Olen uskovainen. Kysyttävää?
Minä olen uskovainen. Aikoinani uskoon tullut luterilainen. Teillä on varmasti paljon kysyttävää uskon asioista, joten kysykää. Olkaa epävarmoja, olkaa vihamielisiä, olkaa myötämielisiä. Raivotkaa minua vastaan, vihatkaa minua, koska olen uskovainen. Tai - jos niin haluatte - olkaa samaa mieltä tai olkaa epävarmoja. Vastaan kysymyksiin alkaen 16.11.2013 puoleltapäivin.
Kommentit (34)
Onko sinusta oikein, että uskovainen kaverini laittoi minun kanssani välit poikki sen takia, että puolustan homoja ja tunnustin, että minulla on kamala uskonkriisi, enkä tiedä enää, olenko uskovainen sanan varsinaisessa merkityksessä.
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 00:29"]
Noniin :) Miksi Jumalalle ei riitä että yritän parhaani? Miksi se antoi mulle nämä aivot, jos sitten on pakko uskoa sokeasti ja vailla järkeä?
[/quote]
En jaksa nyt vastata kauhean laajasti, iltapäivällä ehkä. Usko ei ole sokeaa. Usko on tajunnan totaalista laajentumista näkyvästä näkymättömän puolelle. Silmien äkillistä avautumista näkymättömälle todellisuudelle, perustan löytämistä omalle elämälleen. Jeesuksen kohtaamista. Ikään kuin ajattelun palaset loksahtaisivat kohdalleen kuin palapelissä.
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 00:31"]
Miksi allah käskee pitää huntua eikä anna juoda viinaa?
[/quote]
En tiedä. Allahia en pidä minään jumalana/ Jumalana, vaan epäjumalana. Tätä asiaa sinun pitää kysyä muslimeilta.
Ap.
Miksi naisia ympärileikataan?
Miksi homot pitää tappaa?
Miksi pitää käydä pyhää sotaa?
Eikä Allah ole kaikkien Jumala?
Öö..
Minäkin "olen tunnustanut uskoni Jeesukselle". En kuitenkaan muista Jeesusta arjessa muutoin kun olen hädässä tai tosi kiitollinen jostain, enkä aina silloinkaan.
Periaatteessa tiedän uskoni ja periaatteessa myös tiedän Jumalan sen tietävän, meillä on vähän kuin oma henkilökohtainen suhde, tiedän että olen Jumalan "mielessä" tai vierellä, vaikken aina muistakaan lähestyä häntä. Juttelen mielessäni Jumalalle kuitenkin umpia lampia ja tunnen hänen kuuntelevan.
Riittääkö tämä mielestäsi? Tietenkin elämäni yritän elää mahdollisimman hyvin ja olla hyvä lähimmäisilleni..mutta..
Arjessani usko ei ulkopuolisille näy mitenkään.
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 00:31"]
Onko sinusta oikein, että uskovainen kaverini laittoi minun kanssani välit poikki sen takia, että puolustan homoja ja tunnustin, että minulla on kamala uskonkriisi, enkä tiedä enää, olenko uskovainen sanan varsinaisessa merkityksessä.
[/quote]
Ei ole. Kaverisi teki väärin. Minulla on työkavereinani useita lesboja. Tulen oikein hyvin toimeen heidän kanssaan työpaikalla. He hoitavat työnsä todella hyvin. En kuitenkaan kaveeraa heidän kanssaan vapaa-ajalla, mutta en myöskään vihaa heitä.
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 00:37"]
Minkä ikäinen olet?
[/quote]
Riittävän vanha. Jopa liiankin. :)
Ap.
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 00:34"]
Apua vain tarvitsen. Ap, rukoilen kaiikinensa mutta jos apua saisin?
[/quote]
Apua ja rukousta mihin asiaan?
Ap.
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 00:38"]
Miksi naisia ympärileikataan?
Miksi homot pitää tappaa?
Miksi pitää käydä pyhää sotaa?
Eikä Allah ole kaikkien Jumala?
[/quote]
Jos haluat kysyä islamista, sinun pitää kysyä niiltä, jota ovat islamilaisia. Minä en ole.
Ap.
Miksi uskovan suurin vihollinen on toinen uskova eikä uskomaton ihminen?
Miten on yleenssä mahdollista yrittää houkutella ketään uskoon jos uskovat tappelevat keskenään opista sekä kaikenlaista käsityksistä ja käyvät jopa uskonsotia.
Eikö se ole älyttömyyden huipentuma. Siinä Jeesuslätinät menevät jo hulluuden puolelle.
Ohhoh :D
Oot sitten päättänyt alkaa marttyyriksi jo eläissäsi: "Olkaa epävarmoja, olkaa vihamielisiä, olkaa myötämielisiä. Raivotkaa minua vastaan, vihatkaa minua, koska olen uskovainen"
Saat ottaa tuon ihan juuri niin kuin sinusta parhaalle tuntuu, mua ei todellisuudessa kiinnosta pätkääkään oletko uskovainen.
Uskovaisia tosin tuntuu kiinnostavan se, olenko minä. Ja mä en kerro.
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 00:39"]
Öö..
Minäkin "olen tunnustanut uskoni Jeesukselle". En kuitenkaan muista Jeesusta arjessa muutoin kun olen hädässä tai tosi kiitollinen jostain, enkä aina silloinkaan.
Periaatteessa tiedän uskoni ja periaatteessa myös tiedän Jumalan sen tietävän, meillä on vähän kuin oma henkilökohtainen suhde, tiedän että olen Jumalan "mielessä" tai vierellä, vaikken aina muistakaan lähestyä häntä. Juttelen mielessäni Jumalalle kuitenkin umpia lampia ja tunnen hänen kuuntelevan.
Riittääkö tämä mielestäsi? Tietenkin elämäni yritän elää mahdollisimman hyvin ja olla hyvä lähimmäisilleni..mutta..
Arjessani usko ei ulkopuolisille näy mitenkään.
[/quote]
Sanoisin, että kristillinen usko ei ole vielä selvinnyt sinulle ihan täysin. Olet ns. "herätyksen tilassa", kuten ennen vanhaan tavattiin sanoa. Siis matkalla uskoon. Jotain on vielä jäänyt löytämättä.
Ap.
Siitä se taistelu vasta alkaakin kun "uskovaiset" alkavat arvostella toinen tosiaan kuka on oikeassa ja oikealla tavalla uskossa tai kuka peräti vääräoppinen.
Kukaan vähänkään järkevä ihminen ei pane vispiläänsä siihen soppaan.
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 00:46"]
Miksi uskovan suurin vihollinen on toinen uskova eikä uskomaton ihminen?
Miten on yleenssä mahdollista yrittää houkutella ketään uskoon jos uskovat tappelevat keskenään opista sekä kaikenlaista käsityksistä ja käyvät jopa uskonsotia.
Eikö se ole älyttömyyden huipentuma. Siinä Jeesuslätinät menevät jo hulluuden puolelle.
[/quote]
Olet oikeassa. Raamattu kieltää uskovaisia riiitelemästä keskenään. Silti uskovaiset tekevät sitä. Se on syntiä, josta pitää tehdä parannus, ja tehdä sovinto.
Kokonaan toinen asia on se, että pysytään erossa kristinuskon vastaisista harhaopeista, mutta nythän ei ollut kyse siitä.
Ap.
Noniin :) Miksi Jumalalle ei riitä että yritän parhaani? Miksi se antoi mulle nämä aivot, jos sitten on pakko uskoa sokeasti ja vailla järkeä?