Kannattaako omalle epämukavuusalueelle mennä?

Järki ja tolkku päässä. Eli tässä asiassa sinulla.

Kannattaa, mutta joku laskuvarjohyppy ei ehkä ole kaikkein hyödyllisin asia. Esim. työssä on ollut itselleni todella hyödyllistä astua sieltä epämukavuusalueelta, vaikka se onkin vaikeaa. Myöhemmin kiittää itseään.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 13:21"]

Kannattaa, mutta joku laskuvarjohyppy ei ehkä ole kaikkein hyödyllisin asia. Esim. työssä on ollut itselleni todella hyödyllistä astua sieltä epämukavuusalueelta, vaikka se onkin vaikeaa. Myöhemmin kiittää itseään.

[/quote]

Eli mielestäsi kannattaa punnita, mitä hyötyä epämukavuusalueelle menemisestä olisi? Millainen asia olisi sitten sen arvoinen? Varmaankin jonkin uuden taidon opetteleminen ainakin? -ap

Jokaisella on itsellään oikeus valita miten hän koettelee rajojaan. Se on osa ihmisenä kasvamista, sitä kun tutkitaan mihin suuntaan tahdon mennä eikä toisella ole valtaa sen suhteen. Nämä päätökset tekee jokainen itse.

Kehitys tapahtuu siellä. Epämukavuusalueella siis.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 13:24"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 13:21"]

Kannattaa, mutta joku laskuvarjohyppy ei ehkä ole kaikkein hyödyllisin asia. Esim. työssä on ollut itselleni todella hyödyllistä astua sieltä epämukavuusalueelta, vaikka se onkin vaikeaa. Myöhemmin kiittää itseään.

[/quote]

Eli mielestäsi kannattaa punnita, mitä hyötyä epämukavuusalueelle menemisestä olisi? Millainen asia olisi sitten sen arvoinen? Varmaankin jonkin uuden taidon opetteleminen ainakin? -ap

[/quote]

Esimerkiksi muuttaminen asumaan yksin tai jopa vieraaseen kaupunkiin verrattuna siihen, että muuttaa suoraan avoliittoon ja jää kotikaupunkiin.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 13:33"]

Kehitys tapahtuu siellä. Epämukavuusalueella siis.

[/quote]

Epämukavuusalueitakin on erilaisia. Hyppiikö lentokoneista vai istuuko töiden jälkeen kirjastossa naama kiinni tenttikirjassa.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 13:24"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 13:21"]

Kannattaa, mutta joku laskuvarjohyppy ei ehkä ole kaikkein hyödyllisin asia. Esim. työssä on ollut itselleni todella hyödyllistä astua sieltä epämukavuusalueelta, vaikka se onkin vaikeaa. Myöhemmin kiittää itseään.

[/quote]

Eli mielestäsi kannattaa punnita, mitä hyötyä epämukavuusalueelle menemisestä olisi? Millainen asia olisi sitten sen arvoinen? Varmaankin jonkin uuden taidon opetteleminen ainakin? -ap

[/quote]

Epämukavuusalueelle meneminen on aina....noh...epämukavaa, mutta lopulta palkitsevaa. Hyödyllisiä epämukavuuskokemuksia on mm. se, että lähtee uuden harrastuksen pariin, vaikka joutuisikin menemään sinne yksin, lähtee edellisestä pitkäaikaisesta työstä ja etsii uuden, vaihtaa asuinpaikkaa, vaikka ei tunne uudelta paikkakunnalta ketään, ottaa ison lainan jne. 

Monet muutokset on epämukavuusalueelle hyppäämistä, koska silloin poiketaan siitä tutusta ja turvallisesta. 

Järki kädessä kannattaa. Elämästä löytää uusia ulottuvuuksia kun pistää itseään hiukan likoon. Jokin kamalalta tuntuva asia, voikin olla ihan sairaan hienoa ja saattaa jopa muuttaa kokonaan elämän suunnan. Mä miellän ihmisen araksi, jos ei uskalla kokeilla uusia asioita yms. En vaan ymmärrä sellaista. Jos tarjoutuu tilaisuus kokeilla jotain uutta, tartun kyllä kyllä siihen. Eihän sitä tarvitse tehdä uudestaan, jos se on kamalaa. Mut sitten tietää. Ja sitten voi sanoa, että ei ikinä.

