Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies muuttui lapsen myötä :(
16.11.2013 |
Meillä on nyt muutaman kuukauden ikäinen lapsi, joka ei ollut mikään yllätys, vaan suunniteltu ja innolla odotettu. Perheonneani varjostaa se, että mies on muuttunut omituiseksi lapsen syntymän jälkeen. Onko muille läynyt samalla tavalla? Onko tilanne jäänyt pysyväksi?
Olin sairaalassa yhteensä 5 päivää. Mies kävi katsomassa muutaman kerran, kun sitä erikseen pyysin. Joka kerta myöhästyi vähintään puoli tuntia sovitusta ajasta ja lähti heti kun mahdollista kiirettä ja väsymystä valitellen. Hänellä ei siis ollut mitään pakollista menoa noina päivinä, hän on opiskelija. Nihkeästi suostui pitämään lasta sylissä ja kun kysyin, haluaisiko hän kokeilla esim. syöttöä tuttipullosta tai pukemista, hän vastasi joka kerta nyreästi ei. Jälkikäteen valitteli, kun minä painostin häntä käymään sairaalassa. Monet muut isät käytännössä asuivat osastolla ja osallistuivat innolla vauvan hoitoon. Kuvittelin, että mieheni olisi samanlainen, sillä ennen hän on ollut todella vastuuntuntoinen, tukea antava ja empaattinen.
Kotona sama nyreä meininki jatkui. Ei halunnut kokeilla mitään vauvan hoitoon liittyvää kuin vasta viikon jälkeen. Valitti koko ajan väsymystään, kun helppo vauvamme heräsi vain kahdesti yössä syömään, minkä jälkeen nukahti heti. Mies ei ollut kotona ekana iltana kotiintulon jälkeen, koska harrastuksessa oli pakollinen juttu. Kun kolmen päivän päästä olisi tarjoutunut ensimmäinen mahdollisuus olla yhdessä kotona perheenä, hänen oli päästävä johonkin puolitutun bileisiin, vaikka oli aiemmin sanonut, ettei edes pidä koko tyypistä. Sanoi olevansa pari tuntia poissa, mutta olikin kuusi...
Vastaava meno on jatkunut. Tekee jatkuvasti tuota, että sanoo olevansa poissa vain pari tuntia, ja tulee kotiin 10-12 tunnin päästä ilmoittamatta itsestään mitään missään vaiheessa. Harrastukset ja kissanristiäiset ovat yhtäkkiä kaikki kaikessa, vaikka ei aiemmin niistä niin perustanut. Lupautuu kaiken maailman turhiin projekteihin jatkuvasti, ettei vapaa-aikaa perheen kanssa jäisi. Niinä päivinä kun on kotona, on koko päivän tietokoneella. Ei tee kotitöitä juuri lainkaan, vaikka aiemmin teki niitä paljon oma-aloitteisesti.
Lisäksi hän on todella poissaoleva. Keskustelumme tuntuvat siltä kuin pitäisin monologia. Bilettäminen ja juominen on alkanut kiinnostaa uudella tavalla. Aiemmin kävi ehkä pari kertaa vuodessa viihteellä.
Ennen synnytystä kuvittelin, että pystymme jakamaan vanhemmuuden puoliksi, sillä yliopisto-opiskelijana hänellä on vain pari pakollista luentoa viikossa, eikä tälle syksylle edes saanut paljoa kursseja. Olen yrittänyt puhua tilanteesta suuttumatta tai syyllistämättä, mutta hän ei tunnu tajuavan sitä, miten toimii. Näyttää vain surulliselta, eikä sano juuta eikä jaata. En enää jaksa yrittää, ihan sama, antaa aikuisen tehdä omat päätöksensä. Nyt lähti viikonlopuksi ryyppäämään toiselle paikkakunnalle, vaikka itsekin valitteli sitä, että rahat ovat vähissä eikä häntä kauheasti edes kiinnostaisi. Lähimmät sukulaisemme asuvat satojen kilometrien päässä, enkä vielä tunne paikkakunnaltamme juuri ketään, joten melko yksinäinen olo on. Olen niin pettynyt, sillä kukaan ei olisi uskonut, että hänestä tulisi tuollainen.
Kommentit (72)
Mies on odottanut lasta, mutta kukaan ei opettanut hänelle mitä tehdä lapsen kanssa. Sinä olit sairaalassa 5 päivää saamassa oppia ja käsittelet lasta suht luontevasti. Mies pelkää että lapsi menee rikki kun siihen koskee. Mies on ulkopuolinen sinun ja lapsen suhteeseen. Mitäpä siinä muutakaan tekisi kun lähteä karkuun.
