Hypomaaninen käytös ja yliopisto plus kälätys, höpötys ja yleinen riekkuminen luennoilla ja ryhmätöissä

Vierailija kirjoitti:

Itse olen viettänyt vuosia erilaisissa yliopistotason 'ryhmätöissä' ja pienryhmissä, ja höpöttäjään en ole törmännyt koskaan. Jatkuva ongelma on se, että kukaan ei sano mitään. Aika menee aivan hukkaan, kun mitään keskustelua ei synny, kukaan ei osaa reagoida, jos jonkun mutismi lopulta murtuu hetkeksi ja saa puristettua tuskaisesti yhden lauseen 'keskustelun' ylläpitämiseksi.

Voi miten monta kertaa olen toivonut, että porukassa olisi joku höpöttäjä. Itse tykkään keskustella, mutta se on mahdotonta kun kukaan ei lähde mukaan. Suomalaiset todellakin mieluummin istuvat hiljaa tai toistelevat itsestäänselvyyksiä kuin keskustelisivat, vaikka näitä tilanteita yleensä nimitetään ryhmäkeskusteluiksi yms. Vielä hirveämpiä samaiset sessiot ovat englanniksi.

Tämä on niin totta. Itse myös tykkään jutella, enkä koe että kaikesta tarvitsee tietää kaikkea sanoakseen jotain. Ei haittaa vaikka sanoisi jotain joskus väärinkin. Siitähän sitä keskustelua (toivottavasti) syntyy.

Monet opiskelijat jännittävät kauheasti ja ovat hirveän itsetietoisia. Mitään ei saisi sanoa, ellei ole hirveän painavaa sanottavaa..jotain sitten pakon edessä mutistaan, kun ei koeta että se oma sanominen varmaankaan olisi minkään arvoista. Ja sitten suhtaudutaan opettajiin yms vihamielisesti ja auktoriteettikammoisesti.

Täysi luentosalillinen nuoria opiskelijoita, ja opettaja kysyy jotain aiheeseen liittyvää. Sitten kaikki vaan tuijottavat mykkinä eteenpäin. Ihan kamalaa!

No mä tykkään höpöttäjistä, koska höpöttelen itseki paljon. Mykkien ihmisten kanssa alkaa ahdistaa. Toki en tiedä kuinka pahat överit olet vetänyt, mutta jos et ole jotain fantasioitasi jakanut niin ei sun ainakaan mun edessä tarvii hävetä. Mykistä en tiedä mitä ne ajattelee.

Bipo näkyy päällepäin ja sellaisten kanssa olemista vältellään. Voit ihan hyvin jatkaa opiskelua, muut ovat tyytyväisiä jos et enää päsmäröi ja jos päsmäröit, välttelevät sua.

Hanki hoitoa ja ota lääkkeet vaikka tuntuukin ettei muka tarvitse...

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että sinulla on alhainen älykkyys. Näitä tyhjänjauhajia, muilta tilaa vieviä hölöttäjiä on liikaa. Hiljainen tyttö nyt aina paikkansa löytää, mutta sinä idari olet nyt vienyt paikan joltain pätevältä kiltiltä pojalta.

Sinunkaltaistesi kannattaisi mennä vaihtoon jonnekin. Loppuisi tuo itsesi selkään taputtelu, jota kuitenkin rivien välissä harrastat.

Ohiksena: mikä diagnoosi itselläsi on, kun tuolla lailla kommentoit? Minusta ap ei taputtele itseään selkään, vaan tajuaa hyvin, miltä hänen höpöttämisensä muista tuntuu. Se, että häseltää kovaa vauhtia eteenpäin tuottaa aivan väistämättä huolimatonta jälkeä, vaikka olisi kuinka älykäs ja aikaansaapa - ja ap tietää sen. Se ei tee hänestä tyhmää, saati idaria.

Ap, ongelmasi on tuttu monelle adhd-henkilöllekin. En tiedä, millaista terapiaa ja coachingia olet hankkinut, mutta sille yliaktiivisuudelle voi etsiä kompensoivia tekniikoita niin, ettei se purkaudu muita höiritsevänä höpötyksenä. Kannattaa perehtyä adhd-ihmisille tarkoitettuihin oppaisiin.

Vierailija kirjoitti:

No mä tykkään höpöttäjistä, koska höpöttelen itseki paljon. Mykkien ihmisten kanssa alkaa ahdistaa. Toki en tiedä kuinka pahat överit olet vetänyt, mutta jos et ole jotain fantasioitasi jakanut niin ei sun ainakaan mun edessä tarvii hävetä. Mykistä en tiedä mitä ne ajattelee.

Bipojen höpöttely usein on paljon muuta kuin vain harmitonta puhetulvaa... ehkä ap:lla ei, kun tuntuu tiedostavan sairautensa hyvin.

