Hypomaaninen käytös ja yliopisto plus kälätys, höpötys ja yleinen riekkuminen luennoilla ja ryhmätöissä

Yritätkö suorittaa vai täyttää hiljaisuutta päästessäsi keskustelemaan ihmisten kanssa? Mainitsit, ettei sinulla juuri ole ystäviä. Liitätkö mielessäsi tämän käytökseesi vai onko aktiivisuutesi ystävyyden hausta erillinen ilmiö?

Huomioithan, että klo 10:15 ei ole kovin aikainen aloitusaika, eikä heti perään oleva harjoitusryhmä mikään olympiatason saavutus. Hienoa tietysti, jos yliopistolla jaksaa käydä.

Tulevissa töissä kunto sitten mitataan. Miten arvioit jaksavasi tiiviimmässä tahdissa? Entä työn tai koulun alkaessa esim. klo 8? Mietitkö tulevaa?

Jos tunnet, että olet hypomaaninen, miksi et ota lisäannosta lääkettä? Niin teen itse, toki lääkärin luvalla. Itselläni riittää usein puolikas 25 milligramman Ketipinor, niin rauhotun nopeasti. Joskus on myös hypomania lauennut rentoutusharjoituksella.

Mä ainakin unohdan muiden hölöttämiset aika nopeasti, varsinkin sen jälkeen, kun muutaman kerran esiintyvät rauhallisempana. :) 

Vierailija kirjoitti:

Jos vastaa kysymykseen, niin ihan kiva jos puhelee muutkin kuin luennoitsijat. Mutta varmaan 99% kerroista jos joku selostaa koko ajan, kyse on siitä että jauhaa täysin asiasta ohitse eikä jutussa ole päätä eikä häntää, eikä ketään kiinnosta eikä se auta oppimisessa.

Jos joku oikeasti vastaa kysymykseen, hän hoitaa sen hyvin ytimekkäästi. "Kyllä, minusta tämä prosessi oli teorian x kanssa samankaltainen, en kuitenkaan laskisi teoriaa y tähän mukaan." Mutta sitten on ne turhan hölisijät jotka aloittavat antiikin rooman ajoista, kertovat omakohtaisia kokemuksia, anekdootteja, täysin turhia huomautuksia, poikkeavat tarinasta, eikä tieto ole ns. faktaa vaan täyttä höpöhöpöä. Eri asia jos kyselee että "voiko tämä olla tähän liittyvää", mutta kun yleensä se on sitä "huomatkaa minut, huomatkaa minut, selitän nyt korvanne täyteen omia juttujani." 

Joo, varmaan olet ihan oikeassa, että jos joku aina ja loputtomasti puhuu jotain omia puolen tunnin monologeja, niin vähän voisi hillitä. Kuitenkin tässäkin kommentissa on se ajatus, että jotta jotain saisi sanoa, pitäisi olla jotain hyvin fiksua sanottavaa. Se taas lamauttaa sen 98 % opiskelijoista, jotka pelkäävät nolaavansa itsensä sanomalla jotain muuta kuin ehdottoman tärkeän pointin ja terävän näkökulman. Ap:lle ja kaikille olisi rennompaa, jos puhumiseen ei suhtauduttaisi niin vakavasti.

Voihan nämä persoona-, epävakaus- ja ikäkysymysten lisäksi myös alueellisia eroja. Hämäläiset vs. karjalaiset jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että sinulla on alhainen älykkyys. Näitä tyhjänjauhajia, muilta tilaa vieviä hölöttäjiä on liikaa. Hiljainen tyttö nyt aina paikkansa löytää, mutta sinä idari olet nyt vienyt paikan joltain pätevältä kiltiltä pojalta.

Sinunkaltaistesi kannattaisi mennä vaihtoon jonnekin. Loppuisi tuo itsesi selkään taputtelu, jota kuitenkin rivien välissä harrastat.

Oletko projektiosta koskaan kuullut?

Ai olenko kuullut projektiosta? Minä suunnilleen uudelleenlanseerasin sen käsitteen tässä muutama kuukausi sitten. Tunnenko sinut jostain? Sanomakonserni taitaa vakoilla ip -osoitteita. Tämäpä muuttui mielenkiintoiseksi. Mikä sinun nimi on?

Kertoisitko mitä muita sanoja olet uudelleen lanseerannut tässä muutama kuukausi sitten... Olisi myös mielenkiintoista kuulla lisää tuosta ip-osoitteiden vakoilusta ja siihen liittyvistä ajatuksistasi, joita on varmasti ollut mielessä tavallista enemmän viimeaikoina...

Mikä sinun nimi on? Missä asut? Onko kuvia? Lähde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että sinulla on alhainen älykkyys. Näitä tyhjänjauhajia, muilta tilaa vieviä hölöttäjiä on liikaa. Hiljainen tyttö nyt aina paikkansa löytää, mutta sinä idari olet nyt vienyt paikan joltain pätevältä kiltiltä pojalta.

Sinunkaltaistesi kannattaisi mennä vaihtoon jonnekin. Loppuisi tuo itsesi selkään taputtelu, jota kuitenkin rivien välissä harrastat.

Oletko projektiosta koskaan kuullut?

