Elareista taas riitaa..

Ei ole lapsen syy, jos vanhemmat ovat eronneet, puhumattakaan, että heidän elintasonsa laskisi, ihan vain siksi, että isä pukkaa uutta jälkikasvua maailmaan. Luulisi nyt aikuisen ymmärtävän kantavan vastuunsa.

Ydinperheen äitini olen aina ihmetellyt näitä uusiopuolisoita jotka valittavat elareiden suuruudesta ja vierittävät vastuun ja elatusvelvollisuuden lähivanhemmalle, ihan kuin puolison meneisyys voitaisiin pyyhkiä pois uuden jälkikasvun myötä. Ydinperheissä kun kaikki rahat menevät perheen ylläpitämiseen ja eikä kahta lasta elätetä parisadalla eurolla, kun huomioidaan asuminen, harrastukset, vaatteet jne.

Ydinperheissä joudutaan miettimämään jos toisenkin kerran, onko uuteen perheenjäseneen varaa, eikä vauvasta aiheutuneita kustannuksia maksateta jo syntyneillä lapsilla, vaan heidän elintasonsa säilyy samana, vauvasta huolimatta, toisin kuin uusioperheissä, kun vanhemmat eivät kanna vastuutaan jälkikasvusta ja lapset ovat oman onnensa nojassa ja maksumiehenä.

Miksi hankitte jälkikasvua, jos maksajana on viattomat lapset ja joutuvat luopumaan harrastuksista ja alentamaan elintasoaan.

Jos elarit puolitetaan, niin käytännössä se tarkoittaisi miehesi x-liitosta syntyneet lapset maksaisivat perheenne kaksosten kulut, jolloin sinulta ja mieheltäsi poistuisi laissa määrätty elatusvelvollisuus ja se siirtyisi miehesi alle kouluikäisten lasten maksettavaksi. Ei kait teidänkään lapset maksaisi sen enempää kuin miehesi x-liitosta syntyneet lapset. Sitähän tuo puolittaminen tarkoittaa.

Lapsen elatusvelvollisuushan on lain mukaan lapsen molemmilla vanhemmilla puoliksi ja näin ei teillä olisi, jos elatusmaksut puolitettaisiin.

Sääli lapsia, ydinperheissä kun hankitaan lapsia jos siihen on varaa ja lapset saavat pitää elintasonsa ja harrastuksensa. Hyvin ikävää jo syntyneille lapsille, jos he joutuvat maksumiehiksi.

Eikö miehesi "mieliteot" ole jo yli varojen, jos kahdesta lapsesta maksukyky on vain 250e ja neljästä 500 euroa, jolloin lasta kohden on vain 125e/kk. Eikö 125e/kk elareilla huudeta jo muita veronmaksajia apuun?

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 15:07"]

Eikö miehesi "mieliteot" ole jo yli varojen, jos kahdesta lapsesta maksukyky on vain 250e ja neljästä 500 euroa, jolloin lasta kohden on vain 125e/kk. Eikö 125e/kk elareilla huudeta jo muita veronmaksajia apuun?

[/quote]

Eikö äidin pidä silloin laittaa omastaan enemmän jos isällä kyky pienenee syystä tai toisesta? Jos äidillä on muita elätettäviä muista liitoista niin eipä tietenkään ole joten silloin pitää pyytää veronmaksajat apuun.

Uusiperheet ovat vaikeita. meillä oli aikoinaan tilanne, että rahaa todella vähän ja miehen ex yritti saada nostettua elareita. me olimme köyhempiä kuin tämä ex. Tämä on niin tätä, itse sain tarpeeksi. Se on oikeasti vaikea yhtälö kun jokainen ajaa omaa etua ja jotkut härskimmin kuin toiset.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 14:16"]

Ei ole lapsen syy, jos vanhemmat ovat eronneet, puhumattakaan, että heidän elintasonsa laskisi, ihan vain siksi, että isä pukkaa uutta jälkikasvua maailmaan. Luulisi nyt aikuisen ymmärtävän kantavan vastuunsa.

Ydinperheen äitini olen aina ihmetellyt näitä uusiopuolisoita jotka valittavat elareiden suuruudesta ja vierittävät vastuun ja elatusvelvollisuuden lähivanhemmalle, ihan kuin puolison meneisyys voitaisiin pyyhkiä pois uuden jälkikasvun myötä. Ydinperheissä kun kaikki rahat menevät perheen ylläpitämiseen ja eikä kahta lasta elätetä parisadalla eurolla, kun huomioidaan asuminen, harrastukset, vaatteet jne.