Mä olen aina tuollainen, ilman mitään diagnoosejakin. Siis ylienerginen, höpöttelevä tapaus. En ole 30 ikävuoden jälkeen enää miettinyt enkä häpeillyt itseäni. Jotkut inhoaa, jotkut ihailee ja tykkää, suuri osa ei ajattele minusta luultavasti mitään ihmeempiä. Ihmisiä nyt on erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut esimiehenä tällainen, oli rasittava, toisaalta tosi positiivinen ihminen, ellei sitten ollut masentunut ja itkeskellyt menemään, mutta kyllä se positiivisuuskin meni vähän ylitse, varsinkin kun jotenkin vielä vaati kaikilta muiltakin, että kaiken olisi pitänyt olla vain iloista, eikä olisi saanut mitään ikävää sanoa.

En tiedä oliko hänellä mitään diagnoosia, mutta itselläni pisti jotenkin silmään, ettei sellaista normaalia mielialaa näkynyt ollenkaan, vaan aina joko tosi iloinen tai tosi surullinen.

En tekisi diagnooseja tuon pohjalta, ainakaan kaksisuuntaiseksi. Moni rajatilapershärö käyttäytyy noin, että ensin ollaan POSITIIVISTA, sitten itketään kun kärpänen kakkasi kahvipullaan. Itse olen pipolaari kakkonen ja hypomania näkyy sillä että saan aikaan ihan vtu kaiken. Kerralla. Työt, kasan pöytälaatikkorunoja, virkatun päiväpeiton, jokaisen ihmissuhteen ylläpitopäivitykset ja siihen päälle vielä koti tiptop ja koiralle kolmen lajin illallinen.

Sitten kun menee maata pitkin saatan vain häipyä koska olen maailman pa s kaisin matonen joka ei osaa edes möyhentää multaa. Ei todellakaan itkunyyhkitä työpaikalla sillä masennus harvalla ihmisellä näkyy tuolla tavalla että itketään menemään kaikkien nähden.

Kyllähän nämä termit maallikkoa hämäävät kun yhdessä puhutaan nimenomaan mielialahäiriöstä, niin luullaan että toinen itkee ja nauraa vuoronperään. Ei masentunut ihminen useinkaan näytä masennustaan, siksi itseltään nirrin vieneistä sanotaan aina että "ohhoh ei olisi uskonut".

Ainakin tuo mato osaa kirjoittaa...

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että sinulla on alhainen älykkyys. Näitä tyhjänjauhajia, muilta tilaa vieviä hölöttäjiä on liikaa. Hiljainen tyttö nyt aina paikkansa löytää, mutta sinä idari olet nyt vienyt paikan joltain pätevältä kiltiltä pojalta.

Sinunkaltaistesi kannattaisi mennä vaihtoon jonnekin. Loppuisi tuo itsesi selkään taputtelu, jota kuitenkin rivien välissä harrastat.

Oletko projektiosta koskaan kuullut?

Vastaan rehellisesti: en pidä tuollaisista ihmisistä. Vähän kyllästyneenä kuuntelen heidän showtaan aina sivussa. Noita oli joitain omienkin yliopisto-opintojen aikana.

Mutta jotta et pahoittaisi täysin mieltäsi niin minusta on tosi hienoa että olet tiedostanut että vedät esitystä ja haluat liikaakin huomiota, nythän voit vaikuttaa asiaan! Eli ota iisimmin, perehdy aiheisiin, ja puhu vain kun on jotain sanottavaa, eikä aina silloinkaan tarvitse, koska ryhmässä on muitakin ja heillä voi olla oma asiansa sanottavana.

Jos kuulisin jonkun rehellisesti selittävän aloitusviestin kaltaista niin ymmärrys ja arvostus varmasti ois mun reaktio.

Me kaikki ollaan vaan ihmisiä. Itse oon niin ujo, että vaikea puhua yhtään mitään. Siitäkin mietin että mitä muut ajattelee. :)

Olin tollanen ennen kuin sain masennuksen ja lähes burn outin. Höpötys ja kaikkeen kommentointi oli tapa pysyä käynnissä, moottori kuin veteli viimeisiään. Hävettää yhä vaikka on vuosia aikaa tästä. Sitten 4 vuotta terapiaa ja alkoholi pois ja nyt olen tasapainossa ja rauhallinen. Tsemppiä ap.

Älä tuhlaa aikaa miettimällä, mitä muut ihmiset ajattelevat sinusta, koska hekin ajattelevat vain sitä, mitä muut ajattelevat heistä. 