Eri tavalla tekemisestä voikin oppia, jotain järkevää siis, mutta ei huvipuistolaitteista ja laskuvarjosta. (Huvipuistolaitteista oppii lähinnä, että on typerä kun ei jo usko, että niistä tulee vain paha olo.)

Minulle epämukavuusalue on se, mistä elämän suolan löytää :) Tykkään liikuntalajeista, jotka hirvittää aluksi. Vapaalasku, kalliokiipeily, koskimelonta jne. Haluan haastaa itseni ja kokeilla, mihin saakka pääsen. Töissä tartun tilaisuuksiin, jotka kuullessani ensimmäinen ajatus on "En tuu selviään tosta ikinä" ja aina oon selvinnyt :)

Sen sijaan taloudellisesti olen todella varovainen. En halua isoa lainaa, vaan tyydyn mm. pienempään asuntoon.

Jaa... No joo. Eikö se ole lähinnä persoona- tai temperamenttikysymys? Etten osaa sanoa, onko kumpikaan toistaan huonompi tai parempi. Jos on persoonaltaan epäluuloinen uusia asioita kohtaan, välttelee rutiineista poikkeamista eikä nauti riskinottamisesta, en osaa todella sanoa onko se epämukavuusalueelle meneminen "kehitystä". Nykyaikana taitaa ennakkoluulottomuus/spontaanius/riskienotto/ym. olla aika valttia ja oikeastaan "hyve", mutta suhtautuisin kriittisesti siihen onko se aina eduksi. Kaikki eivät löydä sitä elämän suolaa ja nautintoa esim. extreme-lajeista, vaan kavahtavat uusia asioita entistä enemmän. Ja yllä esim. raha-asioissa voi olla hyväkin, että ei hyppää epämukavuusalueelle. :) 

Kysymykseen selkeä vastaus: kumpikaan ei ole automaattisesti hyvä tai oikea, vaan riippuu henkilön persoonasta ja temperamentista sekä tilanteesta. 

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 13:40"]

Hyödyllisiä epämukavuuskokemuksia on mm. se, että lähtee uuden harrastuksen pariin

[/quote]

Aloitin viime syksynä uuden ryhmäliikuntaharrastuksen, vaikka minulla ei ole aikaismepaa kokemusta ryhmäliikunnasta ja epäilin, etten pitäisi siitä. No, en pitänytkään. Harrastus itsessään oli (ja on) ihan mielekäs, mutta liikkuminen muiden kanssa ei ollut mukavaa. Minusta harrastusten täytyy tuntua hyvältä, joten lopetin tuon. On vaikea keksiä, mitä hyötyä tuosta kokemuksesta oli, kun kurssimaksuakaan ei saanut enää takaisin. -ap

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 13:53"]

Jaa... No joo. Eikö se ole lähinnä persoona- tai temperamenttikysymys? 

[/quote]

Tätä olen itsekin miettinyt. Minulle esimerkiksi tuollainen "itseni haastaminen", "pelkojen voittaminen" ja "rajojen koetteleminen" eivät ole millään tapaa itsearvoisia. En osaa pitää itseäni parempana ihmisenä vain sen vuoksi, että olen uskaltanut tehdä jotakin tai selviytynyt jostakin koettelemuksesta. Totta kai olen valmis näkemään vaivaa saadakseni jotakin, mitä todella haluan (esimerkiksi ekstravuoroja töissä lomakassan kartuttamiseksi), mutta silloinkin yritän yleensä löytää fiksuimman ja helpoimman tavan saavuttaa tuo tavoite.

Menetänkö teistä jotakin oleellista näin? -ap

Minusta tärkein syy ylittää mukavuusalueen rajansa on se, jos ei koskaan ylitä rajaa, mukavuusalue kutistuu. Sitä täytyy aina välillä venyttää.

Eräs läheiseni on juuri sellainen ihminen, joka ei nauti missään määrin esim. rutiinien poikkeamista, tai ylipäätään ajatuksesta että "pitäisi kokeilla jotakin uutta". Tiedä nyt liittyykö se rutiinien tarve ihan samaan asiaan, mutta esimerkiksi spontaanisti vaikkapa ulkomaille lähteminen antaa uteliaan innon sijaan pitkän ahdistuksen, eikä siitä matkasta pysty nauttimaan täysin rinnoin. 

