Olen narsisti, haluatko kysyä minulta jotain?

Booring, teitä on 13 tusinassa. Next please, ja mielellään jotain vähän kiinnostavampaa.

Ihan kuin Tuksu

[quote author="Vierailija" time="23.11.2013 klo 20:11"]

Booring, teitä on 13 tusinassa. Next please, ja mielellään jotain vähän kiinnostavampaa.

[/quote]

Niinkö? Nykyään todella moni väittää tietävänsä tai tuntevansa ns. narsistin. Mutta kuinka moni tuntee jonkun, jolla tuo diagnoosi oikeasti on?

Ap

Voisin väittää, että jokaisen narsistin lapsella on aina jonkinlaisia mielenterveysongelmia, johtuen yleensä aika massiivisista ympäristön stressitekijöistä, jota narsisti vanhempana edustaa. Narsismi on yksi pahimpia luonnehäiriöitä mitä voi olla, ja yhtä yleinen kuin skitsofrenia.

Vastaisitko kysymyksiin, joita esitetty esim. 15

Niin, joku kyseli lapsuudestani ja perheestäni. Kai minulla oli suht tavallinen lapsuus. Oli kavereita, leikkejä pihalla ja sensellaista.

Jossain vaiheessa jouduin koulussa kateellisten silmätikuksi, koska sain parempia numeroita kuin he. Aluksi pelkäsin heitä ja nöyristelin, mutta hyvin pian huomasin haluavani kostaa heille. Kerran jouduin yhden kiusaajan kanssa suljettuun tilaan kahdestaan. Hän oli minua lyhyempi ja pienempi poika (itse olen siis naispuolinen), eikä hän kahdenkesken uskaltanut sanoa minulle mitään. Kaadoin hänet maahan, potkin ja hakkasin kaikin voimin. Tapahtuman jälkeen jouduin koulupsykologille ja minut siirrettiin toiseen kouluun. Sen jälkeen olen saanut olla rauhassa.

Olen vanhempieni kanssa tekemisissä, mutta en oikeastaan tunne mitään erityisen lämpimiä tunteita heitä kohtaan. Pidän yhteyttä, koska minulta odotetaan sitä. Vosin kyllä katkaista välit, jos he heittäytyisivät jotenkin hankaliksi.

Terv. ap

Entä 14, oletko onnellinen?

Entä nyt ystäviä? Puolisoa? Millaisia? Mitä ajattelet heistä?

Heh heh. Ainoa, jonka elämästä onnistut tekemään helvetin, on omasi.

Joten jatka vaan samaa rataa...

[quote author="Vierailija" time="23.11.2013 klo 19:26"]

En ole Ailus enkä Johanna Tukiainen enkä muukaan julkisuuden henkilö.

Olen saanut narsistisen persoonallisuushäiriön diagnoosin, siispä olen narsisti. Tosin en kyllä oikein luota tapaamieni psykologien/psykiatrien ammattitaitoon.

Hakeuduin hoitoon muista syistä, sitten asiaa alettiin tutkia ja osalleni räpsäytettiin tämä diagnoosi.

Mitenkö minut saa suuttumaan. Se vähän riippuu tilanteesta ja asiasta. Joskus ei oikein mitenkään, sillä toiset ihmiset ja heidän sanomisensa eivät oikein kiinnosta minua. Hymyilen vain pirullisesti ja sanoin jotain ilkeää. Joskus taas suutun ihan silmittömästi, jos joku arvostelee tai kommentoi ominaisuuksiani/tekemisiäni tavalla, josta en pidä. Silloin annan samalla mitalla takaisin, tai oikeastaan pyrin tekemään heidän elämästään helvettiä.

terv. ap

 [/quote]

En ole onnellinen, koska maailmassa on liikaa ärsyttäviä asioita ja ihmisiä.