Kaiken kiireen ja stressin keskellä tuollainen uuvuttaja ryhmätyössä olisi kyllä valtava takaisku ja arjen pilaaja, suoraan sanottuna. Osa meistä ottaa hommat vähän liiankin tosissaan ja haluaa valmistua ripeästi, niin siinä kontekstissa pakostakin ajattelisin tuollaista käytöstä likipitäen muiden terrorisointina. 

Kuitenkin, on eri asia olla aivan sietämättömän rasittava uuvuttaja ihan silkkaa v-mäisyyttään kuin olla oikeasti sairas ja uhri itsekin. Siltä kannalta ymmärrän, että aloittaja kärsinee asiasta ihan siinä missä muutkin. Toivottavasti löydät jotain apua tilanteeseen, esimerkiksi opinto-ohjaajalta, ja muistat olla ymmärtäväinen itseäsi kohtaan, ei tuota käytöstä saa enää peruutettua ja luultavasti samaa tulee tapahtumaan tulevaisuudessakin, eikä se ole sinällään kenenkään vika. Toivottavasti samalla ymmärrät muita, mutta muistat sen, että heillä ei ole samaa tietoa tilanteesta kuin sinulla ja he arvioivat sinua vain sen perusteella, mitä näkevät (tai kuulevat) päältä päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että sinulla on alhainen älykkyys. Näitä tyhjänjauhajia, muilta tilaa vieviä hölöttäjiä on liikaa. Hiljainen tyttö nyt aina paikkansa löytää, mutta sinä idari olet nyt vienyt paikan joltain pätevältä kiltiltä pojalta.

Sinunkaltaistesi kannattaisi mennä vaihtoon jonnekin. Loppuisi tuo itsesi selkään taputtelu, jota kuitenkin rivien välissä harrastat.

Oletko projektiosta koskaan kuullut?

Ai olenko kuullut projektiosta? Minä suunnilleen uudelleenlanseerasin sen käsitteen tässä muutama kuukausi sitten. Tunnenko sinut jostain? Sanomakonserni taitaa vakoilla ip -osoitteita. Tämäpä muuttui mielenkiintoiseksi. Mikä sinun nimi on?

Jos vastaa kysymykseen, niin ihan kiva jos puhelee muutkin kuin luennoitsijat. Mutta varmaan 99% kerroista jos joku selostaa koko ajan, kyse on siitä että jauhaa täysin asiasta ohitse eikä jutussa ole päätä eikä häntää, eikä ketään kiinnosta eikä se auta oppimisessa.

Jos joku oikeasti vastaa kysymykseen, hän hoitaa sen hyvin ytimekkäästi. "Kyllä, minusta tämä prosessi oli teorian x kanssa samankaltainen, en kuitenkaan laskisi teoriaa y tähän mukaan." Mutta sitten on ne turhan hölisijät jotka aloittavat antiikin rooman ajoista, kertovat omakohtaisia kokemuksia, anekdootteja, täysin turhia huomautuksia, poikkeavat tarinasta, eikä tieto ole ns. faktaa vaan täyttä höpöhöpöä. Eri asia jos kyselee että "voiko tämä olla tähän liittyvää", mutta kun yleensä se on sitä "huomatkaa minut, huomatkaa minut, selitän nyt korvanne täyteen omia juttujani." 

Olipas harvinaisen rehellinen avautuminen! Arvostan!

Mä olen melko varma, että kaikki ymmärtää jos kerrot rehellisesti heille, että susta tuntuu että oot hölöttänyt liikaa ja vienyt aikaa, ja et pahoittelet sitä ja sanot, että sä joskus innostut vaan liikaa. Että sulle saa sanoa suoraan jos alkaa karata homma käsistä niin hillitset vauhtia. Sun ei tarvi kertoa biposta vaan voit sanoa vaikka noin.

Itse olen perusluonteelta hiljainen, mutta saatan innostua ja kiihtyä ja tunnistan itsessäni joskus tuota bipomaisuutta, vaikka ei mulla mitään diagnoosia tms ole. Olen vaan joskus superinnoissani ja sitten taas ihan maan matonen, ja nolottaa kaikki. Sit yhtäkkiä olen etujoukoissa huutamassa ja taas kohta haluaisin vaipua maan alle. Onko se sellaista? Ja kannattaisiko siihen hakea apua? Olisi ihanaa olla tasainen eikä ailahdella. Mulla se ei näy päällepäin niin selvästi, vaikutan tosi rauhalliselta. Mutta sisällä käy hirveä mekkala ja se on rasittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että sinulla on alhainen älykkyys. Näitä tyhjänjauhajia, muilta tilaa vieviä hölöttäjiä on liikaa. Hiljainen tyttö nyt aina paikkansa löytää, mutta sinä idari olet nyt vienyt paikan joltain pätevältä kiltiltä pojalta.

