Oletteko hyväksyneet lapsenlapseksi lapsen, jonka biologinen äiti/isä lapsesi ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän se ole lapsenlapsi, kun ei kerran ole lapsesi lapsi.

Eli adoptiolapset tai lahjasoluilla alkunsa saaneetkaan lapset eivät ole omia lapsia?

Minä kyllä uskon täysin, että ihan heteropariskunnallakin, joka adoptoi selkeästi ulkomaalaisen näköisen lapsen voi olla isovanhemmilla tällaisia tunteita. Noita tunteita, kun voi herätä ihan jopa niillä vanhemmillakin. Ja olkoonkin tämä kuinka ikävästi sanottua tahansa, onhan tässä vielä sekin, että koska kaikki tietää ettei kaksi miestä voi oikeasti saada biologisia jälkeläisiä, tuo adoption tietoisuus ikään kuin roikkuu aina ilmassa. En sano, että siinä on mitään pahaa, mutta mielestäni ymmärrettävää. Heteropariskunnalla sen adoption (etenkin jos ulkonäöllisesti asiaa ei voi arvata) voi kuitenkin normaaliarjessa helposti unohtaa.

Juu, minun pojallani on thaimaalainen vaimo ja lapsenlapset ovat sitten sen näköisiäkin. On hieman vaikea hyväksyä sitä, että meidän suku on vastedes aasialaisen näköistä. Kääntyisi kyllä isoisovanhemmat haudassaan.

Mutta en minä tietenkään sitä näytä, vaan olen ihan tavallinen mummo heille. Kun käyn kaupoilla lastenlasten kanssa, joku tuntemattomampi tuttu saattaa kysellä, että onko he adoptoitu ulkomailta.

Ihana kuulla rehellistä puhetta! en minäkään hyväksyisi että sukuni näyttää aasialaiselta tai muultakaan kun vaaleita suomalaisia ollaan oltu iät ja ajat. onneksi kukaan sukulaisistani ei ole ottanut erinäkösitä puolisoa. ulkolaista on, ruotsalaista yms mutta heitä ei loppepeleissä erota suomalaisesta varsinkkaan jälkikasvun merkeissä. 

Taidatte olla sitä pitkänaamaisten sukua.

Jaa sinä olet se mustanaamainen :D D: D:DDDD :DD

En, mutta en myöskään samalta kylältä nainut. Jos valita pitäisi, niin toki mieluummin musta-  kuin pitkänaama.

Eikö ukkomies saa vaimolta kun täällä pitää heruttaa lauantai iltana

Tyypillistä pitkänaamaisten mielikuvituksen köyhyyttä.

Me normaalit hoidamme lemmenasiat heti aamusta, kun silloin paremmin jaksaa hyvin nukutun yön palkaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mennä pilaamaan suomalainen suku sekarotuiseksi? hyi.

Suu kiinni, mongoli.

Mongolithan on vinosilmäisiä ja tummia. Oletko koskaan käynyt Ulan Bataarissa?

Sieltäpäinhän se suomiboy on tänne aikoinaan tallustanut.

Poikasi on tässä vähän hakoteillä juridististen oikeuksiensa kanssa. Hän ei ole lapsen isä, eikä hänestä koskaan tule lapsen isää. Miksi hän edes teeskentelee muuta? Lapsella on jo isä ja äiti. Kyseessä on siis pojan miehen lapsi, mutta ei näitä uusioperheissähään nähdä lastenlapsina. Voi muuten lapsi vetää herneen jossain vaiheessa nenään, jos poikasi leikkii olevansa hänen isänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä ap:n tilannetta ei voi verrata adoptioon tai lahjasoluihin.

Jos hänen poikansa kumppani hankkii naisen kanssa lapsen, lapsen vanhemmat ovat silloin kumppani ja se nainen. Ap:n poika voi toki olla lapsen elämässä mukana mutta ei hän silti mikään vanhempi ole.

Käsitän aloituksesta, että lapsi hankitaan kolmestaan. Vaikka vain toinen miehistä voi olla biologinen isä, molemmat voivat olla isiä, jos he niin keskenään sopivat. Asia on täysin perheen sisäinen.

