Olen miettinyt lapsen pois antoa...
Siitä on ollut puhetta sossun kassa ja ollaan puhuttu 'kokeilu' ajasta.. Sossu tukee ihmeen hyvin asian kanssa minua.. Rakastan omaa 4v lastani..Lapsella ei niin ole kotona hätä,mutta tavallisen perheen mausteet puuttuvat.. (lämpö,läsnäolo,nauru,keskustelu,,)
Viimeiset pari vuotta mennyt todella tuskaisesti..Muutamia kertoja olen meinannut tappaa itseni. Käyn mt.ssä keskustelemassa.
Mua niin pelottaa että en osaa kasvattaa lasta..En osaa käsitellä pientä ihmistä vaan raivoan ja tiuskin..olen hirveä äiti.. olen myös lyönyt.. (lapsella ei isää) Olen hukassa. Tiedän että joku perhe voisi antaa paremman elämän,mitä nytten on.
Kommentit (28)
Pyydä parempaa hoitoa mt:stä. Terapiaa ja paremmat lääkkeet. Itsekkin juttelen psyk.hoitajan kanssa mutta eipä tuo terapiaa korvaa (kokemusta on siitäkin).
Ihanaa, että ajattelet lapsesi parasta. Ei ole aina niin, että lapsen olisi ilman muuta paras olla biologisen vanhemman luona. Lapsi tarvitsee elämäänsä nimenomaan iloa, naurua, huolettomuutta, turvallisuutta, läheisyyttä, joita et tällä hetkellä pysty äitinä tarjoamaan. On upeaa, että uskallat antaa lapsellesi mahdollisuuden niihin toisessa perheessä. Et silti menetä lastasi eikä hän sinua. Totuus on että ellei lapsi saa yllä mainittuja asioita, hän on aikuisena kuten sinä.
Voimia lapsesi parhaan ajattelemiseen! Olet paras äiti, kun annat hänelle mahdollisuuden huolettomaan lapsuuteen.
T. Erikoissairaanhoitaja lasten mt-puolelta
Just. Ja miehelle oltaisiin varmaan yhtä ymmärtäväisiä...
Minä ymmärrän. On hienoa että itse itedostaa ettei pysty. Lapsuus on tärkeä aika lapselle, hänen tulee saada hyvä lapsuus ja jollei äiti pysty sitä antamaan niin parempi on antaa jonkun toisen esim. sijaisperheen yrittää.
Itse olen sijaislapsi, 7 vuotiaana huostaanotettu. Vain se ensimmäiset 7 vuotta kotona alkoholistiperheessä teki teehtävänsä, perusturvallisuus puuttuu ja sillä on kauaskantoiset seuraukset. Jos tunnet ettet itse pysty tarjoamaan lapselle sitä mitä hänen kuuluu saada, anna lapselle mahdollisuus jossain muualla.
Itse muistan lapsuudestani, että äiti ei oikein jaksanut ja isä joi. Silti ajattelen, että minun oli parempi asua kotona. Nyt äitinä yritän/olen erilainen kuin omat vanhempani. En juo ja leivon ja touhuan lasteni kanssa.
9, voisko olla että ajattelet että sun oli parempi olla kotona vaikka siellä olikin kurjaa kuin sijaisperheessä koska et vain tiennyt paremmasta? Tiedän että kaikkeen tottuu mutta pienen lapsen alämä kuuluu olla huoletonta ja että on aikuiset jotka pitävät hyvää huolta lapsesta.
Olisin minäkin pärjännyt kotona kun en paremmasta tiennyt, mutta onni oli että pääsin pois.
Ajattelin kuitenkin, että vanhemmat välittivät minusta. Luulen, että vaikeudet ovat tehneet minusta vahvan, enkä pienistä säikähdä.
T.9
9, lyötiinkö sinua? Huudettiinko sinulle ja saitko mitään positiivisia tai edes neutraaleja sanoja? Niinpä... Kaikki vanhemmat eivät ole niin hyviä kuin sinun.
Kiitos kun ette lytännyt minua. Asia ei todellakaan ole helppo minulle.
Jos kyseessä on "vain" masennus eikä alkoholi-ongelmat tms niin eiks sitä voisi pyytää parempaa hoitoa? Mulla on masennus ja olen aikalailla loppu mutta onneksi saan hyvää hoitoa psykiatriselta poliklinikalta ja jaksan joten kuten.
