Yhteenmuutto miehen kanssa, erikoinen ongelma

Minä en missään nimessä muuttaisi paikkaan, missä en tuntisi oloani täysin mukavaksi ja kodikkaaksi koko ajan. Mikset voi puhua miehesi kanssa suoraan tuosta asiasta ja miettiä vaihtoehtoja. Voisitte ostaa yhteisen talon tai asunnon muualta. Tai ehkä joku isompi remontti jotta talo olisi sinulle mukavampi. Jos mies ei suostu mihinkään sinun mukavuutesi takia, en muuttaisi yhteen.

Koira tai kaksi

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 12:44"]

Minä en missään nimessä muuttaisi paikkaan, missä en tuntisi oloani täysin mukavaksi ja kodikkaaksi koko ajan. Mikset voi puhua miehesi kanssa suoraan tuosta asiasta ja miettiä vaihtoehtoja. Voisitte ostaa yhteisen talon tai asunnon muualta. Tai ehkä joku isompi remontti jotta talo olisi sinulle mukavampi. Jos mies ei suostu mihinkään sinun mukavuutesi takia, en muuttaisi yhteen.

[/quote]

Hyviä ajatuksia, mutta vaikeita toteuttaa :-( Muutto muualle ei ole mahdollinen, sillä talo on miehen suvun vanha talo ja hänelle hyvin tärkeä. Talon vanhanaikainen, sokkeloinen ja synkkä pohjapiirustus ei anna paljon vaihtoehtoja remontoinnin suhteen, kun rahaa ei ole tuhlattavaksi asti. Mies varmasti suostuisi esim. tapettien vaihtamiseen vaaleammiksi jotta talon tunnelma olisi vähemmän synkkä, mutta en keksi kunnon ratkaisua esim. siihen, että minun olisi vaikea käydä yöllä vessassa kellarikerroksessa...

Enpä aiemmin arvannut että yhteenmuutto voi tällaisesta syystä tuntua ahdistavalta!

ap

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 12:40"]

Tai ainakaan en ole kuullut että kenelläkään olisi tällaista pulmaa... Olen siis muuttamassa pitkäaikaisen miesystäväni luokse. Kyseessä on omakotitalo "kaukana kaikesta", metsän keskellä. Talo on suuri ja vanha, ja minua pelottaa siellä :-( Minulla on supervilkas mielikuvitus, ja vielä aikuisenakin pimeä ahdistaa minua, ja juuri tuollaisissa vanhoissa, sokkeloisissa taloissa alan nähdä silmäkulmasta ties minkälaisia kummituksia.

Mies tekee yötöitä, joten joutuisin illat ja yöt olemaan aina yksin kotona. Ajatuskin masentaa: vessassa ja suihkussakin pitää käydä kellarissa, siirtyen ensin mm. lämmityshuoneen ja hämärän takkahuoneen läpi. Valojakaan ei noin isossa talossa voi polttaa jatkuvasti joka huoneessa.

Kuulostan varmasti aikuiseksi ihmiseksi naurettavalta (tai no, 26 vasta olen....) mutta asia on suuri ongelma. Haluan edetä miehen kanssa seuraavaan vaiheeseen, mutta talo kammottaa. Tai siis yksin oleminen siellä. Talo on miehen elämänprojekti, joten en edes halua ehdottaa että hän muuttaisi sieltä pois.

Nykyään ajattelen suurella lämmöllä omaa remontoitua, valoisaa ja avaraa kerrostaloasuntoani. En millään tahtoisi vaihtaa tuohon pelottavaan ja syrjäiseen isoon omakotitaloon :-(

Onko kellään ratkaisuehdotuksia?

[/quote]

Ei oo todellista... ettet vaan valehdellu ikääsi kymmentä vuotta vanhemmaksi?

Mikä koti se sellainen on, jossa ei viihdy?

Kinkkinen tilanne. Ymmärrän teitä molempia.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 12:48"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 12:44"]

Minä en missään nimessä muuttaisi paikkaan, missä en tuntisi oloani täysin mukavaksi ja kodikkaaksi koko ajan. Mikset voi puhua miehesi kanssa suoraan tuosta asiasta ja miettiä vaihtoehtoja. Voisitte ostaa yhteisen talon tai asunnon muualta. Tai ehkä joku isompi remontti jotta talo olisi sinulle mukavampi. Jos mies ei suostu mihinkään sinun mukavuutesi takia, en muuttaisi yhteen.