Ydinperheissä joudutaan miettimämään jos toisenkin kerran, onko uuteen perheenjäseneen varaa, eikä vauvasta aiheutuneita kustannuksia maksateta jo syntyneillä lapsilla, vaan heidän elintasonsa säilyy samana, vauvasta huolimatta, toisin kuin uusioperheissä, kun vanhemmat eivät kanna vastuutaan jälkikasvusta ja lapset ovat oman onnensa nojassa ja maksumiehenä.

Miksi hankitte jälkikasvua, jos maksajana on viattomat lapset ja joutuvat luopumaan harrastuksista ja alentamaan elintasoaan.

[/quote]

Ah, ihanaa yleistämistä. 

Kyllä, olen itse uusperheen äiti (minulla yksi lapsi ennestään) ja yhtä lailla tässä  joutuu miettimään, onko varaa useampaan lapseen (minulla ja nykyiselläni on yksi yhteinen lapsi). Toki niitä voi lisää tehdä mutta sitten jäisi kyllä ihan yhteiskunnan elätettäväksi. Samalla tavalla voi ihan ydinperheessäkin tehdä jos mielii useampia lapsia. Onko se järkevää...noh, se jää jokaisen oman harkinnan varaan.

Niin, esikoisen isä ei maksa mitään (tavallaan) vaan se hurjat 150e tulee Kelalta (joka tietysti perii sen isältä). 

174 ei siis selvästikkään tajua =D ei se mitään. Minä nyt kuitenkin jatkan lasteni hoitamista ja nenien niistämistä lapsiltani pyytämättä heidän isältään elatusmaksua sen vuoksi. Myös käytän kunnan tarjoamat ilmaiset palvelut, ilmaiset linja-automatkat, harrastan retkeilyä heidän kanssaan (ei maksa juurikaan muuta kuin vaivaa ja lapsi oppii muutakin kuin snobeilua), ostan hänelle myös ensimmäiseksi puhelimeksi muutaman kympin maksavan puhelimen (se joka häntä koulussa tästä sättii tai haukkuu, ei ole lapseni arvoinen ystävä), iloiten muistelen lapsen kanssa yhdessä niitä hetkiä kun hän näki yöllä mörön nurkassa ja halusi kainalooni nukkumaan (ei näitä mörköjä saa rahalla ostettua), myös oksennustaudit ja housuun ripuloinnit (jotka myös äiti joutuu läpi käymään koska tauti tarttuu) kuittaamme naurulla enkä todellakaan vaadi sen vuoksi lisää rahaa. Isä kateellisena kuunnelkoot ja naurakoot jos naurattaa ja miettii mistä jäi paitsi kun lähti. Mutta rahaa en näistä asioista halua häneltä penniäkään. Jokaisella meillä on erilaiset elämän arvot ja muistan kyllä tilanteen missä asuimme kaikki sisarpuolet samassa asunnossa. Oli sisarpuoleni löytänyt pulloja joita oli kauppaan vienyt ja tuli iloisena kotiin karkkia mussuttamaan nenäni eteen, ei tarvinut kenenkään sanoa, katsoa vain ja niin jakoi sisarpuoli minun kanssani karkit ja kaikki oli hymyssä suin. Se oli siis sanomattakin jo selvää silloin joskus että jos yksi saa enemmän kuin muut niin se oli epäreilua ja pahan mielen toiselle tahallaan tekevä on ilkeä. Autetaan toista kun toinen apua tarvii eikä isoon ääneen vaan huudeta että nokun ne on minulle kuuluvat niin minun ne pitää silloin ja saada.. Ilmanko nykynuoriso on ihan kuralla ja avuttomia kun opetus on tätä luokkaa.. sääli.

Olen vuosia kerännyt rohkeutta hakea eroa ja nyt kun vihdoin olen päässyt sinuiksi sen ajatuksen kanssa ja uskoin olevani tarpeeksi vahva eroamaan, niin luen näitä juttuja. En jaksa lähteä tämmöiseen taisteluun. Minä luovuta kaikesta, lopetan elämisen kokonaan..