa-kieleen/ajatteluun/kulttuuriin, että sellainen jenkkityylinen elokuvallisen rinnakkaistodellisuuden, ja samalla myöskin paradoksaalisesti uskottavan arkirealismin, luominen on erityisen haastavaa. Sauna-elokuva onnistui tässä muistaakseni kyllä visuaalisesti, vaikka itse tarinaltaan se ei ollut kovinkaan mielenkiintoinen ja otteessaan pitävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos katsoo esim. ruotsalaisia rikossarjoja niin tosi hyvin näytelty, uskottavia. Suomalaiset ei vaan osaa näytellä niin että se vaikuttaisi olevan oikeaa elämää. Joku salkkarit on tästä pahin mahdollinen esimerkki.

Tai sitten ulkomaalaisista, vierasta kieltä puhuvista ei niin herkästi huomaa sitä pökkelöisyyttä kuin ihan kotosuomeksi vääntävistä. Ja jenkkileffoissa nyt on yleensä turha puhuakaan mistään luontevasta, tavallisen elämän replikoinnista, mutta se on meille niin tuttua Hollywood-huttua, että miellämme sen "normaaliksi" ja "oikeaksi". Mutta eihän ihmiset oikeasti niin puhu, edes jenkit.

Se onkin taito, että näyttelemiseen saadaan lievästi dokumentaarinen fiilis, joka vakuuttaa autenttisuudellaan, mutta samalla viedään tarinaa johonkin erikoiseen, vaaralliseen tai edes jollain tavalla kutkuttavaan suuntaan. Suomalaiset näyttelijät ovat puisevassa pökkelömäisyydessään itse asiassa hyvin realistisia, koska suomalaiset ovat tavallisessakin elämässä yleensä todella puisevia ja emotionaalisesti läpinäkymättömiä. Britit ja jenkit taas näyttävät tunteita oikeassakin elämässä, joten näyttelijät osaavat sen ihan luonnostaan.

Sama näkyy kaikissa realityissä ja muissa koko kansan kokkailukisoissa. Suomalaiset osallistujat ovat järjestään tylsiä, hitaita ja kylmiä siinä missä vaikka aussit ovat joka solulla mukana, keskustelevat luontevasti, vitsailevat ja vaikka itkevät. Siitä tulee parempaa viihdettä.

Ulkomaiden "realityt" (kokkauskisoja myöten) nyt on vähintään puoliksi käsikirjoitettuja ja näyteltyjä muutenkin, ja jos sitä "aitoa innostusta" ei ole tarpeeksi ohjaajan mielestä, kohtaukset kuvataan uusiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos katsoo esim. ruotsalaisia rikossarjoja niin tosi hyvin näytelty, uskottavia. Suomalaiset ei vaan osaa näytellä niin että se vaikuttaisi olevan oikeaa elämää. Joku salkkarit on tästä pahin mahdollinen esimerkki.

Tai sitten ulkomaalaisista, vierasta kieltä puhuvista ei niin herkästi huomaa sitä pökkelöisyyttä kuin ihan kotosuomeksi vääntävistä. Ja jenkkileffoissa nyt on yleensä turha puhuakaan mistään luontevasta, tavallisen elämän replikoinnista, mutta se on meille niin tuttua Hollywood-huttua, että miellämme sen "normaaliksi" ja "oikeaksi". Mutta eihän ihmiset oikeasti niin puhu, edes jenkit.

Se onkin taito, että näyttelemiseen saadaan lievästi dokumentaarinen fiilis, joka vakuuttaa autenttisuudellaan, mutta samalla viedään tarinaa johonkin erikoiseen, vaaralliseen tai edes jollain tavalla kutkuttavaan suuntaan. Suomalaiset näyttelijät ovat puisevassa pökkelömäisyydessään itse asiassa hyvin realistisia, koska suomalaiset ovat tavallisessakin elämässä yleensä todella puisevia ja emotionaalisesti läpinäkymättömiä. Britit ja jenkit taas näyttävät tunteita oikeassakin elämässä, joten näyttelijät osaavat sen ihan luonnostaan.

Sama näkyy kaikissa realityissä ja muissa koko kansan kokkailukisoissa. Suomalaiset osallistujat ovat järjestään tylsiä, hitaita ja kylmiä siinä missä vaikka aussit ovat joka solulla mukana, keskustelevat luontevasti, vitsailevat ja vaikka itkevät. Siitä tulee parempaa viihdettä.

Ulkomaiden "realityt" (kokkauskisoja myöten) nyt on vähintään puoliksi käsikirjoitettuja ja näyteltyjä muutenkin, ja jos sitä "aitoa innostusta" ei ole tarpeeksi ohjaajan mielestä, kohtaukset kuvataan uusiksi.

Se on ohjaajan työ. Tuloksena hyvää viihdettä. Suomessa vaan olla möllötetään. :)

Olen myös ihmetellyt samaa kun muissa pohjoismaissa tehdään ihan päteviä elokuvia etenkin Ruotsissa ja näistä maista tulee myös a-luokan näyttelijöitä Hollywoodiin. Suomalaiset elokuvat on pelkkää ryyppäämistä ja näyttelijät sellaisia joita ei voi englanninkieliseen puherooliin laittaa aksentin takia.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen kommarinepotismi, pienet piirit, ja siihen vielä sitten ihan yli mennyt inhorealismin ihannointi.

Seurauksena huonot käsikirjoitukset, huonot näyttelijät, huonot ohjaajat jne. kruununa jatkuva oksentaminen, huutaminen, naiminen, räkä poskella itkeminen jne.

Huh :D Kiteytit suomalaisen elokuvan aika hyvin!

Vierailija kirjoitti:

Olen myös ihmetellyt samaa kun muissa pohjoismaissa tehdään ihan päteviä elokuvia etenkin Ruotsissa ja näistä maista tulee myös a-luokan näyttelijöitä Hollywoodiin. Suomalaiset elokuvat on pelkkää ryyppäämistä ja näyttelijät sellaisia joita ei voi englanninkieliseen puherooliin laittaa aksentin takia.

En ole nyt ihan tosissani, mutta aina voi syyttää pakkoruotsia! Jos vaan suomalaisetkin saisivat opetella englantia koulussa kunnolla, tulisi meiltäkin kansainvälisesti ainakin kielitaitoisia elokuvatähtiä ja muita ammattilaisia. Tai sitten ei, koska on sellainenkin juttu kuin kulttuurinen kompetenssi, eli taito toimia vieraassa kulttuurissa, ja suomalainen jurotus ei oikein toimi Suomen ulkopuolella.

Varmaan tämän jurotuksen hallinta selittää Kaurismäkienkin elokuvien menestyksen. Jurotus sujuu suomalaisilta näyttelijöitä ihan hyvin.