Lue keskustelun säännöt.
Yhteenmuutto miehen kanssa, erikoinen ongelma
19.11.2013 |
Tai ainakaan en ole kuullut että kenelläkään olisi tällaista pulmaa... Olen siis muuttamassa pitkäaikaisen miesystäväni luokse. Kyseessä on omakotitalo "kaukana kaikesta", metsän keskellä. Talo on suuri ja vanha, ja minua pelottaa siellä :-( Minulla on supervilkas mielikuvitus, ja vielä aikuisenakin pimeä ahdistaa minua, ja juuri tuollaisissa vanhoissa, sokkeloisissa taloissa alan nähdä silmäkulmasta ties minkälaisia kummituksia.
Mies tekee yötöitä, joten joutuisin illat ja yöt olemaan aina yksin kotona. Ajatuskin masentaa: vessassa ja suihkussakin pitää käydä kellarissa, siirtyen ensin mm. lämmityshuoneen ja hämärän takkahuoneen läpi. Valojakaan ei noin isossa talossa voi polttaa jatkuvasti joka huoneessa.
Kuulostan varmasti aikuiseksi ihmiseksi naurettavalta (tai no, 26 vasta olen....) mutta asia on suuri ongelma. Haluan edetä miehen kanssa seuraavaan vaiheeseen, mutta talo kammottaa. Tai siis yksin oleminen siellä. Talo on miehen elämänprojekti, joten en edes halua ehdottaa että hän muuttaisi sieltä pois.
Nykyään ajattelen suurella lämmöllä omaa remontoitua, valoisaa ja avaraa kerrostaloasuntoani. En millään tahtoisi vaihtaa tuohon pelottavaan ja syrjäiseen isoon omakotitaloon :-(
Onko kellään ratkaisuehdotuksia?
Kommentit (49)
Minulla on aika samanlainen tilanne ollut :) Ostimme mieheni kanssa ihanan puutalon, 3 kerrosta, omakotitalo. Naapurikin on lähellä. Mies on paljon työmatkoilla ja joudun olemaan öitä yksin kotona. Raput narisee, suihkussa joutuu käymään pimeän "kirjastohuoneen" kautta, kuului outoja ääniä ja minulla on vilaks melikuvitus. Siltkin rakastan kotiani ja viihdyn siellä. Ja päivällä naurattaa omat yölliset säpsähtelyni. Mutta taas kun ilta saapuu...
Nukun aina makkarinovi kiinni ja vältän käymistä alakarrassa yöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 15:47"]
Jos se ei toimi, niin sitten juttelet miehen kanssa, valitseeko talon vai sinut.
[/quote]
Paitsi että valinta on kyllä ihan ap:n oma valinta. Joko muuttaa miehen perässä maalle tai sitten ei. Turha miestä on syyttää. Ap tässä valitsee, että antaako pelon määrätä elämäänsä vain ohjaako sitä itse.
Olen 48 v, enkä ikinä muuttaisi tuollaiseen taloon. Pelkään pimeää edelleen, enkä olisi metsän keskellä öisin yksin. KOSKAAN!. Saati että mun pitäisi käydä wc:ssä keskellä yötä jossain kellarissa. Ei mitään mahkuja. En vain pystyisi siihen.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 16:13"]
Minulla on aika samanlainen tilanne ollut :) Ostimme mieheni kanssa ihanan puutalon, 3 kerrosta, omakotitalo. Naapurikin on lähellä. Mies on paljon työmatkoilla ja joudun olemaan öitä yksin kotona. Raput narisee, suihkussa joutuu käymään pimeän "kirjastohuoneen" kautta, kuului outoja ääniä ja minulla on vilaks melikuvitus. Siltkin rakastan kotiani ja viihdyn siellä. Ja päivällä naurattaa omat yölliset säpsähtelyni. Mutta taas kun ilta saapuu...
Nukun aina makkarinovi kiinni ja vältän käymistä alakarrassa yöllä.
