Lue keskustelun säännöt.
Suomalainen peruskoulu kannustaa laiskuuteen
21.09.2020 |
Otetaankohan peruskoulussa nykyäänkään oppilaiden erilaista tasoa huomioon mitenkään vai jatkuuko tasapäistäminen, kuin 80- ja 90-luvuilla?
Itse pääsin lahjakkuudella peruskoulun läpi huipuilla arvosanoilla, ysiä ja kymppiä suurin osa. Koskaan ei tarvinnut ylimääräisiä pinnistellä. Lukiossa sitten pitkä matikka oli eka paikka elämässä, jossa ei enää pelkkä lahjakkuus riittänytkään, mutta en jaksanut alkaa pingottaa. Ekalla kurssilla vielä yritin, mutta sitten vain laskin rimaa ja annoin numeroiden huonontua. Päätä olisi riittänyt parempaankin, mutta en jaksanut panostaa, kun kurssit pääsi kuitenkin läpi huonommillakin numeroilla (kuutosta-seiskaa). Yleisesti psyykattiin, että ei ne numerot niin haittaa, kunhan on pitkä matikka. Olen kirjallisesti lahjakas ja asiat jäävät mieleen ja minulla on myös kohtalainen kielipää. Niinpä kirjoitin lopulta matikasta B:n, reaalista ja kielistä tuli E:tä. Pääsin näillä papereilla yliopistoon ja luin dippa-inssiksi niin, että vedin kurssit läpi minimisuorituksella. Lahjakkuudella se onnistui juurikaan panostamatta, toki hyviä numeroita ei saanut, mutta ketä kiinnostaa yliopistossa numerot?
Nyt on taustaa työelämässä jo 10 vuotta. Huomaan jatkuvasti työssäni olevani laiska. En jaksa selvitellä erityisemmin asioita, koska palkka juoksee muutenkin. Saan yli viisi tonnia kuussa ja tunnen siitä syyllisyyttä.
Ehkä geenitkin vaikuttaa, mutta pääasiassa syytän laiskuudestani suomalaista peruskoulua, jossa pärjää liian helpolla ja ei koskaan vaadita mitään. En jaksa tehdä töitä asioiden eteen, vaan menen siihen saakka mihin lahjakkuudella pääsee. En oikein enää osaa muuttaa itseäni, olen jo 40 v.
Kommentit (58)
Olen ketjun aloittanut postaaja: Totta, pääsykokeessa piti käydä ja toki jotain osasinkin. Tuolloin tosin omalla alallani oli aika isot sisäänottomäärät ja ei ollut kummoinen temppu päästä sisälle.
Vierailija kirjoitti:
"pääsin näillä papereilla yliopistoon ja luin dippa-inssiksi"
Muuten hyvä mutta silloin kun sinä kirjoitit, ei diplomi-insinööriksi päässyt papereilla vaan vain pääsykokeen kautta. Joten sinun on pitänyt kyllä osata jotain jos olet sisään päässyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen periaatteessa samaa mieltä aloituksen kanssa, mutta en usko että syynä on varsinaisesti itse koulu vaan ympäröivä kulttuuri. Meillä halvekistaan hikareita, ja "kympintyttökin" on vähän alentava nimitys, joka antaa ymmärtää että pisteet on saatu ahkeruudella, eikä älykkyydellä. Kuinka monta kertaa tälläkin palstalla joku äiti on ylpeänä kertonut miten hänen urheilussa menestynyt poika pärjää myös muutenkin koulussa - totta kai varsinaisesti näkemättä vaivaa opiskeluiden eteeen, koska sehän olisi jotenkin noloa. Syntyy sellainen vaikutelma, että tässä maassa urheiluun kyllä saa ja pitää panostaa, mutta opiskeluun ei saisi samalla tavalla panostaa. Meillä toisin sanoen arvostetaan "älykkyyttä" ja sitä olettamusta, että älyn avulla hyvät tulokset tulevat kuin itsestään. Tämä ilmapiiri johtaa siihen, että jos olet fiksu niin pärjäät kyllä juuri sinne lukioon tai yliopistoon asti, mutta sitten pitäisi jo oikeasti löytyä myös sitä ahkeruutta.
No onhan se harmi, että on ajautunut työhön, joka ei oikeasti kiinnosta. Siltähän tuo ap:n tarina kuulostaa.
