Tutkijat: aivot eivät voi synnyttää tietoisuutta, vaan tietoisuus on irrallaan fyysisestä aivoista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitten johtuu se, kun aivoni siirtyvät sohvalta keittiöön niin tietoisuutenikin siirtyy?

Haaahhahha paras kommentti ikinä 😄😄

Tietoisuus siirtyy? Mitä se tarkoittaa?

Kun siirryn tuvasta keittiöön, tunnen olevani siellä keittiössä.

Entä jos alat keittiössä haaveilla tuvasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitten johtuu se, kun aivoni siirtyvät sohvalta keittiöön niin tietoisuutenikin siirtyy?

Haaahhahha paras kommentti ikinä 😄😄

Tietoisuus siirtyy? Mitä se tarkoittaa?

No varmaan tässä tapauksessa sitä, että on tietoinen ympäröivästä fyysisestä tilasta. Hän on siis on tietoinen, ettei ole enää sohvalla, vaan keittiössä fyysisesti, eli hänen mukanaan siirtyi tietoisuus, jonka avulla hän havaitsee ja tiedostaa ympäröivän fyysisen todellisuutensa.

Toki samaan aikaan voi olla tietoinen siitä, että on esim. kerrostalon sisällä Suomi-nimisessä valtiossa syksyllä ja on ilta jne. jne. laajempaa tietoisuutta vaativaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitten johtuu se, kun aivoni siirtyvät sohvalta keittiöön niin tietoisuutenikin siirtyy?

Haaahhahha paras kommentti ikinä 😄😄

Tietoisuus siirtyy? Mitä se tarkoittaa?

No varmaan tässä tapauksessa sitä, että on tietoinen ympäröivästä fyysisestä tilasta. Hän on siis on tietoinen, ettei ole enää sohvalla, vaan keittiössä fyysisesti, eli hänen mukanaan siirtyi tietoisuus, jonka avulla hän havaitsee ja tiedostaa ympäröivän fyysisen todellisuutensa.

Toki samaan aikaan voi olla tietoinen siitä, että on esim. kerrostalon sisällä Suomi-nimisessä valtiossa syksyllä ja on ilta jne. jne. laajempaa tietoisuutta vaativaa.

Okei, eli puhumme tietoisuuden kokemisesta. Kaksi eri asiaa. Tietoisuus, JA sen kokeminen lokaalisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitten johtuu se, kun aivoni siirtyvät sohvalta keittiöön niin tietoisuutenikin siirtyy?

Haaahhahha paras kommentti ikinä 😄😄

Tietoisuus siirtyy? Mitä se tarkoittaa?

Kun siirryn tuvasta keittiöön, tunnen olevani siellä keittiössä.

Entä jos alat keittiössä haaveilla tuvasta?

Tiedostat silti olevasi siellä keittiössä.

Minusta ajatus ulkopuolisesta tietoisuudesta on kertakaikkiaan hölmö.

Aivotoiminta on se, joka luo tietoisuutemme.

Juuri seurasin erään alzheimer- potilaan elämän loppuaikoja.

Onko mitään tieteellisiä todisteita tietoisuudesta kehosta irrallaan?

Jossain vaiheessa noita near death expierence juttuja tutkittiin niin, että teho-osastoissa laitettiin viestejä sillä tavalla, ettei potilas niitä voisi nähdä, siinä toiveessa, että kehosta irrallaan oleva tietoisuus ne sitten näkisi ylhäältäpäin ja voisi jälkeenpäin kertoa. 

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitten johtuu se, kun aivoni siirtyvät sohvalta keittiöön niin tietoisuutenikin siirtyy?

Haaahhahha paras kommentti ikinä 😄😄

Tietoisuus siirtyy? Mitä se tarkoittaa?

Kun siirryn tuvasta keittiöön, tunnen olevani siellä keittiössä.

Entä jos alat keittiössä haaveilla tuvasta?

Tiedostat silti olevasi siellä keittiössä.

Ei välttämättä - joskus haaveisiinsa uppoutuu niin, että unohtaa missä on!

