Lue keskustelun säännöt.
Yhteenmuutto miehen kanssa, erikoinen ongelma
19.11.2013 |
Tai ainakaan en ole kuullut että kenelläkään olisi tällaista pulmaa... Olen siis muuttamassa pitkäaikaisen miesystäväni luokse. Kyseessä on omakotitalo "kaukana kaikesta", metsän keskellä. Talo on suuri ja vanha, ja minua pelottaa siellä :-( Minulla on supervilkas mielikuvitus, ja vielä aikuisenakin pimeä ahdistaa minua, ja juuri tuollaisissa vanhoissa, sokkeloisissa taloissa alan nähdä silmäkulmasta ties minkälaisia kummituksia.
Mies tekee yötöitä, joten joutuisin illat ja yöt olemaan aina yksin kotona. Ajatuskin masentaa: vessassa ja suihkussakin pitää käydä kellarissa, siirtyen ensin mm. lämmityshuoneen ja hämärän takkahuoneen läpi. Valojakaan ei noin isossa talossa voi polttaa jatkuvasti joka huoneessa.
Kuulostan varmasti aikuiseksi ihmiseksi naurettavalta (tai no, 26 vasta olen....) mutta asia on suuri ongelma. Haluan edetä miehen kanssa seuraavaan vaiheeseen, mutta talo kammottaa. Tai siis yksin oleminen siellä. Talo on miehen elämänprojekti, joten en edes halua ehdottaa että hän muuttaisi sieltä pois.
Nykyään ajattelen suurella lämmöllä omaa remontoitua, valoisaa ja avaraa kerrostaloasuntoani. En millään tahtoisi vaihtaa tuohon pelottavaan ja syrjäiseen isoon omakotitaloon :-(
Onko kellään ratkaisuehdotuksia?
Kommentit (49)
Olin sinun ikäisesi, kun muutin miehen kanssa yhteen. Talo nyt ei ollut missään perähikiällä, mutta vaati remonttia. Siis oikeasti remonttia, ei mitään maalia ja tapettia.
Minulle oli kuitenkin sellainen olo, että se Talo halusi minut sinne. Se halusi elämää ja huolenpitoa. Siitä tuli koti, lopulta, kun uskalsin alkaa toteuttaa itseäni, lupauduimme toisillemme.
Maalasin ikivanhat keittiön kaapinovet, vaihdoin verhot, toin omia tavaroitani ja mies joutui mättämään tavarakasansa muuttolaatikoihin. (Kun on koko ikänsä asunut samassa paikassa niin ei ole ollut syytä heittää teneriffanmatkamuistoja ja ensimmäisen työpaikan palkkakuitteja menemään).
Kymmenen vuotta remonttia, kellarisaunasta kattoon. Koko ajan pölyä, väliaikaisratkaisuja, pihalla tiskaamista... Pienet lapset siinä, sellaista perhe-elämää. Ihan hyvää, kuitenkin.
Kun parisuhteemme alkoi lopulta nitistä liitoksissaan, puhuin yksinäisinä öinä Talon kanssa. Kysyin, haluaako se vielä olla minun kotini ja puhuin yhteisiä muistoja pois. Eihän se vastannut, mitenkään.
Joten se, mikä oli ollut remontoitava kohde ja minun kotini, oli viimeinkin valmis se ei ollutkaan enää se missä pystyin asumaan miehen kanssa.
Nykyisin kivassa kerrostaloasunnossa. Ei lumitöitä, ei ruohonleikkuuta, ei korjausvastuuta joka asiasta. Myös vähän persoonatonta, mutta takaisin siihen työleiriin minua ei enää saisi.
Ei ehkä vastannut sun kysymykseen, mutta tämmöinen tarina... Puhu sille talolle. Mä en tarkoita, että se vastaisi sulle mitenkään, mutta itse tulet sen kanssa tutuksi. Ehkä kaikki ne äänet ovat lopulta sinun kotisi ääniä, jotka tuovat turvaa eikä pelota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira. Eikä sen tarvitse olla edes mikään rottweiler tai hovawart, ihan seurakoirakin tuo turvaa.
