Onko perheen yhteinen harrastaminen jotenkin outoa nykyään?
Olen pohtinut paljon tätä harrastusasiaa viime aikoina. Meillä on 7- ja 10-vuotiaat lapset. Vanhemmalla on ollut eskari-ikäisestä lähtien mieleinen harrastus kerran viikossa. Hänellä on muitakin kiinnostuksen kohteita esim. tanssi, mutta hän ei halua mihinkään harrastusryhmään mukaan. Nuorempi ei ole oikein innostunut mistään omasta harrastuksesta. Perheenä ulkoilemme paljon. Talvella hiihdämme ja kesällä pyöräilemme. Meidän mielestämme tämä on mukavaa ajanvietettä.
Olen huomannut, että olemme lähipiirissämme outolintuja. Kaikissa muissa tuntemissani perheisssä jokaisella perheellä on täysin omat kiinnostuksenkohteet ja kaikki illat on minuutilleen aikataulutettua harrastusrumbaa. Vanhemmat ajavat kaikki illat naapurikaupunkeja myöten harrastuksissa. Vanhempien omat harrastukset ovat joko kokonaan hyllyllä ruuhkavuosien vuoksi tai sitten vanhemmat käyvät vuorotellen lenkkeilemässä yöllä.
Aloitustani ei pidä tulkita siten, että olisin jotenkin kateellinen tai että vastustaisin lasten harrastuksia. Ihmettelen sitä, että miksi harrastamisen pitää olla niin vakavaa ja miksi harrastuksia pitää olla niin paljon, että se tuottaa ahdistusta (ainakin vanhemmille). Aihe tuli mieleeni, koska juuri keskustelin erään tuttavan kanssa, joka valitteli jatkuvaa kiirettä ja sitä ettei voinut koskaan tehdä mitään itseään kiinnostavaa. Me olemme ratkaisseet tämän siten, että olemme löytäneet yhteisiä kiinnostuksen kohteita, joiden aikataulut joustavat tarvittaessa. En kerta kaikkiaan voi samaistua vanhempiin, jotka ovat uhranneet kaiken vapaa-aikansa lasten harrastuksiin.
Kommentit (8)
Tuohan se on se ideaali. Mekin pyritään yhdistämään koko perheen kiinnostuksen kohteita, mutta lapsi on vielä suht pieni. Tykätään käydä esim. uimassa, joten käydään koko perheenä viikottain uimassa. Tuttava perhe kiertää maastojuoksukisoja, kaikille riittää aina oma sarja.
Meillä on koko perheen yhteinen harrastus ja kyllä sitä välillä kuulee, että ollaanko pakotettu lapset samaan harrastukseen, tai jopa että miksi ollaa pakotettu. Tietysti lapset siksi päätyivät kokeilemaan lajia että mekin harrastetaan sitä, mutta jos ei kiinnostaisi, ei olisi pakko harrastaa. Molemmilla lapsilla on samaan aikaan treenit ja sillä aikaa voidaan miehen kanssa harrastaa omaan tahtiimme. Silloin kun vanhemmalla lapsella on viikon toiset treenit, nuorempi kulkee meidän mukana.
Vierailija kirjoitti:
Juu kyllä te ootte nyt niin paljon parempia
Aloituksessani ei ollut kyse mistään paremmuudesta. Ihmettelen vain miksei nykyään perheet harrasta yhdessä. Omasta lapsuudestani muistan, että perheet tekivät yhdessä asioita ja harrastivat yhdessä. Esimerkiksi eräs perhe suunnisti yhdessä ja kiersivät suunnistuksen sm-kisoissakin yhdessä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu kyllä te ootte nyt niin paljon parempia
Aloituksessani ei ollut kyse mistään paremmuudesta. Ihmettelen vain miksei nykyään perheet harrasta yhdessä. Omasta lapsuudestani muistan, että perheet tekivät yhdessä asioita ja harrastivat yhdessä. Esimerkiksi eräs perhe suunnisti yhdessä ja kiersivät suunnistuksen sm-kisoissakin yhdessä.
ap
No tosi hyvin hämäsit sitten. Ihan näytti omakehulta.
Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat on enemmän lastensa kanssa kuin kukaan koskaan. Eli havaintosi on väärä.
Ehkä perheenjäsenet eivät pidä samoista asioista. Sisko ei tykännyt karatesta enkä minä baletista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu kyllä te ootte nyt niin paljon parempia
Aloituksessani ei ollut kyse mistään paremmuudesta. Ihmettelen vain miksei nykyään perheet harrasta yhdessä. Omasta lapsuudestani muistan, että perheet tekivät yhdessä asioita ja harrastivat yhdessä. Esimerkiksi eräs perhe suunnisti yhdessä ja kiersivät suunnistuksen sm-kisoissakin yhdessä.
ap
No tosi hyvin hämäsit sitten. Ihan näytti omakehulta.
Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat on enemmän lastensa kanssa kuin kukaan koskaan. Eli havaintosi on väärä.
Ap:n havainto ei ole väärä. Nämä ilmiöt eivät sulje pois toisiaan.
Lapset harrastavat tavoitteellisemmin kuin koskaan. Moni nykyvanhempi tosiaan elää lapsensa harrastuksen kautta: kuskaa illat pitkät.
Tällaisia perheitä on toki ollut ennenkin, mutta ennen nimenomaan se meni niin päin, että lapset pistettiin siihen harrastukseen, joka oli vanhemmille tärkeä. Jos perheessä soitettiin (tai haluttiin soiton statusta), lapsi pantiin pianotunneille, ja jalkapalloperheessä lapsi vietiin treeneihin.
Nykyään koetetaan muutamaa juttua, joista valitaan se lapselle mieleinen, ja sitten vanhempi viettää seuraavat vuodet kuskaten ja hössöttäen. Se oli entisaikaan vieras ilmiö.
Juu kyllä te ootte nyt niin paljon parempia