Vierailija kirjoitti:

Minusta ajatus ulkopuolisesta tietoisuudesta on kertakaikkiaan hölmö.

Aivotoiminta on se, joka luo tietoisuutemme.

No, minäkin pidän sitä hölmönä, JOS väitetään että kaikki tulisi valmiina... ja aivot olisivat vain yksilöllisiä keinoja vastaanottaa sitä, jo valmiiksi olevaa. Mutta en tiedä, mitä silläkään tarkoitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Juuri seurasin erään alzheimer- potilaan elämän loppuaikoja.

Hei muistavat kyllä - tiedostavat. Mutta se on kaaos.

Vierailija kirjoitti:

Voiko siis tietoisuus tipahtaa kyydistä, jos vaikkapa ajaa autolla tarpeeksi kovaa?

Kyllä voi. Jos mälläät autosi ja isket kallosi menettäen tajuntasi, tietoisuutesi katoaa.

Sama jos kyppäät kyytiin joka kulkee valonnopeudella tietoisuutesi katoaa, samalla katoat itsekin.

Näinollen tietoisuus ja ruumis kulkevat samassa paketissa niin kauan kuin henki pihisee. Kun kuolee katoaako tietoisuus vai muuttaako se vain olo-- tai ilmenemismuotoaan. Kuka tietää?

Kaiken kaikkiaan on mukava pohdiskella tämmöisiä asioita jonkin ainaisen mielnsäpahoittajan afrikan tähti sekoilun sijasta. Häneltä ainakin tietoisuus on tipahtanut päästä tai missä lie ollutkaan, jos on ollut ensinkään.

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitten johtuu se, kun aivoni siirtyvät sohvalta keittiöön niin tietoisuutenikin siirtyy?

Kiitos😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osittain semantiikkaa. Kaikki universumissa on jotain kvanttifysiikkaa loppujen lopuksi (ihminenkin). Ja kvanttifysiikassa voi olla kummallisia vuorovaikutuksia hiukkasten välillä joita ei täysin ymmärretä.

Olin sanomassa samaa. Esimerkiksi se ihmiskeho, joka juuri nyt olet tai joka koet olevasi, ei todellisuudessa edes koostu samoista atomeista kuin se koostui syntyessäsi. Emme ymmärrä kvanttimaailmaa suhteessa havaittuun mekaaniseen maailmaan (lopulta sama asia) vielä oikeastaan mitenkään, joten itse jätän suosiolla ns. isot kysymykset auki. Itse tosin uskon eräänlaiseen "sieluun".

Miten sitten ne, jotka katuvat vaihdostaan ja homma "peruutetaan".

leolob kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osittain semantiikkaa. Kaikki universumissa on jotain kvanttifysiikkaa loppujen lopuksi (ihminenkin). Ja kvanttifysiikassa voi olla kummallisia vuorovaikutuksia hiukkasten välillä joita ei täysin ymmärretä.

Olin sanomassa samaa. Esimerkiksi se ihmiskeho, joka juuri nyt olet tai joka koet olevasi, ei todellisuudessa edes koostu samoista atomeista kuin se koostui syntyessäsi. Emme ymmärrä kvanttimaailmaa suhteessa havaittuun mekaaniseen maailmaan (lopulta sama asia) vielä oikeastaan mitenkään, joten itse jätän suosiolla ns. isot kysymykset auki. Itse tosin uskon eräänlaiseen "sieluun".

Miten sitten ne, jotka katuvat vaihdostaan ja homma "peruutetaan".

Siinäpä onkin suuri kysymys.

"Harvardin tutkijat arvelevat paikantaneensa tietoisuuden sijainnin aivoissa" (2018)

Vierailija kirjoitti:

Krisrillisesti ajateltuna:

Meillä on sielu. 😊 Se on se tietoisuus.

Missä sanotaan että sielu olisi tietoinen?

Helsingin yliopistolla on tietoisuus ainakin jäännyt jonnekin matkan varrella töihin…

Ai, tää olikin samanlainen aloitus kuin nuo rokottamittomien julistusketjut.

💁🏼😩👎🏻

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitten johtuu se, kun aivoni siirtyvät sohvalta keittiöön niin tietoisuutenikin siirtyy?

