Miksi kaikki hyvät työntekijät siirretään muihin tehtäviin tai irtisanotaan?

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on, että perinteisesti osaavimmat ihmiset ovat sosiaalisesti introverttejä tai sitten "kulmikkaita" kommunikoijia. Nykyaikana taas tärkein ominaisuus on sosiaalisuus, tiimityö jne., seuraavana tulee ikä ja jossain kaukana perässä listalla on ammattitaito. Vaikka on oman alansa ammattilainen mutta on introvertti eikä halua osallistua tiimikokoontumisiin tai päiväkahveille iloisessa avokonttorissa, vaan mieluummin puurtaa yksin työhuoneessa, on auttamatta poislaitettavien tai siirrettävien listalla. Yritykset arvostaa sosiaalisuutta yli ammattitaidon. Ja se valitettavasti näkyy yleisessä osaamisessa.

Itse jouduin laittamaan yhden konsulteista pois juuri tuon introverttiyden vuoksi. Siitä ei vain tule mitään, jos 10 hengen tiimistä yksi ei pysty kommunikoimaan muiden kanssa mitenkään. Vuoden verran yritin saada herraa edes hieman osallistumaan tiimin toimintaa, mutta ei onnistunut. Istui aivan eri kerroksessa kuin muut. Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät kovinkaan sosiaalisia ole, mutta tiimityössä normaalit vuorovaikutustaidot pitää olla kohdillaan. Sen takia en laittanut pois, että arvostan enemmän sosiaalisia hyviä tyyppejä. Työntekijä oli hyvä, mutta ei korvaamaton.

Persoonallisuushäiriöiset harjoittavat väkivaltaa vaivihkaa. Mulla oli kerran työnohjaaja, joka oli patologinen valehtelija, ja se aiheutti työturvallisuusongelmia - mulla kesti kuukauden tajuta, että kyse oli persoonallisuushäiriöstä! Onneksi pomoni oli fiksu. Ko. henkilö sai lopulta potkut.

Itse kun olin esimies, palkkasin aina itseäni viisaampia ja osaavimpia töihin. Esimiehen tehtäviin kuuluu myös tunnistaa talentit. Vaikka orkesterin kapellimestari johtaa orkesteria, eli kapellimestarin tarvitse osata soittaa yhtäkään instrumenttia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on, että perinteisesti osaavimmat ihmiset ovat sosiaalisesti introverttejä tai sitten "kulmikkaita" kommunikoijia. Nykyaikana taas tärkein ominaisuus on sosiaalisuus, tiimityö jne., seuraavana tulee ikä ja jossain kaukana perässä listalla on ammattitaito. Vaikka on oman alansa ammattilainen mutta on introvertti eikä halua osallistua tiimikokoontumisiin tai päiväkahveille iloisessa avokonttorissa, vaan mieluummin puurtaa yksin työhuoneessa, on auttamatta poislaitettavien tai siirrettävien listalla. Yritykset arvostaa sosiaalisuutta yli ammattitaidon. Ja se valitettavasti näkyy yleisessä osaamisessa.

Itse jouduin laittamaan yhden konsulteista pois juuri tuon introverttiyden vuoksi. Siitä ei vain tule mitään, jos 10 hengen tiimistä yksi ei pysty kommunikoimaan muiden kanssa mitenkään. Vuoden verran yritin saada herraa edes hieman osallistumaan tiimin toimintaa, mutta ei onnistunut. Istui aivan eri kerroksessa kuin muut. Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät kovinkaan sosiaalisia ole, mutta tiimityössä normaalit vuorovaikutustaidot pitää olla kohdillaan. Sen takia en laittanut pois, että arvostan enemmän sosiaalisia hyviä tyyppejä. Työntekijä oli hyvä, mutta ei korvaamaton.

Kuka sellaisen edes palkkasi?

Olen huomannut, että joihinkin firmoihin kasaantuu kummallista porukkaa, ehkä siksi että avainasemassa oleva - rekrytoinnista vastaava - ei osaa lukea ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Itse kun olin esimies, palkkasin aina itseäni viisaampia ja osaavimpia töihin. Esimiehen tehtäviin kuuluu myös tunnistaa talentit. Vaikka orkesterin kapellimestari johtaa orkesteria, eli kapellimestarin tarvitse osata soittaa yhtäkään instrumenttia. 

Näin tekee viisas ihminen. Muiden osaamisesta tulee myös hänen välineensä.