Sinunkaltaistesi kannattaisi mennä vaihtoon jonnekin. Loppuisi tuo itsesi selkään taputtelu, jota kuitenkin rivien välissä harrastat.

Oletko projektiosta koskaan kuullut?

Ai olenko kuullut projektiosta? Minä suunnilleen uudelleenlanseerasin sen käsitteen tässä muutama kuukausi sitten. Tunnenko sinut jostain? Sanomakonserni taitaa vakoilla ip -osoitteita. Tämäpä muuttui mielenkiintoiseksi. Mikä sinun nimi on?

lisäys vielä: mitä projektiota vastaustekstistäni löysit? Meinaatko että itse olen vienyt paikan kiltiltä pojalta ja nyt siirrän syyllisyystaakkaa muualle? Vai meinaatko että vaihtariksi menemisen kehotus on projektiota / projisoimista? Etteikö muka ole niin, että etenkin Suomessa tyhjän hölöttäjät pääsevät liian paljon ääneen juuri siitä syystä, että täällä ei yleistä tervettä esiintymisitsevarmuutta pidetä niin suuressa arvossa, kuin suurimmassa osassa muita ns. sivistysvaltioita?

Voi luoja. Kanssani samalla vuosikurssilla aloitti AMKissa samanlainen kälättäjä kuin sinä, ja nyt muutaman viikon jälkeen olen siinä pisteessä että ammun kohta joko itseni tai hänet. Hänen on pakko jauhaa joka ikiseen opettajan lauseeseen monologia jostain melkein aiheeseen liittyvästä asiasta, ja mikä pahinta, hän puhuu todella epäselvästi ja sössöttäen. Hän taitaa todellakin kuvitella, että koko muu ryhmä on tullut juuri Hänen kokemustaan kuuntelemaan. Opettajat eivät tee asialle mitään, katsovat vaan hymyillen. Kukaan muu ei ehdi kertomaan ajatuksiaan, kun tämä tyyppi hyökkää heti mölisemään jotain päälle, ja käyttää koko ryhmälle tarkoitetun keskusteluajan omaan kälätykseensä. Siis ihan oikeasti, turpa kiinni joskus!!! Voi vaikka pitää itsellään tukkimiehen päiväkirjaa ja päätellä, että jos olet pitänyt puheenvuoron 10 kertaa tunnin sisään niin voit olla ihan hyvillä mielin loppupäivän hiljaa, maailma pärjää ilman sinun mielipidettäsi hetken!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että sinulla on alhainen älykkyys. Näitä tyhjänjauhajia, muilta tilaa vieviä hölöttäjiä on liikaa. Hiljainen tyttö nyt aina paikkansa löytää, mutta sinä idari olet nyt vienyt paikan joltain pätevältä kiltiltä pojalta.

Sinunkaltaistesi kannattaisi mennä vaihtoon jonnekin. Loppuisi tuo itsesi selkään taputtelu, jota kuitenkin rivien välissä harrastat.

Ohiksena: mikä diagnoosi itselläsi on, kun tuolla lailla kommentoit? Minusta ap ei taputtele itseään selkään, vaan tajuaa hyvin, miltä hänen höpöttämisensä muista tuntuu. Se, että häseltää kovaa vauhtia eteenpäin tuottaa aivan väistämättä huolimatonta jälkeä, vaikka olisi kuinka älykäs ja aikaansaapa - ja ap tietää sen. Se ei tee hänestä tyhmää, saati idaria.

Ap, ongelmasi on tuttu monelle adhd-henkilöllekin. En tiedä, millaista terapiaa ja coachingia olet hankkinut, mutta sille yliaktiivisuudelle voi etsiä kompensoivia tekniikoita niin, ettei se purkaudu muita höiritsevänä höpötyksenä. Kannattaa perehtyä adhd-ihmisille tarkoitettuihin oppaisiin.

Ehdottomasti suosittelen AP:lle ja muille kaltaisilleen ADHD:n impulssikontrolliin ja itsesäätelyyn liittyvää tietoa ja harjoituksia. Se että tiedostaa ongelman on jo hyvä alku, mutta mikään diagnoosi ei ole oikeutus terrorisoida muiden opiskelurauhaa, vaan mahdollisuus itselleen kehittyä paremmaksi opiskelu- ja työkaveriksi. 

Niin, Ap on nyt ulkoistanut oman sisäisen hiljaisuutensa muille. Hän ei kuitenkaan tajua, että näin voi tehdä ainoastaan itsevarma ihminen. Mikäli yleisö haistaa pelon, on kyyti kylmää. Vastaulkoistaminen on hyvin lähellä lynkkausta, vaikka veri ei lennäkään.  Tai no jos kyseessä olisi mies niin saattaisi lentää päähenkilön itse itselleen suorittamissa toimissa.