Miksi suomalaiset elokuvat on niin luokattoman huonoja?

Vierailija kirjoitti:

Olen myös ihmetellyt samaa kun muissa pohjoismaissa tehdään ihan päteviä elokuvia etenkin Ruotsissa ja näistä maista tulee myös a-luokan näyttelijöitä Hollywoodiin. Suomalaiset elokuvat on pelkkää ryyppäämistä ja näyttelijät sellaisia joita ei voi englanninkieliseen puherooliin laittaa aksentin takia.

Muistan jonkun viimeisen suomalaisen elokuvan, jota yritin katsoa, siinä oli vain paljon mt-ongelmaista kiljumista ja jotain ihmeellisiä läiskiviä harmaita panokohtauksia rumilla ihmisillä humalassa, siis ihan järkyttävää, eikä mitään ideaa missään.

En jaksa enää edes yrittää katsoa suomalaisia tuotantoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos katsoo esim. ruotsalaisia rikossarjoja niin tosi hyvin näytelty, uskottavia. Suomalaiset ei vaan osaa näytellä niin että se vaikuttaisi olevan oikeaa elämää. Joku salkkarit on tästä pahin mahdollinen esimerkki.

Tai sitten ulkomaalaisista, vierasta kieltä puhuvista ei niin herkästi huomaa sitä pökkelöisyyttä kuin ihan kotosuomeksi vääntävistä. Ja jenkkileffoissa nyt on yleensä turha puhuakaan mistään luontevasta, tavallisen elämän replikoinnista, mutta se on meille niin tuttua Hollywood-huttua, että miellämme sen "normaaliksi" ja "oikeaksi". Mutta eihän ihmiset oikeasti niin puhu, edes jenkit.

Se onkin taito, että näyttelemiseen saadaan lievästi dokumentaarinen fiilis, joka vakuuttaa autenttisuudellaan, mutta samalla viedään tarinaa johonkin erikoiseen, vaaralliseen tai edes jollain tavalla kutkuttavaan suuntaan. Suomalaiset näyttelijät ovat puisevassa pökkelömäisyydessään itse asiassa hyvin realistisia, koska suomalaiset ovat tavallisessakin elämässä yleensä todella puisevia ja emotionaalisesti läpinäkymättömiä. Britit ja jenkit taas näyttävät tunteita oikeassakin elämässä, joten näyttelijät osaavat sen ihan luonnostaan.

Sama näkyy kaikissa realityissä ja muissa koko kansan kokkailukisoissa. Suomalaiset osallistujat ovat järjestään tylsiä, hitaita ja kylmiä siinä missä vaikka aussit ovat joka solulla mukana, keskustelevat luontevasti, vitsailevat ja vaikka itkevät. Siitä tulee parempaa viihdettä.

Ulkomaiden "realityt" (kokkauskisoja myöten) nyt on vähintään puoliksi käsikirjoitettuja ja näyteltyjä muutenkin, ja jos sitä "aitoa innostusta" ei ole tarpeeksi ohjaajan mielestä, kohtaukset kuvataan uusiksi.

Se on ohjaajan työ. Tuloksena hyvää viihdettä. Suomessa vaan olla möllötetään. :)

Pointti oli se, että ne ovat näyteltyä fiktiota, eivät todellisuutta. Suomessa taas kuvitellaan, että kun kerran tehdään "tosi-tv:tä", sen pitää olla aitoa. Se on vain osa tätä perisuomalaista tapaa noudattaa kaikkia sääntöjä pilkulleen. Ulkomailla totuudella ei ole niin suurta painoarvoa kuin viihteellä.

Varmaan yksinkertaisesti puuttuu tietotaito ja kulttuuri. Sama kuin popmusiikissa tai vaikka jalkapallossa ja tenniksessä. Ruotsi on menetynyt iät ja ajat noissa, Suomi ei. Toisaalta F1:ssä ja rallissa Suomi on sitten taas maailman paras, varsinkin kun huomioidaan asukasluku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos katsoo esim. ruotsalaisia rikossarjoja niin tosi hyvin näytelty, uskottavia. Suomalaiset ei vaan osaa näytellä niin että se vaikuttaisi olevan oikeaa elämää. Joku salkkarit on tästä pahin mahdollinen esimerkki.