AP täällä taas. Totta sekin, ajauduin tekniselle alalle, joka ei koskaan erityisemmin kiinnostanut. Hain lukion jälkeen eka humanistiseen tiedekuntaan, en päässyt sisälle ja armeijassa mietin että tekniikan alalla työllistyy helpommin ja saa parempaa palkkaa. Totta sekin toisaalta, mutta...
Olen kyllä usein miettinyt, että olisinko jollain toiselle alalle kouluttautuessa jne. myös eri tavalla motivoitunut vai onko laiskuuden lähtöruutu tuolla passivoivassa peruskoulussa. Tässä keskustelussa on tullut esille paljon mielenkiintoisia pointteja :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teknillisessä itsekkin opiskelleena olen kauhistunut miten paljon mielenterveysongelmia ap:kaltaisilla opiskelijoilla ilmenee. Koulujen älykkäimmät hakevat näihin huippuyliopistoihin, mutta uupuvat kun siellä täytyykin tehdä töitä. Osa ei valmistu masennuksen vuoksi ja osa jää syrjään muuten vain, kun ainoana jäi vaikka ilman työpaikkaa. Nyt 30v olen näitä kohtaloita nähnyt ihan liikaa. Minusta yksi syy on juuri lahjakkuuden harjoittamatta jättäminen peruskoulussa.
Ei ap voi loputtomasti itsestään peruskoulua syyttää. Peruskoululla on ongelmansa lahjakkaiden huomioimisessa, eikä ole mitenkään tavaton tarina, että 10 oppilaaan seinä nousee vastaan yliopistossa (ap:lle ei edes käynyt näin) tai jo aikaisemmin. Toisaalta ei ole tavatonta sekään, että kutosen oppilas väittelee tai menestyy muutenkin akateemisesti.
Lopulta mm. ahkeruudessa on kyse myös omasta tempperamentista ja tämän suhteen mikä koulutus tahansa on lähes mahdoton räätälöidä täysin yksilölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lievää putkinäköisyyttä. Auttaa kun tekee pahvilaatikkoon tähystysluukun.
Ehkä peruskoulun ongelmat ovat samoja kuin koko Suomen ongelmat: "Keskimääräisesti menee hyvin, mutta systeemi ei kannusta yrittämään liikaa." Suomessa panostetaan monissa asioissa siihen, että yhteisöllä pyyhkii hyvin. Kattava sosiaaliturva mahdollistaa sen, että ne juopot, jotka eivät haluakaan yrittää, eivät joudu taivasalle, vaan saavat asua yhteiskunnan kustannuksella kansainvälisessä vertailussa varsin tasokkaassa kunnan vuokra-asunnossa ja jää vähän taskurahaakin. Toisaalta hyvissä duuneissa olevat joutuvat maksamaan paljon veroja kovasta palkastaan. Jos haluaisi tehdä enemmän, verotus nousee niin kovaksi, että ennemmin suuri osa porukasta valitsee sen tien, että tehdään vähän vähemmän.
Keskimääräisesti systeemi on hyvä - Suomessa ei ole samanlaista kurjuutta kuin esimerkiksi itäisessä naapurissa. Toisaalta monet sosiaalihuollon eduista nauttivat eivät edes ymmärrä kuinka hyvin heillä on asiat. Hehän ovat suhteellisesti huonossa asemassa, vaikka tosiasiassa joku muu maksaa heidän elämänsä.
Samalla tavoin on peruskoulussa. Keskitytään yhdessä tekemiseen ja siihen, että kaikkein heikoimmatkin pidetään matkassa. Huiput eivät saa tarpeeksi tukea kehittyäkseen. Suomesta on tullut hyvinvointiin ja moniin menestyksen mittareihin nähden verrattaen vähän esimerkiksi Nobel-palkittuja.
Toisaalta Suomessa lähes kaikilla peruskoulun käyneillä on yleensä edes jonkinlainen kielitaito (näin ei ole esim. Saksassa tai Espanjassa) ja ylipäätään Suomalainen peruskoulu antaa hyviä valmiuksia _käytännön_ elämään. Kärjistäen: Siinä missä ranskalaiset opettelevat klassikkokirjallisuutta ja historiaa paremmin, Suomessa opetellaan köksän tunneilla tekemään ruokaa. Käytännön elämässä suomalaisesta tyylistä on enemmän hyötyä, toisaalta suomalaiset ovat usein tietyssä mielessä hieman juntteja ja itsensä sivistäminen esim. kirjallisuuden saralla jää harrastushommiksi.