Koira on työläs eikä voi ottaa vain turvan vuoksi jos ei ole valmis panostamaan siihen muutenkin. Mutta jos on, niin hyvä vaihtoehto. MInä otin pienen koiran turvaksi kun muutettiin lasten kanssa ja ihmeellisen paljon siitä on turvaa. Se seuraa ympäristöä ja ilmoittaa jos jotain huolenaihetta on. En kyllä edes koiran kanssa muuttaisi taloon joka on pelottava. Vaikka olisit kuinka rakastunut, sun pitää huolehtia myös siitä mikä on sulle itsellesi hyväksi.
Hankala tilanne.
Yksi vaihtoehto on, että teet talosta itsellesi kodin. Sisusta, remontoi, vaihda verhot ja huonekalut, hanki huonekasveja. Tuo sinne tuttuja ja turvallisia tavaroita ja huonekaluja, tee siitä itsesi näköinen. Maalaa seinät vaaleiksi, panosta valaistukseen. Satsaa myös ulkovalaistukseen. Jopa valaistussuunnittelija voisi tulla kysymykseen.
Vietä aikaa talon huoneissa. Tule tutuksi talon kanssa. Merkkaa se henkisesti reviiriksesi. Kun tulet sinuiksi talon kanssa, se alkaa tuntua uhkaavan sijaan turvapaikalta - kodilta.
Ennen kaikkea: hanki koira. Siitä on etenkin omakotitalossa todella paljon lohtua ja seuraa. Se lähtee mielellään seuraksesi vessareissulle ja vahtii sinua kun nukut. Jos kammoat vieraita hiippareita, iso koira voi tehdä turvallisen olon, mutta pienestä on ihan yhtä paljon seuraa esimerkiksi vessareissulla. En voisi itse kuvitella asuvani omakotitalossa ilman koiraa.
Tulta päin vain! Yksi tapa selättää pelkonsa on kohdata ne. Menet sinne asumaan ja siitä se pian alkaa selviämään, että huomaatko pelkojen olleen turhia ainakin osittain. Ja loppuosaa voit hoitaa parantamalla valaistusta tms.
Jos et halua edes yrittää, niin ei se rakkauskaan sitten kovin suurta ja syvää ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiraa ehdotan minäkin. Näkisin itseni niiin tuollaisessa tilanteessa ja olen vain vuoden aloittajaa nuorempi :D
Olisiko sun mahdollista vaihtaa kanssa yötöihin?
Onpa kurja tilanne, kuitenkin ymmärrän sinua oikein hyvin. Itselläni oli tilanne, että uudella miehellä oli vanha lähes hylätty sukutila maalla, vanha natiseva talo, jossa vanha emäntä oli kuulemma seonnut... Ei niin kiva tarina! =D Kuitenkin mies siellä viihtyi hyvin (tosin jossain vaiheessa myönsi välillä hieman pelkäävänsä, tätä ei mulle onneksi alussa myöntänyt) ja itsekin yritin parhaani, mutta hemmetti kun vaan pelotti. Varsinkin kun siellä tapahtui oikeasti yksi todella outo juttu (tavara vaihtoi paikkaa ilman että kumpikaan meistä oli ainakaan mielestään siihen koskenut) ja sen päälle näin vielä todella elävän tuntuisen painajaisen! Seuraavana päivänä oltiin lähdössä pois ja jäin yksin imuroimaan alakertaa ja olin ihan oikeasti saada jonkun paniikkikohtauksen! =D Sitten vaan päätin, että hemmetti, jos tulen siellä aikaa viettämään, niin minun ja talon kaikkine kommervenkkeineen on nyt vaan tultava toimeen... Höpöttelin imuroidessani talolle ja sille höperölle vanhalle mummolle (enimmäkseen höpötin siksi, kun oma ääneni rauhoitti minua...), sanoin että olen kuulkaas oikein hyvä tyyppi ja rakastan tuota emännän sukulaispoikaa sydämeni pohjasta, joten eiköhän olla kavereita ja sovitaanko, ettei mua pelotella enää jatkossa... Itselleni tuli tuosta parempi ja rauhallisempi mieli, sen lisäksi annoin seinille vähän silittelyä ja tuumasin mielessäni, että mummun kanssa ollaan nyt tehty sovinto, eikä sen jälkeen ole talossa pelottanut! =D En minä mitään