Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako omalle epämukavuusalueelle mennä?
17.11.2013 |
Oletetaan, että kaveri painostaa minua laskuvarjohyppykurssille. Inhoan korkeita paikkoja ja kaikenlaisia hurjapäisiä temppuja. Huvipuistolaitteiden kieputuksen jälkeenkin on lähinnä huono olo, enkä tykkää olla peloissani.
Kaverini tietää tämän, mutta hänen mielestään on tärkeää astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja altistaa itsensä myös epämiellyttäville tuntemuksille, koska siitä seuraa henkistä kasvua. Minä teen mieluummin niitä asioita, joita pidän mukavina ja/tai tärkeinä pidän, ja kokeilenkin lähinnä sellaisia asioita, joista voisin arvella pitäväni (olen harvoin väärässä). Olen riskejä välttelevää tyyppiä, mutta toisaalta tunnen itseni tavattoman hyvin, ja osaan ennakoida, mitä ajattelisin esimerkiksi tämän laskuvarjohypyn jälkeen.
Kummalla meistä on mielestäsi parempi asenne elämään? Kummalla on parempi periaate?
Kommentit (30)
Omalle epämukavuusalueelle pitääkin mennä, muuten ei oikeasti ihmisenä kasva.
Mutta tällä kertaa mä itse oon kyllä sitä mieltä ettei sun henkistä kasvua tarvitse ihan noin paljon kerralla tuupata eteenpäin, kuin mitä kaveri ehdottaa. Ehkä siihen riittäisi nousu rappuja pitkin johonkin korkealle, vaikka mäkihyppytorniin. Ja selvinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aika samanlainen kuin ap. Mielestäni olen jo nelikymppisenä oppinut tietämään, mistä tykkään ja mistä en. Eikä sellaisen asian tekeminen, mistä en pidä, saa minua pitämään siitä. Mieheni on intohimoinen avantouimari ja alkaa ottamaan päähän se jatkuva natkuttaminen, että minunkin pitäisi kokeilla sitä. En inhoa suunnilleen mitään niin paljon kuin kylmää vettä, en kesälläkään mene uimaan alle 24 asteiseen veteen. Kylmä vesi on vaan todella epämiellyttävää mielestäni. En aio mennä avantoon, koska tiedän että inhoaisin sitä.
Sen sijaan voin kokeilla sellaista, mistä minulla ei ole mitään mielipidettä ja suhtautuminen on neutraali tai jopa vähän varautunut. Olen snorklannut (en pitänyt, sain ahtaanpaikankammon), kiipeillyt (ihan ok), lumilautaillut (hauskaa).
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 14:50"]
Mutta tällä kertaa mä itse oon kyllä sitä mieltä ettei sun henkistä kasvua tarvitse ihan noin paljon kerralla tuupata eteenpäin, kuin mitä kaveri ehdottaa. Ehkä siihen riittäisi nousu rappuja pitkin johonkin korkealle, vaikka mäkihyppytorniin. Ja selvinpäin.
[/quote]
Millä tavalla arvelet minun kasvavan ihmisenä, jos kiipeän mäkihyppytorniin tai myöhemmin hyppään laskuvarjohypyn? -ap
Ei epämukavuusalueelle meneminen ole minun mielestäni yhtään mikään itseisarvo. En oikein tajua noita kommentteja, että henkinen kasvu tapahtuu epämukavuusalueella... Jos ap nyt menisi vaikkapa sinne laskuvarjohyppäämään ja näkisi siitä loppuelämänsä ajan painajaisia, niin mitä hyötyä siitä olisi kenellekään?
Mielestäni on täysin ok, että ihminen pitäytyy sellaisissa asioissa, joista tietää pitävänsä. Jotain (ja jopa paljonkin) voi jäädä kokematta, mutta entäs sitten? Jos se ei tätä ihmistä itseään haittaa, niin ei muillakaan pitäisi olla siihen nokan koputtamista. Jotkut meistä ovat ihan oikeasti onnellisia silloin, kun elämä on tasapaksua, ennustettavaa ja turvallista.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 15:03"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 14:50"]
Mutta tällä kertaa mä itse oon kyllä sitä mieltä ettei sun henkistä kasvua tarvitse ihan noin paljon kerralla tuupata eteenpäin, kuin mitä kaveri ehdottaa. Ehkä siihen riittäisi nousu rappuja pitkin johonkin korkealle, vaikka mäkihyppytorniin. Ja selvinpäin.
