Lue keskustelun säännöt.
Vain vahvimmat pärjää työttömänä
19.09.2020 |
Joo ei se työhakemusten teko vielä ole vaikeaa vaan se jatkuva odottelu ja hylkäämiset. Ihminen, joka haluaa töitä niin pistää aika paljon likoon, kun hakee sitä työtä, odottaa soittoa, saa soiton, jännittää haastattelua, käy haastattelussa, odottaa vähän lisää ja sitten kun tulee se ei kiitos viesti tai pahimmassa tapauksessa vaan ghostataan ja tätä kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Voin kertoa, että työnhaku on vain vahvimmille. Täytyy olla tosi vahva ja itsetunto kunnossa, että tätä jaksaa. Sinua halveksitaan ja pidetään laiskana tai vajaana vaikka raadat niska limassa ja teet kaikkesi niiden töiden saamisen eteen vaikka se on suuremmaksi osaksi epäkiitollista hommaa ja luu jää useimmiten käteen. Nostan kyl hattua kaikille ketkä jaksaa tätä rumbaa👍
Kommentit (61)
Itsehän sain töitä. Joutui hakemaan vuosia ja meinasin välillä luovuttaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömät eivät perusta perhettä, tutkitusti. Työttömät eivät osta omakotitaloja tai asunto-osakkeita. Työttömät eivät opiskele, koska laki kieltää. Työttömät eivät harrasta suurissa määrin, lähinnä ilmaista lenkkeilyä tai kirjastoa. Työttömät joutuvat jopa miettimään, millaista ruokaa laittavat tai päätyvät ruokajonoon. Ei ole varaa hoitaa hampaita. Vaatteet ovat vanhoja risoja tai kierrätyksestä
Ohis, mutta miksiköhän juhlapaikan hakijat ja zommalit sitten rakastavat tätä olotilaa? Eikö niitä kiinnosta lainkaan autot, vaatteet, asunnot..?
Vierailija kirjoitti:
Itsehän sain töitä. Joutui hakemaan vuosia ja meinasin välillä luovuttaa
Onnea sinulle! Mitä töitä sait? Oletko viihtynyt?
Vierailija kirjoitti:
Olen monen vuoden työttömyyskokemuksella havainnut, että työttömyys todellakin vaatii rautaista mielenterveyttä. Onneksi olen tällä hetkellä töissä ja kaikkien kyykytys- ja nöyryytystoimien ulkopuolella!
Tää on niin totta. Liian moni joko lamaantuu ja masentuu tai tarttuu pulloon ja siitähän ne mielenterveysongelmat pahenee. Työttömänä on tärkeää pitää juominen minimissä ja huolehtia kunnostaan. Niin fyysisestä kuin psyykkisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että on vain yksi syy siihen yleisesti koettuun kielteisyyteen työttömiä kohtaan: se, että muut maksavat heidän elämänsä veroilla.
Reilua tai ei.
Opettajien. lastentarhanopettajien, lääkärien, hoitajien, sosiaalityöntekijöiden, kunta-alan huoltohenkilöstön jne. kaikkien palkan maksaa veronmaksajat. Nämäkin ihmisryhmät on yhteiskunnan loisia, he on vain tekeviä ja paremmin palkattuja loisia. Nämä on vielä kalliita loisia verrattuna työttömään, että sinällään meillä on varaa laittaa puolet suomesta vaikka kiinni ja säästää jos tehdään näistä ammattiryhmistä työttömiä.
Työttömistä ajatellaan kielteisesti myös siksi, koska ajatellaan että työttömät ovat laiskoja eivätkä edes yritä päästä töihin.
Osa ei yritä, mutta moni yrittää.
Tilanteita on niin monenlaisia: On yksinhuoltajaäitejä, jotka eivät voi ottaa vuorotyötä koska pientä ekaluokkalaista ei voi jättää iltaisin yksin kotiin. On yli 50-vuotiaita jotka eivät saa työhakemuksiinsa edes vastauksia. On ravintolatyöntekijöitä, joilta korona-aika on vienyt työt.