Onko AP sitten järjestelmän uhri? Ehkä hieman, mutta toisaalta ei peruskoulua voi loputtomiinkaan syyttää. Kannattaisiko miettiä jossain vaiheessa esimerkiksi alan vaihtoa ja kokonaan uuden, motivoivan alan opiskelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen koulutus taitaa lukeutua maailman parhaimpiin.
Riippuu mitä verrataan. Mutta ei se ainakaan vaativa ole. Noin niinkuin moniin keskieuroopan maihin verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen koulutus taitaa lukeutua maailman parhaimpiin.
Riippuu mitä verrataan. Mutta ei se ainakaan vaativa ole. Noin niinkuin moniin keskieuroopan maihin verrattuna.
Varsin mielenkiintoista on muuten että vaativa (ja Suomea aikaisemmin alkava) peruskoulu ei monissa maissa lainkaan korreloi Pisa-testattujen oppimistuloksien kanssa. Eli vaativin mahdollinen pänttäys ei ole se millä lapsi oppii parhaiten.
Ehkäpä Suomen ongelma on se että alakoulu ottaa kyllä hyvin huomioon lapsen kehitystason eikä keskity liikaa stressiä tuottavaan pänttäykseen mutta sitten kun yläkoulussa pitäisi jo vaatia vähän enemmän, sitä muutosta ei tapahdu vaan jatkataan samaan malliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama kokemus. En oppinut opiskelemaan edes yliopistossa, ja olen aina mennyt yli siitä missä aita on matalin. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Hukkaan meni minussakin laudaturin paperit.
Sen tosin olen oppinut vuosien varrella, että laiskuus ja aikaansaamattomuus eivät ole huonoja ominaisuuksia muuten kuin ehkä yksilön kannalta. Yhteiskunta ja ympäristö kiittää jokaista laiskuria. Mitä vähemmän teet, sitä vähemmän teet vahinkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen koulutus taitaa lukeutua maailman parhaimpiin.
Riippuu mitä verrataan. Mutta ei se ainakaan vaativa ole. Noin niinkuin moniin keskieuroopan maihin verrattuna.
Varsin mielenkiintoista on muuten että vaativa (ja Suomea aikaisemmin alkava) peruskoulu ei monissa maissa lainkaan korreloi Pisa-testattujen oppimistuloksien kanssa. Eli vaativin mahdollinen pänttäys ei ole se millä lapsi oppii parhaiten.
Ehkäpä Suomen ongelma on se että alakoulu ottaa kyllä hyvin huomioon lapsen kehitystason eikä keskity liikaa stressiä tuottavaan pänttäykseen mutta sitten kun yläkoulussa pitäisi jo vaatia vähän enemmän, sitä muutosta ei tapahdu vaan jatkataan samaan malliin.
Ehkä pänttäys pikkulapsena on asioiden oppimisen kannalta turhaa, mutta oppiihan siinä pänttäämään! Ja perselihakset ovat kuitenkin suurin voimavara kenelle hyvänsä. Vain aniharva pärjää lahjakkuudella.
Suomessa on varmaan keskimäärin hyvä peruskoulu, mutta korkeakoulutasolla ollaan jo valtavasti jäjessä, jopa Ruotsia, jossa on kuulemma huono peruskoulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen koulutus taitaa lukeutua maailman parhaimpiin.
Riippuu mitä verrataan. Mutta ei se ainakaan vaativa ole. Noin niinkuin moniin keskieuroopan maihin verrattuna.
Varsin mielenkiintoista on muuten että vaativa (ja Suomea aikaisemmin alkava) peruskoulu ei monissa maissa lainkaan korreloi Pisa-testattujen oppimistuloksien kanssa. Eli vaativin mahdollinen pänttäys ei ole se millä lapsi oppii parhaiten.
Ehkäpä Suomen ongelma on se että alakoulu ottaa kyllä hyvin huomioon lapsen kehitystason eikä keskity liikaa stressiä tuottavaan pänttäykseen mutta sitten kun yläkoulussa pitäisi jo vaatia vähän enemmän, sitä muutosta ei tapahdu vaan jatkataan samaan malliin.