Tai sitten ulkomaalaisista, vierasta kieltä puhuvista ei niin herkästi huomaa sitä pökkelöisyyttä kuin ihan kotosuomeksi vääntävistä. Ja jenkkileffoissa nyt on yleensä turha puhuakaan mistään luontevasta, tavallisen elämän replikoinnista, mutta se on meille niin tuttua Hollywood-huttua, että miellämme sen "normaaliksi" ja "oikeaksi". Mutta eihän ihmiset oikeasti niin puhu, edes jenkit.

Se onkin taito, että näyttelemiseen saadaan lievästi dokumentaarinen fiilis, joka vakuuttaa autenttisuudellaan, mutta samalla viedään tarinaa johonkin erikoiseen, vaaralliseen tai edes jollain tavalla kutkuttavaan suuntaan. Suomalaiset näyttelijät ovat puisevassa pökkelömäisyydessään itse asiassa hyvin realistisia, koska suomalaiset ovat tavallisessakin elämässä yleensä todella puisevia ja emotionaalisesti läpinäkymättömiä. Britit ja jenkit taas näyttävät tunteita oikeassakin elämässä, joten näyttelijät osaavat sen ihan luonnostaan.

Aki Kaurismäki osaa hienosti hyödyntää suomalaisten pökkelömäisyyttä.

Ongelma on, että moni ohjaaja yrittää peitellä sitä, jolloin kokonaisuus on vaivaannuttava. Käsikirjoituksissa dialogi on usein myös epäluontevaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos katsoo esim. ruotsalaisia rikossarjoja niin tosi hyvin näytelty, uskottavia. Suomalaiset ei vaan osaa näytellä niin että se vaikuttaisi olevan oikeaa elämää. Joku salkkarit on tästä pahin mahdollinen esimerkki.

Tai sitten ulkomaalaisista, vierasta kieltä puhuvista ei niin herkästi huomaa sitä pökkelöisyyttä kuin ihan kotosuomeksi vääntävistä. Ja jenkkileffoissa nyt on yleensä turha puhuakaan mistään luontevasta, tavallisen elämän replikoinnista, mutta se on meille niin tuttua Hollywood-huttua, että miellämme sen "normaaliksi" ja "oikeaksi". Mutta eihän ihmiset oikeasti niin puhu, edes jenkit.

Se onkin taito, että näyttelemiseen saadaan lievästi dokumentaarinen fiilis, joka vakuuttaa autenttisuudellaan, mutta samalla viedään tarinaa johonkin erikoiseen, vaaralliseen tai edes jollain tavalla kutkuttavaan suuntaan. Suomalaiset näyttelijät ovat puisevassa pökkelömäisyydessään itse asiassa hyvin realistisia, koska suomalaiset ovat tavallisessakin elämässä yleensä todella puisevia ja emotionaalisesti läpinäkymättömiä. Britit ja jenkit taas näyttävät tunteita oikeassakin elämässä, joten näyttelijät osaavat sen ihan luonnostaan.

Sama näkyy kaikissa realityissä ja muissa koko kansan kokkailukisoissa. Suomalaiset osallistujat ovat järjestään tylsiä, hitaita ja kylmiä siinä missä vaikka aussit ovat joka solulla mukana, keskustelevat luontevasti, vitsailevat ja vaikka itkevät. Siitä tulee parempaa viihdettä.

Ulkomaiden "realityt" (kokkauskisoja myöten) nyt on vähintään puoliksi käsikirjoitettuja ja näyteltyjä muutenkin, ja jos sitä "aitoa innostusta" ei ole tarpeeksi ohjaajan mielestä, kohtaukset kuvataan uusiksi.

Se on ohjaajan työ. Tuloksena hyvää viihdettä. Suomessa vaan olla möllötetään. :)

Jos joku riehaantuu vähän irrotelemaan, muut palauttavan maanpinnalle tyyliin: "Mitä se oikein esittää?" tai "Voi luoja kun saa myötähävetä!" tai "No niin. Saatiin yks sooloilija tähänkin juttuun!"

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siksi, kun jokaisessa Suomi-elokuvassa täytyy olla nämä herrat: Aku Hirviniemi, Roope Salminen, Janne Kataja

Eikä riitä edes elokuvat vaan samat naamat ovat juontajina lähes jokaisessa TV-Showssa samoin naaman vääntelyineen ja mukahauskoine "vitseineen".

Höpsistä ap, katso esim. A Moment in the Reeds. Et vain ole katsonut hyviä suomalaisia elokuvia, vaan katsot aina vain niitä huonoja ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos katsoo esim. ruotsalaisia rikossarjoja niin tosi hyvin näytelty, uskottavia. Suomalaiset ei vaan osaa näytellä niin että se vaikuttaisi olevan oikeaa elämää. Joku salkkarit on tästä pahin mahdollinen esimerkki.