Ap voi varautua välien viilenemiseen poikansa kanssa, jollei hyväksy lasta poikansa lapseksi.

Ei vanhemmuus ole mikään sopimisasia, eikä lapsia voi hankkia kolmistaan.

Kyllä se nimenomaan on sopimisasia, ja lapsia voi hankkia myös kolmestaan.

Vierailija kirjoitti:

Poikasi on tässä vähän hakoteillä juridististen oikeuksiensa kanssa. Hän ei ole lapsen isä, eikä hänestä koskaan tule lapsen isää. Miksi hän edes teeskentelee muuta? Lapsella on jo isä ja äiti. Kyseessä on siis pojan miehen lapsi, mutta ei näitä uusioperheissähään nähdä lastenlapsina. Voi muuten lapsi vetää herneen jossain vaiheessa nenään, jos poikasi leikkii olevansa hänen isänsä.

On olemassa perheitä JA perheitä. Toisissa perheissä lähtökohtana on rakkaus, hyväksyntä ja yhteenkuuluvuus. Toisissa perheissä jyllää narsistiset ongelmat, valtapelit ja muu p a s ka.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tabu, ja tiedän olevani kamala ihminen mutta uskon että kamalatkin asiat täytyy kohdata eikä asian kieltäminen auta ketään.

Minulla on kaksi lasta. Heistä nuoremmalla on kaksi biologista lasta, ja vanhemmalla yksi adoptoitu lapsi. En koe samanlaista tunnesidettä adoptoitua lapsenlastani kohtaan. Olen aina kohdellut lapsiani tasapuolisesti kaikin puolin, ja pyrin tekemään samoin lastenlasteni kohdalla. Mutta jostain syystä tuota samanlaista kiintymystä ja rakkautta en koe adoptoitua lasta kohtaan. En tiedä miksi, joku alitajuinen asia varmasti. En halua tuntea näin, enkä pidä siitä että asiat ovat kuten ovat. Olen pettynyt itseeni, mutta tuon tosiasian kiistäminen itseltäni tekisi vain hallaa. Biologiset lapsenlapseni ovat paljon rakkaampia minulle, ja vietän heidän kanssaan mieluummin aikaa.

Omalla naamalla en tätä myöntäisi, ja lapsilleni tai heidän lapsilleen en aio asiasta kertoa koskaan.

Mahdatkohan olla äitini? Arvaa mitä, me tiedämme tämän jo. Emme vain ota puheeksi. 

t. se esikoistyttö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mennä pilaamaan suomalainen suku sekarotuiseksi? hyi.

Suomalaiset on sisäsiittoisia mongoloideja, niin parempi saadakin vähän tervettä geeniperimää tänne.

Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä ap:n tilannetta ei voi verrata adoptioon tai lahjasoluihin.

Jos hänen poikansa kumppani hankkii naisen kanssa lapsen, lapsen vanhemmat ovat silloin kumppani ja se nainen. Ap:n poika voi toki olla lapsen elämässä mukana mutta ei hän silti mikään vanhempi ole.

Käsitän aloituksesta, että lapsi hankitaan kolmestaan. Vaikka vain toinen miehistä voi olla biologinen isä, molemmat voivat olla isiä, jos he niin keskenään sopivat. Asia on täysin perheen sisäinen.

Ap voi varautua välien viilenemiseen poikansa kanssa, jollei hyväksy lasta poikansa lapseksi.

Ei vanhemmuus ole mikään sopimisasia, eikä lapsia voi hankkia kolmistaan.

Kyllä se nimenomaan on sopimisasia, ja lapsia voi hankkia myös kolmestaan.

Juridisesti ei ainakaan ole ja sillä on kyllä käytännön kannalta hyvinkin suuri rooli.

Mä yritän saada yksin lapsen lahjasolulla, ja jos se ei onnistu, seuraavaksi lahja-alkiolla. Jos lapsi syntyy, minusta tulee äiti ja vanhemmistani isovanhemmat. Ensimmäisessä vaihtoehdossa ollaan geneettisesti sukua toisillemme, jälkimmäisessä ei. Ei edes tullut mieleen, että vanhempani kieltäytyisivät isovanhemmuudesta missään tapauksessa, onnellisia olisivat, jos saisivat lapsenlapsen.