Ai olenko kuullut projektiosta? Minä suunnilleen uudelleenlanseerasin sen käsitteen tässä muutama kuukausi sitten. Tunnenko sinut jostain? Sanomakonserni taitaa vakoilla ip -osoitteita. Tämäpä muuttui mielenkiintoiseksi. Mikä sinun nimi on?

Kertoisitko mitä muita sanoja olet uudelleen lanseerannut tässä muutama kuukausi sitten... Olisi myös mielenkiintoista kuulla lisää tuosta ip-osoitteiden vakoilusta ja siihen liittyvistä ajatuksistasi, joita on varmasti ollut mielessä tavallista enemmän viimeaikoina...

Ei mene läpi. Alkoiko jo jännittää? Yhteensattuma vaan on niin uskomaton. Et olisi näin monen tunnin jälkeen palannut asiaan, jollei havainnossani olisi ollut perää. Luuletteko te siellä tehtaassa, ettei täällä toisessa päässä ole ihmisiä, jotka haistavat tällaiset? Ilmoita nimesi! Kuka maksaa palkkasi?

Onko jossain paljon lähiopetusta? Täällä melkein kaikki netissä kuten keväällä.

Bipolaarisuus ei estä sinua olemasta hiljaa.

Vastaavasti ryhmätöissä (aiheesta) paheksujien hiljaisuus estää ryhmätyön laadun paranemisen.

Voit vaikuttaa ensimmäiseen, toinen johtuu munattomuudesta.

yst.terv.old-school-satanisti

Hei, tämä keskustelu on kiinnostava.

Tilannetajun parantamista voi opiskella.

Voi herkistää itseään sille, että siirtyy hetkeksi takavasemmalle, katselee ja kuuntelee muita ihmisiä. Silloin alkaa ymmärtää, miten toiset viestivät ja voi ajatella niin, että, tosiaan, sanon vasta, kun minusta tosiaan tuntuu, että olisi tähän hyvää annettavaa.

Silloin alkaa se dynamiikka muotoutua ihan toisin, ja itsensäkin näkee ryhmän pienenä osana, kuten toisetkin on. Yleensä se hyvän, antoisan asian sanominen silloin tällöin keskusteluun ei vie kauan.

Hiljaa oleminen voi tuntua ennen äänekkäästä oudolta. Oma tila ei olekaan niin suuri. Kun tilanne vakiintuu, huomaat saavasi ehkä lämpimämmän kontaktin ihmisiin, joita kuuntelet - he kuuntelevat myös sinua.

Itsetuntemusta, mitä reaktioita sinussa on ja miksi, kannattaa treenailla ihan pikkuhiljaa. Silloin alkaa tunnistaa niitä myös toisissa.

Niin oppii huomaamaan paremmin, mitä tilanteissa oikeasti tapahtuu; onko joku kiusaantunut, ärsyyntyykö tai pettynyt tai osattomuutta kokeva- voit ojentaa kättä omilla reaktioillasi; antaa tilaa sekä katseilla näyttää myötäelämistä, ymmärrystä, kuunnella.

Et ole yksin miettimässä, vaan myös toisilla on omia haasteitaan, estojaan tai ylireagointeja hermostumisen/ huolien takia ja siksi myös tarvitaan sitä toisten myötäelämistäkin, siis kaikki toistensa kuuntelua.

Hiljaisuus ryhmissä ei ole mikään tavoite.

Aina on hyvä, että osaa olla myös spontaani ja sellaiset ihmiset, jotka käynnistävät keskusteluja, ovat yleensä kivoja. Liika on liikaa, joten anna tilaa! Ryhmätöihin saa osallistua. Luonteessasi saattaa myös olla annos valoisuutta, älä niele sitä kokonaan pois. Totuttelu uuteen ' kuunteluun ' ja tapaan olla vie ehkä hetken, mutta voi synnyttää jotakin hyvää ja uudenlaista tapaa myös löytää ystävyyksiä. Kompromissit on hyviä ja tasapainoa löytyy pikkuhiljaa.

Nuori nainen suuna päänä on vain hellyttävää useimpien mielestä :) No worries

Elämäni rankin työrupeama (3 kk) oli, kun työparini oli tyhjänjauhaja. Leukojaan louskutti sen 8 tuntia töissä. En edes kaikkia hänen juttujaan ymmärtänyt. Liikkuminenkin levotonta. Omalla käyttätymisellään aiheutti levottomuutta koko työpaikkaan.

Näitä höpöttäjiä on monenlaisia. Osa on ihan hauskoja, koska ovat energisiä ja innostuneita ja osaavat myös antaa tilaa muille.

Sitten on niitä, joilta puuttuu tilannetaju täysin. Höpisevät vain höpisemisen ilosta. Kertovat aivan kaikki omat ja toisten asiat. Raskasta ja rasittavaa.

Ap, ole rohkeasti oma itsesi! Kärsin suomalaisten keskuudessa siitä, että tunnen itseni omituiseksi höpöttäjäksi. Muualla maailmassa koen olevani keskustelukumppaneita hiljaisempi ja vähäsanaisempi. Varsinkin yliopistolla oli ihan kauheaa, kun kukaan muu ei uskaltanut avata suutaan ryhmäkeskusteluissa tai opettajan peräänkuuluttaessa vastausta edes joltain. Varsinaisia kansakunnan toivoja. Sitä paitsi omalla aktiivisuudella saa parempia arvosanoja. Oli bipo tai ei.