[/quote]
Niin ja olen 30v... ;)
Mä en varsinaisesti pelkäisi taloa tai sen henkeä, vaan sitä jos sinne tulee joku ylimääräinen. Eli koira, vartiointijärjestelmä ja vahtijussivalot saattaisivat auttaa. Tosin itse en kyllä edes rakkauden vuoksi olisi valmis muuttamaan ympäristöön, jossa en viihdy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsekin olisin ehdottanut noita liiketunnistimella toimivia valoja + muutenkin valaistuksen parantamisista ja koiraa.
lisäksi ajan mukaan oppii tuntemaan vanhan talon "normaalit" äänet, joten niitä ei ajan kuluessa enää hätkähtele.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 16:05"]
Inhoan itse ylikaiken tuollaisia vanhoja taloja, kammo jäänyt jo lapsuuden mummolareissuista kun joka paikka nitisi ja natisi ja minuakin pelotti kaikki pimeät vintit ja kellarit yms....nyt on ihanaa kun voi asua uudehkossa rivarissa!!
Koiraa/koiria + muitakin eläimiä suosittelen sinne myös mikäli tuonne päätät lähteä.
AP, kysyisin sinulta...viihtyisitkö tuolla paikkakunnalla? Jos mietitään että talon kanssa selviäisit mutta kammoksuttaako koko paikkakuntakin vai haluatko muuttaa sinne muuten mielelläsi? Tuleeko sinulle iso muutos tuon muuton kanssa..miten käy koulun/työpaikan, onko isompaa paikkakuntaa lähellä? Miehet ovat monet sellaisia jääräpäitä, että niiden päätä on vaikea kääntää myöhemminkään. Eli epäilen että miehesi ajatus tuosta kovin helpolla kääntyisi. Itsekin asun miehen toiveesta pienellä paikkakunnalla jossa en voisi yksin koskaan kuvitella asuvani..joka päivä mietin että en ole yhtään maaseutuihminen vaan kaipaan kaupunkiin. Kuitenkaan en ole valmis laittamaan miestä vaihtoon joten olen yrittänyt sopeutua, sen sanoin ehdoksi että meille ei kannata haaveilla mitään vanhoja omakotitaloja koska niihin en muuta!
[/quote]
En ikinä muuttaisi omin päin tuolle paikkakunnalle :-( Tai jos talo olisi uusi, valoisa, tunnelmaltaan kutsuva, niin tilanne olisi eri, mutta tällaisenaan ei. Asun isossa kaupungissa, mies taas lähikunnassa, n. 40 kilometrin päässä. Autolla pääsisi siis kaupunkiin kohtalaisessa ajassa, mutta kyllä tuolle paikkakunnalle olisi vaikea sopeutua...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voidaan vaihtaa miehiä. Muuttaisin mielelläni johonkin jeeraan vanhaan taloon. Minun mies taas haluaa valoisaa ja täysin uutta ja pölytöntä ja vaaleaa lähellä kaikkea.
Inhoan itse ylikaiken tuollaisia vanhoja taloja, kammo jäänyt jo lapsuuden mummolareissuista kun joka paikka nitisi ja natisi ja minuakin pelotti kaikki pimeät vintit ja kellarit yms....nyt on ihanaa kun voi asua uudehkossa rivarissa!!
Koiraa/koiria + muitakin eläimiä suosittelen sinne myös mikäli tuonne päätät lähteä.
AP, kysyisin sinulta...viihtyisitkö tuolla paikkakunnalla? Jos mietitään että talon kanssa selviäisit mutta kammoksuttaako koko paikkakuntakin vai haluatko muuttaa sinne muuten mielelläsi? Tuleeko sinulle iso muutos tuon muuton kanssa..miten käy koulun/työpaikan, onko isompaa paikkakuntaa lähellä? Miehet ovat monet sellaisia jääräpäitä, että niiden päätä on vaikea kääntää myöhemminkään. Eli epäilen että miehesi ajatus tuosta kovin helpolla kääntyisi. Itsekin asun miehen toiveesta pienellä paikkakunnalla jossa en voisi yksin koskaan kuvitella asuvani..joka päivä mietin että en ole yhtään maaseutuihminen vaan kaipaan kaupunkiin. Kuitenkaan en ole valmis laittamaan miestä vaihtoon joten olen yrittänyt sopeutua, sen sanoin ehdoksi että meille ei kannata haaveilla mitään vanhoja omakotitaloja koska niihin en muuta!