Joku voisi ajatella että hän menettää niputtain hienoja mahdollisuuksia nauttia elämästä, mutta hänen persoonansa nyt vain ei ole sellainen joka nauttii jatkuvasti uuden kokeilusta. Ensin on saatava turvallinen jalansija ja totuttautua ajatukseen mahdollisimman kauan, että voi sitten ottaa sen askeleen "kohti tuntematonta". 

... Ja kyllä hän tuossa nyt on elämästään nauttinut, vaikkei olekaan tietoisesti hakeutunut omille epämukavuusalueilleen. :)

Tuo "omalle epämukavuusalueelle meneminen" ei ole kaikille sama asia. Jollekin rämäpäälle, joka muutenkin tykkää adrenaliinivyörystä, joku extreme-suoritus on vain yksi lisää siihen, miten hän voi ylittää hänen omaa epämukavuusaluettaan.

 Jollain toisella taas epämukavuusalue ylittyy jo siitä, kun tutussa lajissa treenataan uudella intensiteetillä tai tyyliin jenkkaa tanssinut kokeilee valssia.

Minusta on myös temperamenttikysymys.

Minusta ihmisen pitää olla myös itse motivoitunut ylittämään oma mukavuusalueensa. Uskon, että kokemus voi olla palkitseva vain silloin, jos itse haluaa asiaa eikä siten, että on ulkoinen painostus.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 13:46"]

Minulle epämukavuusalue on se, mistä elämän suolan löytää :) Tykkään liikuntalajeista, jotka hirvittää aluksi. Vapaalasku, kalliokiipeily, koskimelonta jne. Haluan haastaa itseni ja kokeilla, mihin saakka pääsen. Töissä tartun tilaisuuksiin, jotka kuullessani ensimmäinen ajatus on "En tuu selviään tosta ikinä" ja aina oon selvinnyt :)

Sen sijaan taloudellisesti olen todella varovainen. En halua isoa lainaa, vaan tyydyn mm. pienempään asuntoon.

[/quote]

Paitsi että nuo eivät ole sinulle pämukavuusalueita, jos kerran haluat haastaa itsesi liikunnallisissa asioissa. Sinulle epämukavuusalue voisi olla vaikka kokkikurssi tai hallintotieteen perusopintojen suorittaminen eli joku sellainen asia, jota et oikeasti halua tehdä.

Ehkä esim. työasioissa voi olla hyvä mennä epämukavuusalueelle ja testata riittääkö jonkun suhteen rahkeet (ammattitaito lisääntyy, uusia kokemuksia ja näkökulmia ja/tai jokin mauste siihen oman nykyisen työn kehittämiseen). Ja jos on vaikka jokin asia/harrastus jota haluaisi syventää tai kehittää taitojaan entistä enemmän, niin kyllähän mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen tarjoaa mahdollisuudet siihen. 

Mutta jos mietitään näin ihan elämää töiden ulkopuolella, omia arkisia askareita, harrasteita, asioita joista nauttii... Onko tarpeen uhrata vaikka viikonloppu tekemällä itselleen jotakin aivan uutta ja erilaista, jos tietää että siitä ei nauti? Kun kaikille uuden kokeilu ei ole virkistävää tai rentouttavaa. Joillekin se voi olla niin ahdistava kokemus, että menee alunperin kivaksi ja rentouttavaksi suunniteltu loma pilalle. 

Toki siinä olen samaa mieltä, että jos on kovin suppea mukavuusalue niin sitten sitä on syytä venyttää. Jos haluaa syödä vain ja ainoastaan mäkkärissä eikä suostu kokeilemaan ystävien kanssa vaikkapa paikkakunnan uutta ravintolaa tai mennä kiinalaiseen, niin voihan sitä joskus joustaa ja kokeilla. :) Mutta itse en kyllä ole jäänyt mistään paitsi vaikka onkin jäänyt laskuvarjohypyt hyppimättä. Minun suurin haasteeni siinä varmaan olisi kuinka estäisin ettei tule hämärät housuun, enkä tiedä onko se sitten kauhean avartava kokemus minulle... :)

Jokainen liikuntaharjoittelu jonka haluaa tuottavan tuloksia on jatkuvaa epämukavuusalueella olemista.