Nämä kaikkiko ovat laiskoja ja arvottomia ihmisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikein kirjoittaa ap, olen täsmälleen samaa mieltä.
Mä olen tehnyt "aina" töitä, aloitin 15-vuotiaana, jäin työttömäksi 47-vuotiaana. Edes lapsia en ole tehnyt, eli ei äitiyslomia. Opiskelujenkin ohessa mulla oli aina työpaikka, illat, viikonloput kesät. 47v lähdin kouluttautumaan uuteen ammattiin kuten työttömiä neuvotaan, 49v valmistuin hyvin paperein ja nyt 52v olen edelleen työtön. Työttömyyttä takana kolme vuotta ja olen jo luopunut toivosta. Paha masennus päällä. Viimeisen vuoden aikana en ole enää jaksanut laittaa hakemuksia. Hädin tuskin jaksan kaupassa käydä. Onneksi on kissa, sille pitää hakea ruokaa, joten tulee lähdettyä ulos kerran viikossa.
Jos joku olisi mulle vaikka 10v sitten ennustanut, että mulle tulee tällainen elämä 52-vuotiaana, en olisi ikinä uskonut. Olen minäkin aikoinaan hokenut "Kyllä tekevälle työtä löytyy"-mantraa. En hoe enää.
Työttömänä elämä on paskaa. Tässä ei ole _mitään_hyvää. Ei mitään!
Ja vielä haukutaan työtä vieroksuvaksi loiseläjäksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikein kirjoittaa ap, olen täsmälleen samaa mieltä.
Mä olen tehnyt "aina" töitä, aloitin 15-vuotiaana, jäin työttömäksi 47-vuotiaana. Edes lapsia en ole tehnyt, eli ei äitiyslomia. Opiskelujenkin ohessa mulla oli aina työpaikka, illat, viikonloput kesät. 47v lähdin kouluttautumaan uuteen ammattiin kuten työttömiä neuvotaan, 49v valmistuin hyvin paperein ja nyt 52v olen edelleen työtön. Työttömyyttä takana kolme vuotta ja olen jo luopunut toivosta. Paha masennus päällä. Viimeisen vuoden aikana en ole enää jaksanut laittaa hakemuksia. Hädin tuskin jaksan kaupassa käydä. Onneksi on kissa, sille pitää hakea ruokaa, joten tulee lähdettyä ulos kerran viikossa.
Jos joku olisi mulle vaikka 10v sitten ennustanut, että mulle tulee tällainen elämä 52-vuotiaana, en olisi ikinä uskonut. Olen minäkin aikoinaan hokenut "Kyllä tekevälle työtä löytyy"-mantraa. En hoe enää.
Työttömänä elämä on paskaa. Tässä ei ole _mitään_hyvää. Ei mitään!
Ja vielä haukutaan työtä vieroksuvaksi loiseläjäksi.
Ikävä kuulla, että uudelleen kouluttautuminenkaan ei ole tuonut töitä. Mille alalle kouluttauduit? Ei varmaan kauheasti lohduta, mutta onneksi olet saanut tehdä työuraa kiitettävästi vaikka kurja tietysti, että sinullakin olisi vielä hyviä työvuosia jäljellä. Toivon sinulle kaikkea hyvää. Olet todella uuttera. ❤️Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut kohta 1,5v työttömänä, valmistumisesta lähtien. Olen käynyt ties missä työhönvalmentajalla ja ryhmissä, lähes joka päivä tsekkaan työpaikkailmoitukset ja laitan hakemuksia mutta ei. Olin työkokeilussakin jonkun aikaa. Olen hakenut ihan hyllyttäjän/myyjän tms paikkoja mutta ei niihinkään pääse vaikka tutkinto ja kokemusta (työharjoittelujen kautta) löytyy.
