Lue keskustelun säännöt.
1980-luvulla oli elämä parempaa
20.09.2020 |
Olin nuori, oli rahaa, oli työtä, maailma oli selvä peli. Ei ollut kaikenlaisia cancel-kulttuureja, Cis-naisia tai bossladyjä, oli oikeita naisia. Nyt en enää tunnista tätä Suomea omakseni, pitäneekö muuttaa espanjaan?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo. Lastenhakkaaminen oli viimein kielletty, mutta ei missään nimessä loppunut. Olihan se vähän erilaista.
Kuvitteletko ettei sitä olisi enää 2020 luvulla?
Nykyään se on niin että miehet kärsivät enemmän perheväkivallasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä ap:n kanssa.
Se oli hyvää aikaa ja töitä riitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo. Lastenhakkaaminen oli viimein kielletty, mutta ei missään nimessä loppunut. Olihan se vähän erilaista.
Kuvitteletko ettei sitä olisi enää 2020 luvulla?
En kuvittele. Lue edellinen rivien välistä.
Lapsena se oli mukavaa ja jännittävää aikaa. Joka vuosi tuli joku uusi ”juttu” kuten mikro tai leipäkone tai tietokone kotiin. En tiedä onko nykyajan lapsilla samaa kokemusta.
Lisäksi koin että maailmassa oli tietty järjestys. NL idässä ja USA lännessä. Selkeät odotukset elämältä.
Ei ollut kännyköitä ja riitti kun perjantaina sanoi vanhemmille, että menen Sarille yökylään viikonlopuksi ja Sari sanoi saman kotonaan, että tulee meille, niin olikin vapaata menoa koko viikonloppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvulla olin lapsi, joka leikki ja pelasi vailla huolen häivää. Vaikken edes sitä kasarimusiikkia muista lapsena erityisemmin kuunnelleeni, silti nykyään siitä tulee ne kaipuut lapsuuteen. Olihan se hienoa aikaa, ennenkuin tuli aikuisuus ja kaikenmaailman murheet.
Hyvämuistinen kirjoitti:
Aika on aika monella kullannut muistot. Teille kun annetaan autonne tilalle sen ajan kulkupeli ja viedään elektroniikka pois ja katselette kahta valtion kanavaa, alatte pian kaivata 2020-luvulle.
Mäkin muistan Ylen tv-uutisten pakkosyötön kahdella kanavalla samaan aikaan. Neuvostoliitosta ei saanut puhua negatiiviseen sävyyn. Naisen asema oli huono, naisia pilkattiin mm. Apu-lehden vitsipalstoilla: verrattiin mm. autoihin (14-vuotias oli pikku-Fiat ym.).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No joo. Lastenhakkaaminen oli viimein kielletty, mutta ei missään nimessä loppunut. Olihan se vähän erilaista.
No eipä tuo näytä loppuneen edelleenkään, jos katsoo huostaanottomääriä (moninkertaisia kasariin verrattuna).
Joo, tosi ”ihana” 80-luku:
- Joka paikassa poltettiin.
- Erilaisia ihmisiä pilkattiin surutta.
- Koulukiusaaminen oli yleistä ja raakaa, eikä siihen puututtu, koska ”kanteleminen on rumaa”.
- Jos sai sydän- tai aivoinfarktin, toipuminen oli ihan arpapeliä nykyiseen verrattuna.
- Kaupat menivät niin aikaisin kiinni, että kauppareissun piti suunnitella tarkasti, jos kävi päivätöissä.
- Neuvostoliiton pelossa media sensuroi ihan itse itseään.
- Naisten ahdistelu esim. työpaikoilla oli aivan tavallista, eikä sitä juuri paheksuttu.
- Jopa lasten vitsikirjoissa oli n**keri- ja j**talaisvitsejä.
- Huumori ylipäätään perustui lähinnä muiden pilkkaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80 ja 80-luvut olivat maailman kulta-aikaa. Tämä sateenkaari monikulttuurisuus ei tule pitkään kestämään.
