Lue keskustelun säännöt.
Onko mun pakko elää jos en halua?
20.11.2013 |
Mulla jokainen vuosi on samanlainen enkä tule ikinä saamaan ammattia tai töitä ja aina vain harrastelen jotain ja olen kotona. Pelottaa jo ensivuosi kun en vaan taas haluaisi elää näin. Ja en ole masentunut mutta olosuhteet ovat vain tällaiset.
Kommentit (32)
Ei ne psykologit mitään erehtymättömiä ole, mutta toki jos olosuhteet joissa elät on sellaiset että et pysty mistään nauttimaan, ei sitä kannata yrittää muuttaa mielialalääkkeillä vaan ne olosuhteet pitää muuttaa. Tuo taas että et onnistu missään, ei oikein vaikuta täysin rehelliseltä arviolta tekemisistäsi, se vaikuttaa masentuneen ihmisen negatiiviselta omakuvalta.
Mitkä niistä olosuhteista tekee sellaista että niitä on mahdoton muuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taasko vingut täällä, etkö todellakaan mitään muuta saa aikaiseksi?? Surkeasti menee, täytyy myöntää...
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 10:35"]
Ei ne psykologit mitään erehtymättömiä ole, mutta toki jos olosuhteet joissa elät on sellaiset että et pysty mistään nauttimaan, ei sitä kannata yrittää muuttaa mielialalääkkeillä vaan ne olosuhteet pitää muuttaa. Tuo taas että et onnistu missään, ei oikein vaikuta täysin rehelliseltä arviolta tekemisistäsi, se vaikuttaa masentuneen ihmisen negatiiviselta omakuvalta.
Mitkä niistä olosuhteista tekee sellaista että niitä on mahdoton muuttaa?
[/quote]
No esim se että heikkolahjaisena en pysty opiskelemaan. Juu olen monesti yrittänyt,tuetusti erityisammattioppilaitoksessa yms mutta en vaan ikinä pärjää. Fyysisiä töitä en lukuisten sairauksieni takia pysty tekemään eli mun pitäisi tyytyä olemaan vain kotona. Olen nyt 40v ja kaikenlaista harrastellut,tehnyt vapaaehtoistyötä yms mutta en vaan enää jaksa ei huvita että kaikki jatkuu samana vanhuuteen asti.
Miten olisi tutkimushaastattelijan työ?
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 10:43"]
Miten olisi tutkimushaastattelijan työ?
[/quote]
Kyllä se sopisi mistä tuollaista työtä löytäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rupea vaikka pitämään ruokablogia aikasi kuluksi. testailet uusia ruokia ja leivonnaisia.. Voisit jopa saada vakiolukijoita sille blogille jos et narise siellä kokoaikaa niinkuin täällä.
Kyllä se niin on että meidän työssä käyvien elämä on samalla lailla samanlaista vuodesta toiseen. Odotat lomaa ja loman jälkeen taas aherrat ja pyörität arkea ja odotat lomaa.. Lapset kasvaa ja ongelmat niiden kanssa vaihtuu erilaisiksi mutta hei !! Elämä on arkea eikä mitään juhlaa kokoajan.
Sanoi lääkäri mitä tahansa, kirjoituksesi perusteella olet aivan varmasti masentunut. Siihen kannattaa oikeasti hakea apua.
"Heikkolahjaiseksi" kirjoitat erittäin hyvin. Ehkä olet vain erilainen oppija? Jos asut pk-seudulla, ota yhteyttä HEROon http://www.lukihero.fi/ he auttavat mm. ohjaus- ja neuvontapalveluilla, kouluttamalla, harrastus-, vapaaehtois- ja vertaistukitoiminnalla, kuntoutuksella ja järjestötoiminnalla. Jos asut muualla, ota selvää onko paikkakunnallasi vastaavaa.
Minusta vaikutat ihan normaaliälyiseltä. Vaikka et olisikaan, mm. kaupunki ja järjestöt järjestävät tukityötoimintaa. Tiedän jopa useita kehitysvammaisia, jotka käyvät töissä. Jos et tosiaankaan pysty käymään töissä, sitten et pysty. Ei työ ole koko elämä, mielekkyyttä voi löytää niin monista muistakin asioista.
Sitä paitsi sinulla on alaikäinen lapsi, joka tarvitsee sinua. Itsemurha olisi äärimmäisen itsekäs teko. Vanhemman itsemurha vahingoittaa lasta käsittämättömän pahasti ja jättää ikuisen arven sieluun. Myös vaikkei lapsi edes asuisi kanssasi ja ette olisi läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 10:44"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 10:43"]
Miten olisi tutkimushaastattelijan työ?
[/quote]
Kyllä se sopisi mistä tuollaista työtä löytäisi?
[/quote]
Esim tuolta: http://www.taloustutkimus.fi/taloustutkimus_tyonantajana/avoimet_tyopaikat/tutkimushaastattelijoita/
Googlaa tutkimushaastattelija työ
Eli on muitakin tahoja kuin tuo Taloustutkimus.
Tsemppiä! Kyllä asiat järjestyvät älä huoli :)
Nro 17 lisää vielä, että älä leimaa itse itseäsi heikkolahjaiseksi! Sinä osaat kyllä ja kykenet. Älä anna menneiden asioiden määrittää sitä mitä olet tänään. Päätä, että tänään olen hyvä itselleni.
Ja soittele vaikka heti tuonne Taloustutkimukseen ja kysele mahdollisuuksistasi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, samaa pohdin. Olen itse keskimääräistä ehkä älykkäämpikin ja ehkä juuri siksi tunnen niin vahvasti ettei tässä ole mitään järkeä. On työpaikka ja ihmissuhteita mutta periaatteessa olen kuitenkin jatkuvasti ahdistunut tai kuin olisin jossain ikuisesti jatkuvassa hidastetussa filmissä jossa kaikki jatkuu aina ennallaan. En ole vuosiin keksinyt mitään mitä haluaisin tai ehkä en vaan uskalla enää haluta mitään kun olen pertynyt niin monta kertaa liian isosti. Ei auta että muut ihmiset säälivät rankkaa elämääni. Sen takia tunnen itseni vielä epäonnistuneemmaksi. Kauanko tääkin vielä jatkuu..
Minusta jos on alaikäisiä lapsia niin on moraalinen pakko elää, vaikka kaikkihan eivät tätä "pakkoa" noudata.
Mutta sinä selvästi et aio etkä halua oikeasti itseäsi tappaa, koska kirjoitat jatkuvasti tänne asiasta ja kyselet lupaa siihen. Mikä on hieno juttu, uskon, että sinun mieluummin kannattaa elää ja se on myös lapsellesi erittäin tärkeää.
Eikö mikään neuvoista, joita olet saanut täällä vuosien varrella, ole auttanut? Olet saanut kasoittain saman tyyppisiä neuvoja, kuin 17 tässä ketjussa antoi. Oletko kokeillut mitään niistä? Esim. itse ehdotin jossain vaiheessa pahan mielen purkamista kirjoittamalla tai maalaamalla tai muulla taiteella ja sanoit harkitsevasi sitä. Entä se kioski ja yrittäjyyskurssi?
On. Sinulla on lapsi, joka rakastaa sinua. Toivon, että elämäsi muuttuu paremmaksi. t. Kaksi vuotta sairauslomalla tappavan syövän vuoksi