Häpesin, kun olin syömässä kaverini kanssa, jolla vauva mukana...
... Ja se antoi sen pikkuisen vaan huutaa vaunuissa sillä aikaa kun itse söi! Vauva on ehkä kuukauden vanha.. Kysyin muutaman kerran, että voinko auttaa, helpottaako vauvan oloa jos otan syliin. Ei kuulema helpota.
Sitten kun kaveri oli saanut lautasensa tyhjäksi, otti vauvan ja nappasi vaunujen jalkopäästä myös pullon ja pisti sen vauvan suuhun.. Säälitti katsoa kun pieni oli jo ihan hysteerinen, huuli väpätti ja silmissä kyyneliä.. Tokaisin sitten, että olisin minäkin voinut sille ruokaa antaa.. Muija kohautti olkiaan ja sanoi: ei se voi olla koko ajan pullo suussa..
Harmitti kyllä jotenkin, toinen niin pieni ja viaton..
Ja turha tulla nyt inisemään, että mistä minä tiedän jos on koliikki. Tuskin on, kun rauhoittui pullolle ja sen jälkeen nukahti.. Eikö kaveri ole mitään koliikkia valittanut..
Kommentit (48)
Lukekaa ihmiset asiallista psykologista tietoa vauvoista ennen kuin raskaudutte. Vauvaa on jaksettava hoitaa. Hänen tarpeensa ohittavat aikuisen tarpeet. Niihin on vastattava viivyttelemättä. Myöhemmin etsitään tasapainoa perheenjäsenten tarpeiden välille, ja lapsikin sitten oppii hiukan odottamaan ja sietämään pettymyksiä - mutta ei vauvana!.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 16:44"]
Lukekaa ihmiset asiallista psykologista tietoa vauvoista ennen kuin raskaudutte. Vauvaa on jaksettava hoitaa. Hänen tarpeensa ohittavat aikuisen tarpeet. Niihin on vastattava viivyttelemättä. Myöhemmin etsitään tasapainoa perheenjäsenten tarpeiden välille, ja lapsikin sitten oppii hiukan odottamaan ja sietämään pettymyksiä - mutta ei vauvana!.
[/quote] niin siis jos luit vastauksia, niin kaikki ovat sitä mieltä, ettei lasta olisi tarvinnut huudattaa. Turhaan sinä meille tuosta kirjoitat.
Täällä taas curlingvanhemmat hysteerisinä, varmaan kaupassa ostatte aina huutavalle lapselle sen karkkipussin. Lapsi kuuluu opettaa säännölliseen ruokailurytmiin jo vauvana, ja ettei ruoka huutamalla tule.
Huh huh!
Jos jo päiväaikaan on noin hiton vaikeaa hoitaa oma pieni vauva hyvin, niin voin vain kuvitella, minkälaisen helvetin se vauva joutuu öisin käymään läpi :( :(
Vauvasta saisi melkein tehdä ls-ilmoituksen, jotta kävisi joku tsekkaamassa onko siellä kotona oikeasti kaikki hyvin. Noin pieni vauva tarvitsee ruokaa usein ja sitä on aina silloin annettava, kun nälkä iskee.
Mäkin luulen, että mummo on vähän käynyt neuvomassa uutta äitiä. Kasvatusneuvot olivat ihan kauheita siinä 50- ja 60-luvuilla.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 17:58"]
Siis, olitte syömässä ravintolassa ja kaverisi söi! Tuleeko vauvalle todella tunne-elämän häiriöitä, jos se itkee puolisen tuntia, oma äiti kuitenkin koko ajan näköpiirissä? En ymmärrä ajattelua, että äiti ei saisi edes pariakymmentä minuuttia käyttää syömiseen tai itseensä, vaan koko ajan pitäisi olla liimautuneena lapseen ja reagoida sen joka ynähdykseen? Pieni tai ei, puoli tuntia kestää syömättä vauvakin.
[/quote]
Sulla ei taida olla lapsia?
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 19:43"]
Skenaario: Kolme lasta kahden vuoden ikäeroilla. Pienin 1kk, 2 isompaa ja äiti vatsataudissa. Isoin oksentaa olohuoneessa, keskimmäinen makuuhuoneessa ja itselläsi (äitinä) vatsa kuralla. Vauva (joka on muuten terve) alkaa itkemään nälkäänsä, mitä teet?
[/quote]
Syötän ensin vauvan. Tosiaan vaikka vessanpöntöllä istuen. Oksennukset ehtii kyllä siivoomaan sitten.
No kuinkas kauan se ap:n kaverin vauva ehti itkeä? Puoli minuuttia vai puoli tuntia?
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 19:56"]
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 19:43"]
Skenaario: Kolme lasta kahden vuoden ikäeroilla. Pienin 1kk, 2 isompaa ja äiti vatsataudissa. Isoin oksentaa olohuoneessa, keskimmäinen makuuhuoneessa ja itselläsi (äitinä) vatsa kuralla. Vauva (joka on muuten terve) alkaa itkemään nälkäänsä, mitä teet?
[/quote]
No ei tällaista skenaariota voi tulla kun en tee lapsia älyttömän pienillä ikäeroilla.