Jutelkaapa asiasta, mikä miestä vaivaa. Ja jätä mies hoitamaan lasta, anna heidänkin muodostaa oma siteensä toisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
21: Olen yrittänyt noita lempeitä keinoja, joista puhuit. Olen kertonut miehelle ystävällisesti, ilman mitään valittamista tai syyllistämistä, että kaipaan tukea ja hänen läsnäoloaan, koska olemme uudessa elämäntilanteessa. Hän myötäili kyllä puhettani, mutta silti homma on jatkunut samanlaisena, aina jossain liesussa. Tämä on omituista, koska ennen lapsen syntymää hän oli melkoinen kotihiiri. En halua huomauttaa hänen käytöksestään koko ajan, ettei hän saa siitä syytä ottaa nokkiinsa, joten olen päättänyt olla puhumatta asiasta enää ja katsoa, josko mies itse keksisi, että voisi olla kotonakin.
Pidän ajatusta toisesta naisesta edelleenkin epäuskottavana, sillä mies ottaa avioliiton tosissaan, eikä todellakaan arvosta pettäjiä. Tai no, ainakin ennen otti. Nykyään en enää tiedä, mitä hän mahdollisesti ajattelee.
23: Kotona ollessaan mies kyllä osallistuu lapsen hoitoon. Tosin hän vaikuttaa lievästi ärsyyntyneeltä, jos hänen tietokoneaikaansa häiritään. Yritin alussa ehdottaa, että näyttäisin hänelle asioita, jotka minulle sairaalassa opetettiin, mutta hän vain murjotti, että ei halua kokeilla. Kun puhuimme asiasta myöhemmin, hän ei osannut perustella käytöstään mitenkään, meni vain hiljaiseksi. Mies on kehittänyt oman tyylinsä hoitaa vauvaa, enkä puutu siihen, kun homma toimii niinkin.
Mies katuu lasta. Ehkä teidän kannattaisi erota, aloite on sulla. Mies varmadti helpottuisi.
Niin kysy siltä haluaako erota? Jos ei vaan uskalla sanoa. Minä pakottaisin puhumaan ja veisin perheneuvolaan. Ei toi nyt ihan normaalia ole..
Puhuttu jo tosiaan on. Ei oikein tunnu tajuavan, että se oli ehkä elämäni pahin loukkaus, kun minä olen synnyttänyt meille ihanan pienen prinssin ja toinen vain kitisee, että painostan häntä tulemaan sairaalaan katsomaan meitä. Olenko vain liian herkkä? Onhan niitä sellaisiakin miehiä, jotka ovat oikeasti paskoja, esim. juoppoja tai väkivaltaisia.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olisin minäkin todella loukkaantunut. En tiedä sitten, varmasti miehellä on joku kriisi nyt meneillään eikä pysty näkemään asioita sinun näkökulmastasi.
Voimia! En oikein osaa neuvoa muuta, kuin että puhukaa ja hakekaa vaikka neuvolasta apua. Tunnut kuitenkin olevan fiksu ja antavan miehellesi tarpeeksi tilaa tottua uuteen vastuuseen, joten ehkä tilanne paranee itsestään ajan kanssa.
No joo, meillä oli tuollaista. Siis ehkä oli masennusta, ehkä ei, mutta kun siinä itse kirjaimellisesti tohjona yritin kuitenkin pyörittää sitä perhe-elämää eikä mulla ollut aikaa tehdä syväanalyysia joka pikkuasiasta, niin ei vaan riittänyt ymmärrystä katsoa sitä mökötystä.Voihan se siis olla kuukausien prosessi oppia se sama mihin nainen sai pari tuntia opastusta osastolla, mutta come on, minä ainakin olen ihan normaaliälyisen miehen kanssa mennyt naimisiin.
Mut ap, kyllä se siitä. Ei sun tarvitse tehdä mitään. Annat miehen purkaa pettymystään ja itkeä kavereilleen kuinka hirveän rankkaa nyt on kun on pieni lapsi ja ah ja voih kun ei häntä kukaan ymmärrä. Ei maailma siitä mihinkään keikahda. Jossain vaiheessa ne on miehenkin itsesäälisammiot ammennettu loppuun ja hän alkaa kaivata uusia tuulia. Tai kauniimmin sanottuna hän kypsyy isäksi. Ihan miten vaan haluat asian nähdä. ;) Ja näistäkin isistä, jotka suoraan sanottuna tekevät näistä ensimmäisistä vuosista perheenä rankempaa kuin lapset ikinä, kasvaa ajan kuluessa hyviä isiä, jotka nauttivat lastensa seurasta.
