Lue keskustelun säännöt.
Emme varmasti uskalla tehdä enempää lapsia!
21.11.2013 |
En tiedä, olenko ainoa, joka kaikkea tälläistä puolisonsa kanssa kelailee (eli siis houreenomainen vauvakuume puuttuu), mutta uskallusta tehdä lisää lapsia ei varmasti tule koskaan löytymään, vaikka halua ehkä olisikin. Mies ilmaiseen sen niin että "väistettiin luoti jo kerran", eli saatiin toistaiseksi terve lapsi (joka säikäytti jo sydänongelmaepäilyillään) ja parisuhde selvisi lapsen aiheuttamasta kivikosta.
Olemme varmaan todella turvallisuushakuisia ihmisiä, mutta eka tehtiin vähän niin kuin "ajattelematta", yllätyttiin positiivisesti, mutta myös vähän järkytyttiin kaikesta, mitä lapsen saaminen tuo mukanaan.
Olemmeko ainoita? Onko tämä epänormaalia?
Emme halua kokeilla enää parisuhteemme pitävyyttä, jännittää, kehittyykö toisesta lapsesta "normaali", katsoa, selviääkö elossa raskaudesta, synnytyksestä, lapsivuodeajasta yms. Tietenkin elämään sisältyy riskejä ja ahdistusta, mutta tuntuu vaan että lisälapset lisäisivät niitä!
Kommentit (21)
Samoja ajatuksia, mutta eri syystä. Parisuhdettamme en epäile, mutta edellinen raskaus päättyi aivan liian aikaisin pienen pienten tyttöjen syntymään. Uutta taistelua pikkukeskosen/keskosten kanssa, en tiedä kestäisikö enää päänuppi sitä. Myöskään mahdollista kuukausien vuodelepoa heikon kohdunkaulan vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että parisuhteemme kyllä kestäisi, vaikkakin varmaan vähän dippaisi taas asiaankuuluvasti, ja sitten taas käytettäisiin kamalasti voimavaroja sen palauttamiseen entiselleen. Eniten pelottaa se, että kaikki ei menisi hyvin ja "normaalisti". Siinä tapauksessa en tiedä, miten jaksettaisiin edes pariskuntana. Tuntuu, että on annettu jotenkin heikommat jaksamisen lahjat? Vai eikö kaikki maalaile näitä mahdollisuuksia seinälle pohtiesssaan lapsia?
ap
Turvallisuushakuisia, jotka tekivät lapsen vähän niinkuin "ajattelematta" , ok, olette ehkä todella nuoria tai vaan outoja?
Mutta suosittelen lämpöisesti, että ette tee lisää lapsia, sen yhdenkin kanssa näemmä saa parisuhteen koetukselle liikaa, ja koska nyt on seesteistä, niin yrittäkää ylläpitää se, sillä koskaan ei voi tietää, vaikka olisitte yhdessä peräti aina. Noh, siihen voi uskoa KEN halajaa.
Eikö se ole ihan normaalia, että uusi elämäntilanne vavisuttaa suhdetta? Eikö pikkulapsivuodet ole parisuhteelle ne rankimmat? Emme ole _missään_ vaiheessa olleet eroamassa, mutta meillä on standardimme hyvästä suhteesta, josta emme ole valmiita lasten takia tinkimään.
Ja kyllä, olimme varsin nuoria, kun esikoisen saimme. Ei sitä kamalasti harkittu, onneksi, koska olisi jäänyt tekemättä. Tietenkin antanut enemmän kuin ottanut, ja nyt koko perheen elo on oikein mukavaa :)
lapsen aiheuttamasta kivikosta :D Parisuhde on suhde jossa on pari kaksi ihmistä lapsi on lapsi ei syy yhtään mihinkään. Syy o ollut teissä itsessänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mua pelottaa. Odotan kolmatta. Mietin vähän väliä, että voiko käydä niin hyvä tuuri, että tämä kolmaskin on terve ja kaikki menee ok. Mutta olen halunnut, että lapsilla on sisaruksia. Ajattelen myös, että kun elämä vie eteenpäin ja me miehen kanssa vaihetaan, on lapsilla aina toisensa. Ja kyllä, tulen itse isosta perheestä.
Ei meillä lapset ole parisuhdetta kallistanut, päinvastoin. Meillä se on vain lähentänyt entisestään ja sellaiset turhat pikkuriidat on jäänyt pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutokset parisuhteeseen sikseen, eikö kukaan mieti, minkälaista olisi olla vammaisen lapsen vanhempi? Erityislapsen vanhempi? Psyykkisesti tai fyysisesti sairaan lapsen vanhempi? Tietenkin yhdellekin voi jotain käydä, mutta se on jo olemassa ja siitä ollaan kiitollisia :)
Itsekin olen viisilapsisesta perheestä, ja äitini muistaa joka kerta sanoa, kuinka ihmeissään ja kiitollinen on, kun kaikki lapset ovat elossa ja terveitä. En tiedä, jaksaisinko murehtia moista vuosikausien ajan. Vaikka tämä murhehan tulee tässä vanhemmuuspaketin kylkiäisenä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se ole tullut jo selväksi, että Suomen harkitsevimmat äidit eivät kirjoita AV:lle. Älä siis odota löytäväsi kauheasti myötäeläjiä.