Vierailija kirjoitti:

Mä yritän saada yksin lapsen lahjasolulla, ja jos se ei onnistu, seuraavaksi lahja-alkiolla. Jos lapsi syntyy, minusta tulee äiti ja vanhemmistani isovanhemmat. Ensimmäisessä vaihtoehdossa ollaan geneettisesti sukua toisillemme, jälkimmäisessä ei. Ei edes tullut mieleen, että vanhempani kieltäytyisivät isovanhemmuudesta missään tapauksessa, onnellisia olisivat, jos saisivat lapsenlapsen.

Ei ole kyllä kukaan mistään isovanhemmuudesta kieltäytymisestä puhunut. Sen ova nämä tuomitsijat kehittäneet ihan itse.

Lastenhoitaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppini on hyväksynyt lapseni ikäänkuin lapsenlapsekseen, ottaa kylään leipomaan keksejä ja ostaa hänelle samanarvoisen lahjan jouluna ja synttäreillä kuin muillekin lapsenlapsilleen. Hänen poikansa ei ole lapseni biologinen isä, sillä tämä oikea isä on kuollut, mutta hän kasvattaa lasta kuin omaansa. Selvästi hyvä sydän on periytynyt. Olen kiitollinen molemmista.

Mahtavaa että tuollaisia ihmisiä on... Arvostan, todellista sydämen sivistystä 💖

Äitini on yksi näistä ihanista mummoista. Veljeni vaimo oli raskaana kun he tapasivat ja veli on kasvattanut lasta kuin omaansa. Lapsi kutsuu veljeäni isäksi ja äitiäni mummoksi, eikä suhde ole muuttunut miksikään vaikka heillä on nykyään yhteisiäkin lapsia. Tietysti sillä on varmasti ollut vaikutusta, että lapsi on tavallaan syntynyt meidän sukuun, vaikkei olekaan biologista sukua. Ja minun lapsilleni hän on tietysti serkku siinä missä perheen muutkin lapset.

Me saimme mieheni kanssa pitkän lapsettomuuden jälkeen lopulta pitkäaikaiseen sijoitukseen vauvan, jonka olemme käytännössä saaneet kasvattaa omanamme. Molemmat vanhempani ottivat alusta alkaen lapsen lapsenlapsekseen ilman minkäänlaista puhettakaan muusta. Koin, että heidän rakkautensa minua kohtaan siirtyi täysin saumattomasti seuraavaankin sukupolveen - lapsi, jota minä pidän lapsenani, on automaattisesti heille lapsenlapsi. En huomaa minkäänlaista eroa siinä, miten he kohtelevat sisareni lapsia, jotka ovat heille biologista sukua. Myös siskoni lapsille meidän lapsemme on aivan täysin serkku, lapset ovat toisilleen valtavan tärkeitä.

Sen sijaan mieheni äiti veti ap:n kaltaisen ”minähän en ole mummo tälle lapselle” -kohtauksen. Se rikkoi todella paljon mieheni ja hänen äitinsä välillä. Myös oma suhde anoppiini kylmeni sen seurauksena, siedän häntä vain kohteliaisuudesta. Kun lapsemme sitten osoittautui ihanaksi, reippaaksi, herttaiseksi, aivan meidän näköiseksemme, taitavaksi ja kiltiksi hurmuriksi, hän alkoikin kelvata myös anopille. Me tosin emme enää hänelle mummin arvonimeä tule antamaan, hän on toiveensa mukaan ”täti” lapselle hamaan tappiin.

Kannattaa miettiä tarkkaan, mitä sille omalle lapselleen tuossa tilanteessa laukoo. Et tule saamaan niitä sanoja takaisin, ja tämä aika on ensimmäistä lastaan (!) odottavalle pojallesi todella erityistä.

Kuvitellaanpa, että parin vuoden päästä he haluavat perheeseen toisenkin lapsen ja silloin poikasi on biologinen isä. Aiotko silloin tuoda julki, että vain nuorempi sisarus kelpaa sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä ap:n tilannetta ei voi verrata adoptioon tai lahjasoluihin.