Tai sitten ulkomaalaisista, vierasta kieltä puhuvista ei niin herkästi huomaa sitä pökkelöisyyttä kuin ihan kotosuomeksi vääntävistä. Ja jenkkileffoissa nyt on yleensä turha puhuakaan mistään luontevasta, tavallisen elämän replikoinnista, mutta se on meille niin tuttua Hollywood-huttua, että miellämme sen "normaaliksi" ja "oikeaksi". Mutta eihän ihmiset oikeasti niin puhu, edes jenkit.

Riippuu elokuvasta. Jenkeissä asuneena on todettava, että yllättävän moni elokuva ja sarja on aika realistinen jenkkikuvauksineen. Amerikkalaiset käyttäytyvät eri tavalla kuin suomalaiset.

Sitten on taas myös se, ettei elokuvan tarvitse olla superrealistinen ollakseen viihdyttävä tai hyvä. Suomalaiset elokuvantekijät tukeutuvat liikaa realismiin, mutta jostain syystä siinä onnistumatta.

Hyviä suomalaisia elokuvia on paljon: Säädyllinen murhenäytelmä, Tuntematon sotilas 1 ja 3, Valkoinen kaupunki, Jäniksen vuosi, Paha maa, Näkymätön Elina ja lukuisia muita. Upeita sarjoja on tehty kuten Huojuva Talo, Pesärikko, Elämänmeno, Kiinnisidottu, Kaikki synnit, Koukussa...

Pitäisikö ruoskia itseämme kansakuntana, kun on näin mahtavia juttuja tehty.

Moni suomalainen näyttelijä artikuloi luokattoman huonosti. Tosi usein tarvitsi tekstityksen. Etenkin Laura Birm, Pihla Viitanen ja Pamela Tola ovat tässä mestareita.

Vierailija kirjoitti:

Olen myös ihmetellyt samaa kun muissa pohjoismaissa tehdään ihan päteviä elokuvia etenkin Ruotsissa ja näistä maista tulee myös a-luokan näyttelijöitä Hollywoodiin. Suomalaiset elokuvat on pelkkää ryyppäämistä ja näyttelijät sellaisia joita ei voi englanninkieliseen puherooliin laittaa aksentin takia.

Poikkeuksena Jasper Pääkkönen, joka veti hyvin roolinsa Blackkklansmanissa. Suomessa häntä ei muuten pidetä oikeana näyttelijänä, koska ei ole käynyt Teatterikorkeakoulua. On siis piirien ulkopuolella, ja ehkä juuri siksi niin hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos katsoo esim. ruotsalaisia rikossarjoja niin tosi hyvin näytelty, uskottavia. Suomalaiset ei vaan osaa näytellä niin että se vaikuttaisi olevan oikeaa elämää. Joku salkkarit on tästä pahin mahdollinen esimerkki.

Tai sitten ulkomaalaisista, vierasta kieltä puhuvista ei niin herkästi huomaa sitä pökkelöisyyttä kuin ihan kotosuomeksi vääntävistä. Ja jenkkileffoissa nyt on yleensä turha puhuakaan mistään luontevasta, tavallisen elämän replikoinnista, mutta se on meille niin tuttua Hollywood-huttua, että miellämme sen "normaaliksi" ja "oikeaksi". Mutta eihän ihmiset oikeasti niin puhu, edes jenkit.

Se onkin taito, että näyttelemiseen saadaan lievästi dokumentaarinen fiilis, joka vakuuttaa autenttisuudellaan, mutta samalla viedään tarinaa johonkin erikoiseen, vaaralliseen tai edes jollain tavalla kutkuttavaan suuntaan. Suomalaiset näyttelijät ovat puisevassa pökkelömäisyydessään itse asiassa hyvin realistisia, koska suomalaiset ovat tavallisessakin elämässä yleensä todella puisevia ja emotionaalisesti läpinäkymättömiä. Britit ja jenkit taas näyttävät tunteita oikeassakin elämässä, joten näyttelijät osaavat sen ihan luonnostaan.

Sama näkyy kaikissa realityissä ja muissa koko kansan kokkailukisoissa. Suomalaiset osallistujat ovat järjestään tylsiä, hitaita ja kylmiä siinä missä vaikka aussit ovat joka solulla mukana, keskustelevat luontevasti, vitsailevat ja vaikka itkevät. Siitä tulee parempaa viihdettä.