Ehkä pänttäys pikkulapsena on asioiden oppimisen kannalta turhaa, mutta oppiihan siinä pänttäämään! Ja perselihakset ovat kuitenkin suurin voimavara kenelle hyvänsä. Vain aniharva pärjää lahjakkuudella.
Suomessa on varmaan keskimäärin hyvä peruskoulu, mutta korkeakoulutasolla ollaan jo valtavasti jäjessä, jopa Ruotsia, jossa on kuulemma huono peruskoulu.
Pänttäys ja työnteko oppimisen eteen eivät muuten ole synonyymeja. Pänttäys on mekaanista ulkoaopettelua ja se ei kyllä oikein millään tasolla opintoja ole (yleensä) tärkeää. Ponnistelu opintojen eteen on sitten eri asia. Sitä pitäisi kyllä opettaa ja siihen totuttaa mutta ajattelua ja luovuutta käyttäen ja hyödyntäen.
Sulla on vahva ja hyvä itsetunto, mikä on varmasti auttanut elämässäsi. Hienoa, että koet peruskoulussa saamasi ysit ja kympit ”huippuarvosanoiksi” ja että lukiossa kirjoitettu B on jotenkin lahjakkuutesi ilmenemä. Toisin muotoiltunahan se tarkoittaa, että 90 % lukiolaisista kirjoitti paremmin kuin sinä - etkä sinä varmaankaan ollut heistä se vähiten valmistautunut, ne lahjakkaat kirjoittivat kiitettävän samanlaisella panostuksella. Kovin erityistä lahjakkuutta ei myöskään ilmennä päästä lyhyellä matematiikalla opiskelemaan diplomi-insinööriksi, vaan jo 90-luvulla yliopistoissa laajalti prepattiin näitä opiskelijoita.
Mahdollista laiskuuttasi ei täällä voi arvioida. Ehkäpä laiskuutesi on synnynnäinen ominaisuutesi? Toki tukee sitä positiivista minäkuvaasi, että kaikki positiivinen on lahjakkuutta ja negatiivinen koulujärjestelmän vikaa - tässä tapauksessa suorastaan jotain ulkoista, jonka koulujärjestelmä teki sinulle.
Ehkä sinut on kasvatettu niin, että koet olevasi jotain spesiaalia? Se voi olla elämäsi suurin siunaus, varmaan myös ihmissuhteissa suuri kirouskin.
Suurimmalle osalle ei kohta ole enää töitä muutenkaan, joten miksi kannattaisi pinnistellä ja ponnistella? Laiskuuteen kannustaminen on järkevintä tässä tilanteessa.
Mistä tulee käsitys että numeroilla ei ole väliä kunhan on pitkä matikka:D tiedän monia jotka ajattelivat lukiossa samalla tavalla, ja vetivät sitten siitä pitkästä matikasta A tai B. Leijuvat kuitenkin sillä että opiskelivat pitkää matikkaa. No mutta minun lyhyen matikan M painoi kuitenkin kyllä enemmän todistus valinnoissa kuin noiden kerskailijoiden pitkän matikan A tai B. Silti olin huonompi koska kävin lyhyen matikan:D
Varmaan siitä, että moneen paikkaan haettaessa saa pitkän matikan huonolla arvosanalla yhtä paljon pisteitä, kuin lyhyen matikan E:llä tai L:llä.
Vierailija kirjoitti:
Suurimmalle osalle ei kohta ole enää töitä muutenkaan, joten miksi kannattaisi pinnistellä ja ponnistella? Laiskuuteen kannustaminen on järkevintä tässä tilanteessa.
Tuota samaa hoettiin minulle muuten jatkuvasti kun opiskelin 90-luvun laman aikaan. Jopa yksi opettaja paasasi tuota melkein joka tunti vaikka ei liittynyt opetettavaan aineeseen mitenkään.
Onneksi en uskonut. Nyt tehty töitä sen jälkeen 25-vuotta ja maksettu yhden omistusasunnon asuntolainan loppuun, hankittu autot ja mökit jne. Ja vähän jäänyt jopa sukanvarteen siinä sivussa. Minkä luulet tilanteeni loevan nyt jos olisin vain jäänyt sohvalle laiskana makailemaan kun mikään ei kuitenkaan kannata?
No eihän tuo saanut. Kysyn uudestaan: mitä kukaan muu voi sille, että ihminen on laiska?