Tosielämän tilanteita, jolloin olet tarvinnut kouluruotsia?

Eipä ole ikinä irtisanottu. Ympäriltä on lähteneet ne osaamattomat ja kielitaidottomat.

Onko jollekulle yllätys, että myös kotimaisten kielten osaaminen on ammattitaitoa?

Stockmannilla että ymmärtää mitä muut asiakkaat keskustelee keskenään.

Ensimmäinen tuli pari viikkoa sitten. Puhelimessa nainen kysyi suomeksi puhunko ruotsia. Vastasin en.

Hän vähän aikaa hoki, yhä suomeksi, olisiko paikalla ketään joka osaisi ruotsia.

Yhä suomeksi, koska hänkin sitä käytti, vastailin ettei nyt valitettavasti ole siihen asti että nainen vaihtoi englantiin ja saatiin homma sillä eteen päin.

Eli en oikeastaan vieläkään tarvinnut ruotsia kun asia saatiin hoidettua.

Olen palvelualoilla pk-seudulla tehnyt töitä 15 vuotta.

Joskus Strömsöstä puuttui tekstitys ja jouduin kääntämään äidilleni, joka ei osaa vieraita kieliä.

Töissä silloin tällöin ja Ruotsissa käydessä.

Töissä tarvitsen aina välillä ruotsia. Kyllä se jotenkin sujuu. Kyllä ruotsalaiset ymmärtää vaikkei nyt ihan substantiivien taivutukset kieliopin mukaan menisi.

Miten junttina pitää jököttää läpi elämänsä yksin jossain Savossa, ettei tarvitse kielitaitoa? Mut kai se on uskottava, ettei moni tarvitse edes äidinkieltään muussa kuin työkkärin ja kelan hakemuksia täyttäessä.

Mä oon tarvinnut työssä ja vapaa-ajalla kaikkia viittä osaamaani kieltä ja lisäksi italiaa ja japania, joita en edes osaa paria fraasia enempää.

Mutta eipä ole tarvinnut kortistossa kököttää syrjäytymässä.

Olen toiminut tulkkina. En ole tulkki.

Menin naimisiin suomenruotsalaisen kanssa ja hänen tätinsä (miehellä ei ollut muit sukulisi kuin isä ja täti) ei osannut ollenkaan suomea.

Olin tapaamassa suomalaista sairaalassa ja lähipedissä oli ruotsinkielinen, jonka keskustelusta hoitajan kanssa ei olisi tullut juuri mitään ilman apuani.

Yritin vuokrata asuntoa ahvenanmaalaiselle tytölle. Hän ei puhunut lainkaan suomea. En ymmärtänyt hänen puhumastaan ruotsista juuri mitään. Kummallista kieltä. Ymmärrän suomenruotsia hyvin ja rauhallisten puhujien ruotsin ruotsia. Lopulta ilmoitin, että en voi vuokrata, kun emme pysty keskustelemaan.

Mutta luulisi, että nykyiset kuuskymppiset ja sitä nuoremmat Ruotsinkieliset suomalaiset osaisivat suomea.

Vuonna 1983 olin kesätyössä paikassa, johon edellytettiin ruotsin kielen osaamista. Kaksi kertaa koko kesänä yritin ruotsia puhelimessa vääntää, mutta en ymmärtänyt Pohjanmaan rannikkoruotsalaisten puheesta puoliakaan. Siirryttiin kirjeenvaihtoon asioiden selvittämiseksi.

Kaksi kertaa Tukholmassa aloitin puheen ruotsiksi, mutta toinen osapuoli vaihtoi nopeasti suomeen. Englannilla on pärjätty joka paikassa.

Kerran puhuin töissä ruotsia asiakkaan vaatimuksesta. Ei mennyt kovin hyvin. Olen aikonut kerrata sitä, mutta vapaa-ajalla on tärkeämpiäkin asioita, jotka jäävät tekemättä jaksamisen puutteessa. Meillä olisi mahdollista saada kielilisääkin jos sitä puhuisi oikein hyvin.

Genealogi kirjoitti:

Sukututkimuksesssa tarvitsee ruotsia, sillä kirkonkirjat v:een 1880 asti olivat ruotsinkielisiä. Tosin siihen riittää kun oppii suppean perussanaston kuten "ökänd" isän nimen kohdalla tarkoittaa "tuntematonta" ja niistä voi löytyä myös ammatit, yhteiskunnallinen asema ja kuolinsyyt.

Muuten en ole törmännyt Itä-Suomessa yhteenkään ruotsinkieliseen, joka ei osaisi suomea.

Mä törmäsin kerran. Ruotsalaisia turisteja. Tosin puhuivat englantia. 

Enpä ikinä. Aina on englannilla pärjätty.

Joku tässä vastailee itselleen. Onkohan Hanasaaren hautomo Magman ideoita nämä.

Vuonna 2005, EU:n tekemän tutkimuksen mukaan Suomessa opiskellaan ruotsia historiallisista ja poliittisista syistä. Näin suurelle ja kaikki koulutusasteet kattavalle pakko-opetukselle ei ole tarvetta.

Kaikki asian äärellä olijat, voitte siteerata tuota tutkimusta, niin turha juupas, eipäs - jankkaaminen loppuu.

Pikkuveljeni sanoi kerran mulle ruotsiksi Hejsan. Mä vastasin että No hej. Eipä olisi tuokaan onnistunut jos ei ruotsia olisi jankattu vuosikausia kouluissa.

No aiemmin en ikinä, kunnes viime viikolla (ihan suomalainen) asiakas halusi ilmeisesti viestiä minulle ”salakielellä” ruotsiksi, etteivät muut läsnäolijat ymmärtäisi.

Olin niin tyytyväinen, että ymmärsin tarinan sisällön, vaikka taustalla just kouluruotsi ja lisäksi se yliopiston virkamiesruotsi 12 vuotta sitten.

Heh, mitenkäs sattui yhtäkkiä minuutin välein näitä ruotsia töissä tarvitsevia? Ettei vain joku tehtailisi vastauksia

Olin töissä aspassa kun joku ruotsinkielinen asiakas pelmahti paikalle ja käytti itsetietoisena oikeuttaan saada palvelua äidinkielellään. Pyysi minulta jaaritellen jotain en-sukuista hyödykettä (muistaakseni jotain tupakkatuotetta tms), kykenin sopertamaan hänelle kysyvän toteamuksen "ett..?" (yksikö?), johon hän vastasi painokkaasti ja tuiman, alentavan katseen kruunaamana "en, tack". Pieleen meni silloin ja nykyään puhun sitkeästi englantia jos suomi ei miellytä.

Vieras mummo kaatui bussipysäkillä Kampissa, ranne meni pahasti mutkalle. Hän ei ymmärtänyt suomen sanaa eikä oikein vaikuttanut muutenkaan orientoituneelta (tai sitten mun ruotsi oli niin onnetonta että tuijotti vaan). Sain sen taksiin ja Töölön tapikselle ja tähän jouduin suostuttelemaan. Onneksi ammattisanasto jotenkin hallussa, kieliopista ei niin väliä.

Vanhempien ihmisten seurassa voi tulla jotain ruotsinkielisiä lausahduksia vastaan. Tyyliin ''Pappa betalar,'' mitä niitä tunnettuja nyt on.