Ulkomaiden "realityt" (kokkauskisoja myöten) nyt on vähintään puoliksi käsikirjoitettuja ja näyteltyjä muutenkin, ja jos sitä "aitoa innostusta" ei ole tarpeeksi ohjaajan mielestä, kohtaukset kuvataan uusiksi.

Se on ohjaajan työ. Tuloksena hyvää viihdettä. Suomessa vaan olla möllötetään. :)

Pointti oli se, että ne ovat näyteltyä fiktiota, eivät todellisuutta. Suomessa taas kuvitellaan, että kun kerran tehdään "tosi-tv:tä", sen pitää olla aitoa. Se on vain osa tätä perisuomalaista tapaa noudattaa kaikkia sääntöjä pilkulleen. Ulkomailla totuudella ei ole niin suurta painoarvoa kuin viihteellä.

Mitä väliä sillä on, jos kokkauskisassa otetaan joku otos uusiksi, koska osallistujat menivät lukkoon? Ihan sama. Katsojat katsovat ohjelmaa, koska haluavat viihtyä. Jos ohjelma ei viihdytä (ja eihän se viihdytä, jos ihmiset ovat tylsiä), ohjelma ei pääse tavoitteeseensa. Eikä tunteiden osoittaminen kuitenkaan mitään valehtelua ole, sanan varsinaisessa merkityksessä.

Ennen oli sentään hyviä suomalaisia näyttelijöitä. Nykyään ei ole niitäkään. Ainoa hyvä ohjaaja Suomesta ikinä on Aki Kaurismäki. Parhaat elokuvat tehdään Ranskassa ja Italiassa.

Vierailija kirjoitti:

Hyviä suomalaisia elokuvia on paljon: Säädyllinen murhenäytelmä, Tuntematon sotilas 1 ja 3, Valkoinen kaupunki, Jäniksen vuosi, Paha maa, Näkymätön Elina ja lukuisia muita. Upeita sarjoja on tehty kuten Huojuva Talo, Pesärikko, Elämänmeno, Kiinnisidottu, Kaikki synnit, Koukussa...

Pitäisikö ruoskia itseämme kansakuntana, kun on näin mahtavia juttuja tehty.

Hyvä, että löytyi joku, jolle nämä ohjelmat upposivat! Itse olen yrittänyt noista useita, enkä vaan jaksanut. Hirveän hitaita ja tekodramaattisia.

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli sentään hyviä suomalaisia näyttelijöitä. Nykyään ei ole niitäkään. Ainoa hyvä ohjaaja Suomesta ikinä on Aki Kaurismäki. Parhaat elokuvat tehdään Ranskassa ja Italiassa.

Sekä Harlin. Toimintaelokuvistaan ei tarvitse pitää, mutta huonosti ohjatuiksi niitä ei kyllä voi sanoa.

Dokumenttielokuvia suomalaiset osaa tehdä! Monet dokkarit on koskettavia, taiteellisiakin.

Kaikki muu sitten taas....

Nyt on suomalaisten joukkoitsehaukkuminen käynnissä. Oikea kouluesimerkki siitä, miten suomalainen lyttää kaiken omansa ja ihailee muita. Mikä ihmeen alistumisgeeni meissä/teissä on?

Mua häiritsee, kun niin monessa suomalaisessa elokuvassa/sarjassa puhutaan ihan kummallisesti. Aina puhutaan joko pelkkää kirjakieltä (minä-sana on saatettu korvata mä-sanalla) tai sitten mukamas jotain murretta, joka sekin on muodostettu ihan päin persettä. Katsoin tässä hiljattain Kaikki synnit -sarjaa ja näin oululaisena kyllä särähti pahasti korvaan tässä ohjelmassa puhuttu "oulun murre".

Eikö siitä budjetista vois edes vähän käyttää jonkun murreasiantuntijan tms palkkaamiseen?

Näytteleminen, eli roolin vetäminen, eli valehteleminen nyt vain sujuu ulkomaalaisilta feikki-ihmisiltä luontevammin kuin suomalaisilta seipään nielleiltä todenpuhujilta, ei voi mitään. Se vain ei ole meidän juttumme.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on suomalaisten joukkoitsehaukkuminen käynnissä. Oikea kouluesimerkki siitä, miten suomalainen lyttää kaiken omansa ja ihailee muita. Mikä ihmeen alistumisgeeni meissä/teissä on?

Onhan täällä mainittu monia hyviäkin suomalaisia elokuvia ja ohjaajia.

Ei mistään tule mitään, jos asioiden huonoudesta ei voi ääneen puhua.