Älä huoli ap. 30- vuoden päästä maailman öljyvarat on kulutettu lähes loppuun. Sitten on taas jännää aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvämuistinen kirjoitti:
Aika on aika monella kullannut muistot. Teille kun annetaan autonne tilalle sen ajan kulkupeli ja viedään elektroniikka pois ja katselette kahta valtion kanavaa, alatte pian kaivata 2020-luvulle.
Olen syntynyt 1970 eli elin nuoruusvuodet 80 luvulla ja onneksi ei ollut elektroniikka vallassa vielä ja autotkin oli sellaisia, että poikaystävä rassasi niitä tarvittaessa tien päällä ja matka jatkui.
Elämä silloin tuntui sille, että sitä elettiin täysillä ja nyt näyttää, että roikutaan pelaamassa kotona ja vähän vanhemmat selaa sohvalla tinderiä.
Eihän niitä omia nuoruusvuosia voi omaan keski-ikäänsä verrata. Ainahan ne nuoruusvuodet tuntuu siltä, että eletään täysillä. Se on vaan aika sinutkin väsyttänyt, etkä jaksa enää joka sekuntia imeä sisääsi. Täysin luonnollista ihan millä tahansa aikakaudella eikä sinänsä kerro itse ajoista välttämättä niin paljon kuin viestissäsi annat ymmärtää.
Terveisin vm. 84
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laskelmieni mukaan 80-luku päättyi jo Espanjassakin.
Kasarilla miehillä oli takatukat ja naisilla pörröt ja olkatoppaukset. Hienoa aikaa, autoissa ei ollut tietokoneita ja osattiin korjata vaikka missä.
Yritän nykyään 50v. tavoitella 80-luvun olotilaa ja tunnelmaa mutta se on vaikeaa. On niin paljon kaikkea mikä häiritsee. Esim. korona
On vaikea olla iloinen ja huoleton.
Vierailija kirjoitti:
Joo, tosi ”ihana” 80-luku:
- Joka paikassa poltettiin.
- Erilaisia ihmisiä pilkattiin surutta.
- Koulukiusaaminen oli yleistä ja raakaa, eikä siihen puututtu, koska ”kanteleminen on rumaa”.
- Jos sai sydän- tai aivoinfarktin, toipuminen oli ihan arpapeliä nykyiseen verrattuna.
- Kaupat menivät niin aikaisin kiinni, että kauppareissun piti suunnitella tarkasti, jos kävi päivätöissä.
- Neuvostoliiton pelossa media sensuroi ihan itse itseään.
- Naisten ahdistelu esim. työpaikoilla oli aivan tavallista, eikä sitä juuri paheksuttu.
- Jopa lasten vitsikirjoissa oli n**keri- ja j**talaisvitsejä.
- Huumori ylipäätään perustui lähinnä muiden pilkkaamiseen.
Niin, silloin opetettiin ihan yhteisvastuullisesti elämään niin, että selvitään yhtenäisinä sinäkin päivänä, kun pska sataa niskaan ja metsän takaa kuuluu vain tykistön pauke. Oliko se sitten hyvä vai paha, aikea sanoa. Vaikka minuakin silloin koulussa kiusattiin, niin en tuomitsisi ihan huonoksi noita listan asioita. Ja mediakin sensuroi itseään tänään ihan yhtä raivokkaasti kuin Neuvostoliiton aikana.
Vierailija kirjoitti:
Yritän nykyään 50v. tavoitella 80-luvun olotilaa ja tunnelmaa mutta se on vaikeaa. On niin paljon kaikkea mikä häiritsee. Esim. korona
On vaikea olla iloinen ja huoleton.
Minulla auttoi huomattavasti, kun youtubesta alkoi löytymään hyviä uusia kappaleita kasarivaikutteilla. Taustalla saattaa pyöriä otteita jostain 80-luvun elokuvista tai sarjoista, hyvin tunnelmallista.
Ei ollut kännyköitä, ei jonneilua, ei huuhaafeminismiä, ei monikulttuurin autuutta.