Miksi kaikki hyvät työntekijät siirretään muihin tehtäviin tai irtisanotaan?
Enkä tarkoita tällä ”muihin tehtäviin” ylennystä ja parempipalkkaista duunis vaan johonkin nykyistä huonompiin.
Näin ainakin meillä toimitaan.
En ymmärrä tällaista toimintaa.
Kommentit (35)
Esimies pelkää oman paikkansa puolesta.
Teidän firmalla ei sitten kovinkaan hyvin mene. Itse en ole koskaan ollut firmassa, jossa hyvät työntekijät olisi irtisanottu. YT:n aikanakin on melkein pystynyt arvaamaan ketkä monoa saavat ja aina ne on ollut ne patalaiskat valittajat, joiden työpanos on lähellä nollaa.
Olen tullut siihen tulokseen, että lievät tai diagnosoimattomat persoonallisuushäiriöt ovat ERITTÄIN yleisiä.
Moni päätyy esimiesasemaan, jossa persoonallisuuden ikävät piirteet tulevat esille: kaikki pyörii henkilön egon ympärillä. Hän ei kykene asiakeskeisyyteen, ei avoimuuteen, eikä ajattelemaan firman etua koska hänen kompleksinsa menevät kaiken edelle.
Tälläinen henkilö ei kykene hyödyntämään kollegoiden lahjakkuutta, vaan mieluummin tönäisee heidät kokonaan pois. Jos hän saa vielä hoitaa rekrytoinnin, hän akkumuloi yritykseen velttoja työntekijöitä - hyvät eivät yksinkertaisesti pysy.
Työyhteisöstä tulee persoonallisuushäiriöiden laajentuma.
Useimmiten ne parhaat lähtevät itse vetämään esim. huonon johtamisen tai työilmapiirin vuoksi. Kaikkea ei tarvitse sietää kun on vaihtoehtoja.
Ei myy itteensä henkiselle väkivallalle.
Vierailija kirjoitti:
Esimies pelkää oman paikkansa puolesta.
Minkälaisissa työpaikoissa katsellaan esimiestä, joka hankkiutuu oikeasti hyvistä tekijöistä systemaattisesti eroon? Mulla on ainakin tulosvastuu ja saisin itse lähteä menemään, jos tiimeissä ei hommat hoidu sen takia että pönkitän omaa egoani.
Kaikille vähänkin esimiesasemassa oleville pitäisi lain mukaan olla vaatimuksena persoonallisuustesti. Eikös Jordan Peterson sellaista ohjelmaa joskus kehittänyt?
Aina johtajat eivät tiedä esimiestensä luonnevammoista. Ne tulevat kyllä ilmi, ennemmin tai myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimies pelkää oman paikkansa puolesta.
Minkälaisissa työpaikoissa katsellaan esimiestä, joka hankkiutuu oikeasti hyvistä tekijöistä systemaattisesti eroon? Mulla on ainakin tulosvastuu ja saisin itse lähteä menemään, jos tiimeissä ei hommat hoidu sen takia että pönkitän omaa egoani.
Julkisella sektorilla ei ole tulosvastuita. Siellä on aikaa pelailla näitä oman egon kohotuspelejä.
Vaatimus esimiestaidoista olisi vähän niin kuin hygieniapassi tms. Kortin haltijan pitäisi myös sitoutua asialliseen kohteluun, työntekijöiden tyydyväisyydestä pitäisi olla säännöllinen seuranta!
Vierailija kirjoitti:
Esimies pelkää oman paikkansa puolesta.
Voi olla myös näin. En tiedä millaisesta työpaikasta kyse, mutta jos alainen on esimiestä korkeammin koulutettu tai käynyt esimieskoulutuksen, niin helposti alkaa esimies säikkymään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimies pelkää oman paikkansa puolesta.
Minkälaisissa työpaikoissa katsellaan esimiestä, joka hankkiutuu oikeasti hyvistä tekijöistä systemaattisesti eroon? Mulla on ainakin tulosvastuu ja saisin itse lähteä menemään, jos tiimeissä ei hommat hoidu sen takia että pönkitän omaa egoani.
No kyllä sellaisiakin työpaikkoja on, valitettavasti. Tämä osittain näkyy yritysten elinkaaressa. Kun menee hyvin, niin riskinä on, että johtamiskulttuuri rapautuu ja organisaatioon alkaa pesiä erilaisia pyrkyreitä. Tämän jälkeen sitten kohta meneekin huonommin.
Johtamisen haaste on se, että jatkuvasti pidetään tavoitteet oikein. Eli riittävästi tavoitteellisuutta, että motivaatio säilyy, mutta samalla joustavuutta, että saadaan aikaan onnistumisen tunteita eikä polteta ketään loppuun. Samalla epäkohtiin pitäisi reagoida ajoissa, vaikka juuri nyt ei tarvitsisi.