[/quote]

Hyviä ajatuksia, mutta vaikeita toteuttaa :-( Muutto muualle ei ole mahdollinen, sillä talo on miehen suvun vanha talo ja hänelle hyvin tärkeä. Talon vanhanaikainen, sokkeloinen ja synkkä pohjapiirustus ei anna paljon vaihtoehtoja remontoinnin suhteen, kun rahaa ei ole tuhlattavaksi asti. Mies varmasti suostuisi esim. tapettien vaihtamiseen vaaleammiksi jotta talon tunnelma olisi vähemmän synkkä, mutta en keksi kunnon ratkaisua esim. siihen, että minun olisi vaikea käydä yöllä vessassa kellarikerroksessa...

Enpä aiemmin arvannut että yhteenmuutto voi tällaisesta syystä tuntua ahdistavalta!

ap

[/quote]

Vaikea tilanne. Ymmärrän hyvin miestäsikin että hän haluaa jäädä sukutaloonsa, mutta ymmärrän hyvin sinuakin. Minä olen tuo toinen vastaaja joka ei haluaisi muuttaa tuollaiseen paikkaan. En itse pidä "metsän keskellä" asumisesta ja tuollaiset isot vanhat talot eivät miellytä minua. Sinuna minä vaatisin kyllä sen remontin, voisitte yhdessä vaikka ottaa lainan siihen. Isoon taloon voi kyllä rakentaa toisen vessan ja suihkun, eikä se niin mahdoton homma ole. Ei ole oikein vaatia toista muuttamaan epämukaviin olosuhteisiin. Siitä tulee pitemmän päälle vain erimielisyyksiä ja huonot välit, jos toisella ei ole kotona hyvä olla.

Olen samanlainen kuin sinä, pelkään helposti ja saan itseni hirveään pelkotilaan aika helposti, näin ollen en voisi edes ajatella muuttoa mihinkään keskelle ei mihinkään omakotitaloon.

Harmillinen tilanne. Mun vanhempien talo on just tollanen, iso vanha sokkeloinen talo keskellä metsää. En enää oo mielelläni siellä edes yötä, vaikka 19 vuotta siellä asuinkin.

Herranjumala - MIKSI sä ylipäätään muutat tuollaiseen jos se tuntuu sinusta arveluttavalta?

Ymmärrän sinua. Olen sinua 18 vuotta vanhempi, mutta pelottaisi varmaan minuakin. Toisaalta pitäisin tuota myös jännittävänä :) 

Ratkaisuna ehdotan erinomaista valaistusta sinne kellarikerrokseen sekä rappuihin. Kirkkaat valaisimet eivät kauhean kalliiksi tule. Lisäksi tietenkin voit pitää vaikka taskulamppuja sopivilla paikoilla, jos sähköt reistaavat. Jätä kauhuleffat ja kummitustarinat lukematta. 

Tuollaiseen tilanteeseen tottuu nopeasti, et sinä montaa viikkoa jaksa pelätä ja säikkyä.

Ei se sen talon vika ole, että ap:llä on outoja pelkotiloja. Koska nuo pelot haittaa sun elämää, niin sun olisi aika mennä kallonkutistajalle kokeilemaan, josko niitä pelkoja saisi lievennettyä.

En muuttaisi tuollaiseen peräkorpeen missään tilanteessa. Siellä onkin kiva sitten olla jos lapsia tulee eikä ketään kenen kanssa jutella, käydä kahvilla jne. 

Ja lasten hoitaminen tuollaisessa paikassa? Uh. Kiikuta siinä sitten lapsia kellariin pissalle tai pesulle kun kakka on tullut vaippaan. Ei hitto. 

Ja jos et koe oloisasi kotoisaksi tuollaisessa paikassa niin älä ihmeessä sinne muuta. 

Se on kuitenkin vain talo: eikö miehesi voi pitää taloa mutta asua sinun kanssasi kaupungissa? 

Olet vasta 26, mikä kiire edes muuttaa yhteen. 