Ennuste on siis hyvä, jos sulla vaan hermo kestää. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 20:35"]
Mies ymmärtää nyt viimein, mihin tuli ryhtyneeksi. Hnen elämänsä on nyt peruuttamattomalla tavalla muuttunut ja todennäköisesti (hänen näkökulmastaan) huonompaan suuntaan. Karun oivalluksen lisäksi häntä kalvaa syyllisyys tunteistaan. Kukapa haluaisi huomata olevansa aivan paska isä? Kyllä minäkin tuossa tilanteessa tarttuisin pulloon.
[/quote]
aikuisen ei siis tarvitse kantaa vastuuta :) kyl on perseestä tää nyky-yhteiskunta
Ihan kuin olisikin kirjoittanut meidän elämästä. Mies ei tosiaan halunnut tulla sairaalaan juuri millään, ja hävisi sieltä heti tilaisuuden tultua. Piti tulla hakemaan meitä pois aamupäivästä, tuli 18.00!! Eikä ollut edes mitään ruokaa hommannut kotiin, mäkkärin kautta mentiin ja koti siivoamatta yms. Hermo meni jo ensimmäisenä iltana, eikä siitä hommat parantuneet. Mies alkoi viipyä töissä 20 asti, aina lähtenyt viimeistään 15.30 aikaisemmin. Ei hoitanut lasta kuin pakotettuna, eli lähdin pois. Yritin käydä harrastuksissa kun vauva oli 6 kk, parin kerran jälkeen huomasin että mies oli ottanut "pari neuvoa-antavaa" kun ei kestänyt olla lapsen kanssa kahden! Siihen loppui luottamus, enkä ole enää jättänyt illaksi miestä lapsen kanssa kahden. Oli siis sössötyskunnossa...lapsi huusi kaukalossa. Harmittaa etten ilmoittanut mihinkään eteenpäin, mutta järkytyin tilanteesta niin paljon etten osannut ajatella.
Edelleen lusmuilee kaikesta mahdollisesta, pari vuotta mennyt. Ei edelleenkään hoida lasta kuin pakolla, ei tee kotitöitä vaikka olen palannut töihin. Olen monta kertaa kysynyt eikö kiinnosta olla oman lapsensa kanssa, ei vastaa mitään. Nyt syksyn aikana on ollut yhden päivän viikonlopuista kotona, kaikki muut poissa! Aamusta iltaan harrastuksissa. Sanoin jo etten enää jaksa olla yksinhuoltaja, lähden pois. Hirveä huuto tuli siitä ja minulla ei kuulemma mitään järkeä päässä, ja enkö nyt tajua ettei tilanteessa ole mitään outoa, hänhän on ollut vain pari viikonloppua poissa! Sairas tuo ihminen on päästänsä, ei voi muuta todeta :( niin ja kaljakin maistuu, joka viikko, ensimmäisenä vuonna useamman kerran viikossa känniin asti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni pelottaa pienet lapset ja tekee olon tukalaksi omassa kodissa. Olo ei helpottanut vasta kun muksut oli kouluikäisiä.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 18:47"]
aikuisen ei siis tarvitse kantaa vastuuta :) kyl on perseestä tää nyky-yhteiskunta
[/quote]
En minä vastuun kantamisesta mitään puhunut. Kunhan annoin todennäköisimmän selityksen sille, miksi mies käyttäytyy, niin kuin käyttäytyy. Tuo puhe vastuun kantamisesta on sitä paitsi ihan turhaa kaakattamista. Ihan sama, miten miehen pitäisi AV-raadin mukaan käyttäytyä, kun se ei kysyjää tai hänen miestään auta lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 07:17"]
up.
[/quote]Pyyda miesta keraamaan kamppensa ja heita pellolle tuollainen vapaamatkustaja. Takaisin ei ole tulemista ennenkuin on tajunnut mita hanelta odotetaan ja mita hanen tulee tehda jotta on ansainnut paikkansa kodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 18:21"]
minä olen synnyttänyt meille ihanan pienen prinssin ja toinen vain kitisee, että painostan häntä tulemaan sairaalaan katsomaan meitä.
[/quote]Vai että ihan prinssin, Catherinekö siellä kirjoittelee? Kuule se teidän penikka on ihan tavallinen lapsi, ei mikään prinssi. Ihmekään että miestä vituttaa jos sun asenne on tuo, että tavallinen tolliaispentu on muka joku hemmetin prinssi! Ja tiesitkö, että noin 90% naisista kykenee synnyttämään, joten en sitäkään kovin saavutuksena pitäisi.. laskeudupa sieltä pilven reunalta jo normaalielämään.
Näin siinä käy kun nainen raskautuu vastoin miehen tahtoa, kuvitellen, että ME halusimme lapsen, kun Nainen yksin halusi.
Joillan nyt vaan menee enemmän aikaa sopeutua muutoksiin. Ihmettelen että ekana otetaan esiin pettäiminen,miksi?