Harmi, että niin monelle tulee sen sijaan reaktio, että haluaa paiskata soittimet toosaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on, että perinteisesti osaavimmat ihmiset ovat sosiaalisesti introverttejä tai sitten "kulmikkaita" kommunikoijia. Nykyaikana taas tärkein ominaisuus on sosiaalisuus, tiimityö jne., seuraavana tulee ikä ja jossain kaukana perässä listalla on ammattitaito. Vaikka on oman alansa ammattilainen mutta on introvertti eikä halua osallistua tiimikokoontumisiin tai päiväkahveille iloisessa avokonttorissa, vaan mieluummin puurtaa yksin työhuoneessa, on auttamatta poislaitettavien tai siirrettävien listalla. Yritykset arvostaa sosiaalisuutta yli ammattitaidon. Ja se valitettavasti näkyy yleisessä osaamisessa.

Itse jouduin laittamaan yhden konsulteista pois juuri tuon introverttiyden vuoksi. Siitä ei vain tule mitään, jos 10 hengen tiimistä yksi ei pysty kommunikoimaan muiden kanssa mitenkään. Vuoden verran yritin saada herraa edes hieman osallistumaan tiimin toimintaa, mutta ei onnistunut. Istui aivan eri kerroksessa kuin muut. Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät kovinkaan sosiaalisia ole, mutta tiimityössä normaalit vuorovaikutustaidot pitää olla kohdillaan. Sen takia en laittanut pois, että arvostan enemmän sosiaalisia hyviä tyyppejä. Työntekijä oli hyvä, mutta ei korvaamaton.

Kuka sellaisen edes palkkasi?

Olen huomannut, että joihinkin firmoihin kasaantuu kummallista porukkaa, ehkä siksi että avainasemassa oleva - rekrytoinnista vastaava - ei osaa lukea ihmisiä.

Valitettavasti jouduttiin ottamaan pakon edessä kiireessä, kun joku oli pakko saada ja just silloin oli ehdokkaita sopivalla osaamisella vähän tarjolla. Tiedostettiin kyllä heti haastattelun jälkeen, että kyseessä ei ole kovinkaan supliikki seuramies. Eli kyllä se omaan ja esimiehen piikkiin menee.

Monesti hyvä duunari ei välttämättä ole se, joka tuo eniten voittoa firmalle, vaan esimerkiksi se lojaalein joka ei koskaan harkitse lähtevänsä muualle. Myös helposti kyykytettävissä olevat työntekijät ovat monen työnantajan mieleen. 

Itse ostin aikanaan yrityksen.

Työntekijöiden joukossa oli 2 muita työntekijöitä huomattavasti vanhempaa työntekijää joilla oli erittäin pitkä kokemus alasta ja myös erittäin hyvä tuloksentekokyky.

Edellämainitusta syystä en voinut irtisanoa heitä henkilön johtavista syistä joten jouduin siirtämään heidät muihin tehtäviin että sain heidät lähtemään yrityksestä. Ja syyhän oli se että nuorena yrittäjänä halusin nuoren henkilökunnan.

Työelämän johtaminen on rapautunut Suomessa pahasti kaksituhattaluvulla.On otettu monenlaista muutosjohtajaa sun muuta visionääriä joilla ei käytännön kokemusta juurikaan ole. Pätevä työntekijä on tässä kuviossa uhka koska se saattaa hoksata jotakin.

Esimieheksi ei tarvii käydä kuin joku kurssi, jossa näytetään nelikenttäanalyysi yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on, että perinteisesti osaavimmat ihmiset ovat sosiaalisesti introverttejä tai sitten "kulmikkaita" kommunikoijia. Nykyaikana taas tärkein ominaisuus on sosiaalisuus, tiimityö jne., seuraavana tulee ikä ja jossain kaukana perässä listalla on ammattitaito. Vaikka on oman alansa ammattilainen mutta on introvertti eikä halua osallistua tiimikokoontumisiin tai päiväkahveille iloisessa avokonttorissa, vaan mieluummin puurtaa yksin työhuoneessa, on auttamatta poislaitettavien tai siirrettävien listalla. Yritykset arvostaa sosiaalisuutta yli ammattitaidon. Ja se valitettavasti näkyy yleisessä osaamisessa.

Itse jouduin laittamaan yhden konsulteista pois juuri tuon introverttiyden vuoksi. Siitä ei vain tule mitään, jos 10 hengen tiimistä yksi ei pysty kommunikoimaan muiden kanssa mitenkään. Vuoden verran yritin saada herraa edes hieman osallistumaan tiimin toimintaa, mutta ei onnistunut. Istui aivan eri kerroksessa kuin muut. Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät kovinkaan sosiaalisia ole, mutta tiimityössä normaalit vuorovaikutustaidot pitää olla kohdillaan. Sen takia en laittanut pois, että arvostan enemmän sosiaalisia hyviä tyyppejä. Työntekijä oli hyvä, mutta ei korvaamaton.