[/quote]
Millä tavalla arvelet minun kasvavan ihmisenä, jos kiipeän mäkihyppytorniin tai myöhemmin hyppään laskuvarjohypyn? -ap
[/quote]
Se oli metafora.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin fyysiselle epämukavuusalueelle(rankka fyysinen rasitus) meneminen kasvattaa niin fysistä kuin henkistä kestävyyttä ja sisua. Väittäisin, että kovaa kuntoilua harrastamattomat ovat henkisesti "nössömpiä" kuin kovat treenaajat.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 16:05"]
Ainakin fyysiselle epämukavuusalueelle(rankka fyysinen rasitus) meneminen kasvattaa niin fysistä kuin henkistä kestävyyttä ja sisua. Väittäisin, että kovaa kuntoilua harrastamattomat ovat henkisesti "nössömpiä" kuin kovat treenaajat.
[/quote]
Mitäs sitten kun kovaan treenaava vammautuu eikä enää voi treenata kovaa, tuleeko hänestä sitten nössö?
En tajua miksi tuota mukavuusalueelta poistumista pitäisi pitää ihmisen mittana. Mukavuusalueelta poistuminenhan ei automaattisesti tarkoita sitä, että seuraa jotain positiivista. Myös traumatisoituminen on mukavuusalueelta poistumista, siksi minusta on raivostuttavaa puhua mukavuusalueelta poistumisesta ihannoivaan sävyyn. Minusta on ihan ok, jos henkilö on itse motivoitunut mukavuusalueelta poistumiseen ja kykenee ottamaan huomioon riskit. Ääripäässä kuitenkin jokin itselle vieras asia voi olla vain epämiellyttävä tai suorastaan traumatisoiva, ei siis automaattisesti avartava tai kasvattava asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 16:24"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 16:05"]
Ainakin fyysiselle epämukavuusalueelle(rankka fyysinen rasitus) meneminen kasvattaa niin fysistä kuin henkistä kestävyyttä ja sisua. Väittäisin, että kovaa kuntoilua harrastamattomat ovat henkisesti "nössömpiä" kuin kovat treenaajat.
[/quote]
Mitäs sitten kun kovaan treenaava vammautuu eikä enää voi treenata kovaa, tuleeko hänestä sitten nössö?
En tajua miksi tuota mukavuusalueelta poistumista pitäisi pitää ihmisen mittana. Mukavuusalueelta poistuminenhan ei automaattisesti tarkoita sitä, että seuraa jotain positiivista. Myös traumatisoituminen on mukavuusalueelta poistumista, siksi minusta on raivostuttavaa puhua mukavuusalueelta poistumisesta ihannoivaan sävyyn. Minusta on ihan ok, jos henkilö on itse motivoitunut mukavuusalueelta poistumiseen ja kykenee ottamaan huomioon riskit. Ääripäässä kuitenkin jokin itselle vieras asia voi olla vain epämiellyttävä tai suorastaan traumatisoiva, ei siis automaattisesti avartava tai kasvattava asia.
[/quote]
Joku laiska näppäimistön takana?
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 14:15"][quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 13:46"]
Minulle epämukavuusalue on se, mistä elämän suolan löytää :) Tykkään liikuntalajeista, jotka hirvittää aluksi. Vapaalasku, kalliokiipeily, koskimelonta jne. Haluan haastaa itseni ja kokeilla, mihin saakka pääsen. Töissä tartun tilaisuuksiin, jotka kuullessani ensimmäinen ajatus on "En tuu selviään tosta ikinä" ja aina oon selvinnyt :)
Sen sijaan taloudellisesti olen todella varovainen. En halua isoa lainaa, vaan tyydyn mm. pienempään asuntoon.
[/quote]
Paitsi että nuo eivät ole sinulle pämukavuusalueita, jos kerran haluat haastaa itsesi liikunnallisissa asioissa. Sinulle epämukavuusalue voisi olla vaikka kokkikurssi tai hallintotieteen perusopintojen suorittaminen eli joku sellainen asia, jota et oikeasti halua tehdä.
[/quote]
Paitsi että on, koska joka kerta kun katson alas vuorenrinnettä mietin kauhuissani: "Ei saakeli, mitenköhän tässä käy...?" Kun uskaltaa ottaa sen yhden pelottavan askeleen, voittaa itsensä. Se on mahtava tunne!
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 14:37"]
Jokainen liikuntaharjoittelu jonka haluaa tuottavan tuloksia on jatkuvaa epämukavuusalueella olemista.
[/quote]En tiedä, olenko tästä samaa mieltä. Aloitin sohvaperunatasolta, ja nyt juoksen kympin lenkkejä useamman kerran viikossa. Aloitin ihan muutaman minuutin juoksupätkillä kävelyn ohella, otin rauhallisesti ja vältin juoksijan vaivat. Missään vaiheessa lenkkeily ei ole tuntunut epämukavalta vaan päin vastoin kivalta ja virkistävältä. -ap