Lue keskustelun säännöt.
Mieslääkäri vastaa itse
20.11.2013 |
Aiemmassa ketjussa joku terhakka nainen tuohtui kun mainitsin olevani mies ja lääkäri. Siksi on ihan pakko jatkaa, jos näin pienellä pystyy ärsyttämään.
Listaan muutaman seikan vaikkei sitä kukaan kysynytkään.
Olen operatiivista alaa (leikkauksia) tekevä lääkäri isossa yliopistosairaalassa. Päivystän todella paljon. Pääasiassa hoidan hyvin vaikeasti vammautuneita potilaita. Työssäni näen paljon esim väkivallan aiheuttamia vammoja, puukottettuja, hakattuja joskus myös ammuttujakin. Liikenneonnettomuuksien uhreja, murtuneita käsi/jalkoja, sijoiltaan menneitä niveliä. Joskus kokonaan murskautuneita ja amputoituneita raajoja. Se kuuluu tähän työhön. Kuten myös kuolema, yleensä aikuisen tai vanhuksen mutta joskus myös lapsen.
Aiemmassa ketjussa parjattiin lääkäreitä. Kuinka väärät ihmiset pääsee lääkkikseen. Kuka on oikea mies/nainen tähän työhön? Eihän sitä pääsykokeilla mitata. Tekijämiehet seuloutuu koulutuksen aikana. Ei se pääsykokeesta selviäminen tarkoita että automaattisesti olisi hyvä lääkäri. Olen silti melko varma että suurin osa aiemman ketjun vänisijöistä ei selviäsi edes yhtä kokonaista päivää tässä työssä, ainakaan pyörtymättä leikkaussalin ovella.
Olen hyvä työssäni. Minun ei silti tarvitse todistella sitä, ei luulla mitään tai kuvitella itsestäni liikoja. Se tehdään mikä ihmiskäsin on tehtävissä. Se on tämä työ, käsin tekemistä. Tuntemus ihmisen ja kudosten anatomiasta, kyky ymmärtää vammojen syntymekanismi, vammaenergia, sen vaikutus kudoksiin. Osata eri vammojen hoitoperiaatteet, yksinkertaisesti milloin leikataan. Ja jos pitää leikata, niin sitten leikataan eikä länkytetä.
En ole erityisen empaattinen, pitäisikö olla? Olen suora, rehellinen, kerron asiat niinkuin ne. En kiertele, en kaartele. Jos on syöpä, silloin puhutaan syövästä. Ei tässä työssä tarvitse olla lukenut kaikkia elämäntaito-oppaita ja vetistellä koko maailmantuskan kanssa. Ihmisten kanssa pärjää puhumalla niinkuin kaikessa muussakin ihmisten parissa tehtäväsää työssä.
OK. Onko kysyttävää?
Kommentit (67)
Kolme sivua keskustelua, enkä siltikään oikein ymmärrä aloitusviestin sanomaa. Olisiko pitänyt lukea myös joku aiempi ketju? Ap siis kertoo olevansa mieslääkäri ja hyvä työssään, mutta ei empaattinen. Myöhemmin mainitsee vielä haluavansa sohaista muurahaispesää tämän mies/nais-teeman tiimoilta. Onko kyse siis siitä, että miehet ovat parempia lääkäreitä, vaikka eivät olekaan empaattisia? Vai siis mistä? Muussa tapauksessa en kyllä ymmärrä, miksi tuota sukupuolta täytyy erityisesti korostaa, muuten kuin että ap arvelee sen olevan positiivinen asia, tuovan hänen sanoillensa lisää painoarvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 23:18"]
En ole erityisen empaattinen, pitäisikö olla? Olen suora, rehellinen, kerron asiat niinkuin ne. En kiertele, en kaartele. Jos on syöpä, silloin puhutaan syövästä. Ei tässä työssä tarvitse olla lukenut kaikkia elämäntaito-oppaita ja vetistellä koko maailmantuskan kanssa. Ihmisten kanssa pärjää puhumalla niinkuin kaikessa muussakin ihmisten parissa tehtäväsää työssä.
OK. Onko kysyttävää?
[/quote]
Ei. Ei ole kysyttävää. Jos lapseni, mieheni tai muu läheiseni joutuu onnettomuuden jälkeen leikkaukseen josta hänen henkensä mahdollisesti riippuu en tahdo empaattista lääkäriä joka jahkailee. Keep up the good work. Tee hyviä ja järkeviä päätöksiä tunteilematta ja toteuta ne; empatialle on aikansa ja paikkansa mutta leikkaussali ei taida olla se.
Ei kysyttävää, vaikka todistelulta tuo minusta kuulostaa. On kuitenkin ihailtavaa rehellisyyttä kun joku sanoo ettei ole kovin empaattinen. Harva ihminen oikeasti on. Se on vaan jotain mitä sanotaan kun haetaan opiskelemaan sairaanhoitajaksi tai psykologiksi.
Mulle on ihan sama millasia jotkut kirurgit vaikkapa on, koska en työskentele heidän kanssaan. Ja jos olen heidän asiakkaanaan niin oleellisimman osan asiakkuudesta todennäköisesti aika kanttuvei, että ei siinä mitään empatiaa jaksa kaivata tai ystävää siitä kirurgista etsiä.
Minulle on ihan sama millainen on terveyskeskuksen lääkäri, kunhan se ottaa selvää mikä minua vaivaa ja hoitaa sen mikä hoidettavissa on. Ainoa vaatimus vuorovaikutukselle on se että puhutaan suoraan ja asiallisesti, vittuilematta.
En ole lukenut ketjua johon viittasit, mutta olisi kiinnostavaa tietää millä perusteella joku täällä on vaatinut lääkäreiltä empatiaa. Jos pitää valita sairauden onnistunut hoito tai ymmärtävästi nyökyttelevä empaattinen kuuntelija niin kyllä mä ainakin ensin valitun mieluummin ottaisin.
Uskon, että ap on lääkäri...ehkä anestesia lääkäri, mutten usko hänen olevan MIES. Selvästi naisen kirjoittama teksti.
Tekijämiehet eivät runoile av-palstalla...
Mun mies on lääkäri, muttei häntä kukaan ole koskaan arvannut lääkäriksi. Eli ei se lääkäriys niin päällepäin näy miten täällä joku kirjoitti, ei todellakaan. Mun miehen kavereistakin 99% on lääkäreitä, ja heissäkin on ihmis-ja luonnetyyppejä äärilaidasta toiseen. Fiksuja ovat kyllä kaikki, ei sinne lääkikseen tyhmänpuoleiset tai edes keskiverrot pääsekään. Mutta fiksuja ja älykkäitä on yhtä lailla muissakin ammattikunnissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kuulostaa ihan kirurgilta, ei heidän munkaan mielestä tarvitse olla mitään lässyttäjiä kun tehtävänä on leikata. Pari tuttua kirurgimiestä on kyllä niin hauskoja tyyppejä, ettei heidän seurassaan tuu aika pitkäksi. Eivät todellakaan lässytä eikä mun mielestä tarvitsekaan.
Saa vastapainoa sille ajoittain henkisesti raskaalle työlle, sekä mahdollisuuden nollata aivot.
Geriatri