sovinnon "merkkiä" saanut, itse vaan päätin että nyt talo ja mummun henki tykkäävät musta eivätkä halua mulle pahaa, joten ei mulla ole myöskään syytä pelätä siellä. Aina jos meinaa nitisevä vanha talo vähän jännittää, niin muistan tuon päätökseni. Voisit koittaa samaa keinoa - mutta suosittelen, että et puhu siitä ääneen muille, koska tiedänhän minä kuinka pöllöltä tämä kuulostaa! =D Kuulostele talossa avoimin mielin, pelottaako sinua siellä oikeasti, pelkäätkö oikeasti siellä kellarin portaissa - ja jos, niin miksi. Siksikö, kun on hämärää, kun talo on vanha? Mutta eihän niissä ole mitään oikeita syitä pelkoon (on tai ei, mutta psyykkaa itseäsi näin). Jos pelkäät jotain "henkiä", niin muista, sehän on rakkaan miehesi suvun talo, miksi kukaan siellä haluaisi sinua pelotella! Ota talo "haltuun", päätä pitää siitä, pitää siitä huolta. Ihan näin pienilläkin ajatusleikeillä talo voi tuntua vähemmän pelottavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö valoja voi laittaa päälle vessassa käynnin ajaksi? Sitä mukaa napsautat katkaisimesta päälle, kun kävelet kylppäriä ja vessaa kohti. Paluumatkalla valot taas pois.
Jos mies väittää sähköä kuluvan liikaa näissä tapauksissa, hän on niin pihi, että ongelmia tulee muutenkin.
1. liiketunnistimella toimivat yövalot ovat halpoja ja helppoja asentaa
2. hälytysjärjestelmä, rauhoittaa mieltä kummasti. Sano miehellä että maksat itse hälyjärjestelmän niin ei tule mukinoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole vastannut auttaisiko koirat?
[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 15:03"]
Et ole vastannut auttaisiko koirat?
[/quote]
Auttaisivat varmasti ainakin tiettyyn pisteeseen saakka, enpä olisi ainakaan aivan yksin talossa yökaudet. Mutta jotenkin sekään ei tunnu oikealta ratkaisulta pelkoon... Minulla ei ole koskaan ollut lemmikkejä ja tuntuu oudolta ajatukselta hankkia koira vain tuollaisesta syystä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen kyllä kovasti sitä, että miten olet päätynyt suhteeseen miehen kanssa, joka asuu sellaisessa paikassa josta et pidä. Vai olitteko jo olleet pitkäänkin yhdessä, kunnes tuli ihan puskista, että olis tämmöinen vanha sukutalo, jossa mies haluaa asua loppuelämänsä?
Yleensä tuollaiset asiat tulee ilmi jo ihan tapailu vaiheessa ja silloin on se hetki, jolloin arvioidaan, että onko mies sellainen jonka kanssa tulevaisuuden haveet kohtaavat vai ei. Sama asia kun sekin, että halutaanko lapsia vai ei ja missä vaiheessa. En vaan voi käsittää naisia, jotka myöhemmin valittavat kun mies ei halua sitä mitä itse haluaa. Miksi lähteä suhteeseen, jossa halutaan eri asioita???
[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 15:26"]
Ihmettelen kyllä kovasti sitä, että miten olet päätynyt suhteeseen miehen kanssa, joka asuu sellaisessa paikassa josta et pidä. Vai olitteko jo olleet pitkäänkin yhdessä, kunnes tuli ihan puskista, että olis tämmöinen vanha sukutalo, jossa mies haluaa asua loppuelämänsä?
Yleensä tuollaiset asiat tulee ilmi jo ihan tapailu vaiheessa ja silloin on se hetki, jolloin arvioidaan, että onko mies sellainen jonka kanssa tulevaisuuden haveet kohtaavat vai ei. Sama asia kun sekin, että halutaanko lapsia vai ei ja missä vaiheessa. En vaan voi käsittää naisia, jotka myöhemmin valittavat kun mies ei halua sitä mitä itse haluaa. Miksi lähteä suhteeseen, jossa halutaan eri asioita???