Jos hänen poikansa kumppani hankkii naisen kanssa lapsen, lapsen vanhemmat ovat silloin kumppani ja se nainen. Ap:n poika voi toki olla lapsen elämässä mukana mutta ei hän silti mikään vanhempi ole.

Käsitän aloituksesta, että lapsi hankitaan kolmestaan. Vaikka vain toinen miehistä voi olla biologinen isä, molemmat voivat olla isiä, jos he niin keskenään sopivat. Asia on täysin perheen sisäinen.

Ap voi varautua välien viilenemiseen poikansa kanssa, jollei hyväksy lasta poikansa lapseksi.

Ei vanhemmuus ole mikään sopimisasia, eikä lapsia voi hankkia kolmistaan.

Kyllä se nimenomaan on sopimisasia, ja lapsia voi hankkia myös kolmestaan.

Juridisesti ei ainakaan ole ja sillä on kyllä käytännön kannalta hyvinkin suuri rooli.

Ihan yhtä suuri kuin tapauksissa, joissa isäpuoli on se todellinen isä, vaikka juridisesti ei olekaan. Melko tavallinen tilanne eikä juridiikalla ole siinä oikein mitään roolia.

Siis hassu ajatus. Minulla on 8v. koira, jonka olemassaolosta olen kiitollinen oikeasti joka päivä, se on niin hiton rakas. Tuntuu kuin se olisi taivaasta lähetetty. Ja jotkut ei koe edes adoptoituun ihmislapseen kiintymystä. 

Vierailija kirjoitti:

Et ole kamala ihminen. Kyseessä on kumminkin uusperheen kaltainen tilanne. Jos poikasi eroaa niin todennäköisesti häviää myös lapsikin elämästä. Ihan normaalia ettei siihen tule samalla tavalla kiinnyttyä. Adoptio- ja lahjasolulapset on eri asia, kun kumminkin vanhemmalla on ne tietyt oikeudet vaikkei olekkaan biologinen vanhempi.

Miksei ap:n poika voisi adoptoida tätä lasta ja sitten hänellä olisi ihan samat vanhemman oikeudet? Tässähän nyt ei käynyt ilmi, onko kyse kumppanuusvanhemmuudesta (ns. kolmiapilaperhe) vai toimiiko naisystävä vain munasolujen luovuttajana ja kohtuna, jolloin biologinen isä tunnustaa tietenkin lapsen ja jos he ovat ap:n pojan kanssa naimisissa niin ap:n pojasta voi tulla lapsen vanhempi perheen sisäisen adoption kautta.

Vierailija kirjoitti:

Kuvitellaanpa, että parin vuoden päästä he haluavat perheeseen toisenkin lapsen ja silloin poikasi on biologinen isä. Aiotko silloin tuoda julki, että vain nuorempi sisarus kelpaa sinulle?

Niinpä! Ja luuleeko ap tässä tapauksessa, että perhe hänet huolisi mummoksi vain biologiselle jälkeläiselleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tabu, ja tiedän olevani kamala ihminen mutta uskon että kamalatkin asiat täytyy kohdata eikä asian kieltäminen auta ketään.

Minulla on kaksi lasta. Heistä nuoremmalla on kaksi biologista lasta, ja vanhemmalla yksi adoptoitu lapsi. En koe samanlaista tunnesidettä adoptoitua lapsenlastani kohtaan. Olen aina kohdellut lapsiani tasapuolisesti kaikin puolin, ja pyrin tekemään samoin lastenlasteni kohdalla. Mutta jostain syystä tuota samanlaista kiintymystä ja rakkautta en koe adoptoitua lasta kohtaan. En tiedä miksi, joku alitajuinen asia varmasti. En halua tuntea näin, enkä pidä siitä että asiat ovat kuten ovat. Olen pettynyt itseeni, mutta tuon tosiasian kiistäminen itseltäni tekisi vain hallaa. Biologiset lapsenlapseni ovat paljon rakkaampia minulle, ja vietän heidän kanssaan mieluummin aikaa.