Kiitos😀

Tuvassa kaikuu.

Tietoisuus katosi ketjusta.

Minulle tämä on ollut aina täysin selvää. Lapsesta lähtien olen kokenut ns. ruumiista irtaantumisia, ihan spontaanisti, en siis ole mitään yrittänyt, opetellut tms. Ensimmäisen kerran koin sen, kun olin vielä alle kouluikäinen, olin kovassa kuumeessa ja yhtäkkiä katsoin tilannetta itseni ulkopuolelta. Sen jälkeen tuo on toistunut lukemattomia kertoja ja aina ihan itsekseen. Ei ole mitään unihalvauksen oireita, en ole unessa, ei ole mitään vaikeaa elämäntilannetta, surua, stressiä, sairautta. Voi tapahtua aamulla, kun loikoilen sängyssä herättyäni, voi tapahtua illalla kun menen nukkumaan tai esim. kun jumpan jälkeen on rentoutus. Joskus on tapahtunut istuallaankin, esim. junassa, takkatulen äärellä, terassillani. Ainoa yhteys näillä on, että olen rauhallisessa mielentilassa, ei ole isompia häiriötekijöitä.

Kun olen "irrallaan" kehostani, ajattelen ihan tavallisesti, näen, kuulen ja kun haluan, voin palata takaisin kehooni ja joskus se tapahtuu ihan itsestään, eli en edes ajattele, että nyt haluan palata. Nämä kokemukset ovat hyvin "teräviä", ei unenomaisia. Voisi sanoa jopa, että tuntuvat todemmilta kuin tämä normaalielämä. Nykyään olen taipuvainen ajattelemaan, että olen jatkuvasti sekä kehossani, että sen ulkopuolella, mutta mieleni ei sitä vielä oikein ymmärrä. 

En näistä pahemmin huutele, koska hullun tai valehtiljan leimanhan siitä saa, mikä tietysti minusta tuntuu omituiselta. Miksihän ihmisillä on niin kova tarve tuomita muita? Jos minä koen tällaista, niin minä koen. Ennemminkin kai sen pitäisi herättää kiinnostusta tutkijoissakin, että mitä tämä oikein on.

tottenhotti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko siis tietoisuus tipahtaa kyydistä, jos vaikkapa ajaa autolla tarpeeksi kovaa?

Kyllä voi. Jos mälläät autosi ja isket kallosi menettäen tajuntasi, tietoisuutesi katoaa.

Sama jos kyppäät kyytiin joka kulkee valonnopeudella tietoisuutesi katoaa, samalla katoat itsekin.

Näinollen tietoisuus ja ruumis kulkevat samassa paketissa niin kauan kuin henki pihisee. Kun kuolee katoaako tietoisuus vai muuttaako se vain olo-- tai ilmenemismuotoaan. Kuka tietää?

Kaiken kaikkiaan on mukava pohdiskella tämmöisiä asioita jonkin ainaisen mielnsäpahoittajan afrikan tähti sekoilun sijasta. Häneltä ainakin tietoisuus on tipahtanut päästä tai missä lie ollutkaan, jos on ollut ensinkään.

Toisaalta valon nopeudella liikkuva hiukkanen on "ikuinen", itseasiassa se ei katoa. Eli jos tietoisuus kulkee sen mukana, niin se on ikuista. Eikö niin?

Tuossa vain yksi esimerkki aiheesta.

Se mita taas olisi aika-avaruuden ulkopuolella, mutta kun siella ei ole aikaa....