[/quote]
Kun tutustuimme, mies ei asunut talossa vielä. Olisi kyllä jotain voinut päätellä siitä, että hän sitä kovasti kunnosti kun isoisänsä vielä asui siellä. Mies on pyöritellyt tässä vuosien varrella erilaisia vaihtoehtoja, mutta päätyi sitten odotusten mukaisesti muuttamaan taloon, ennen meidän yhteenmuuttoamme. Käytännöllisesti katsoen olemme asuneet "yhdessä" minun asunnossamme ennen tuota, vaikka miehellä oma kämppänsäkin kyllä oli.
En tiedä, ehkä olisi pitänyt alunperinkin etsiä joku toinen mies. Suljin vain silmäni siltä että miehen tulevaisuus on tuossa talossa, tai sitten en pitänyt ajankohtaisena ajatella yhdessä asumista. Ja sitten aika menikin äkkiä ja nyt olen tässä tilanteessa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 15:26"]
Ihmettelen kyllä kovasti sitä, että miten olet päätynyt suhteeseen miehen kanssa, joka asuu sellaisessa paikassa josta et pidä. Vai olitteko jo olleet pitkäänkin yhdessä, kunnes tuli ihan puskista, että olis tämmöinen vanha sukutalo, jossa mies haluaa asua loppuelämänsä?
Yleensä tuollaiset asiat tulee ilmi jo ihan tapailu vaiheessa ja silloin on se hetki, jolloin arvioidaan, että onko mies sellainen jonka kanssa tulevaisuuden haveet kohtaavat vai ei. Sama asia kun sekin, että halutaanko lapsia vai ei ja missä vaiheessa. En vaan voi käsittää naisia, jotka myöhemmin valittavat kun mies ei halua sitä mitä itse haluaa. Miksi lähteä suhteeseen, jossa halutaan eri asioita???
[/quote]
Oletko niitä naisia, jotka ottavat ensi tapaamiselle mukaan satasivuisen listan rasti ruutuun merkintöjä varten?
Ongelmasi ei ole aivan niin erikoinen, kuin ensin ajattelisi. Jokainen maatalon isäntään rakastuva nimittäin joutuu miettimään sitä, että onko valmis asumaan loppuikänsä siinä maalaistalossa, joka on juuri siinä missä sattuu olemaan, ja joka ei ole sinun itsesi rakentama ja suunnittelema.
Maalaistalon isäntään rakastuva ei pääse suunnittelemaan missä haluaisi asua, millaisessa ympäristössä tai millaisen talon haluaisi itselleen. On vain otettava se, mikä isännän mukana on tarjolla. Usein siis näin. Toki maallekin rakennetaan uusia taloja, mutta vielä useammin on jo valmis talo tarjolla.
Emäntäehdokkaan on sitten mietittävä kaikki puolet, että pystyykö niiden kanssa elämään. Pystyykö hyväksymään sen paikan asuinalueeksi itselleen ja tuleville lapsilleen. Pystyykö luopumaan haaveesta suunnitella ja rakennuttaa omalle perheelle unelmiensa talo. Lasten koulut, oma työssäkäyminen, harrastamisen ja viihdetarjonnan rajallisuus ja pitkät matkat. Ei siis riitä, että löytää ihanan miehen, vaan sen lisäksi on sopeuduttava koko siihen ympäristöön, mikä miehen mukana tulee. Maalla ihan tyypillinen skenario.
Aika outo talo, jos sinne ei edes vessaa saa rakennettua johonkin sokkeloon.
Ihme hysteerikkoporukkaa. Kannattaisi tutkituttaa pää ennenkuin alkaa mitään automaattivalovirityksiä hyvään vanhaan taloon asentelemaan. Katselette varmaan yliluonnollista- jaksojakin telkkarista :D Rauhoittukaa, ne on keksittyä roskaa.
Älä suinpäin muuta, oleskelet siellä ensin yön, sitten kaksi, kesällä viikon, pari JA pidät oman kämpän. Totuttelet ajatukseen.
Jos se ei toimi, niin sitten juttelet miehen kanssa, valitseeko talon vai sinut.
Itseäkin pelottaisi ja jos mies haluaa perustaa perheen niin teidän on pakko tehdä viimeistään sitten vessaremontti joten miksei nyt samantien. Lisäksi korkea ja tukeva aita ympärille ja pari vahtikoiraa (tai toinen ulkokoiraksi ja toinen sisäfifiksi).