Ongelma on, että perinteisesti osaavimmat ihmiset ovat sosiaalisesti introverttejä tai sitten "kulmikkaita" kommunikoijia. Nykyaikana taas tärkein ominaisuus on sosiaalisuus, tiimityö jne., seuraavana tulee ikä ja jossain kaukana perässä listalla on ammattitaito. Vaikka on oman alansa ammattilainen mutta on introvertti eikä halua osallistua tiimikokoontumisiin tai päiväkahveille iloisessa avokonttorissa, vaan mieluummin puurtaa yksin työhuoneessa, on auttamatta poislaitettavien tai siirrettävien listalla. Yritykset arvostaa sosiaalisuutta yli ammattitaidon. Ja se valitettavasti näkyy yleisessä osaamisessa.
Välillä tulee rohkeita työntekijöitä, jotka juttelevat toimitusjohtajalle, ellei esimiehelle puhuminen auta. He osoittavat välittämistä.
Mutta jos tj pelkää tehdä ongelmille mitään (esim. koska on vasta aloittanut työssään, ja työyhteisössä on useampia vammaisia, jotka hän suututtaisi...) niin parempi vaan lähteä. On tärkeää hyvinvoinnille, että firmassa on käytännössä edes yksi henkilö, joka uskaltaa ajatella firman etua myös silloin, kun se vaatisi perusteellisia muutoksia.
On todella olemassa työpaikkoja, joita voi pyörittää myös surkeasti. Eikä sinne kaivata ketään, joka luulee olevansa parempi!
Liian taitava tai älykäs työntekijä koetaan usein (tiedostamatta) uhkana esimiestasolla. Ehkä pelätään hänen näkevän ja/tai tiedostavan kokonaisuuden paremmin ja näkevän myös työnjohdolliset pimeämmät vaikuttimet.
Vierailija kirjoitti:
Välillä tulee rohkeita työntekijöitä, jotka juttelevat toimitusjohtajalle, ellei esimiehelle puhuminen auta. He osoittavat välittämistä.
Mutta jos tj pelkää tehdä ongelmille mitään (esim. koska on vasta aloittanut työssään, ja työyhteisössä on useampia vammaisia, jotka hän suututtaisi...) niin parempi vaan lähteä. On tärkeää hyvinvoinnille, että firmassa on käytännössä edes yksi henkilö, joka uskaltaa ajatella firman etua myös silloin, kun se vaatisi perusteellisia muutoksia.
On todella olemassa työpaikkoja, joita voi pyörittää myös surkeasti. Eikä sinne kaivata ketään, joka luulee olevansa parempi!
Protokollaa tulee noudattaa eli oman lähiesimiehen ei ongelmakohtia nosteta näkyviin. Muuten seuraa sanktio.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on, että perinteisesti osaavimmat ihmiset ovat sosiaalisesti introverttejä tai sitten "kulmikkaita" kommunikoijia. Nykyaikana taas tärkein ominaisuus on sosiaalisuus, tiimityö jne., seuraavana tulee ikä ja jossain kaukana perässä listalla on ammattitaito. Vaikka on oman alansa ammattilainen mutta on introvertti eikä halua osallistua tiimikokoontumisiin tai päiväkahveille iloisessa avokonttorissa, vaan mieluummin puurtaa yksin työhuoneessa, on auttamatta poislaitettavien tai siirrettävien listalla. Yritykset arvostaa sosiaalisuutta yli ammattitaidon. Ja se valitettavasti näkyy yleisessä osaamisessa.
Itse olen kokenut ongelman päinvastaisena. Vaikka olisi kuinka ystävällinen, hoitaisi vain oman osuutensa (erinomaisesti!) eikä arvostelisi ketään, jos esimiehelle tms. on kertynyt kompleksia, hän kokee sen paremmuuden itsessään varpaille astumisena. Puhuminen ei auta, asenne kumpuaa niin syvältä. Sellaisten ratkaisu on yrittää vaikka sabotoida halveksumansa työntekijä pois, sillä hänen pätevyytensä on todella ärsyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä tulee rohkeita työntekijöitä, jotka juttelevat toimitusjohtajalle, ellei esimiehelle puhuminen auta. He osoittavat välittämistä.
Mutta jos tj pelkää tehdä ongelmille mitään (esim. koska on vasta aloittanut työssään, ja työyhteisössä on useampia vammaisia, jotka hän suututtaisi...) niin parempi vaan lähteä. On tärkeää hyvinvoinnille, että firmassa on käytännössä edes yksi henkilö, joka uskaltaa ajatella firman etua myös silloin, kun se vaatisi perusteellisia muutoksia.
On todella olemassa työpaikkoja, joita voi pyörittää myös surkeasti. Eikä sinne kaivata ketään, joka luulee olevansa parempi!
Protokollaa tulee noudattaa eli oman lähiesimiehen ei ongelmakohtia nosteta näkyviin. Muuten seuraa sanktio.
Jos esimies toistuvasti sabotoi työtä (voitko kuvitella?), kyllä hänen kanssaan on puhuttava siitä, miten kommunikaatio jatkossa pelaisi. Jotta varmistuisi se, ettei sabotoinnille ole mahdollisuutta.
Sanktio sabotoinnista on jo aihe johtajan puheille menemiseen.
Mä olen kai huono duunari, samoja hommia teen.