Kavereita ja tuttavia minulla on kyllä ollut, mutta ei ehkä oikein ketään jota voisin kutsua ystäväksi. En tiedä, miten ns. normaalit ihmiset kokevat ystävyyden. Saatan toisinaan tuntea jonkinlaista sympatiaa jotain ihmistä kohtaan. Se on erikoinen tunne, aivan kuin he sillä hetkellä olisivat jotenkin osa minua. Mutta yleensä se tunne menee nopeasti ohi. Yleisesti ottaen pidän muita ihmisiä epäkiinnostavina.

Tällä hetkellä yhteydenpito kaikkiin tuttaviin on jäänyt, vietän hiljaiseloa.

Minulla on ollut joitakin seurustelusuhteita, mutta juuri nyt ei ole. Naimisissa en ole koskaan ollut.

Kuinka onnellikseksi tämä kiusaaminen ja kostaminen sinut tekee?.Entä kun lähipiiri tietää ongelmasi ja he vedättävät sinua ärsytelläkseen sinua, miten toimit muuten kuin isolla hymyllä ja hampaiden esittelyllä?

Tunnetko, että sinua läpivalaistaan ja ongelmasi tulee selväksi useimmalle pienen tutustumisen jälkeen, miltä se tuntuu olla pellenä ja jaksaa sitten uskotella olevansa suuri ja mahtava? Oletko omasta mielestäsi uskottava ja reilu tyyppi itsellesi, toisille? 

Oletko itse huomannut omakuvan olevan kiero ennen tätä lausuntoa?   ja omasta elämästäsi sen todellisen helvetin teet omalla asenteellasi. Anna mennä vaan jos on mukavampi ilman ystäviä ja ehkä niin hyväkin.Kukaan ei jaksa pakkoa kauemmin  täydellisen ihmisen seuraa. Älä halkea omaan visauteesi.

Eli, vanhempiisi sulla ole mitään välejä? Vanhempasi eivät kohdelleet sua hyvin, kun olit lapsi? Kerroit vaan pihaleikeistä, mutta kerropa nyt sun kotielämästäsi.

Oliko sulla kaikillatavoin turvallinen lapsuus? Saitko rakkautta, ruokaa ja läheisyyttä?  Ettei sua koskaan lyöty, revitty tukasta, tönitty, etkä joutunut katsomaan vierestä että äitiäsi tai ketään muutakaan olisi pahoinpidelty?

Millä perusteella valitsit seurustelukumppanisi?

Millaiset nukkumaanmenorituaalit teillä oli lapsena, esim iltasatu?

Mulla ois paljonkin kysymyksiä narsistilta, kenen takia olen romahtanut psyykkisesti, mutta jotenki en osaa asettaa näitä juttuja nyt kysymyksiin. Jotenki koko elämäntyyli ja tapa toimia on narsistilla niin erikoinen, että olen aivan ymmälläni. Tajuatko sinä itse, että sinun tunne-elämä ei toimi niinkuin normaalilla aikuisella ihmisellä? Että sinä et oikeasti ole mitenkään erikoinen tai etuoikeutettu toimimaan, miten haluat? Eikä sinulla ole oikeutta kohdella toisia kuin alinta saastaa? Tajuatko, vai kuvitteletko että sinulla on oikeus, koska sinä olet jotain erityisen merkityksellistä tähän maailmaan?

Oletko ikinä kokenut olevasi heikko?

ap on pelkkä trolli. tuollaisia diagnooseja ei tehdä huvin vuoksi jossain psykiatrilla. ja kun suurin osa narskuista on niin taitavia näyttelijöitä ettei narsismia tunnisteta. :D tyhmä.

Miten narsistin kanssa täytyy toimia , että yhteys pelaa?

Pidätkö ylellisestä kehumisesta, ihmisistä jotka arvostavat sinunlaista suuresti ja osoittavan sen ym?..miellyttääkseen sinua, ettet pakene tilanteesta..he ketkä tunnistavat oireesi.

Ovatko tuntemasi normaalit ihmiset yleensä mielestäsi paska sakkia?

Tunnetko empatiaa. katumusta. osaatko pyytää anteeksi?

Löytyykö yhtään tunneälyä?

Kestätkö arvostelua 

Oletko koskaan rakastanut ketään?

muuta kuin itseäsi siis