Kuka sellaisen edes palkkasi?

Olen huomannut, että joihinkin firmoihin kasaantuu kummallista porukkaa, ehkä siksi että avainasemassa oleva - rekrytoinnista vastaava - ei osaa lukea ihmisiä.

Valitettavasti jouduttiin ottamaan pakon edessä kiireessä, kun joku oli pakko saada ja just silloin oli ehdokkaita sopivalla osaamisella vähän tarjolla. Tiedostettiin kyllä heti haastattelun jälkeen, että kyseessä ei ole kovinkaan supliikki seuramies. Eli kyllä se omaan ja esimiehen piikkiin menee.

Tämä kuulostaa kyllä aika epäreilulta työntekijää kohtaan. Olikohan hänelle huomautettu asiasta ja ihan niillä samoilla sanoilla, kuin irtisanottaessa? Jos kerrotte "sä voisit vähän lisää läppää heittää" ja myöhemmin irtisanotte koska "vuorovaikutustaitosi johtavat toistuvaan alisuoriutuniseen", niin kohtelitte häntä törkeästi.

Meiltäkin savustettiin pari erittäin pätevää tyyppiä pihalle. Työkavereinakin olivat huippuja, mutta johdolle hankalia, kun esittivät liikaa ikäviä kysymyksiä.

Tilalle palkattiin kivoja tossukoita, jotka eivät esitä kysymyksiä. Yksinkertaisesti siksi kun eivät ymmärrä/välitä työstämme kovinkaan paljoa.

Halutaan että tämä hyvä oppii mahollisimman monta juttua, jotta voi sitten tuurailla tarvittaessa montaa hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on, että perinteisesti osaavimmat ihmiset ovat sosiaalisesti introverttejä tai sitten "kulmikkaita" kommunikoijia. Nykyaikana taas tärkein ominaisuus on sosiaalisuus, tiimityö jne., seuraavana tulee ikä ja jossain kaukana perässä listalla on ammattitaito. Vaikka on oman alansa ammattilainen mutta on introvertti eikä halua osallistua tiimikokoontumisiin tai päiväkahveille iloisessa avokonttorissa, vaan mieluummin puurtaa yksin työhuoneessa, on auttamatta poislaitettavien tai siirrettävien listalla. Yritykset arvostaa sosiaalisuutta yli ammattitaidon. Ja se valitettavasti näkyy yleisessä osaamisessa.

Itse jouduin laittamaan yhden konsulteista pois juuri tuon introverttiyden vuoksi. Siitä ei vain tule mitään, jos 10 hengen tiimistä yksi ei pysty kommunikoimaan muiden kanssa mitenkään. Vuoden verran yritin saada herraa edes hieman osallistumaan tiimin toimintaa, mutta ei onnistunut. Istui aivan eri kerroksessa kuin muut. Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät kovinkaan sosiaalisia ole, mutta tiimityössä normaalit vuorovaikutustaidot pitää olla kohdillaan. Sen takia en laittanut pois, että arvostan enemmän sosiaalisia hyviä tyyppejä. Työntekijä oli hyvä, mutta ei korvaamaton.

Kuka sellaisen edes palkkasi?

Olen huomannut, että joihinkin firmoihin kasaantuu kummallista porukkaa, ehkä siksi että avainasemassa oleva - rekrytoinnista vastaava - ei osaa lukea ihmisiä.

Olen eri esimies, mutta alalla, jossa tuollaisia kummajaisia on ja olen itsekin yhden sanonut irti kun hän ei voinut millään käsittää, että on suotavaa ilmaantua palaveriin edes parin viikon välein ja raportoida työn etenemisestä jotenkin.

Mun työnantajalla nämä tuppaa olemaan pitkään talossa olleita tyyppejä, joilla on jonkun todella spesifisen (yleensä kuolevan) teknologian erityisosaamista tai sitten ns. luovia neroja. Jälkimmäiset on siirtyneet onneksi lähes kaikki freelancereiksi/alihankkijoiksi. Eikä näitä ultraintroverttejä tosiaan enää palkata.

Isäni kun aikoinaan lomautettiin sitä ihmetteli, kun parhaimmat työmiehet ja osaavin porukka irtisanottiin ensimmäisenä ja vasta viimeisessä ryhmässä ennen lopullista konkurssia potkiin ulos juopot ja ja saikuttajat. Kai se on tämän maan tapa.