Lapsen tulo perheeseen on iso asia myös isälle,vaikka suurin osa näköjään mammoista ei sitä käsitäkään.Myös mihen elämä on muuttunut,lopullisesti. Ennemmin epäilen mihen eävarmuutta,on uudessa tilanteessa eikä oikein tiedä miten pitäisi toimia.
Ota ukkosi mukaan neuvolaan ja ota asia siellä puheeksi.
Ekö sun pitäis kiirehtiä sinne kouluun jo? Siis siellähän sun, tollaisiapennun paikka ois näin maanantaina. Reppu selkään ja hopi hopi ettet myöhästy.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 08:34"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 18:21"]
minä olen synnyttänyt meille ihanan pienen prinssin ja toinen vain kitisee, että painostan häntä tulemaan sairaalaan katsomaan meitä.
[/quote]Vai että ihan prinssin, Catherinekö siellä kirjoittelee? Kuule se teidän penikka on ihan tavallinen lapsi, ei mikään prinssi. Ihmekään että miestä vituttaa jos sun asenne on tuo, että tavallinen tolliaispentu on muka joku hemmetin prinssi! Ja tiesitkö, että noin 90% naisista kykenee synnyttämään, joten en sitäkään kovin saavutuksena pitäisi.. laskeudupa sieltä pilven reunalta jo normaalielämään.
[/quote]
Kätilö vastaa:
Voit printata vastaukseni miehellesi!
Ei ole normaalia, että mies ei vietä aikaa sairaalassa tuoreen vastasyntyneensä ja vaimonsa kanssa. Lapsi on yhdessä tehty, joten on myös miehen velvollisuus osallistua vierihoidon opetukseen sairaalassa. Vauvan hoito ei kuulu vain äidille.
Tämänhetkinen kotitilanteenne kuulostaa kamalalta. On todellakin aika keskustella vakavasti. Suosittelen välittömästi, että hankitte ulkopuolista keskusteluapua. Tilanteen on muututtava. Mies on yhtälailla vastuussa lapsestaan, joten ei ole oikein, että hän juoksee omissa menoissaan. Vaadi, älä pyydä. Jos viesti ei mene perille, suosittelen, että muutat vauvan kanssa väliaikaisesti pois, esim. sukulaisten luokse. Ehkä se saa miehesi ajattelemaan, mikä tässä elämässä on tärkeää! Kaverit, bileet vai oma rakas perhe????
Tilanteenne ei ole normaali, eikä miehesi käyttäydy kuten tuoreen isän,( joka rakastaa lastaan ja vaimoaan), kuuluisi.
T: Kätilö
En usko, että liittyisi mitenkään toiseen naiseen. On miehillä kuule muitakin syitä käyttäytyä oudosti suhteessa. Outo käytös alkoi juuri synnytyksen jälkeen, joten sen täytyy liittyä vauvaan. Mies luultavasti vain kokee uuden tilanteen ahdistavaksi ja yrittää blokata sen mielestään, kun ei tiedä mitä tehdä. Onko hän sellainen ihminen, joka ei tykkää uusista asioista ja niihin pitää totutella pitkään? Se kertoisi jo paljon sillä lapsen saaminen on kaikkein suurin uusi asia jonka ihminen voi kokea.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 20:31"]
Tällaisia aloituksia tulee palstalle melkein joka päivä. En tiedä, mikä miehiä vaivaa. Helpompi olisi vaan ottaa niiltä siittiöt ja tehdä lapsi yksin. Eipähän tarvisi tuntea pahaa oloa siitä, mitä mies tekee tai ei tee.
Kun ei taida olla näissä aloituksissa ja tapauksissa kyse siitä, mitä mies haluaa tai on halunnut tai ei ole halunnut. Nainen määrää miten suhteessa edetään, viis veisaten toisen tuntemuksista. Aika harva opiskelija niitä penskoja hinkuu...
Voi tietenkin olla, että tilanne on vaan niin uusi hänelle. Hän ei ehkä tiedä, mitä pitäisi tehdä. Pieni vauva voi pelottaa, jos ei sellaisia ole aikaisemmin paljoa nähnyt. Ehkä mies jotenkin odotti, että perhe-elämä olisi jotenkin erilaista. Nyt on pettynyt ja pakenee biletykseen. Siskoni mies oli tällainen, kun esikoinen syntyi. Siskolla oli tosi vaikeaa. Mutta mies jotenkin pikkuhiljaa kasvoi isäksi ja on nyt erinomainen ja vastuuntoinen neljän lapsen isä.
On tietenkin, valitettavasti, kun miehistä on kysymys, että miehesi pettää sinua. Ehkä joku lapseton menevä nainen. Tästä johtuvat poissaolot.
[/quote]