Omalla naamalla en tätä myöntäisi, ja lapsilleni tai heidän lapsilleen en aio asiasta kertoa koskaan.

Olen adoptiolapsi, kohta jo nelikymppinen. Ja tämän tietää jokainen adoptiolapsi tässä maailmassa, että tärkeimpiä on aina ne biologiset jälkeläiset. Valitettavasti. 

Kyllä sen vaistoaa, että ihmiset eivät välitä, vaikka muuta esittävät. Ihan pienet eleet toisille lapsille, pidempään poskella viipyilevä käsi, lämpimämpi hymy, läsnäolevampi aikuinen. Omien adoptiovanhempieni sukulaisista toinen puoli teeskenteli, toinen ei tehnyt elettäkään sen eteen että olisi hyväksynyt. Suren tätä yhä, sillä en ollut lapsena (enkä tietenkään ole nytkään) syyllinen kohtalooni, jonka biologiset vanhempani minulle päättivät. 

Se on kaksinkertainen trauma, josta ei koskaan pääse kokonaan yli. 

Eikä tarvitse olla adoptiolapsikaan joutuakseen kokemaan tämän. Riittää, että biologinen vanhempasi menee uuteen liittoon, josta syntyy lapsia. Nämä uuden liiton lapset ovat ”oikeita” lapsia, ja heidän lapsensa aikanaan ”oikeita” lapsenlapsia. Voi kun ihmiset antaisivat itselleen edes mahdollisuuden kiintyä muihinkin kuin biologisiin jälkeläisiin! Siitä ei voi koitua muuta kuin hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppini on hyväksynyt lapseni ikäänkuin lapsenlapsekseen, ottaa kylään leipomaan keksejä ja ostaa hänelle samanarvoisen lahjan jouluna ja synttäreillä kuin muillekin lapsenlapsilleen. Hänen poikansa ei ole lapseni biologinen isä, sillä tämä oikea isä on kuollut, mutta hän kasvattaa lasta kuin omaansa. Selvästi hyvä sydän on periytynyt. Olen kiitollinen molemmista.

Tästä käytöksestä huolimatta anoppi aivan hyvin voi olla pitämättä lastasi tasaveroisena lapsenlapsena. Tunteestahan tässä nyt on kysymys, eikä siinä ole mielestäni mitään hirviömäistä, etenkin kun se on ihan järjellä perusteltavissa. Eri asia on tietysti miten käyttäytyy tästä tunteesta johtuen.

On totta, ettei tunteille voi mitään. Lasten kohtelu voi kuitenkin olla tasavertaista. Ainakaan ei pidä elvistellä niille väärää syntyperää oleville lapsille, mitä kivaa ja kuinka usein on tehty biologisten lastenlasten kanssa. Minun lapsilleni tehtiin tätä vuosia, ja siitä jäi kyllä todella kitkerä ripulinmaku suuhun.

Vierailija kirjoitti:

Tommosessa ap:n tapauksessa kyseessä olisi lapsenlapseni koska olisi lapseni ja hänen kumppaninsa yhdessä hankkima.

Mitään uusioperheen aikaisempia lapsia en omanani pitäisi, siis jos lapseni puolisolla olisi lapsia edellisistä suhteista. Heillä olisi jo isovanhemmat kummankin vanhemman puolelta eikä minulla olisi mitään sidettä heihin. Olisivat kuin ketkä tahansa meillä vierailevat lapset

Näin ajattelen itsekin. Yhdessä hankittu lapsi on kummankin vanhemman oma lapsi, vaikka kyseessä olisi lahjasolut, adoptio tai muu vastaava järjestely. Sen sijaan bonuslapset eivät ole omia lapsia ja eikä heitä voi olettaa isovanhempien sellaisina pitävän. Etenkään, jos lapsella on jo kaksi vanhempaa ja kaksi paria isovanhempia. Jotkut harvinaiset ääritilanteet erikseen, esim. biologinen vanhempi kuollut lapsen ollessa pieni ja uusi puoliso oikeasti kasvattaa lasta kuin omaansa.