Vierailija kirjoitti:

Oma tietoisuuden taso kasvaa, kun esim. meditoi säännöllisesti eli vaikka rauhan hetki joka aamu ja ilta. Eli se on kuin aamu ja iltalääke esim. aluksi vain 5 min ja sitä myötä kasvattaa lisää näitä 20 min ja tunti ja jne. Elämän tilanteen mukaan toki. Siihen kuuluu myös monia rituaaleja aamuisin eli peseytyminen, puhtaat vaatteet, rauhan tila ym. Niin kyllä se tietoisuus kasvaa, kun on aikaa vähän itselleen kuunnella sisäistä ääntään. Ja on huomattu, että aivojen kemia ym. muuttuvat, kun meditoi, se kasvattaa älykkyys osamäärää ja nimenomaan sitä tietoisuutta. Ja hereillä oloa tässä ja nyt, ettei mieti menneitä tai tulevaisuutta, että on vain tämä hetki. Se kasvattaa kärsivällisyyttä, omaa rauhan tilaa, empaattisuutta ym. ym. Näitä monia voi tietoisuuden tiloja voi googlata. Näitä asioita voi harjoitella, eikä tule vaatia itseltään aluksi liikoja, että ihan omaan tahtiin. Aluksi uskoo, ettei toimi minulla, kun on vain ahkera ja harjoittelee, niin se tuottaa tuloksia. Niin huomaa joku päivä, että oma elämä onkin aika helppoa tai jos on vaikeuksia, niin ne vaikeudet eivät tunnu enää niin kovilta. Hyviä vointeja teille kaikille vauva palstan kirjoittajille. ❤️

Meditaatio vähentää stressiä. Aivot (ja koko elimistö) pää see toimimaan vapaana ehdollistumisista. Mutta rituaalit voivat olla itsessään ehdollistumisen syynä. Meditaatio voi joissain tilanteessa aiheuttaa välinpitämättömyyttä, empatian puutetta ja jopa heikentää kognitiivisia kykyjä. Vaikutukset riippuu niin monesta asiasta.

Jo tietoisuuden eri tiloista puhuminen viittaa vahvasti humpuukiin. Meditaatio ja mitä se paljastaa, on aika yksinkertaisen käytännöllisen yksinkertaista. Moni ei halua luopua tästä ehdollistumisesta jonka mukaan mieli olisi jotain suurempaa (koska se on MINUN) ja siihen loppuu meditaation vapauttava vaikutus.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tämä on ollut aina täysin selvää. Lapsesta lähtien olen kokenut ns. ruumiista irtaantumisia, ihan spontaanisti, en siis ole mitään yrittänyt, opetellut tms. Ensimmäisen kerran koin sen, kun olin vielä alle kouluikäinen, olin kovassa kuumeessa ja yhtäkkiä katsoin tilannetta itseni ulkopuolelta. Sen jälkeen tuo on toistunut lukemattomia kertoja ja aina ihan itsekseen. Ei ole mitään unihalvauksen oireita, en ole unessa, ei ole mitään vaikeaa elämäntilannetta, surua, stressiä, sairautta. Voi tapahtua aamulla, kun loikoilen sängyssä herättyäni, voi tapahtua illalla kun menen nukkumaan tai esim. kun jumpan jälkeen on rentoutus. Joskus on tapahtunut istuallaankin, esim. junassa, takkatulen äärellä, terassillani. Ainoa yhteys näillä on, että olen rauhallisessa mielentilassa, ei ole isompia häiriötekijöitä.

Kun olen "irrallaan" kehostani, ajattelen ihan tavallisesti, näen, kuulen ja kun haluan, voin palata takaisin kehooni ja joskus se tapahtuu ihan itsestään, eli en edes ajattele, että nyt haluan palata. Nämä kokemukset ovat hyvin "teräviä", ei unenomaisia. Voisi sanoa jopa, että tuntuvat todemmilta kuin tämä normaalielämä. Nykyään olen taipuvainen ajattelemaan, että olen jatkuvasti sekä kehossani, että sen ulkopuolella, mutta mieleni ei sitä vielä oikein ymmärrä. 

En näistä pahemmin huutele, koska hullun tai valehtiljan leimanhan siitä saa, mikä tietysti minusta tuntuu omituiselta. Miksihän ihmisillä on niin kova tarve tuomita muita? Jos minä koen tällaista, niin minä koen. Ennemminkin kai sen pitäisi herättää kiinnostusta tutkijoissakin, että mitä tämä oikein on.

Niin moni on kertonut vastaavista kokemuksista. Olisi todella mielenkiintoista - ja ehkä hieman pelottavaakin - tietää, mistä on oikein kyse.