Ei tuossa nyt muu auta kuin kertoa miehelle miltä tuntuu. Jos talo on miehelle tärkeämpi kuin sinun tunteesi niin tiedätpähän sitten missä mennään. 

Mikä seuraava elämänvaihe se on että mies ei ole illalla ja yöllä edes kotona? Ja olettaa ilmeisesti että sinä olet siellä päivisin häntä odottamassa? Sori vaan, sanon suoraan, mutta unohda koko juttu. Pysy omassa asunnossasi ja mies käyköön siellä. Miksi sinun pitäisi mennä maalle taloon yksin öiksi odottamaan että hän tulee aamulla töistä? Ei mitään järkeä. 

Kiitos rohkaisevista viesteistänne, olin aika varma että saisin osakseni vain naurua kun olen niin lapsellinen. Mukava kuulla että muillakin olisi samantapaisia ongelmia.

Vaikea tilanne tosiaankin, ellei jopa mahdoton. Haluan tuntea oloni turvalliseksi ja kodikkaaksi, mutta en voi pyytää miestä ottamaan remonttilainaa, koska minä pelkään pimeää.

Onneksi päätöstä ei ole pakko tehdä heti, mutta kieltämättä varsinkin näitä viestejä luettuani tuntuu, että olisin helpottunut jos en joutuisi tuohon taloon muuttamaan... Vaikka miestä rakastan.

ap

Minulla on ystävä, jonka parisuhde kariutui vastaavan syyn takia. Ihan naimisissa olivat. Nainen tunsi samoin kuin sinä.

Miksi mies tekee niin pitkää päivää, että siinä menee illat ja yöt?

Ratkaisut:

I Ulkohuussi, niin ei tarvitse käydä alakerrassa.

II Potta

III Juo vähemmän illalla ennen nukkumaan menoa.

IV Salarakas, pitää vahtia illalla ja yöllä ennen miehen tuloa kotiin.

V Lisävaloja liiketunnistimella asuntoon

VI Summa summarum; aloitus oli platinaluokkaa

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 13:05"]

Ratkaisuna ehdotan erinomaista valaistusta sinne kellarikerrokseen sekä rappuihin. Kirkkaat valaisimet eivät kauhean kalliiksi tule. Lisäksi tietenkin voit pitää vaikka taskulamppuja sopivilla paikoilla, jos sähköt reistaavat. 

[/quote]

Ei hyvä. Minä joudun käymään pari kolmekin kertaa yöllä vessassa, enkä tosiaankaan haluaisi asua paikassa missä pitää kellariin mennä vessaan. Enkä edes ottaisi sitä riskiä että ilman sähköjä joutuisin siellä yksinäni öisin toikkaroimaan. Eikä kyse ole pelosta, vaan mukavuudesta.

Minä en suostuisi. Pelkään ihan kamalasti pimeää, enkä todellakaan pystyisi olemaan tuollaisessa synkässä ja sokkeloisessa talossa yksin. Mielestäni on myös tyhmää vähätellä pelkojaan, niille kun harvemmin mitään mahtaa.

Sinuna pysyisin kaupungissa vielä ainakin toistaiseksi ja puhuisin miehelle asiasta.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 13:18"]

Ja lasten hoitaminen tuollaisessa paikassa? Uh. Kiikuta siinä sitten lapsia kellariin pissalle tai pesulle kun kakka on tullut vaippaan.

Olet vasta 26, mikä kiire edes muuttaa yhteen. 

[/quote]

No mutta, lapsethan pitää tehdä ennenkuin täyttää 30, muuten niistä tulee vammaisia ja APsta mummoäiti.

Helvetisti vaan valoja, vaikka sitten sähköä kuluukin, ja ne pari vahtikoiraa. Kunnollinen hälytysjärjestelmä.

mulla palaa ympäri vuoden JOKA huoneessa ns. jouluvalot. ledivalot eivät vie paljon sähköä, ja helpottavat pimeänpelkoani. ja mulla tosiaan on nuo valot jopa makuuhuoneessa, tosin punaisena, jotta eivät häiritse yöunta, mutta jotka helpottavat näkemistä, jos satun heräämään yöllä. 

olisiko jostain tällaisesta sinulle apua?