Mutta eihän tämä herkkua ole. Hävettää kun joku kysyy että missä olet töissä tai koulussa. Itse olen kuitenkin sinällään onnellisessa asemassa että vanhemmat auttavat aika paljon, ilman heitä elintasoni ei todellakaan olisi näin korkea. Alkaa vain turhauttaa olla päivät toimettomana. Tarkoitus olisi opiskella lisää, kunhan pääsen kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut kohta 1,5v työttömänä, valmistumisesta lähtien. Olen käynyt ties missä työhönvalmentajalla ja ryhmissä, lähes joka päivä tsekkaan työpaikkailmoitukset ja laitan hakemuksia mutta ei. Olin työkokeilussakin jonkun aikaa. Olen hakenut ihan hyllyttäjän/myyjän tms paikkoja mutta ei niihinkään pääse vaikka tutkinto ja kokemusta (työharjoittelujen kautta) löytyy.
Mutta eihän tämä herkkua ole. Hävettää kun joku kysyy että missä olet töissä tai koulussa. Itse olen kuitenkin sinällään onnellisessa asemassa että vanhemmat auttavat aika paljon, ilman heitä elintasoni ei todellakaan olisi näin korkea. Alkaa vain turhauttaa olla päivät toimettomana. Tarkoitus olisi opiskella lisää, kunhan pääsen kouluun.
Tämähän se on usein valmistumisen jälkeen ongelma. Et saa töitä kun sinulla ei ole työkokemusta, mutta mistä sitä kokemusta saisi kun ei saa sitä ensimmäistäkään työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että on vain yksi syy siihen yleisesti koettuun kielteisyyteen työttömiä kohtaan: se, että muut maksavat heidän elämänsä veroilla.
Reilua tai ei.
Opettajien. lastentarhanopettajien, lääkärien, hoitajien, sosiaalityöntekijöiden, kunta-alan huoltohenkilöstön jne. kaikkien palkan maksaa veronmaksajat. Nämäkin ihmisryhmät on yhteiskunnan loisia, he on vain tekeviä ja paremmin palkattuja loisia. Nämä on vielä kalliita loisia verrattuna työttömään, että sinällään meillä on varaa laittaa puolet suomesta vaikka kiinni ja säästää jos tehdään näistä ammattiryhmistä työttömiä.
Ilman opettajia et tekis päivääkään töitäs.
Työttömiä on monenlaisia. Yksi ei edes halua töihin, toinen hakee töitä aktiivisesti. Kuitenkin kaikki laitetaan samaan nippuun ja leimataan laiskoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömän pitäisi päästä helpommin koulutukseen. Aina ei omalla alalla ole töitä.
Hallitus ei älyä tukea yrityksiä ja lisätä työpaikkojen tarjontaa.
seli seli. heti työhön! kyllä tekevälle työtä löytyy!! rusinapullaan ja maitoon turha tottua!! 🦏
Vierailija kirjoitti:
Tilanne oli vaikea.
Etsin vuosien syöpähoitojen jälkeen keski-ikäisenä työtä ja oli ikävää saada "et kelpaa meille" -viestejä.
Kelpasin lopulta pitkän ja monipuolisen työtaustani vuoksi yritykselle ja saan yhtä "hyvää" palkkaa kuin 20 vuotta sitten. Työ on psyykkisesti erittäin raskasta.
Jeps. Kun 50-senä saat syövän, se on samalla myös uran loppu. Nähty. Lähdet ulos ensimmäisissä YT-neuvotteluissa. Olkaa iloisia, että olette terveitä ja teillä on työpaikka. Minulla ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Olen monen vuoden työttömyyskokemuksella havainnut, että työttömyys todellakin vaatii rautaista mielenterveyttä. Onneksi olen tällä hetkellä töissä ja kaikkien kyykytys- ja nöyryytystoimien ulkopuolella!
Loistavan hyvin sanottu.
Toi aloituksen kuvaus sopisi myös mun Tinder treffailuuni muutama vuosi sitten! X)
Mut lopulta tärppäs ja hyvin kun jaksoi yrittää eikä lannistunut. Löytyi upea kumppani.
Työtön olen myös ollut ja mun mielestä siinä on vähän sama kaava näin semi-huumorilla ajatellen. Ei pidä lannistua tai ottaa liian henkilökohtaisesti. Työnhakutaidoissa on aina parannettavaa ja haastatteluista aina oppii jotain.