no sille olemassaolevalle lapselle voi sattua jotain, ja toisaalta jos toinen lapsi olisi sairas, siihen on yhteiskunnan tukiverkkoja olemassa. Itse en halua neljättä, koska molemmilla vanhemmilla on vaativa työ ja ajattelen, että neljäs veisi liikaa aikaa muilta lapsilta. Lisäksi koska olen 40 ja ylipainoinen, lapsen riski olla sairas olisi jo tavallista suurempi. Mutta niin akuan kuin olin nuorempi ja lapsia oli 1-1, halusin ehdottomasti lisää. jos meillä olisi vain yksi, se varmaan tukehtuisi äidin huolehtimiseen. AP.lle suosittelen luottavaisempaa elämänasennetta täysin riippumatta siitä, haluaako lisää lapsia vai ei. Ja että hankkii lisää lapsia, jos haluaa ja onnistuu saamaan. Onnettumuusriskilaskenta ei tällaisissa asioissa kannata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No parisuhteen puolesta en lapsen "vuoksi" huolehdi. Kyllä se parisuhteen onnistuminen ja epäonnistuminen on ihan itsestä ja puolisosta kiinni. Mutta mekään (minä) emme uskalla kolmatta vaikeiden synnytysten vuoksi. Kaksi lastamme jäivät kumpikin synnytyskanavaan kiinni, sydänäänet laskivat, revittiin ulos imukupilla ja suoraan elvytettäviksi. Ja kun noille ei onneksi tullut mitään aivovaurioita tai fyysisiä vaurioita, niin en uskalla enää ottaa riskiä, että seuraavalle tulisi. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen pelkäsin toista synnytystä, puhuin pelkopolilla jne, mutta oli pakko synnyttää alakautta. No huonosti kävi. Kolmatta en edes enää yritä. Toisaalta ollaan kyllä tyytyväisiä tähän lapsilukuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ihan kuin mun näppiksestä ja en tajua mitä ihmeperheitä tähän on vastannut kun ei muka lapsen tulo heilauta parisuhdetta/avioliittoa suuntaan taikka toiseen?
Meillä oli tosi rankka eka vuosi esikoisen syntymän jälkeen, ei sitä silloin tajunnut, näin jälkeenpäin kun miettii (lapsi 2v). Lapsi ei ollut suunniteltu, varmaan siitäkin johtuen, ja aina mietin että ei meille ikinä olisi lasta tullut jos ei ois vahinkoa sattunut. Aina vaan miettinyt että kuinka rohkeita päätöksiä ihmiset tekevät kun antavat luvan vauvalle tulla.
No, pitkäksi tämä tarina menisi jos alkaisin oikein jaarittelemaan, mutta kyllä ap, on meitä muitakin! Ja olisi aivan mahtavaa jos esikoisemme saisi sisaruksen, mutta mutta............en tiedä uskallameko ikinä yrittää, ja siksi salaa toivommekin että kävisi taas vahinko. :)
Minä ymmärrän ap:tä täydellisesti! Ja olen kuullut monen muunkin sanovan, että yhden lapsen perheenä on paljon helpompaa ja mutkattomampaa kuin kahden-useamman lapsen perheenä. Miksi keikuttaa venettä turhaan, jos nyt on hyvä? Pelot ovat ihan inhimillisiä ja itse saa onneksi tehdä päätökset omasta elämästään (ja tietää, mikä itselle sopii).
Joo, vahinkoa minäkin toivon, ettei tarvitsisi koskaan uskaltaa ;) Jälkikäteen katsottuna meilläkin se parisuhteen heikko happi on ollut vasta käsinkosketeltava. Ei sitä silloin edes tajunnut.
ap
12, niin.. Ja kukahan siinä muita solvaa?
Tätä keskustelua on kestänyt vajaan tunnin, kasvotusten aihe olisi jo pidemmälle päässyt? Ehkä. Miksi sanomaansa pitää erikseen jäädä pohtimaan?
Minusta parisuhde on asia jossa on ryppyjä, siinä missä voi joutua joskus vammaisen lapsen vanhemmaksi, voi päätyä vammaisen kumppanin omaishoitajaksi. Oletteko te sitä pohtineet?
Olen menettänyt lapsen ja siitä kestää varmaan elinikä selvitä. Ei kaikkeen voi varautua. Talo voi palaa ja kaikki siinä nukkuvat kuolla. Kaikki täältä kuollaan joskus, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Vasta kun olin haudannut lapseni ymmärsin mitä kaikkea palomiehet, poliisit ja ambulanssit oikeasti näkee. Siinä jos jossain voi olla sinisilmäinen..
Parisuhde on mitä te siitä teette. Ei lapsi sitä tee vaikeaksi vaan te ette siinä osaa silloin olla kun tilanteet muuttuu. Miksi lasta syyttää?
Aika huvittavaa, kun täällä äidit kirkkain silmin väittävät, ettei lapsen saaminen heikennä parisuhdetyytyväisyyttä, vaikka asia on lukemattomissa tutkimuksissa osoitettu olevan toisin. Ei se kuulkaa sattumaa ole, että riidat ja tiuskimiset lisääntyvät ja seksi ja yhteinen hauskanpito vähenevät lapsen synnyttyä. Miksi on niin vaikeaa myöntää, että lapsi tuo kaiken hyvän lisäksi elämään myös negatiivisia asioita?
[quote author="Vierailija" time="21.11.2013 klo 21:17"]
12, niin.. Ja kukahan siinä muita solvaa?
[/quote]
Väitätkö, ettei tuo ole totta? Millä perusteella?
En käsitä, miten lapsi aiheuttaa parisuhteen ongelmia? Tehän ette itse osaa toimia suhteessanne.
Terv. viiden lapsen äiti