[/quote]
Sitä paitsi, on täysin eri asia antaa vauvan itkeä silloin tällöin tilanteessa jossa ei muuta pysty, kuin antaa vauvan itkeä puoli tuntia kun itse syö lounasta vieressä ihan rauhassa ja pullokin on valmiina... Ei vauvan psyyke hajoa jos joskus joutuu itkemään, mutta väärin ja huolestuttavaa on, jos ihan tavanomaisessa, toistuvassa tilanteessa jossa vanhemmalla olisi hyvinkin voimia ja mahdollisuuksia auttaa, pienen vauvan itku ignoorataan. Tulee mieleen että ehkä äidillä ei ole voimia tai mahdollisuuksia reagoida, ehkä hän tarvitsisi apua.
Kuukauden ikäinen on vasta tullut ulos kohdusta, jossa kaikki tarpeet on tyydytetty ennen kuin mitään tarpeita on edes ilmennyt, ja menee vielä pitkään syntymästä ennen kuin vauva pystyy jotenkin hyötymään siitä, että joutuu joskus ponnistelemaan tai hillitsemään itseään saadakseen haluamansa. Alussa jo se normaali viive ja epämukavuus, mikä reaalimaailmassa liittyy tarpeiden tyydyttymiseen, kun ei enää lilluta lämpimässä lapsivedessä napanuoran jatkeena, on vauvalle ihan tarpeeksi muutosta, ei sitä sietokykyä saa tahallaan venyttää odotuttamalla.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 20:57"]
Olit siis syömässä kaverisi kanssa mutta et tiedä kaverin vastasyntyneen vauvan ikää? Tiedoksesi, yhden kuukauden vanha vauva ei eritä kyyneleitä, koska sen ikäisen kyynelkanavat eivät vielä toimi. Keksi parempi provo tai kirjoita huomenna sama juttu ja muuta vauvan iäksi kaksi kuukautta.
[/quote]
Kuivuuko vauvoilla sitten silmät päähän, kunnes kyynelkanavat alkaa toimia, vai millä ne silmät pysyy kosteina?
Siis, olitte syömässä ravintolassa ja kaverisi söi! Tuleeko vauvalle todella tunne-elämän häiriöitä, jos se itkee puolisen tuntia, oma äiti kuitenkin koko ajan näköpiirissä? En ymmärrä ajattelua, että äiti ei saisi edes pariakymmentä minuuttia käyttää syömiseen tai itseensä, vaan koko ajan pitäisi olla liimautuneena lapseen ja reagoida sen joka ynähdykseen? Pieni tai ei, puoli tuntia kestää syömättä vauvakin.
Eikö perusolettamus ole että vauvan tarpeet ensin huomioon tuollaisessa tilanteessa, ei vauva ymmärrä eikä osaa odottaa omaa vuoroaan, vauvathan kertoo hätänsä itkemällä/huutamalla. Aika omituista kyllä jos ei tuossa tilanteessa vaistot herää ja hoivavietti pistä toimimaan. Vähän itsekästä! :/
Ihanaa että näihin lasten kiduttajiin nyt puututaan. Ennen ei saanut äideille sanoa mitään kun olivat niin herkkiä. Minusta vauvelin hyvinvointi menee äidin hyvinvoinnin edelle aina.
Ei saa huudattaa pikkuisia.
Jätän aina ateriani kesken, jos vauvani itkee. Tuntuisi pahalta vaan huudattaa toista. :(
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 18:29"]
Ihanaa että näihin lasten kiduttajiin nyt puututaan. Ennen ei saanut äideille sanoa mitään kun olivat niin herkkiä. Minusta vauvelin hyvinvointi menee äidin hyvinvoinnin edelle aina.
Ei saa huudattaa pikkuisia.
[/quote]
Niin kauan kuin lapsesta ei ole kasvanut isoa ihmistä, joka osaa huolehtia jo itsestään, niin lapsen hyvinvointi menee AINA äidin/isän hyvinvoinnin edelle.
Jos kaverisi käyttäytyy noin ihmisten ilmoilla ravintolassa, mieti miten toimii kotona!
Miksei muka voi syöttää vauvaa ja jatkaa sitten omaa syömistä??? Mulla kolme lasta enkä ole nälkään kuollut vaikka aina olen lapsen itkuun reagoinut heti, päivällä ja yöllä. Vauvan tarpeet menee edelle! Ihan sairasta tuollainen vauvan huudatus! Turha vissiin ihmetellä kun lapsilla on vaikeuksia. Kun kuukauden ikäisenä on jo rasite vanhemmille! Miksi edes pitää lapsia tehdä??? Tekisin nimettömän soiton neuvolaan...
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 19:27"]
Jos kaverisi käyttäytyy noin ihmisten ilmoilla ravintolassa, mieti miten toimii kotona!
[/quote]
Todellakin!
Mistä tiedät, ettei ole kasvattamassa siitä uutta Indiana Jonesia:)
Jos on mummot neuvomassa..? Minullekin esikoisen kanssa opastettiin, että ei saa pitää sylissä eikä joka huutoon tarvitse reagoida. Ihmettelin sitten ihan hukassa lapsukaisen kanssa, että mitä tässä tekee.. Toinen lapsi saikin syliä enemmän ja on rauhallisempi nyt isompanakin.