Mitä hoitoa saat? Ehkä
Täällä on heikompi tarjonta.. Muutamia kertoja hoitaja vaihtunut kelle olen keskustellut.
Itselläni oli rikkinäinen lapsuus,isä joi ja kuoli kun olin pieni..äiti kylmin ihminen mitä tiedän. Meillä ei ollut tunne sidettä,ei olla tekemisissä.. Olen katkera ja todellakin koitan tehdä kaiken toisin mitä oma äitini.. Mutta tiedän että en ole paras lapselle..Lapseni ansaitsee parasta ja pahalta tuntuu että itse minä en kykene tähän(ainakaan nytten..)
Keskustelen psyk.hoitajan kanssa kahden viikon välein. Hoitaja kommunikoi psykiatrin kanssa, jos haluan lääkevaihtoa. Saan soittaa hoitajalle milloin vain, jos menee huonosti. Olen jonossa terapiaan.
Eiks sossut ole tarjonneet perhettä, jonne lapsi menisi silloin tällin?
Luuletko, että MT- mies edes olisi lapsen kanssa? HAHAH. Se olisi baareissa ja muualla sekoilemassa ja ördäämässä, ei pienen lapsen kanssa kotona. Hahah. Miehet jättää lapset pärjäämään sen mt äidin kanssa kaksin, joten haista sä perse.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 11:30"]
Just. Ja miehelle oltaisiin varmaan yhtä ymmärtäväisiä...
[/quote]
On hienoa, että olet hakenut apua etkä vain jäänyt yksin murehtimaan ongelmia. Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin sekä sinun että lapsen kannalta.
Olin itse samassa tilanteessa. Tuntui, että lapsi pitää antaa parempaan perheeseen. En vain pystynyt löytämään mielessäni tarpeeksi hyvää perhettä ja jokatapauksessa tuntui, että ymmärrän lastani parhaiten. Terapia ja lääkkeet auttoi minua, nyt menee jo hyvin. Silti aina tunnen syyllisyyttä lapseni alkuvuosista. Uskoakseni sinäkin kuitenkin hoidat lapsesi hyvin. Riittämättömyyden tunne vaan oli niin ylitsepääsemätön ja on sitä välillä vieläkin. Jokainen löytää omaan tilanteeseensa parhaimmat keinot selviytyä ja parantaa elämänsä. Mutta uskon, että jokaisella on mahdollisuus selviytyä jollain keinoin. Nyt kaikki takaiskut tuntuvat todella voimakkailta ja monesta ajatten mitä olen masennuksellani lapselleni aiheuttanut. Mutta elämä kuitenkin on pääsääntöosesti onnellista ja lapsi on onnellinen. Rakastaa minua ja pystyy turvautumaan minuun. En osaa neuvoa, koska jokaisella on erilainen tilanne. Mutta toivoa on.
Sossu on varmaankin tarkoittanut kokeilulla lyhyttä avohuollon sijoitusta. Ei se huono ratkaisu ole ja olisit kuitenkin lapsen elämässä mukana. Ottaisit lapsen sovitusti kotihoitoon ja kävisit katsomassa.
Hah mitä tekopyhiä kaksinaismoralisteja! Vähän aikaa sitten oli ketju jossa mies kirjoitti ettei pysty isyyteen ja harkitsee katoavansa lapsensa elämästä. Monet siellä haukkuivat miehen lyttyyn. Miksette nyt sano samoja asioita naiselle?
"kokeiluajasta" puhuminen hieman kummastuttaa, ei kuulosta lapsen edun mukaiselta. Lapselle pitäisi turvata kasvua tukevat olosuhteet. Jos itsekin koet, etten nyt tällä hetkellä siihen kykene, lapsen sijoitus toiseen perheeseen lienee paras ratkaisu, eikä äitiytesi siihen pääty. Ellei sitten "kokeiluajan" yhteydessä puhe ole ollut avohuollon sijoituksesta? EI huostaanottokaan ole lopullinen, mikäli biologisen vanhemman tilanne muttuu ja tapaamiset ovat säännöllisiä. Huostaanoton jatkumista arvioidaan vähintään vuosittain asiakassuunnitelmaneuvotteluissa. T:sossu